Lue keskustelun säännöt.
Miten jakselet, sinä yli 50v. nainen?
24.09.2020 |
Minä en kovin hyvin. Töissä äärimmäisen rankkaa, olen sosiaalialalla. Iäkäs isä tarvitsee apua päivittäin. Lapsilla omat ongelmat ja mies patalaiska. Mistä saisi voimia?
Kommentit (26)
Kiitos kysymästä, työkyvyttömyyseläkkeellä olen ja kohta menen metsään poimimaan sieniä. Lapset on jo aikuisia ja muuttivat omiin koteihinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että, muista huolehtia itsestäsi myös. Ulkoilla ja nukkua riittävästi. Mulla vielä hyväkuntoiset vanhemmat ja lapsillakin asiat hyvin. Mulla ei ole miestä saman katon alla niin voin paljon paremmin nykyään. :) Kaksi koiraani tuovat tosi paljon iloa elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Voi että, muista huolehtia itsestäsi myös. Ulkoilla ja nukkua riittävästi. Mulla vielä hyväkuntoiset vanhemmat ja lapsillakin asiat hyvin. Mulla ei ole miestä saman katon alla niin voin paljon paremmin nykyään. :) Kaksi koiraani tuovat tosi paljon iloa elämääni.
Mulle tuo iloa elämään nuorempi mies:) suosittelen.
Tosi hyvin. Olen terve ja hyvässä kunnossa. Teen etätöitä, työ on kiinnostavaa ja palkka hyvä. Nautin elämästä.
Olosuhteisiin nähden hyvin. Olen sairauslomalla rintasyövän takia. Eilen oli juuri sytostaattitiputus. Lapset ovat aikuisia ja mies hoitelee kauppa-asiat, kun en oikein uskalla ihmisten ilmoilla liikkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikein hyvin. Lopettelen teams kokousta koneen ääressä ja suunnittelen kauppalistaa päässä muiden jaaritellessa. Terveys on ihan hyvä, verenpainelääkkeitä lukuunottamatta ei muuta vikaa. Lapset jo omillaan opiskelemassa, miehen kanssa oikein mukavaa yhdessäoloa. Mies on myös aktiivinen kotihommissa, välillä kiistellään kumpi saa leikata ruohon tai laittaa ruuan. Vanhat vanhemmat aiheuttavat huolta, varsinkin nyt kun suurimmaksi osaksi etänä joutuu huolehtimaan, mutta sekin elämään liittyvä luonnollinen juttu. Minusta mukavaa olla tämänikäinen, nuorempana stressasin paljon enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Olosuhteisiin nähden hyvin. Olen sairauslomalla rintasyövän takia. Eilen oli juuri sytostaattitiputus. Lapset ovat aikuisia ja mies hoitelee kauppa-asiat, kun en oikein uskalla ihmisten ilmoilla liikkua.
Voimia sinulle💖t.Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos hyvin. Mullakin on iäkkäät vanhemmat, mutta he asuvat naapuritalossa ja pystyn käymään siellä aina tarvittaessa. Teen etätöitä ja pidän työstäni, mikä vaikuttaa paljon jaksamiseen. Lapsillani on ongemia (mm työttömyys pandemian vuoksi), mutta olen pystynyt tukemaan taloudellisesti, kun on ollut tarvetta. Lapseni ovat onneksi suhtautuneet tähän kuten itsekin aikoinaan suhtauduin 1990-luvun lamaan eli asenteella "jonain päivänä on paremmin".
Jaksamistani lisää myös se, että olen jo vuosia ollut itselleni varsin armollinen. Mun ei tarvitse olla paras eikä edes täydellinen. Osaan vapaa-ajallani lusmuilla ja sluibailla oikein hyvin. Jos ei huvita imuroida, voin yhtä hyvin ottaa lasillisen punaviiniä ja katsoa Netflixiä. Pölyt ei minnekään karkaa ja jos karkaisivatkin, se olisi vain hyvä juttu. Ulkoilen päivittäin kolme kertaa, koska mulla on koira. Eronnut olen jo 25 vuotta sitten, joten puolisoa ei huushollistani löydy.
