Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saatanan kakara!!
29.11.2013 |
Helvetti, että on pinna täynnä tuota vajaa kolme vuotiasta. Pilaa kaiken. MITÄÄN ei tottele!
Taas tänä aamuna huusi aamupalan takia tunnin ihan turhaan Vaivalla laitoin ulkoilua varten kaiken valmiiksi. Pakkasin vauvan, syötin ja vielä tahallaan yritin pitkittää tuota syömisen aloitusta, että nukahtaisi sitten päikkäreille ja päästäisiin ulos. Tein lounaan jo aamulla, että voitaisiin olla pitkään ulkona. Ei Ei EI! sain jo kaiken muun kuntoon, mutta hanskoja ei suostunut laittamaan. Suostuttelen jälkeen, sanoin, että lasken kolmeen ja jos ei hanskat mene käteen niin ylos ei sitten lähdetä. No rupesi huutamaan pastillia. Yritti sitten itse kiivetä tuonne tason päälle useaan kertaan.
No pinna paloi ja käskin lapsen omaan huoneeseen leikkimään. Hikisen vauvan vein parvekkeelle nukkumaan.
Olen yrittänyt opettaa omien leikkien siivoamista toistaiseksi tuloksetta. Toissa päivänä sovittiin, että minä siivoan muun ja lapsikeittiövälineet (siis leikkiastia ja ruuat). No ei siivonnut vaan heittäytyi huutamaan. Oli illan huoneessaan koska sanoin, että saa tulla pois kun lelut on kerätty. Siinä menee noin 2 min kun ne heittelee koriin takaisin.
No lelut olivat vielä eilen keräämättä ja taas sanoin, että saa tulla kun lelut on kerätty. Käytiin kyllä kerhossa ja kaupassa välillä. Kun isä tuli kotiin niin keräsivät sitten yhdessä ne lelut vasta.
No nyt ne samat lelut ovat taas siellä lattialla kun tahallaan kippaa koko korillisen lattialle. Ulos ei päästy ja en nyt voi luovuttaa tuossa leluasiassa kun muuten oppii, että odottamalla pääsee pois tilanteesta. Taas meni päivä pilalle ja olen yksin näiden kahden kanssa täällä neljän seinän sisällä..
Kohta on taas yksi virikelapsi lisää tässä maassa kun vihani kasvaa tarpeeksi. Vihaan lastani, siis tuotaensimmäistä. En enää tunne rakkautta, vaikka haluaisinkin. Joka ilta ennen nukkumaan menoa lupaan itselleni, ettäöhuomenna on kiva päivä ja tehdään kaikkea kivaa, mutta näköjään lapsi huutaa jo ennen itse valitsemaansa aamupalaa. En enää jaksa yrittää. Olkoot vaikka viikon huoneessaan jos ne lelut ei keräänny. Olen sitten vauvan kanssa.
Olen jo ollut omasta pyynnöstäni perheneuvolassa ja perhetyöntekijöiden kanssa yhteyksissä lapsen asioista, mutta muutosta tai apua parempaan elämään ei vielä toistaiseksi ole tullut.
Anteeksi sekava vuodatus.
Kommentit (53)
Mutta etkö koe myös syvällistä onnea ja merkityksellisyyttä, josta lapseton voi vain unelmoida? Mieti, että jäisit paitsi tätäkin kokemusta (ja myöhempiä kasvattavia koettelemuksia) ilman lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä annoit sille periksi ulkoilussa. Ja lelujen keräämisessä. Missä muussa annat periksi? Ei se opi kun et pidä määräystäsi.
huono provo.... oikeesti!
ja jos ei ole provo niin hei löysää nutturaa! Miksi olet laittanut sen niin tiukalle! Lapselle voi ja saa ja on suositeltavaakin antaa periksi. Ja mitä ne lelut sua sielä haittaa jos ne on lapsen omassa huoneessa?
En yhtään ihmettele että on virikelapsia jos pelkästä normaalista elämästä ei selvitä hermostumatta. Ota vähän huumoria mukaan elämääsi ja positiivistä ajattelua. Hyppää ulos siitä neuvolan ja muiden äitien asettamista vaatimuksia ja ota järki käteen.... konkreettisesti.
