Koiranomistajat tai muut asiasta tietävät, apua ja vinkkejä tarvitaan

Koiralla on ollut aika iso elämänmuutos. Ulvontaa on aika vaikea estää, jos ei itse voi olla aina kotona.

Sanoisin silti, että kyllä se uuteen elämäänsä tottuu :) Ottaa varmaan aikansa, mutta kyllä se siitä.

Noh, opettelemalla olemaan yksin.

Meillä aloitti koira ulvomisen sekä haukkumisen vuoden ikäisenä. Ennen tätä ollut hiljaa yksin kotona.

Eipä siinä auttanut kun aloittaa opettelu yksinoloon alusta.

Meillä koira on ylivilkas, joten tila piti rajata yhteen huoneeseen ja KAIKKI virikkeet pois.

Koira sinne, itse ovesta ulos ja minuutin päästä sisälle takaisin. Jos oli hiljaa, sai palkinnoksi namia, jos ulvoi niin ei mitään huomiota.

Tätä tankattiin pari tuntia päivässä, aikaa pidennettiin minuutti kerralla.

Suosittelen kokeilemaan, että EI jäisi mitään virikkeitä niin ei pääse ylivireeseen ja käy mahdollisesti nukkumaan.

Toiseksi: kun lähdette, tehkää se huomioimatta koiraa

Hyviä neuvoja tulikin tuossa yllä. Meillä kaksi koiraa ja jos toinen on jostain syystä poissa, niin kotona olevan ulvomis-kynnys on tosi matala, muuten nämä eivät ulvo tai toisaalta ole niin haittaakaan kun naapurit on kaukana.

Mutta toivottavasti saatte ulvonnan hellästi kuriin, on nimittäin koiralle ikävää, jos nyt jo kerran kotia vaihtaneena joutuisi uudestaan kodinvaihtajaksi. Niillä koirilla ei ole ruusuinen tulevaisuus =(.

Kannattaa koittaa laittaa Adaptil seinään, siitä on usein apua eroahdistukseen.

Sitruunapanta

Sitruunapanta

Kiitos vinkeistä. Aamulla laitetaan radio päälle, rajaan tilan olkkariin ja keittiöön ja yritän vähentää kaikki virikkeet minimiin. Lisäksi sitten vielä tuo huomioimattomuus otetaan käyttöön. Onko siinä jotain aikaa kuinka pitkään sitä tehdään ennen lähtöä? Näiden lisäksi haen tuon Adaptilin huomenna jos vain sen jostain kaupasta löydän hyllystä.

Meille koira on otettu sillä ajatuksella että on koko elämänsä meillä eli kaikki keinot täytyy nyt kokeilla että ulvonta häviää. Koirasta emme halua luopua. Äsken tuossa jo puhuttiin että mikäli naapurisopu tämän takia tosissaan rakoilee niin sitten täytyy varmaan katsella asuntoa muualta, päätettiin että jos tämä on koiran ainoa "vika" niin sitten mieluummin vaikka uusi koti meille kaikille muualta.

varmasti menee ajan kanssa ohi, kunhan koira ensin tottuu uuteen ympäristöön. Totutettava yksinoloon uudestaan vähän samalla tapaa kun pentuna. Meillä koira aloitti itkemisen uudestaan, kun muutettiin uuteen kotiin, mutta meni hetken päästä ohi. Ei tosiaan tee siitä lähtemisestä mitään numeroa ja harjottelee vähän kerrallaan. Menee vaikka aluksi minuutiksi ulos ja kuuntelee oven takana alkaako ulvominen ja sitten kun alkaa sujua niin pidentää kokoajan aikaa. 

En osaa sanoa mitään täsmävinkkejä ja satavarmoja konsteja. En ole nimittäin koirakouluttaja, mutta kerron mikä auttoi meidän sessen kohdalla...

