Miksi olet parisuhteessa?

Koska löytyi sellainen jonka vinkeitä viitsin katsella, ja joka jaksaa omiani minussa. On aina vakikaveri kaikkeen tekemiseen. Ystäviin ei voinut luottaa, vaan he tulevat ja menevät, jopa yli 20v kestäneet. Mies on ja pysyy rinnallani. Olen sen verran syrjäänvetäytyvä, että en jaksaisi kerran vuoteen kahteen laittaa kavereita uusiksi, eli hommata uusia kun ensin on entiset vuositolkulla pikkuhiljaa feidanneet minut. Nuorena se oli vielä kivaa tavata uusia kavereita ja ystävystyä, mutta ei enää näin nelikymppisenä. En kaipaa tiivistä yhteydenpitoa, mutta haluan että kun haluan mennä vaikka keikalle, tai marjametsään, tai kirpparille, niin minulla on kaveri mukaan, jos siltä tuntuu. Kavereita ei näihin juttuihin löydy, mutta mies löytyy, ja onnekseni hän on myös paras ystäväni. Eli mies täyttää useita aukkoja elämässäni. Eikä k-18 etuakaan tietenkään voi unohtaa.

Ihmettelen, miksi joku täällä kampanjoi sen puolesta, että parisuhde olisi vain seksin takia. Jos haluaisin pelkkää seksiä, en todellakaan olisi pitkässä parisuhteessa, jossa on mahdollista pitkät kuivat kaudet ja on nähtävä paljon enemmän vaivaa, kuin seksisuhteessa.

Seksin tärkeys vaihtelee varmasti persoonan mukaan. Minulle hyvä seksi on vain plussa, ei syy. Olen parisuhteessa läheisyyden, kumppanuuden ja romantiikan takia. Seksiä kaipaan silloin, kun näitä löytyy.

Olen parisuhteessa koska en halunnut olla yksin ja halusin perheen. En harrasta yhden yön juttuja, joten on vakituinen seksikumppani. Voi puhua niistäkin asioista, joista ei kehtaa puhua muille, kuten vaikka suolen toiminnasta jos on vatsaongelmia. Ystäville näistä voi kyllä puhua, mutta harva soittaa illalla kaverille vain valittaakseen että on varmaan tullut syötyä jotain väärää kun maha meni sekaisin. Asumiskulut puoliksi, jää enemmän rahaa muihin asioihin. Ruokaan menee vastaavasti tosin enemmän rahaa koska mies syö niin paljon, mutta voi tehdä isompia annoksia ruokaa ja hävikki on vähän pienempi kuin yksin asuessa.

Parisuhteessa ei tarvitse tehdä kaikkia kodinhoidollisia asioita yksin vaan voi jakaa siivouksen ym. pesukoneen tyhjennykset ja roskan viennit. Motivoi myös ylipäänsä siivoamaan, jos yksin ollessa on sitä tyyppiä jota ei kiinnosta asua prikulleen puunatussa kämpässä.

Käytännön syitä valtaosa, mutta kyllä tuo turjake toimii myös murhemursuna joka kuuntelee murheita silloin kun ei itse niitä aiheuta. Ei mikään täydellinen parisuhde mutta hyödyttää molempia ja kun rakkautta kerran on, niin pienet puutteet kuten sen ettei ihan hirveästi tehdä asioita yhdessä vaikka kotona koko ajan ollaankin, voi antaa anteeksi. Riittää että se toinen on lähellä.

Mitä tulee tuohon sinkuille osoitettuun kysymykseen, ajattelin aina sitä kohtrliaisuutena että miten joku noin komea/kaunis/kiltti/mukava ihminen voi olla sinkku, eikä niin että miksi et halua parisuhdetta. Ja jos joku sitä ihan noin kysyy, niin voi vastata rehellisesti. Ei kenenkään pitäisi arvostella toisen valintoja. Toisille sopii itsenäinen elämä paremmin.

Parisuhteessa minulle on tärkeää oikea ihminen, jonka seurassa tykkään olla. Enemmän kuin silloin tällöin, mikä taas koskee kavereiden tapaamista. Keskustelut, yhteinen tekeminen, erillään tekeminen (mutta toinen on kuitenkin siinä jossain olemassa), seksi, ystävyys, kumppanuus.

Siksi kun löysin itseäni viehättävän ihmisen, jonka kanssa on mukava elää yhdessä, ja joka tuntee samoin minua kohtaan. Meillä on kivaa yhdessä ja asiat sujuu hyvin. Yhteisiä lapsiakin on.

Yleisesti ottaen minulle ei olisi mikään välttämättömyys olla parisuhteessa vain siksi että voisi olla jonkun kanssa, mutta haluan olla yhdessä ja jakaa elämäni tämän tietyn tyypin kanssa.

En tiedä. Tilapäinen mielenhäiriö ollut seitsemän vuotta.

En ikinä kysyisi keneltäkään, miksi tämä on sinkku. Se on todella, todella, todella ilkeää ja töykeää.

Yhtä törkeää kuin kysyä, miksi jollain ei ole/on lapsia.

