Lue keskustelun säännöt.
vahva ihminen - tuletko toimeen tällaisen ihmisen kanssa?
26.11.2013 |
http://www.iltalehti.fi/mieli/2013112517761346_md.shtml
Ihan vain uteliasuuttani kyselen... koska tunnistin listasta itseni.
Kommentit (52)
[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 08:50"]
Uskon siihen, että mennyttä on tärkeä pohtia. Mitä minulle tapahtui, mitä siitä seurasi, millaisia vaikutuksia sillä on minuun ollut, onko seuraukset mielestäni hyviä vai huonoja, mitä voin muuttaa itsessäni, mitä opin, mitä teen seuraavalla kerralla eri lailla, miltä minusta tuntuu, tarvitsenko apua jne.
[/quote]
Se, että pohtii mennyttä ja ottaa virheistään opiksi, on aivan eri asia kuin velloa siinä menneessä, syyttää muita elämänsä pilaamisesta ja sääliä itseään lisää sen takia ja pahimmillaan myrkyttää vielä ympäristökin siinä samalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 08:59"]
[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 08:50"]
Uskon siihen, että mennyttä on tärkeä pohtia. Mitä minulle tapahtui, mitä siitä seurasi, millaisia vaikutuksia sillä on minuun ollut, onko seuraukset mielestäni hyviä vai huonoja, mitä voin muuttaa itsessäni, mitä opin, mitä teen seuraavalla kerralla eri lailla, miltä minusta tuntuu, tarvitsenko apua jne.
[/quote]
Se, että pohtii mennyttä ja ottaa virheistään opiksi, on aivan eri asia kuin velloa siinä menneessä, syyttää muita elämänsä pilaamisesta ja sääliä itseään lisää sen takia ja pahimmillaan myrkyttää vielä ympäristökin siinä samalla.
[/quote]
Komppaan. Asiat pitää käsitellä ja sitten jättää ne taakseen. Minusta tässä on kyse vähän samasta kuin siinä, ettei tuhraa aikaansa asioihin, joihin ei voi vaikuttaa. Mennyt on mennyttä, ja sitä ei voi muuttaa.
Minusta tuo menneessä vellominen tarkoittaa sitä, että jää haikailemaan sitä, miten asiat olisivat nyt paremmin, jos menneisyys olisi mennyt jotenkin toisin, ei ikään kuin hyväksytä sitä, että se on nyt pysyvä osa omaa historiaa, vaan jäädään jossittelemaan. Tai sitten käytetään sitä verukkeena, miksi nyt ei kannata edes yrittää parempaa, kun oli niin kurja lapsuus.
Mutta eihän mennessä vellominen tarkoita pelkästään, että ryvetään vanhoissa huonoissa asioissa, vaan myös sitä, että juututaan johonkin "vanhaan hyvään aikaan."
[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 08:50"]
En usko, että aina voi mennä eteenpäin. Miten kehittyä ihmisenä jos ei välillä jää hetkeksi vellomaan menneessä? Ja on jotenkin aika yksioikoista kuvitella, että kaikki pystyvät samalla tavalla juoksemaan eteenpäin elämässä. Toiset pohtivat luonnostaan enemmän. Sen seurauksena he ehkä viettävät enemmän aikaa menneessä, mutta toisaalta kehittyvät ihmisinä enemmän ja ymmärrys muita ja elämää kohtaan kasvaa.
Uskon siihen, että mennyttä on tärkeä pohtia. Mitä minulle tapahtui, mitä siitä seurasi, millaisia vaikutuksia sillä on minuun ollut, onko seuraukset mielestäni hyviä vai huonoja, mitä voin muuttaa itsessäni, mitä opin, mitä teen seuraavalla kerralla eri lailla, miltä minusta tuntuu, tarvitsenko apua jne.