Kolmevuotiaan kanssa ei sovita. Sille esitetään siinä tilanteessa selkeä kehoitus miten toimitaan. Toissa päivänä sovittiin, hoh hoijaa. Senkö luulet kolmevuotiaan ymmärtävän?
on kuin minun kirjoittamaa, se on kolmen vuoden uhmaa. minkä ikäinen vauva? meillä tilanne helpotti kun vauva kasvoi, voi olla hereilläkin ulkona ja uhmis ei enää niin paljon kiusannut vauvaa. hermot kyllä välillä menee itsellä liiankin helposti, väsymys ja nälkä, kummalla vaan.
auttaa en voi enempää, meillä vähän auttanut että pääsee leikkimään muallle ilman minua, joku kaveri tulee meille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule, mene sinne ihan itse keräämään niitä leluja nurisematta niin jossain vaiheessa lapsikin tulee sinun mukana keräämään ne lelut.
Jos lapsi sotkee tahallaan/sinun kiusaksi ne heti tukkapöllöä hiukan niin alkaa oppimaan.
Ehkä lapsesi kokee vauvan myötä jääneensä hiukan huomiotta perheessä.
Kyllä lapsen pitää tietää kuka/ketkä on herra ja päällikkö talossa.
Hanskat. Ihan oikeasti, antaa toisen lähteä ulos ilman hanskoja, nakkaat ne vaunuihin ja ne puetaan sitten kun sormia alkaa palella.
Ja tuo, että vaikka kuinka hienosti tekisit asiat valmiiksi, niin lasten homma ei ole antaa siitä kiitosta. Ehei, lasten homma on kasvattaa sua pysymään suunnitelmassa.
Ne lelut. Ota kori, kerää lelut ja vie ne pois! Jos ne lelut lattialla ärsyttää SINUA niin voit heivata ne myös menemään. Ei ne lasta ärsytä.
Pääset helpommalla, kun pidät oman pääsi. Ja se ulkoilu on tärkeää, kaikille. Sinä tiedät paremmin, sinä olet aikuinen. Sinä määräät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 10:43"]
Kolmevuotiaan kanssa ei sovita. Sille esitetään siinä tilanteessa selkeä kehoitus miten toimitaan. Toissa päivänä sovittiin, hoh hoijaa. Senkö luulet kolmevuotiaan ymmärtävän?
[/quote]
Juuri näin. Lasten kanssa ei neuvotella mitään sopimuksia vaan sinä sanot ja määräät.
olisit vaan lähtenyt ulos, kyllä se olis niitä hanskoja pian pyytänyt. aikuinen ei saa olla samanlainen jästipää kuin uhmaikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakkoselle. Niin siis isä siivosi lelut lapsen kanssa, vaikka kerroin, ettäpitääitse siivota. Niin ja ulkoilusta. Tiedossa oli juurkin lapsellekivaa tekemistä. Lapsi itse halusi ja odotti ulos pääsyä. Eli pidin pääni siinä, että kun kiukutellaan pukemisessa, eikä totellaniin en loputtomiin jaksa vaan sitten ei lähdetä. Jää hauska tekemättä.
Kolmoselle. Ei valitettavasti ole provo. Sotkee koko kämpän kun syötän vauvaa. Annanko siis periksi ja kiltisti siivoan lapsen sotkut kun vauva on syönyt?
Neljä. Vauva on nyt 3kk. Onhan vauvan tulo vaikuttanut tuohon uhmaan, mutta oli jo ennen vauvaa tuollainen.
Muutettiin uudelle paikkakunnalle joku aika sitten ja arkisin ei leikkikavereita ole. Kuten minullakaan ei ole aikuisseuraa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Saatanan kakara" - niin, sinun oma lapsesi ja toinenkin kasvamassa samaan hankalaan ikään. Vieläkö haluat kolmannenkin?
Tuossa uloslähtökiukuttelutapauksessa olisin itse sanonut, että ulkona on kylmä, siellä tarvii hanskat, jos et laita niin tulee kylmä ja lähtenyt ulos vaikka hanskattoman lapsen kanssa hyvin nopeasti sen enempää sisällä hikoamatta. Hanskat olisin jättänyt eteiseen. Ulkona olisin viivytellyt siinä pihalla, jotta lapselle olisi ehtinyt tulla tosi kylmä käsiin. Sitten olis todettu, että huomaatko nyt miten tulee kylmä ilman hanskoja, olis kannattanut kuunnella äitiä. Pienen kärvistelyn jälkeen olis haettu hanskat, kehuttu että nyt on hyvä, ja lähdetty puistoon.
