Työttömät!

Kolmekymppinen, ei lapsia, vanhemmat kuolleet eli eivät varmaan suhtaudu mitenkään enää mihinkään.

Olen 37v. Kaksi alakouluikäistä lasta.

Äitini on kuollut. Isä tietää asian ja on pahoillaan.

Omituinen kysely...

Ikä vajaa 40 v, 1 lapsi. Vanhempani suhtautuvat ihan positiivisesti ja tukien. Varsinkin äitini löytää aina kaikesta positiivisen puolen ja työttömyydestä hän löytää tukkukaupalla hyvää, kuten mahdollisuuden uuteen ja parempaan, hetken vetää henkeä ja keskittyä perheeseen ja opiskella/kehittää itseään. Tottahan nuo kaikki oikeasti ovat, jos osaa käyttää tilaisuuden hyväkseen. Tähän asti olenkin ja alkaa taas näyttämään paremmalta, vaikkei ihan vielä töitä olekaan:)

Ikä 37, lapsia kaksi. Vanhemmilleni en ole kertonut. En kerro heille paljoa muutakaan. Vanhoja ihmisiä eikä enää täysillä tässä maailmassa mukana.

Ikä 44, lapset jo aikuisia ja asuvat omillaan. Vanhempani ovat kuolleet.

43, ei lapsia, äiti kuollut, isäkin oli työtön pitkään ennen eläkettä.

39, lapsia 2. Äitini suhtautuu lapsiini oikein hyvin.