Lue keskustelun säännöt.
Ero raskauden aikana.
27.11.2013 |
Jos avioliitossa ei ole oltu, suhde on ollut lyhyt ja mies on muuttunut käytöksessää epätasapainoiseksi; niin eikö olisikin parasta, että eron jälkeen mies pysyy poissa lapsen elämästä?
En oikein usko näihin yhteishuoltajuuksien väkisin vääntämiseen. Varsinkaan jos isäsuhdetta ei ehdi syntymään. Eikä sitä synnykään, jos isä ei ole läsnä vauvan joka päiväisessä arjessa.
Kokemuksia asiasta? Ero ei ole mieluinen, mutta päivä päivältä tuntuu toivo katoavan. Mies ei vaan sopeudu.
Kommentit (42)
Jos parisuhde lapsen isän kanssa stressaa liikaa ja tunnet sen olevan haitaksi raskaudelle ja sikiölle, sinun kannattaa erota lapsen isästä. Ajattele nyt omaa ja vauvan hyvinvointia. Asukaa jonkin aikaa erillänne ja katsokaa tilannetta uudetaan sitten kun lapsi syntyy tai on syntynyt. Miesten voi olla vaikeaa suhtautua raskauteen ja käsittää kunnolla koko asiaa ennenkuin lapsi on oikeasti syntynyt. Voi olla että hänen isänvaistot vielä heräävät lapsen synnyttyä. Sen edellytyksenä/ehtona ei tietenkään voi olla se, että miehen on pysyttävä parisuhteessa aloittajan kanssa, hän voi olla lapselle hyvä isä vaikka vanhemmat eroaisivatkin. Toki paras olisi kokonainen perhe, mutta jos suhde ei onnistu ja äitikin stressaa liikaa huonosta parisuhteesta on parempi olla erillään. Siitä etä-isästö on kyllä suuri apu vuosien varrella jos hän jakaa laosen hoitovastuuta edes silloin tällöin, vaikks nyt tuntuisikin tunnemyrskyssä että mieshen olemassaolosta tulee olemaan vain haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä meni ihan hyvin ja alkoi suhde taas sujumaan.
Nyt taas tuntuu siltä, että en halua tuon miehen kanssa olla. Tiedän, että hän yrittää. En tunne hänen välittävän minusta tarpeeksi. Tarvisin oikeata rakkautta.
ap.
"Äidin oikeudet sitä, isän oikeudet tätä"... eikö sillä lapsella ole oikeutta isään?
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 12:47"]
Välillä meni ihan hyvin ja alkoi suhde taas sujumaan.
Nyt taas tuntuu siltä, että en halua tuon miehen kanssa olla. Tiedän, että hän yrittää. En tunne hänen välittävän minusta tarpeeksi. Tarvisin oikeata rakkautta.
ap.
[/quote]
Miehen eleet, vetelyys ja käytös ärsyttävät. En koe saavani tarpeeksi välittämistä, huolenpitoa tai rakkautta häneltä. Kaiken lisäksi hän on muuttunut yhä epälojaalimmaksi. Jokin aika sitten kun ilmaisin mielipahani eräästä asiasta, hän totesi kylmästi: arvaa välittääkö hän? Vastasi siihen, että arvaa pitäisikö minun muuttaa täältä pois heti kun voin? Lisäsin siihen, että arvaa miltä minusta tuntuu, että minun kumppanini ei välitä minun tunteista? Vastaus edelleen: ei hän välitä.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 12:47"]
Välillä meni ihan hyvin ja alkoi suhde taas sujumaan.
Nyt taas tuntuu siltä, että en halua tuon miehen kanssa olla. Tiedän, että hän yrittää. En tunne hänen välittävän minusta tarpeeksi. Tarvisin oikeata rakkautta.
ap.
