Lue keskustelun säännöt.
Tuleeko teille muille koskaan sellaisia välähdyksenomaisia "muistoja" asioista, joita ei oikeasti koskaan ole tapahtunut?
24.09.2020 |
Mulle tulee toisinaan. Kestää vain pari sekuntia eli aina ei ehdi edes saada kiinni, että mitä muisto koskee. Tuntuu yleensä siltä kuin ne ois jotain virhelähetyksiä jostain toisesta todellisuudesta tai vastaavia :D Esim. eilen viimeksi mulle tuli tuollainen muisto. Siinä muistossa olin suurinpiirtein sen ikäinen kuin nyt eli kolmikymppinen ja olin yhden peruskouluaikaisen miespuolisen luokkakaverini (olkoot nyt tässä vaikka Matti) ja parin muun tuntemattoman naisen, jotka oli muistossa muka myös vanhoja luokkakavereita muistelemassa, että miten hassua että Matista tosiaan tuli pankinjohtaja ihan niin kuin lapsena meidän veikkauksissa ennustettiin. Muistossa oli kai kesä auringosta ja vaatetuksesta päätellen.
Oikeassa elämässä en ole nähnyt Mattia sitten yläasteen. Matti on tosiaan pankissa töissä, sen olen kuullut, mutta ei ole tietääkseni pankinjohtaja. Ollaan kyllä joskus lapsena luokkakavereiden kanssa veikkailtu toisten tulevaisuuden ammatteja. Tosin kukaan ei veikannut Matista pankinjohtajaa eikä mun luokalla ole ikinä ollut näitä kahta naista, jotka oli muistossa muka mun vanhoja luokkakavereita.
Erikoisia nämä tällaiset muistot, kun ei tosiaan voi myöskään selittyä sillä että olisi jotain muistoja jotka olen kieltänyt, kun en tosiaan ole sitä Mattia nähnyt eikä noita naisia ollut mun luokalla koskaan.
Kommentit (32)
Kyllä tulee tuollaisia hetkiä ja ne ovat samalla kertaa ihania, mutta myös vähän pelottavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kuin Päivä murmelina -elokuvassa.
Ollaan eletty se kohta uudestaan ja uudestaan ja siinä näkee sen toisen "elämän" tapahtumat. Nythän tapahtumat ovat taas toiset tässä elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsena sain muistikuvan menneisyydestä, sitä ei ole oikeasti tapahtunut. Siinä minä ja isoäitini olimme sisaruksia eri maassa. Muistikuva on lyhyt mutta selkeä. Tuo on jäänyt erityisen hyvin mieleen. Ehkä uni, ehkä ei.
Olen pohtinut paljon geneettisen muistin neurologista mahdollisuutta. Asiaa tutkittiin jo 1800-luvulla, mutta sittemmin se leimattiin humpuukiksi. Onneksi kiinnostus on virinnyt uudelleen, olisipa vain tutkimuksen rahoittajia.
Kun olen geenitestin tehtyäni tutustunut juuriini, en enää hämmästele joitakin kokemuksiani ja mielikuviani.
Oletko kuullut tämmösestä matokokeesta? Siinä matoja altistettiin kivulle tai epämiellyttävälle valolle. Näiden matojen jälkeläiset oppivat pelkäämään valoa, vaikka niitä ei ollut kiusattu.
Toinen, vähän liiankin ilmeiseltä tuntuva esimerkki tästä voisi olla se, että villieläimet luonnostaan tietävät pelätä ihmistä? Olen käsittänyt, että se ei ole opittua käytöstä, vaan vaistonvaraista.
Vierailija kirjoitti:
Saan paljon puolikkaita deja vuita. Eli tajuan hetkessä, että tämä on ihan kuin tapahtunut ennenkin mutta silloin kun tajuan sen ja kun teen tai sanon jotain seuraavaksi niin tulee tunne, että silloin viimeksi tein ns lopun erilailla. Josta tästä nyt kukaan tajusi mitä tarkoitan 😁
Mä tajuan. En tiedä onko se vaan toive siitä mitä olisi voinut tapahtua vai ihan oikea ennaltanäkemisen hetki.
Sitten taas kun sählää ja asiat menee mönkään, "ei tässä näin pitänyt käydä" on ihan eri asia 😂
Vierailija kirjoitti:
Tulee joskus, ei niinkään mitään sellaista selkeää tapahtumaa, vaan joku sellainen pieni häivähdys, että olen elänyt ennenkin tällaisen samanlaisen hetken. Joskus myös ihmettelen miten ihan yhtäkkiä jostain tulee joku vanha muisto mieleen, vaikka en yhtään tietoisesti ole miettinyt mitään siihen liittyvää.
Nämä on kuin elokuvasta
https://fi.wikipedia.org/wiki/Oblivion_(vuoden_2013_elokuva)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oudosti meni tuo linkki.
Elokuva oli siis Oblivion ja Tom Cruise
Oudosti meni tuo linkki.
Elokuva oli siis Oblivion ja Tom Cruise
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsena sain muistikuvan menneisyydestä, sitä ei ole oikeasti tapahtunut. Siinä minä ja isoäitini olimme sisaruksia eri maassa. Muistikuva on lyhyt mutta selkeä. Tuo on jäänyt erityisen hyvin mieleen. Ehkä uni, ehkä ei.
Olen pohtinut paljon geneettisen muistin neurologista mahdollisuutta. Asiaa tutkittiin jo 1800-luvulla, mutta sittemmin se leimattiin humpuukiksi. Onneksi kiinnostus on virinnyt uudelleen, olisipa vain tutkimuksen rahoittajia.
Kun olen geenitestin tehtyäni tutustunut juuriini, en enää hämmästele joitakin kokemuksiani ja mielikuviani.
Rotumuisti. Siitä kiistellään onko kaikki opittua vai tulevatko jotkut asiat tuhansien vuosien takaa. Pimeän pelko on tälläinen aihe.
Juu tulee ristiretkistä fläshbäkkejä kun menen Jerusalemin muurin murtumasta lahtaen arabeja Ulfberhtillani Jumalan armahduksen nimissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee joskus deja vujuttuja
Joskus ollut tunne et hei kohta täällä alkaa hirvee riita niin alan muutetaan puheenaihetta mukavampaa suuntaan ja riitaa ei sit tulekaan ja tunne hälvenee et tää ois tapahtunut ennenkin. Ihan kuin. Pystys muuttaan tapahtumien suuntaa.
Joo! Viimeksi "muistin" kuinka tuossa omassa pihassa nostin farmariauton takaosaan isoa mustaa koiraa.
Piha oikein.
Auto oikein.
Koiraa en ole koskaan omistanut eikä lähipiirillä eikä ystävillä ole koiraa.
Monesti tulee muistikuva, että "silloin kun olin siellä ja minulla oli tietynlaiset vaatteet tms. "
Sitten mietin että olenko nähnyt unta mutta unimuisto ei välttämättä ole niin tarkka ja tässä on tunne siitä että se on oikeasti joskus tapahtunut.
Muistan portaiden yläpäässä tuulessa heilahtelevat verhot.
Todennäköisesti se on pelkkä kuvitelma, äitini ei muista, että olisin koskaan lapsena ollut sellaisessa portaikossa (osaan kuvailla ne portaat, portaikon seinät ja porraskaiteen sekä verhojen värin).