Joskus voi auttaa sekin, että järjettömästä asiasta kiukkuavalle taaperolle antaa vaihtoehdot: laitatko nämä vai nämä hanskat? Se valitseminen saa tyhjästä syntyneen kiukun unohtumaan tai antaa lapselle mahdollisuuden lopettaa kiukku kasvojaan menettämättä.
Taaperot uhmineen on vaikeita. Itse olen päätynyt siihen, että helpointa on napakasti selittää miksi jotain pitää tehdä. Jos siltikään ei onnistu, niin katsotaan seuraukset. Usein yksi kertakin riittää. Meidän keskimmäinen lähti kerran pyjamassa talvella autolla mummille (2h ajomatka ja aluksi auto oli jääkylmä), puolen tunnin ajon jälkeen hänkin oli jo sitä mieltä, että pukeutuminen ja talvihaalari on ok talvella. Ei lapsi siitä traumatisoidu tai kuole, että menee kerran sukkasillaan ulos toteamaan, että liian kylmä on tai on pari tuntia hirveässä nälässä heitettyään koko aamupalan lattialle. Kunhan asia vaan selitetään hänelle, niin siinä on mahdollisuus oppia jotakin syistä ja seurauksista. Eli ei niin, että nyt palelet tai olet nälässä, koska äiti on vihainen tai se olisi joku rangaistus. Vaan niin, että kun et pue tätä, niin kokeillaan mitä siitä seuraa. Tai ei tarvii syödä, mutta äiti pelkää että sinulle tulee nälkä ( ei sitten tietenkään mitään naposteltavaa hätänälkäään).
Huoneen sotkuisuuteen meillä on auttanut se, etten enää itse siivoa sitä, eli tietävät ettei se itsestään siitä järjesty. Lattialla jalkojen alla rikkoontuneet lelut ovat motivoineet järjestelemään. Kerron yleensä että illalla tai huomenna imuroin, pelastakaa ne lelut mitä haluatte (lattia tyhjenee kummasti).
3- vuotias on kyllä vielä aika pieni. Huomat sen sitten kun kuopus on 3-vuotias, että kamala miten aikuismaista käytöstä sitä odottikaan esikoiselta aikoinaan. Hän tuntuu nyt isolta vauvan vuoksi. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep. Ukloilu on tärkeää. Varsinkin minulle kun seinät kaatuu. Olisin niin mieluusti lähtenyt. Ja läheisessä kenkäkaupassa on alet niin yhdessä eilen vielä sovittiin, että käymme katsomassa molemmile uudet parit jos löytyy. Jäi sitten sekin. Kauppa ei ole enää illalla auki kun isä tulee töistä.
ap
ps. Nytlapsi on repinyt kirjat hyllystä, vaatteet kaapista ja keittiölelut on vieläkin lattialla.. En minä niitä mene siivoamaan puolestaan. Tahallaan on repinyt ne alas.
Itse olen lähtenyt 2,5 vuotiaan kanssa ulos ilman hanskoja. Yllätys, että sormia alkaa palelemaan ulkona niin tyttö pyytää hanskat käteen itsekin. Se on ihan hyvä lapsen konkreettisesti huomata mihin niitä hanskoja tarvitaan. Taistelut kannattaa valita viisaasti.
Vajaa kolmevuotias on aika pieni, että itse en menettäisi hermojani jos ei siivous suju. Meillä 2,5v joskus siivoaa lelujaan, mutta ei sitä vielä vaadita. Kehutaan kovasti kyllä aina kun siivoaa. Jää myönteisempi fiilis siivouksesta.
Ehkä sitten olen lepsu äiti, mutta en viitsi kaikesta tehdä taistelua. Ei sillä, että tyttö saisi kaikessa periksi, ihan tarpeeksi saa tapella silti. On päiviä jolloin oikeasti mietin, että ei helvetti onneksi en ole kaksi vee kun elämä on niin vaikeaa. Kaikki on nurinkurin. Mikään ei kelpaa ja jos se sekunnin kelpaa niin seuraavalla sekunnilla se ei enää kelpaa.