[/quote]
Miksi eteenpäin meneminen tarkoittaisi jotenkin juoksemista? Eihän siinä ole vauhdista puhuttu mitään. Eikä eteenpäin meneminen liioin tarkoita sitä, ettei asioita käsiteltäisi, vaan nimenomaan sitä, että ne käsitellään rakentavalla tavalla, mikä tarkoittaa eteenpäin menemistä. Ihmisenä kehittyminen on juuri sitä eteenpäin menemistä, pohtiminenkin on eteenpäin menemistä, kunhan se pohtiminen ei ole sitä, että "voi kun asiat olisivat menneet toisin!" Eihän tässä mistään kilpajuoksusta ole kukaan puhunut, ei tässä ole sanottu, että olisi minnekään kiire.
Itse koen olevani vahva henkisesti, ja tunnistin monia ominaisuuksia noista itsessäni. Olen itsenäinen, mutten ole ehkä tarpeeksi itsevarma enkä dominoiva. En oikein jaksa dominoivia persoonia. Yleensä en jaksa väitellä enkä pidä puoliani, ellei ole kyse asiasta joka on minulle todella tärkeä. Annan sen dominoivan ihmisen jutut mennä toisesta korvasta ulos ja unohdan saman tien. Kamalia energiasyöppöjä jotkut, mutta onneksi suojamekanismini toimii ja jutut valuu kuin vesi hanhen selästä!
Tuon jutun perusteella minäkin olen vahva. Tosin en ole mieltänyt itseäni koskaan vahvaksi ihmiseksi, vaan pikemminkin koen olevani hyvällä itsetunnolla varustettu tasapainoinen henkilö. Olen mikä olen ja hyväksyn itseni sellaisena kuin olen. Joku tässä ketjussa mainitsi iästä, sitä on itsellänikin jo kohta 50v, joten tähän mennessä sitä on kai jo pitänyt oppia tulemaan toimeen itsensä kanssa :)
Tulen toimeen (lähes) kaikenlaisten ihmisten kanssa. Ylimielinen ja itsekeskeinen käytös ovat sellaisia piirteitä jotka saavat mut ärsyyntymään todella pahasti, siksi tuo lähes. Mutta, jos on pakko (työ, harrastus, yms.) niin näidenkin kanssa tulen toimeen.
Nuorena olin todella ujo ja hiljainen, melkein vastakohta kaikille noille kohdille. Pikkuhiljaa olen muuttunut siksi mikä nyt olen. Ja olen siitä tyytyväinen. Muutos on tapahtunut työn kautta (asiakaspalvelu) ja myös lasten harrastusten kautta (talkootyötä todella paljon) sekä varmasti myös oman henkisen kasvun kautta. Kun ajattelee vaikkapa niinkin vähän kuin 20v taaksepäin niin muutos on iso.
Haluaisin uskoa että olen vahva myös siten, että ystäväni voivat luottaa minuun. Minulla on useampi erittäin hyvä ystävä, ja rakastan näitä keskusteluhetkiä, kun ihan oikeasti keskustellaan asioista. Ei mitään yleistä, vaan oikeaa pohdintaa milloin mistäkin. Keskustelujen aiheista päätellen ystäväni luottavat minuun, ja se on sellainen asia josta olen iloinen. Tämä on vastavuoroista, tiedän itse voivani luottaa omiin läheisimpiin ystäviini.
No, nyt alkoi jo mennä vähän off topic, mutta koen itse myös tuon vahvuuden merkkinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästähän tuli mielenkiintoinen keskustelu.
Alkaa tuntua, että minä olen vain tutustunut vääriin ihmisiin ja sitten lakannut tutustumasta uusiin...kun se on niin saamarin vaikeaa, ilman että joku aina jostain sanapäätteestä tulkitsee minun tarkoittavan jotain ihan muuta kuin tarkoitan ja sitten on herneet nenässä.