- Tuossa tuo on vieressä tallannut ylä- ja alamäet jo yli 11v.

- rakkaus ja tuki, lohdutamme toinen toista murheissa, iloitsemme yhdessä iloista ja menestyksestä

- Asuminen ja eläminen halvempaa kun puolitamme kulut

- Seksi, tai oikeastaan enemmänkin sen tuoma läheisyys ja yhteenkuuluvuuden tunne

- En osaa kuvitella eläväni yksin tai kenenkään toisen miehen kanssa, tosin, eipä minulla ole aiempia suhteita, joihin edes verrata.

- Meillä on samat arvot ja samat kiinnostuksen kohteet mutta olemme myös sopivassa määrin erilaisia.

- Tykkäämme tehdä juttuja yhdessä, mutta myös itseksemme. Usein riittää, että tietää sen toisen olevan siinä, jos haluaa jutustella tai jotain muuta 😏

Olen parisuhteessa koska haluan jakaa arkeni jonkun kanssa johon luotan, jonka kanssa haluan viettää aikaa, jonka vieressä haluan yöni rakastelun jälkeen nukkua. Olen parisuhteessa koska tuntuu turvalliselta elää toisen ihmisen kanssa. On joku joka tukee kun minulla on vaikeaa, on joku joka lähtee vessaseuraksi ulkovessaan mökillä, on joku joka pitää hiuksista kiinni kun oksennan, on joku jonka kanssa jakaa vanhemmuuden vastuu, arjen menot, on joku jota kiinnostaa kuinka minun päiväni on mennyt. On joku, joka hieroo hartioitani ja jalkojani kun olen juossut koko päivän lasten perässä. Ja joku jolle minä voin olla tämä joku.

Miksi en olisi parisuhteessa, tämä on kuin olisin parhaan ystäväni kanssa, jonka kanssa seksi on upeaa ja elämä jotenkin ihanampaa. Pärjäsin hyvin yksinkin, mutta haluan olla tässä suhteessa koska rakastan tuota miestä aivan älyttömästi ja haluan olla hänen seurassaan, hänen sylissään vielä näin 16v jälkeen.

Kiitos. t. toinen sinkku

Olen sinkku koska arvostan vapautta enkä kaipaa miestä tällä hetkellä.

Siksi, että haluan olla yhdessä naisen kanssa jota rakastan. Jonka kanssa mennä illalla nukkumaan ja jonka vieresta aamulla saa herätä. Jonka kanssa olla ja elää omaa tavallista elämäämme.

Olen kultani kanssa onnellisempi, kuin yksin. Haluan jakaa elämäni hänen kanssaan. Me ollaan tiimi.

Arki olisi muuten raskasta ja yksinäistä. Tosin en ole parisuhteessa pelkän parisuhteessa olemisen vuoksi, vaan koska haluan jakaa arkeni ja elämäni juuri tämän ihmisen kanssa. Hyvässä ja pahassa. En kelpuuttaisi parisuhteeseen ketä tahansa, vain jotta ei tarvitsisi olla yksin. Jos jostain syystä tämä nykyinen pitkä suhde (yhdessä yli 20v, 10v naimisissa) päättyisi, en enää välttämättä haluaisi uutta suhdetta. Nuorena ajattelin parisuhteen olevan itsestään selvä onnellisuuden perusta, ja vähän säälin sinkkuja, enkä voinut käsittää että joku eläisi yksin ihan omasta tahdostaan. Ikä on tuonut viisautta, ja nyt tiedän ettei omaa onnellisuutta voi rakentaa pelkästään toisen varaan, vaan se rakentuu monista asioista ja ulottuvuuksista, pääosin siitä että on sinut itsensä kanssa. Pariduhde, kuten kaikki muutkin hyvät ihmissuhteet toki tuovat paljon iloa ja sisältöä elämään. Mutta jos ei halua jakaa arkeaan kenenkään kanssa, sekin on ihan ok, ja siitä huolimatta voi elää täysin onnellista ja täyspainoista elämää.

Ei multa ole kysytty koskaan miksi ole nsinkku. Eikä sitä miksi olen mieheni kansa yhdessä. Vastaan nyt kuitenkin että haluan olla mieheni kanssa yhdessä, ja hän minun, ja tämä olisi vaikeaa jos olisimme sinkkuja molemmat. Olin sinkku 8 vuotta putkeen koska en ollut tavannut miestäni, ja edellisten miesten kanssa en sitten lopulta halunnutkaan jatkaa yhteiseloa. Onko riittävä selvitys?

Olenko mie? En kai?

En todellakaan tiedä. Olen jo jonkin aikaa ollut kateellinen sinkuille heidän vapaudestaan. Ehkä joku päivä... Tällä hetkellä taloudelinen vankila mieheni kanssa, en tiedä miten tästä pääsee pois. Pari vuotta vielä.

Siksi, koska löysin sielunkumppanin, ystävän, rakastajan, turvan ja sopivasti särmää samassa paketissa! Kymmenen vuotta takana yhteistä elämää.