Löytäisitkö itsellesi jonkun harrastuksen? Jos mikään ei varsinaisesti nyt inspiroi. käy vaikka joka ilta iltakävelyllä.
Ihan hyvin jakselen. Olen nykyään parin nuoren miehen sugarmommy ja päässyt näin nauttimaan seksifantasioista, joista jäin nuorempana paitsi. Nyt voin toteuttaa itseäni näin vanhempana, koska olen menestynyt työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin jakselen. Olen nykyään parin nuoren miehen sugarmommy ja päässyt näin nauttimaan seksifantasioista, joista jäin nuorempana paitsi. Nyt voin toteuttaa itseäni näin vanhempana, koska olen menestynyt työelämässä.
Jätä tämä aito ketju rauhaan provo. Jätä nettiporno ja ala elää.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos hyvin. Mullakin on iäkkäät vanhemmat, mutta he asuvat naapuritalossa ja pystyn käymään siellä aina tarvittaessa. Teen etätöitä ja pidän työstäni, mikä vaikuttaa paljon jaksamiseen. Lapsillani on ongemia (mm työttömyys pandemian vuoksi), mutta olen pystynyt tukemaan taloudellisesti, kun on ollut tarvetta. Lapseni ovat onneksi suhtautuneet tähän kuten itsekin aikoinaan suhtauduin 1990-luvun lamaan eli asenteella "jonain päivänä on paremmin".
Jaksamistani lisää myös se, että olen jo vuosia ollut itselleni varsin armollinen. Mun ei tarvitse olla paras eikä edes täydellinen. Osaan vapaa-ajallani lusmuilla ja sluibailla oikein hyvin. Jos ei huvita imuroida, voin yhtä hyvin ottaa lasillisen punaviiniä ja katsoa Netflixiä. Pölyt ei minnekään karkaa ja jos karkaisivatkin, se olisi vain hyvä juttu. Ulkoilen päivittäin kolme kertaa, koska mulla on koira. Eronnut olen jo 25 vuotta sitten, joten puolisoa ei huushollistani löydy.
Löytäisitkö itsellesi jonkun harrastuksen? Jos mikään ei varsinaisesti nyt inspiroi. käy vaikka joka ilta iltakävelyllä.
Harrastan liikuntaa ja se onkin ihana henkireikä kaiken kiireen keskellä. Olen onneksi erittäin hyvässä fyysisessä kunnossa, muuten olisin varmaan jo palamut loppuun. Lusmuilua yritän ehtiä tekemään ja yleensäkin olemaan itselleni armollinen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin jakselen. Olen nykyään parin nuoren miehen sugarmommy ja päässyt näin nauttimaan seksifantasioista, joista jäin nuorempana paitsi. Nyt voin toteuttaa itseäni näin vanhempana, koska olen menestynyt työelämässä.
Jätä tämä aito ketju rauhaan provo. Jätä nettiporno ja ala elää.
Ei ole provokaatio, vaan aivan totta! Taidat vain olla omaan elämääsi tyytymätön!
Voin itse suhteellisen hyvin. Edellytyksenä sille on ollut rajojen asettaminen. Eli omaan kokemukseeni perustuen suosittelen kuulostelemaan mikä sopii ja mikä ei sovi niin työelämässä että kotona.
Veikkaan että olen auttavainen ja antelias ja sanot kyllä muille, mutta vastaavasti omat tarpeet jäävät taka-alalle. Patalaiska mies... hän on oppinut että koti toimii ilman hänen panostaan.
Nyt viisikymppisenä voit muuttaa tämän ja sanoa EI tilanteissa joissa sydän sanoo, ei, ja sanoa KYLLÄ itsellesi.
Aseta itsesi prioriteetiksi, koska kukaan muu ei tee sitä jollet sinä. Et halua palaa loppuun, etkä sairastua.
Olet ehkä koko ikäsi hoitanut ja auttanut muita, eikö? Käännä huomiota itseesi ja aseta rajoja.
Rajojen asettaminen ei ole huonoa käytöstä, tylyyttä tms. vaan aitoa palautetta joka HYÖDYTTÄÄ KAIKKIA. osapuolia!
He eivät ehkä edes tiedä että sinua uuvuttaa, jos et sano.