Ihan kuin joku aiemmin kirjoitti: en minäkään paasaa toisille mitä näiden pitää tehdä, mutta "toiset" vetää herneen nenään kun minä teen toisin (tekemättä asiasta mitään numeroa). Mielipidettä tivataan, hiljaa ei saa olla, mutta se mielipide ei kelpaa, eikä ympäripyöreä kohteliaisuus kelpaa.. Ja sitten ne ihmiset haluaa tavata uudestaan ja uudestaan... en ymmärrä.
Kyllä minä ihmisten kanssa tulen toimeen, työelämässä ja vastaavissa missä ei edellytetä henkilökohtaisuuksia. Ja on mulla pari hyvää ystävääkin, jo vuosien takaa, mutta ne onkin samankaltaisia: eivät jää vatvomaan jokaista sanataivutusta ja lukemaan rivienvälejä.
Edelleenkin mietityttää tuon artikkelin sanoma... koko elämäni ajan olen kuullut että ihmisten pitää olla yhdenlaisia, enkä ole tuntenut kuuluvani oikein mihinkään porukkaan... nyt sitten tuossa sanotaan että minunkaltaiset sittenkin "pärjää". Ja juu, tuskinpa yksi kopioartikkeli tätä maailmaa mihinkään muuttaa.
Kuulostaa vähän siltä, että tässä "vahvuudessa" on yhtä paljon oikean vahvuuden kanssa tekemistä kuin kunnialla "kunniaväkivallan" kanssa.
En usko, että vahva ihminen määrittelisi toisia esim. vahvoiksi, ei-vahvoiksi, menneisyydessä velloviksi jne. Minulle ainakin vahvuus pohjaa sisäiseen vahvuuteen, itsetuntoon ja omanarvontuntoon. Ilman sitä "vahva" on kuin pullisteleva rupisammakko joka yrittää vakuuttaa ympäristönsä konnat vahvuudestaan. Sitten vasta tulee vahvuus suhteessa muihin ihmisiin.
Nykyään vahva persoona taitaa ainakin tosi-tv:ssä tarkoittaa sitä kaikista ärsyttävintä, eniten tilaa vievää, energiaa syövää ja muiden elämän hankalaksi tekevää. Monestihan se on puhdasta epävarmuutta joka sitten purkautuu paineen alla.
Pitäisi ehkä miettiä nämä nimitykset uusiksi, mihin suuntaan onkaan vanhojen tuttujen sanojen ja käsitteiden käyttö laajentunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 17:34"]Tuohon että jotkut syövät henkisiä voimia, eräs henkilö alkoi vainoamaan minua. Ei jättänyt rauhaan vaikka käskin häipyä elämästäni, ei uskonut kun sanoin ettei minua kiinnosta hänen seuransa lainkaan, käskin painua helvettiin, lopulta aloin käyttäytymään kuin tuota ihmistä ei olisi olemassakaan vaikka hän tulee siihen viereen ja alkaa puhumaan minulle. Lopulta viesti meni perille kun minulla meni totaalisesti hermo, pimahdin ja hyökkäsin fyysisesti tämän henkilön kimppuun. En tainnut sanoa mitään, löin häntä useita kertoja ja taisin yrittää jopa kuristaa. No, ihan kaikkea tuo henkilö ei oppinut sillä kuulin myöhemmin että hän on saanut jopa lähestymiskiellon. Olisi kai voinut sitä itsekin hakea, mutta eipä tullut mieleen ettei toiselle mene perille se kun itse olen sanonut etten häntä halua elämääni, sietokykyni vain ylittyi lopulta kun ei uskonut. Jotkun ihmiset ovat vain niin sairaita ettei heistä pysty pysymään "ulkopuolella", tämä tapaus saattoi tulla aamulla seitsemän aikaan soittelemaan ovikelloa. Tämä minun yksittäinen ääriesimerkkini ei sentäs ollut sukulaiseni, mutta jos vaikka oma äiti tai veli on tuollainen, se itsensä ulkopuolelle saaminen on todella vaikeaa.