[/quote]
Miehen eleet, vetelyys ja käytös ärsyttävät. En koe saavani tarpeeksi välittämistä, huolenpitoa tai rakkautta häneltä. Kaiken lisäksi hän on muuttunut yhä epälojaalimmaksi. Jokin aika sitten kun ilmaisin mielipahani eräästä asiasta, hän totesi kylmästi: arvaa välittääkö hän? Vastasi siihen, että arvaa pitäisikö minun muuttaa täältä pois heti kun voin? Lisäsin siihen, että arvaa miltä minusta tuntuu, että minun kumppanini ei välitä minun tunteista? Vastaus edelleen: ei hän välitä.
ap.
Isällä ei ole mitään virallista oikeutta lapseen, eikä velvollisuuksiakaan, jos ei ole virallisesti isä. Kun lapsi syntyy, niin sanot vaan lastenvalvojalle, ette tiedä isää. Saat Kelalta elarin.
Jos mies haluaakin olla lapsen kanssa tekemisissä, niin sitten voitte tehdä viralliset paperit isyydestä ja samalla tapaamis- ja elatussopimuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
riippuu kenen parasta ajattelet...onhan se sinulle helpompaa jos ei ole sitä exää häiritsemässä, mutta eiköhän lapselle ole paras kuitenkin jos on kaksi vanhempaa mukana elämässä, jos he kerran elossa ovat. Voithan sinä pyytää yksinhuoltajuutta jolloin saat itse tehdä lapseen liittyvät päätökset, mutta isällä on silti oikeus tavata lastaan ja olla mukana tämän elämässä.
Miltä siitä miehestä tuntuisi jos vielä eron lisäksi menettäisi kokonaan lapsensa? Jos hän ei ole kykenevä lapsesta huolehtimaan/tätä tapaamaan, eiköhän siitä päätä muut tahot kuin sinä :)
Riippuu siitä, mitä tarkoittaa tuo, että miehen käytös on epätasapainoista. Jos se tarkoittaa, sitä että on väkivaltainen tai päihderiippuvainen tai käytös on jotenkin uhkaavaa, niin saattaisi olla parempi, ettei ole mukana lapsen elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse on siis tilanteesta, että jos ero tulee raskausaikana ei miehelle ehdi syntyä mitään suhdetta vauvaan. Mies on saanut mahdollisuuden elää perheenä, mutta hän ei saa itsestään sen vertaa irti, että aikuistuisin.
Miksi äidin pitää sitten kantaa yksinään vastuu lapsesta? Ja tarjota sitten vanhemmuuden pullasta rusinat miehelle? Siis sitä yhdessäoloa ilman varsinaista vastuuta lapsen elämästä ja arjen pyörittämisestä.
Mielestäni en ole viemässä mieheltä yhtään mitään sellaista pois, mitä hänellä todella on ollut olemassa. Edelleenkin tarjoan mahdollisuutta perheenä elämiseen.
Kyllä lapsi on edelleen myös miehen vaikka eroaisitte, omasta mielipahasta on vaan selviydyttävä ja ajateltava lasta. Kyllä miehellä on elatusvelvollisuus joten et joudu yksin lasta elättämään, ja voittehan te sopia tapaamisista vaikka niin että mies hoitaa lasta enemmän kuin joka toinen viikonloppu, jos siis terveyden tms tilaltaan kykenee. Saattaa hän olla hyvä isä vaikkei hyvä puoliso olisikaan. Kannattaa nuo tapaamis ym asiat sopia lastenvalvojan luona, jos isä on liian tasapainoton olemaan lapsen kanssa kahdestaan, hänelle voidaan järjestää valvottuja tapaamisia lastenvanvojan tiloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja itselläni on tästä kokemusta, ero tuli vähän ennen lapsen syntymää, mies oli myös todella epätasapainoinen ja häipyi itse sitten ennen kuin lapsi syntyi. Sain itselleni yksinhuoltajuuden, ja miehelle määrättiin valvotut tapaamiset joita ei sitten käyttänytkään, eli ei ole omasta halustaan tavannut lasta. Elatustuen saan kelalta kun mies laiminlöi elatuksen maksun.
