vahva ihminen - tuletko toimeen tällaisen ihmisen kanssa?

Enpä tiedä, haluaisinko keskustella kanssasi kasvotusten, jos vaikka kokisit minut rasittavaksi ja minua odottaisi alussa kuvaamasi kohtelu ;) ... Minusta esimerkkisi ei oikein sopinut tähän keskusteluun, kun kyseessä ei selvästikään ollut terve ihminen. Itse en ole suuttumalla häätänyt ihmisiä elämästäni. Jokunen on suututtuaan oma-aloitteisesti poistunut, mikä on ollut pelkästään helpotus.

Olen myös käytännössä ulkoistanut oman äitini elämästäni, koska hänellä on ollut pelkästään negatiivisia asioita annettavana. Muodollisesti olemme tekemisissä, mutta hän on minulle täysin yhdentekevä. Ennen kaikki kanssakäyminen hänen kanssaan oli hyvin kuluttavaa, mutta nyt se on minun puoleltani vain merkityksetöntä. Tässä negatiivisten ihmisten poistamisessa minulla oleellisinta on itsetuntemus. Se, että olen selvittänyt itselleni, miksi jonkun läsnäolo tuntuu kuluttavalta. Joskus syy on pelkästään minussa itsessäni - minua voi esimerkiksi ärsyttää toisessa ihmisessä piirre, josta en itsessäni pidä.  Jos sitten syy on siinä toisessa, olen oppinut vetämään selvän rajan siihen, etten ole tekemisissä yhtään enempää kuin on pakko, enkä tunne siitä syyllisyyttä. Tämä koskee myös äitiäni. Jos loukkaan sillä jotakuta, sille ei vain voi mitään. Sellainen ei todellakaan ole vaihtoehto, että vapaaehtoisesti viettäisin vapaa-aikaa sellaisessa seurassa, joka syö voimavarojani. En minäkään haluaisi, että joku viettää aikaansa kanssani, jos tuntee sen imevän itsestään kaiken energian.

Eniten varmaan vuosien varrella olen oppinut ihmisten näkemistä kokonaisuutena sekä suodattamista. Jos joku ihminen velloo itsesäälissä, pyrin näkemään hänessä muuta kuin sen itsesäälin. Siis suodatan sen itsesäälin pois, ja katson, mitä jää jäljelle. Toistaiseksi kaikista ihmisistä on löytynyt paljon hyvää. En liioin lähde mukaan mihinkään itsesäälikeskusteluihin. Jos puheen siirtäminen muuhun aiheeseen ei onnistu, sitten olen hiljaa ja mietin omia juttujani.

Julistaminen ei varmaankaan liity mitenkään erityisesti vahvuuteen tai heikkouteen. Yksi laji julistajia ovat ne, jotka ovat onnistuneet tekemään jonkun positiivisen muutoksen elämässään. Heistä on tullut asiantuntijoita, jotka tietävät sen ainoan täydellisen tavan elää oikein. Tällaiseen olen joskus itsekin syyllistynyt ja vasta jälkeenpäin tajunnut, miltä se kaikista muista kuulostaa. Toinen, minun mielestäni pahempi laji on ne ihmiset, jotka omassa täydellisyydessään suhtautuvat muihin alentuvasti - vähän tällaisen vaikutelman minä sain avauksesta.

Tuo alentuvuuden tunne on varmaan ainakin yksi sellainen asia, joka niitä ei-niin-vahvoja ihmisiä ahdistaa vahvoissa ihmisissä. Kun on sinut itsensä kanssa ja menee rauhallisen määrätietoisesti eteenpäin, se voi helposti epävarman ihmisen silmissä näyttää ylimielisyydeltä. Minulla on puolituttu, joka tuntuu kokevan minun vahvuuteni jonkunlaisena uhkana. Hän välillä heittää analyysejä siitä, kuinka minulla on opeteltu kuori, kun voin sisältä jotenkin huonosti. Minulle on ihan sama, millainen käsitys hänellä on minusta. Hänen puolestaan toivoisin, että hän keskittyisi enemmän oman hyvinvointinsa vaalimiseen ja vähemmän noihin epätoivoisiin yrityksiin lannistaa minua.