Sitten muuta pohdintaa, numerolle 13 joka vastasit minulle josta ei sitä terapeuttia ole tulossa =)
En ole koskaan ajatellut ettei jollain henkilöllä olisi ihmisarvoa, tai ettei heillä olisi mitään annettavaa minulle tai muille. Pikemminkin uskon että meillä kaikilla on joku vahvuus ja lähinnä petyn (vähän huono sana mutten keksi parempaakaan) kun henkilö peittää sen vahvuutensa vaikka siinä itsesäälissä rypemisen alle.
Oman asenteen julistaminen liittyy kanssa tuohon että jotkut syövät voimia. Tämä ketju taitaa olla ensimmäinen missä vahvat ihmiset kertovat asenteestaan elämään ja muihin, joskus harvoin joku on tehnyt vahvuuteensa liittyvän aloituksen niin yhtään puoltavaa vastausta ei ole näkynyt. Syyllistäjät ja itsesäälissä rypijät jne. taas tuntuvat toitottavan asennettaan ja ehdottomia mielipiteitään palstan lisäksi ihan oikeassakin elämässä. Mutta ei minulla riitä mielenkiinto miettiä viittä vuotta viittä kertaa viikossa miksi se työkaveri pahoitti mielensä kun siskoni mies inhoaa hänen lempiruokaansa (vaikka tyyliin kerron että olin tehnyt itse sitä kun sisko miehensä kanssa oli tulossa käymään ja mies sitten ilmoittikin inhoavansa sitä), minun mielenkiinto ei riitä miettimään moista edes viittä sekuntia, mutta tämä työkaveri saattaa joka ikinen ruokatauko töissä syyllistää siitä että pahoitti mielensä eikä ole sen jälkeen pystynyt lempiruokaansa syömään. Joo, aha, tuli jo kolme vuotta sitten tämä asia selväksi, voisitko jo vaihtaa levyä ja antaa meidän muiden nauttia ruokailustamme. (kärjistettyjä esimerkkejä taas käytän ja ihan liian pitkiä virkkeitä).
Tämä on aihe josta mielummin puhuisin kasvotusten, vaikka sinun kanssasi numero 13, juurikin näiden ylipitkien kirjoitusteni takia =)
Olisi mielenkiintoista tietää mikä muita ahdistaa luonteeltaan vahvat ihmiset, ihan asiallisesti keskusteltuna. Lisäksi meillä nuoremmilla vahvoilla taitaa olla heikkoutena vähän se että on liian vähän kokemuksia näistä hyvistä keskusteluista niin olemme turhan paljon varpaillamme ja heijastamme keskustelua aikaisempiin keskusteluihin mitkä eivät ole olleet niin hyviä joten äkkiä tulee se puolustusmekanismi päälle emmekä huomaa niitä kysymysmerkkejä mutta ehkä sitten 15 vuoden päästä...
Kiitos 13 ja muut hyvästä keskustelusta!
[/quote] olet todella sairas ihmisraukka!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 08:59"]
Se, että pohtii mennyttä ja ottaa virheistään opiksi, on aivan eri asia kuin velloa siinä menneessä, syyttää muita elämänsä pilaamisesta ja sääliä itseään lisää sen takia ja pahimmillaan myrkyttää vielä ympäristökin siinä samalla.
