Miksi olet parisuhteessa?

Nainen olen ja syynä on seksi, läheisyys ja se, että on vieressä joku jolle voi puhua.

Vierailija kirjoitti:

Nainen olen ja syynä on seksi, läheisyys ja se, että on vieressä joku jolle voi puhua.

Etkö osaa puhua muille ihmisille? 

Koska rakastamme toisiamme, viihdymme yhdessä, tuemme ja autamme toisiamme, ja seksi on ihan mahtavaa. Ja läheisyyttä, paljon läheisyyttä.

Mitään taloudellisia syitä ei ole, asumme omissa asunnoissa.

Lapset ovat aikuisia, eivätkä he ole yhteisiä.

Ei olla kumpikaan vanhoja eikä raihnaitakaan, eikä mietitä sitä liioin.

Satuin rakastumaan mieheen ja hän minuun, viihdymme niin hyvin yhdessä ettemme halua olla paljon erillämmekään. Siksi kai tätä parisuhteeksi pitää sanoa.

En ole koskaan kysynyt sinkulta miksi hän on sinkku.

Tykkään mun miehestä ja haluan häntä, meillä on kivaa yhdessä.

Aivan aivan H on paras

Koska mieheni kanssa kaikki vaan on mukavampaa. On paljon kivempaa vaikkapa remontoida, katsoa telkkua tai lähteä road tripille yhdessä kuin yksin.

Koska tuomme toisistamme parhaat puolet esiin. Kannustamme toisiamme ja uskomme toisiimme.

Koska on paljon vähemmän kurjaa olla flunssassa, kun toinen tuo karkkia ja limpparia. Koska on mukava hoivata vastavuoroisesti toista silloin, kun hän on kipeä.

Koska osaamme eri asioita ja olemme yhdessä kaikin puolin tehokkaampia ja fiksumpia, vaikka olemme myös tosi samanlaisia.

Yksinkin olen kokonainen ihminen, mutta puolisoni kanssa olemme perhe, ja ihminen on kuitenkin sosiaalinen eläin, joka haluaa kuulua tiimiin.

Vierailija kirjoitti:

Minä sitten olen varmaan niitä harvoja, joka on löytänyt sen oikean sielunkumppanin rinnalleen. Jo 10 vuotta yhteistä taivalta takana ja olemme yhä toistemme parhaimmat ystävät. En voisi kuvitellakaan elämääni ilman tuota miestä. 

Sama täällä. On vaan niin kiva jakaa ideoita, ajatuksia, mielipiteitä ja keskustella spontaanisti silloin kun huvittaa. Ja jos haluaa olla hiljaa omissa ajatuksissaan niin siihenkin on mahdollisuus. Olisi vaan niin tylsää lukea kirjaa, artikkelia, uutisia, elokuvia tai mitä tahansa ja sitten ei ole ketään kelle jakaa tai kenen mielipidettä kysyä. Tai kysyä mitä tehdään - lähdetäänkö patikoimaan, leffaan tai golfaamaan? Eli vastaus - elämä, ajatukset ja aktiviteetit on kiva jakaa jonkun kanssa. 

Siksi että haluan ja rakastan.

Rakkaus on kestänyt paljon mutta halu on ollut toisinaan vähän kateissa.

- Syvä rakkaus

- Mieheni on parasta seuraa. Myös paras ystäväni. (Ei ainoa, mutta paras) Tunnetaan toisemme niin hyvin että jutut menee täysin kohteen. Huumori on samanlaista.

- Seksi, hellyys, läheisyys. Lämpimämpi nukkua kaksin.

- Talous. Kahden palkalla saa enemmän kuin yhden. Asumiskulut jaetaan. Ruokaa ei tarvi laittaa niin useasti ja kaupassa käynnit voi jakaa.

- Mukava sairastaa kun toinen hoitaa käytännön asiat.

- Mukava suunnitella elämää yhdessä. Kaksin jaetaan riskit ja uskaltaa tehdä isompia siirtoja elämässä.

- Yhteiset projektit

- Ja koska lapsia halusimme, on luonnollista tehdä ne parisuhteeseen. Ja tähän liittyen lasten kasvua ja eloa on mukavampi ihmetellä kaksin.

Koska rakastan pappaa jo yli 30 vuotta.

