Lue keskustelun säännöt.
Miten jakselet, sinä yli 50v. nainen?
24.09.2020 |
Minä en kovin hyvin. Töissä äärimmäisen rankkaa, olen sosiaalialalla. Iäkäs isä tarvitsee apua päivittäin. Lapsilla omat ongelmat ja mies patalaiska. Mistä saisi voimia?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kysymästä, työkyvyttömyyseläkkeellä olen ja kohta menen metsään poimimaan sieniä. Lapset on jo aikuisia ja muuttivat omiin koteihinsa.
Miksi olet eläkkeellä, jos pystyt mm. poimimaan sieniä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut valtavan raskasta aikaa mieheni kuoleman jälkeen ja etenkin käytännön asioissa. Olen saanut siihen apua terapiasta sekä vahvan luonteeni ansiosta. Selviämistarinani sekä tilanteen hulluus on niin erikoinen, että minua on myös haastateltu lehtiin sen vuoksi.
Ostin kivan asunnon, jossa aloitan nyt uutta elämääni lemmikkien kanssa.
Elämääni saapasteli upea mies,, luonteeltaan, ja koska hän on nuorempi ei meidän aika ainakaan kulu vaivoja valitellessa saati vanhoja muistellessa. Hän on juuri nyt juuri oikeaa seuraa minulle.
Työasiat pienyrittäjänä vinksinvonksin koronan takia, mutta teen kaikenlaisia pieniä keikkoja edes pienen korvauksen toivossa.
En voi valittaa. Raskaatkin kokemukset voi ottaa omiksi voimavaroikseen ja kääntää ikävätkin asiat viisaudeksi. Uskon, että mitä enemmän aikaa kuluu sen enemmän kokemuksistani on hyötyä myös muillekin samaan tilanteeseen joutuneille.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut valtavan raskasta aikaa mieheni kuoleman jälkeen ja etenkin käytännön asioissa. Olen saanut siihen apua terapiasta sekä vahvan luonteeni ansiosta. Selviämistarinani sekä tilanteen hulluus on niin erikoinen, että minua on myös haastateltu lehtiin sen vuoksi.
Ostin kivan asunnon, jossa aloitan nyt uutta elämääni lemmikkien kanssa.
Elämääni saapasteli upea mies,, luonteeltaan, ja koska hän on nuorempi ei meidän aika ainakaan kulu vaivoja valitellessa saati vanhoja muistellessa. Hän on juuri nyt juuri oikeaa seuraa minulle.
Työasiat pienyrittäjänä vinksinvonksin koronan takia, mutta teen kaikenlaisia pieniä keikkoja edes pienen korvauksen toivossa.
En voi valittaa. Raskaatkin kokemukset voi ottaa omiksi voimavaroikseen ja kääntää ikävätkin asiat viisaudeksi. Uskon, että mitä enemmän aikaa kuluu sen enemmän kokemuksistani on hyötyä myös muillekin samaan tilanteeseen joutuneille.
Me ollaan papan kanssa oltu yli 30 vuotta yhdessä. Erosin 80-luvulla, kun poikani oli 3-vuotias. Tapasin sen jälkeen papan. Siitä saakka tuo papparainen on ollut pojalleni isä ja poika sai siskonkin. Ovat läheisiä.
Lasten perheet on meille tärkeitä ja aina autetaan, jos apua pyydetään.
Nyt on vähän pelottava tilanne, kun papalla epäillään pahaa sairautta.
Hyvin jaksan mutta oikeaan kivekseen kutittaa.
M53
Vierailija kirjoitti:
Hyvin jaksan mutta oikeaan kivekseen kutittaa.
M53
Niin käy kun hopeakettu juoksee nuorten sirpakoiden perässä. Se kutina leviää kyllä kohtapuolin myös siihen vasempaankin kivekseen. Käväseppä lääkärillä.
Hyvin. Tosin oon vast 50. Erosin ja aloin pitää huolta itsestäni. Laihdutin nuoruuden mittoihin ja kaikki vaivat hävis, myös jo alkaneet kuumat aallot. Lapset on lentäny pesästä ja ovat onnellisia omillaan. Mulla on hyviä ystäviä ja nautin elämästä enemmän kuin koskaan ennen olen osannut. Ainoo huoli on, että raha on tiukassa, sille asialle haluan vielä jotain tehdä.