[/quote]
Tämä kommentti kertookin, ettet ymmärrä lainkaan miksi joillekin on tärkeää käydä läpi menneisyys ja "velloa" siinä. Käyn terapiassa ja ilman sitä tuskin olisin hengissä. On ollut äärimmäisen tärkeää, että olen saanut tuntea vihaa, surua, katkeruutta niitä kohtaan jotka ovat minulle pahaa tehneet (syytön minä itse lapsuuteni olen) Toki tuosta tulee päästä eteen päin, mutta se on ollut välttämätöntä, että ihan aidosti ajatukseni ja toimintamallini ovat muuttuneet. Isäni on juuri tuollainen "vahva", jonka mielestä menneisyyttä ei pidä vatvoa eikä oikeastaan mitään. Muiden silmissä, työelämässä jne hän on vahva, minä sen sijaan näen hänet nykyään henkisesti vajaana. Hän ei pysty kohtaamaan itseään, ei omia tunteitaan, ei muiden tunteita. En väitä, että sinä olisit tuollainen, mutta artikkelista tuli mieleen isäni. Vaikka itse olen "vellonut" menneisyydessä vuosia, olen nyt äärimmäisen iloinen siitä, että vaikka olen nuori, tämän ansiosta tunnen itseni takuulla paremmin kuin moni muu, empatia ja ymmärrys on kasvanut valtavasti :)
En ymmärrä ap:n kysymystä.
"Vahva ihminen - tuletko toimeen tällaisen kanssa?"
Tarkoittaako ap, että
- hän haluaa kysyä vahvoilta ihmisiltä, tulevatko he toimeen samanlaisten kanssa vai
- hän haluaa kysyä kaikilta, tulevatko he toimeen vahvojen ihmisten kanssa?
Tai no, mitä väliä.
Suomihan on täynnä itseään vahvoina pitäviä, joiden erityinen kunnia-asia on sanoa asiat suoraan ja kovalla äänellä niin kuin ne on.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 08:25"]
[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 08:15"]
Toiko nyt sitten olisi hyvän ihmisen malli?
No joo, en ole ihan samaa mieltä. Onhan se hyvä, ettei jää vellomaan vanhoihin asioihin mutta toisaalta sellaisesta turhanaikaisesta vellomisesta ja olemisesta syntyy usein uusia oivalluksia ja se lisää luovuutta.
Löysin listasta kohtia, jotka sopivat itseeni mutta en pidä itseäni erityisen vahvana. Mitä se vahvuus nyt sitten oikein on? Pikemminkin tuosta listasta tuli kuva melkoisen itsekeskeisestä ja joustamattomasta ihmisestä siitä huolimatta, että siinä kehoitettiin siirtymään aina eteenpäin.
Herää myös kysymys, onko elämä sittenkään janan muotoinen jossa mennään aina eteenpäin vai voisiko elämä olla ennemminkin vaikka siksakkia?
[/quote]
Hassua, miten eri tavalla tätä voi tulkita. Minusta eteenpäin meneminen ei koskaan voi tarkoittaa joustamattomuutta, vaan joustamattomuus on minusta ennemminkin pysähtyneisyyden merkki, kaivaudutaan omaan poteroon eikä jousteta mihinkään suuntaan.
Varmaankin jokainen tulkitsee listaa oman elämänkokemuksensa perusteella. Minä olen omassa elämässäni pysähtynyt noista monen asian kohdalle ja selvittänyt niitä itselleni, ja siinä valossa näen listan oikein hyvänä. Ehkä artikkelin sävy on vähän julistava, ja sen takia nostaa monella niskakarvat pystyyn.
[/quote]
En usko, että aina voi mennä eteenpäin. Miten kehittyä ihmisenä jos ei välillä jää hetkeksi vellomaan menneessä? Ja on jotenkin aika yksioikoista kuvitella, että kaikki pystyvät samalla tavalla juoksemaan eteenpäin elämässä. Toiset pohtivat luonnostaan enemmän. Sen seurauksena he ehkä viettävät enemmän aikaa menneessä, mutta toisaalta kehittyvät ihmisinä enemmän ja ymmärrys muita ja elämää kohtaan kasvaa.
Uskon siihen, että mennyttä on tärkeä pohtia. Mitä minulle tapahtui, mitä siitä seurasi, millaisia vaikutuksia sillä on minuun ollut, onko seuraukset mielestäni hyviä vai huonoja, mitä voin muuttaa itsessäni, mitä opin, mitä teen seuraavalla kerralla eri lailla, miltä minusta tuntuu, tarvitsenko apua jne.