Ensinnäkin koiran tila rajattiin yhteen huoneeseen, sillä aiemmin kokeilimme yksinoloa niin että koiralla oli useampi huone käytössään. Koira tällöin ravasi ympäri kämppää ja haukkui. Oikein kiihdytti itse itseään ja kun tulimme kotiin niin koko kämppä haisi "koiranhieltä". Sellaiselta ahdistukselta ja hädältä. Tilan pienentäminen helpotti. Tähän tilaan olemme jättäneet radion taustahälyksi. Ei siis kovalle, vaan sillä tavalla että on joku pieni elämän ääni taustalla. Yle puhe on hyvä kanava siihen tarkoitukseen :) Koiralle on jätetty paljon luita ja niitä mieluisimpia leluja, mutta sellaisia jotka kannustaa rauhalliseen toimintaan. Ei mitään leluja mitä riepotellaan ja heitellään. Ollaan esimerkiksi pistetty superhyper herkku märkäruokaa kong-lelun sisään, pakastettu ja annettu sitten kun ollaan lähdetty. Koira on jäänyt tyytyväisenä nuolemaan sitä Kongia ja kun se ruoka sulaa pikkuhiljaa niin koira saa sen hiljalleen. Iso moka jonka tein alussa oli se, että olin itse pahalla mielellä siitä kun joudun jättämään koiran yksin. "Hyvittelin" sitä ja lässytin ja halasin. Silkkaa järjettömyyttä. Heti kun jätin kaikki "lähtöseremoniat" pois niin koirakin rauhottui. Tajusi ettei se yksinjääminen ole mikään ihme juttu. Sama homma sen suhteen kun tulen takaisin kotiin. En huomioi koiraa sen kummemmin. En reagoi sen tervehtimisiin vaan vasta kun koira rauhottuu niin kutsun sen rapsuteltavaksi. Näin uskon viestittäväni ettei mun takaisintulo ole mikään ihme juhla mitä kieli pitkällä odotetaan. Mitähän muuta... Ostimme sellaisen adapteri jutun mistä muka pitäisi haihtua rauhoittavaa hormoonia, samaa mitä koiraemo erittää maidossaan? En ole huomannut että siitä olisi sen kummempaa hyötyä, mutta voihan se jollain toimia. Lisäksi vielä sellanen homma, että me tehtiin alussa paljon yksinoloharjoituksia. Eli ihan sellasta että mentiin oven ulkopuolelle. Kuunneltiin haukkuuko koira (aluksi haukkui). Heti kun se lopetti, menimme sisään. Sitten jätettiin koira mahdollisimman usein pikkuhetkiksi yksin. Esim. siksi aikaa että vietiin roskis, tyhjennettiin kompostiastia, käytiin laittamassa auto roikkaan... Pikkuhiljaa sitten jo käytiinkin kauppareissu niin että koira oli yksin. Lopulta aika aina piteni ja nyt koira pärjää yksin useamman tunnin. Onneksi ei joudu kuitenkaan olemaan kerrallaan yksin kuin korkeintaan 3-4 tuntia. Tsemppiä ja kärsivällisyyttä!

Iso luu siksi aikaa kun olette poissa. ja oikea luu ei mikään nahkaräpellys. Kongi aktivointileluun jotain herrkua kaiveltavaksi ja nappulapallo pyöriteltäväksi.

jos ei muu auta eroahdistukseen on myös lääkkeitä jotka saatte eläinlääkäriltä. Alkuun voi olla hyvä käyttää niitäkin. Vähennätte sitten kun koira on tottunut.

Onnea!

Mun koiralla on jäänyt luunpala kitalakeen niin ettei suu mennyt kiinni ja koiraparka oli tuskissaan. Sain kaivettua luun pois suusta, mutta en jättäisi koiraa yksin kotiin luun kanssa ilman valvontaa.

Ei koiraa koskaan luun kanssa yksin. Meillä koira meinasi kuolla, saatuaan nielaistua ison luunpalan. Luu jäi ruokatorveen kiinni niin, että koira piti leikata, jotta eläinlääkäri sai palan pois.

Vastaaja 10 antoi todella hyviä vinkkejä. Ehkä tärkein on tuo, että ei tehdä lähdöstä isoa numeroa eikä paluustakaan. Lähdetään vaan kotoa pois ilman jäähyväisiä ja kotiin palattua kuljetaan vaan "tylysti" koiran ohi, viedään ostokset peremmälle, riisuudutaan, ja sitten vasta ikään kuin tajutaan, että hei meillähän olikin täällä jossain koira.