Miten sillä voi olla oikeus lapseen? Ei olla avioliitossa eikä mies oikeasti halua edes lasta. En ole vaatimassa mitään rahaa enkä isyyden tunnustamista. Kunhan pysyy poissa tai sitten on oikeasti paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sillä voi olla oikeus lapseen? Ei olla avioliitossa eikä mies oikeasti halua edes lasta. En ole vaatimassa mitään rahaa enkä isyyden tunnustamista. Kunhan pysyy poissa tai sitten on oikeasti paikalla.
quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 11:07"]
Miten sillä voi olla oikeus lapseen?
[/quote]
Miten sinulla voi olla oikeus lapseen?
Samalla tavalla lapsen isällä.
quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 11:07"]
Miten sillä voi olla oikeus lapseen?
[/quote]
Miten sinulla voi olla oikeus lapseen?
Samalla tavalla lapsen isällä.
quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 11:07"]
Miten sillä voi olla oikeus lapseen?
[/quote]
Miten sinulla voi olla oikeus lapseen?
Samalla tavalla lapsen isällä.
Olen samaa mieltä kuin aloittaja. Itsellä tuli ero kun lapsi oli vuoden. isälle ei juuri syntynyt mitään suhdetta lapseen. No olin sitten yksinhuoltaja ja koska alkoi käyttämään alkoholia runsaasti päätin että lapsi ei häntä tapaa. Tyytyi siihen eikä enää koskaan elämäämme häirinnyt. Jos ei aikanaan kiinnosta niin olkoon sitten kokonaan poissa. Menin sitten uudelleen naimisiin ja olin tosi tyytyväinen kun hän ei kuulunut elämäämme. Lapsi nyt aikuisena sanoo että ihan paras ratkaisu, hänkään ei olisi halunnut miestä elämäänsä joka oli "isä" muttei kuitenkaan ollut. Isäpuoli otti ihan omakseen ja oli täysillä mukana, hänellä ei ollut omiua lapsia. Meillä oli näin tosi hyvä.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 10:34"]
Kyse on siis tilanteesta, että jos ero tulee raskausaikana ei miehelle ehdi syntyä mitään suhdetta vauvaan. Mies on saanut mahdollisuuden elää perheenä, mutta hän ei saa itsestään sen vertaa irti, että aikuistuisin.
Miksi äidin pitää sitten kantaa yksinään vastuu lapsesta? Ja tarjota sitten vanhemmuuden pullasta rusinat miehelle? Siis sitä yhdessäoloa ilman varsinaista vastuuta lapsen elämästä ja arjen pyörittämisestä.
Mielestäni en ole viemässä mieheltä yhtään mitään sellaista pois, mitä hänellä todella on ollut olemassa. Edelleenkin tarjoan mahdollisuutta perheenä elämiseen.
[/quote]
Koska olet vastuullinen vanhempi, sinun velvollisuutesi lasta kohtaan on pitää huolta hänen ihmissuhteistaan. Jokaisella lapsella on oikeus saada tuntea isänsä ja tavata edes silloin tällöin valvotusti. Tieto isästä on lapsen identiteetille tärkeää. Hän voi lapsesta asti rakentaa vahvan identiteetin, jossa isä on mitä on, hyväksyä se ja kasvaa silti ehjksi ihmiseksi. Jokaista lasta alkaa viimeistään kouluiässä askarruuttaa, millainen isä minun isä on, miksi en saa tavata häntä jne.
Se, että toinen vanhemmista luistaa velvollisuuksistaan, ei anna sinulle oikeutta luistaa omistasi. Ei voi kysyä "miksi minun pitäisi" vaan "onko lapsen parhaaksi".
Mitä ap aikoo tehdä nimitetään vieraannuttamiseksi.
täällä puhutaan jostain rusinoista pullassa ja vaan äitien ja isien oikeuksista. Lapsen oikeus ratkaisee ja lähtökohtaisesti on lapsella oltava oikeus molempiin vanhempiin ja sukulaisiin. Vaikka äitiä se kuinka jurppisi.