Jaksamisia. Arki voisi helpottua jos vähän löysäisi vaatimuksia, vaikka vauvan rinnalla kolmevuotias tuntuu isolta niin oikeasti on aika pieni vielä.
no varmasti sekin että omat voimat noin just 3kk kohdalla muuttuu heikommaksi, niin silloin uhmaikäinen ärsyttää, jos ei olisi kuin tuo yksi niin sitä niin ei huomaisi, omat hermot kestäisivät selittää lapselle, nyt se menee helposti siihen omaan huutamiseen. joo ja se et kannattaa miettiä millä itse uhkaa "jos et tee tätä niin ei sitä.." niin voi itseäkkin harmittaa. jäähyä tms vaikka heti. hanska vaihtoehdot hyvät tai olisitte menneet ulos "tappelemaan". lelujen keräämisessä aluksi palkinto, tai että itse menee auttamaan, otetaan siivouskilpailu.
vaikka et olisi mitenkään uskovainen seurakunnan kerhot kokoperheelle (äiti-lapsi piiri tai perhekerho nimellä) on ihan kivoja ja tutustuu muihin aikuisiin. muskaria tms.
Joo. Kiitos tuesta. Yritän koota itseni nyt taas vanhemmaksi.
Ja joo kolmatta ei meille tule.
ap
Valitettavasti perheneuvola ja perhetyöntekijät eivät kykene tekemään lapsesta äitiä. Mutta onhan niitä sijaisäitejä, jos ei itse kykene vanhemmaksi.
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 11:06"]
Jep. Ukloilu on tärkeää. Varsinkin minulle kun seinät kaatuu. Olisin niin mieluusti lähtenyt. Ja läheisessä kenkäkaupassa on alet niin yhdessä eilen vielä sovittiin, että käymme katsomassa molemmile uudet parit jos löytyy. Jäi sitten sekin. Kauppa ei ole enää illalla auki kun isä tulee töistä.
ap
ps. Nytlapsi on repinyt kirjat hyllystä, vaatteet kaapista ja keittiölelut on vieläkin lattialla.. En minä niitä mene siivoamaan puolestaan. Tahallaan on repinyt ne alas.
[/quote]
Anna sille perseelle läimäys ja tukkapöllöä, ei tietenkään raivokkaasti vaan napakasti. Kyllä alkaa oppimaan.
Taidat olla itse ylipainoinen/hiukan laiskahko ja kunto taitaa loppua lapsen kanssa?
Alue: Aihe vapaa
Ap, choose your battles! Lapsi on pohjimmiltaan miellyttämisen haluinen vanhempiaan kohtaan. Koitappa lelujen keräystä liioitellun iloisella äänellä: katsotaan kuinka äkkiä saat lelut kerättyä, äiti katsoo vieressä! (Ja kehuu) Vauvaa voi tissittää/ ruokkia missä vaan, jos on useampi lapsi ei enää käperrytä soffan nurkkaan ihanaan asentoon ja hetkeen, vaan syöttäminen tapahtuu esim leikkihuoneen lattialla samalla kun keräätte leluja tai leikitte isomman kanssa. Mahdollisimman pian syötöt aina samaan aikaan kun isompikin lapsi syö, siinä pöydän ääressä. Illalla kun isi on kotona, voi hän keskittyä isompaan silloin kun äiti syöttää rauhassa.
Ja meidän kolmas ja 2, 5 reagoi ainakin todella herkästi aikuisten mielialaan. Ja järjestää ohjelmaa sitä mukaa mikä on tunnelma. Kun lapsi tekee väärin toru matalammalla äänellä lyhyesti: ei tee noin tai pelkkä EI. Koita ohjata lapsi toiseen tekemiseen ja kehu kun se alkaa sujumaan. Anna pieniä tehtäviä: katsotaan kuinka hienosti viet tämän pyykkikoppaan (taas liioitellun iloinen ääni), tiskejä altaaseen, leluja paikoilleen, vaatteita paikoilleen, roskan roskiin.. Lapsi nauttii suunnattomasti jos voi olla hyödyksi. anna suihkepullo jossa vettä ja rätti jolla voi pestä ikkunoita ja ovia, jos menee överiksi, varoita että seuraavasta lähtee pullo pois. Ole valmis, seuraava kerta tulee aina vielä ainakin vuoden ja sitten otat pois.
Tärkein oli kuiteniin tämän tekstin aloituslause.
Choose your battles!