Halauksin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olosuhteisiin nähden hyvin. Olen sairauslomalla rintasyövän takia. Eilen oli juuri sytostaattitiputus. Lapset ovat aikuisia ja mies hoitelee kauppa-asiat, kun en oikein uskalla ihmisten ilmoilla liikkua.
Voimia sinulle💖t.Ap
Kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Voin itse suhteellisen hyvin. Edellytyksenä sille on ollut rajojen asettaminen. Eli omaan kokemukseeni perustuen suosittelen kuulostelemaan mikä sopii ja mikä ei sovi niin työelämässä että kotona.
Veikkaan että olen auttavainen ja antelias ja sanot kyllä muille, mutta vastaavasti omat tarpeet jäävät taka-alalle. Patalaiska mies... hän on oppinut että koti toimii ilman hänen panostaan.
Nyt viisikymppisenä voit muuttaa tämän ja sanoa EI tilanteissa joissa sydän sanoo, ei, ja sanoa KYLLÄ itsellesi.
Aseta itsesi prioriteetiksi, koska kukaan muu ei tee sitä jollet sinä. Et halua palaa loppuun, etkä sairastua.
Olet ehkä koko ikäsi hoitanut ja auttanut muita, eikö? Käännä huomiota itseesi ja aseta rajoja.
Rajojen asettaminen ei ole huonoa käytöstä, tylyyttä tms. vaan aitoa palautetta joka HYÖDYTTÄÄ KAIKKIA. osapuolia!
He eivät ehkä edes tiedä että sinua uuvuttaa, jos et sano.
Halauksin
Taidat olla oikeassa. Tunnistan itseni tuosta. Ap
Muuten ihan hyvin, mutta minua surettaa menetykset. Kuolemantapauksia ja vakavia sairastumisia on lähipiirissä nyt liikaa. Yhden käden sormet eivät riitä. Tämän vuoksi tulevaisuus pelottaa.
Yksi lapsistani, jo aikuinen, huolestuttaa. Hän on vaarassa syrjäytyä, mutta en saa häntä tutkittavaksi adhd:n takia.
Vierailija kirjoitti:
Muuten ihan hyvin, mutta minua surettaa menetykset. Kuolemantapauksia ja vakavia sairastumisia on lähipiirissä nyt liikaa. Yhden käden sormet eivät riitä. Tämän vuoksi tulevaisuus pelottaa.
Yksi lapsistani, jo aikuinen, huolestuttaa. Hän on vaarassa syrjäytyä, mutta en saa häntä tutkittavaksi adhd:n takia.
Voimia myös sinulle! 💖
Onhan nää niitä ikiä, että vanhemmistakin on huolta. Itse olen 64-vuotias ja isä kuoli 13 vuotta sitten. En osaa sanoa äidistäni mitään (on minulla valokuva), kun en häntä paljoakaan nähnyt.
Jotta elämä ei olisi liian helppoa niin aina noiden kahden lapsen perheessä on meneillään joku kriisi.
Puutun asioihin vaan, jos apua pyydetään. Paljon olen hoitanut lastenlapsiani.
Kiitos hyvin. Terveys hyvä verenpainelääkityksellä, liikun ja ulkoilen paljon, syön terveellisemmin kuin nuorempana ja otin äskettäin taas ravitsemus- ja pt-neuvontaa. Työskentelen yrittäjänä osapäiväisesti ja varallisuutta on karttunut jo niin että eläisin hyvin pääomatuloillani mutta pidän työstäni eikä nyt tässä iässä vielä pois työelämästä halua. Vanhempani ovat edelleen hyväkuntoisia. Lapset vielä alaikäisiä, olen eronnut enkä ole uutta miestä etsinytkään. Nuorempana tuli tehtyä enemmän töitä ja uraakin joten nyt voi jo höllätä, se oli tavoitteenakin että keski-iässä pääsee keventämään. Jätin siksi lapsien teonkin sinne päälle kolmenkympin yksi 25-vuotiaana, kolme sitten neljänkympin kahden puolen. Nuorimmainen meni juuri kouluun.
Rahisee vähän, mutta onneksi on Vagisania.