Hän asuu tässä ihan lähellä.

https://i.pinimg.com/originals/e9/7a/ef/e97aef7b96aad9bd53d0fddb69e0e85…

Koska tapasin henkilön, jonka kanssa yhteinen tulevaisuus tuntui hyvältä idealta. Ennen kuin tutustuin häneen, ajattelin, että en ole parisuhdeihminen. Ajattelin, että kyllästyisin kumppaniin jo viimeistään parin vuoden kuluttua, joten en edes pyrkinyt parisuhteeseen. Yli 20 vuotta olemme olleet yhdessä, ja odotan jo sitä, kun lapset muuttavat pois kotoa, ja saamme olla taas kahdestaan.

On kiva, että on joku johon voi turvata, jos sattuisi jotain todella pahaa. Ystävät olisivat varmaan myös tukena sellaisessa tilanteessa, mutta kaikkoisivat ehkä alkuvaiheen jälkeen omiin kuvioihinsa.

Läheisyys ja seksi ovat ihana juttu ja kietoutuvat suhteen psyykkiseen vuorovaikutukseen tavalla, joka antaa niin paljon enemmän kuin irtosuhde.

Meillä on hauskaa yhdessä. Harvan kanssa huumorintaju on näin kohdannut. Mies laittaa mulle ruokaa ja vaihtaa autooni polttimot. Älykkäät ja vähemmän älykkäät keskustelut kruunaavat jutun. En olisi yhtä onnellinen yksin.

Vierailija kirjoitti:

Pitäiskö mun olla ensimmäinen rohkea ja sanoa, että en oikeastaan tiedä....... rehellisesti sanottuna. Melkoisen pitkä parisuhde takana (ehkä myös vielä edessä?!?) ja aluksi oli varmasti sitä huimaa rakastumistakin, mutta nykyään tuntuu, että suurimmat motivaattorit ovat tietynlainen (vanhuuden) turvan tunne ja taloudelliset syyt. Näin kuivat perusteet minulla.

Ei minusta ikisinkkuna tuossa ole mitään väärää. Eikös sen juuri noin kuuluukin mennä?

Te tulette olemaan toistenne tukena vanhetessa. Minä joudun pärjäämään yksin niin kuin olen aina pärjännyt. Ei ole kukaan mies minua halunnut elämäänsä.

Nuorena menin yksiin sen kanssa, kenet sain. Sosiaalinen paine seurusteluun, seksiin, avoliittoon yms aikuisten juttujen harjoitteluun oli lukioiässä kova, eikä meistä monikaan varmasti mitään loppuelämän rakkautta kuvitellutkaan rakentavansa. Sitten olin yhtäkkiä raskaana ja lapsen takia ero venyi pitkälle toista kymmentä yhdessäasumisvuotta.

Nyt näin eron jälkeen en kyllä ala enää suhteeseen kenenkään kanssa muuten kuin pakon alla. Eli jos tapaan jonkun, jota ilman en vain kykene elämään, sitten voin seurustella. Muussa tapauksessa elelen tasan itsekseni ja vastaan vain omista asioistani, ihanan helppoa elämää.

Nyt ihmiset kyllä huijaa täällä. Parisuhteeseen mennään seksuaalisen vetovoiman takia eli seksin takia. Seksi on ainoa asia mikä erottaa naiset ja miehet toisistaan. Jos seksi ei olisi syynä parisuhteille niin sitten meillä olisi yhtä paljon n+n,m+m ja n+m pareja.

Parisuhteen kautta edistetään tarpeiden tyydyttämistä, esim. tällaisia:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Maslow%E2%80%99n_tarvehierarkia

Rakkaus, seksi, lämpö ja läheisyys. Ei se yhteistalouskaan mikään huono juttu ole.

koska haluan, että lapsi saa olla isänsä kanssa joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulun ikisinkkuihin ja mietin itse tätä asiaa joskus omasta näkökulmasta eli "miksi ihmiset ovat parisuhteessa?" ja "mihin minä itse parisuhdetta tarvitsisin?"

En ole löytänyt noihin kysymyksiin vastausta joten sinkkuna menen ja harrastan irtosuhteita.

Jos en halua olla yksin niin vietän aikaa ystävieni ja sukulaisteni kanssa.

M25

25-vuotias ei kyllä mitenkään päin voi sanoa olevansa ikisinkku :D