Nuorena varmaan vahvan ihmisen itsetietoisuus myös korostuu, eikä välttämättä huomaa julistavansa, vaikka tekeekin niin. Tai ainakin minä olen iän myötä oppinut ottamaan enemmän huomioon muut ihmiset siinä, millä tavalla tuon esiin itseäni tai käsityksiäni elämästä.

13

Tulen toimeen itseni kanssa. Täytän kaikki kohdat listasta eli minusta kaikki kohdat ovat totta. Mutta en ole menestynyt sillä asteikolla, jolla ihmisiä arvioidaan eli palkkatyön asteikolla. 

Helposti tulen toimeen, heittämällä. Mutta mä en ajttelekaan joka hetki, että millainen olen, mitä muut ajattelee tai mitä muut ovat ...

Okei, olen +40, ehkä sekin selittää.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 16:21"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 16:00"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 15:48"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 15:40"]

Tulen toimeen. Oikeastaan vahvat ihmiset ovat ainoita joiden kanssa tulen toimeen sillä itsekin olen vahva eikä aivoni kovinkaan usein ymmärrä miksi joku velloo siellä menneisyydessä, tai ulkoistavat omat ongelmansa muiden syiksi, miksi pitäisi olla loppuelämä katkera siitä kun ala-asteella luokkakaveri sai sen stipendin tai miksi maailma sortuu jos työkaverin siskon mies inhoaa lempiruokaasi.

Minä etsin ratkaisuja jotka vievät eteenpäin. Useammin ne toiset vahvat ovat niitä jotka esittävät sen idean joka vie eteenpäin ja heidän kanssa pystyy keskustelemaan ilman että toinen suuttuu, hajottaa maailmansa, yrittää syyllistää tai jankkaa yhtä ja samaa.

Tiedän kyllä ettei minusta tule hyvää terapeuttia kun en osaa eläytyä toisenlaiseen ajatteluun ja ihan kasvotusten on syyllistäjät ja muut sanoneet etteivät voi sietää minua. Eipä haittaa, en minäkään "siedä" (l. ajattele puolta sekuntia pidempään) heitä.

[/quote]

Tunnistan tässä itseni jostakin 15 vuoden takaa. Sittemmin on tullut paljon ymmärrystä ihmisten moninaisuutta kohtaan. Kaikki eivät ole eikä kaikkien pidäkään olla samanlaisia, kaikissa meissä on omat hyvät ja huonot puolemme, kukaan ei ole toista täydellisempi - et sinäkään.

Jos en olisi muuttunut, minulta olisi jäänyt paljon arvokkaita ihmiskohtaamisia kokematta, elämä kun ei ole pelkästään tehokasta suorittamista.

[/quote]

Olenkin vielä "nuori", joten yritän pitää tämän mielessä ja katsoa vaikka sitten 15 vuoden päästä olenko kehittynyt toisten ymmärtämisessä =) En pidä itseäni sen täydellisempänä kuin muutkaan, äidilläni on tapana sanoa että meillä kaikilla on omat kotkotuksemme, ja tiedän kyllä mitä "kotkotuksia" itselläni on. Lisäksi en kaipaa valtavaa ihmismassaa ympärilleni, olen onnellinen niistä muutamasta ihanasta ihmisestä jotka ovat elämässäni. Tarkoituksella listasin tuohon noita toista ääripäätä edustavia, meidän väliltä olevien ihmisten kanssa tulen ihan ok juttuun töissä, koulussa tai vaikka festarin vessajonossa mutta syvempää ystävyyttä en heiltä kaipaa edes, ainakaan vielä, katsotaan sitten 15 päästä uudestaan =)

(nyt pitää juosta, ehkä tulen myöhemmin takaisin tähän keskusteluun)

[/quote]

En minäkään tarkoita sitä, että ympärillä pitäisi olla hirveästi ihmisiä tai että pitäisi olla iso ystäväpiiri, ei minullakaan sellaista ole. En liioin tarkoita, että pitäisi varsinaisesti ymmärtää vaikkapa toisen rypemistä itsesäälissä, vaan sitä, että hyväksyy sen toisen omana epätäydellisenä itsenään. En enää luokittele ihmisiä kiinnostaviksi ja epäkiinnostaviksi joidenkin tällaisten asioiden perusteella, vaan pyrin näkemään kaikissa kohtaamissani ihmisissä inhimillisen ihmisen. Jos vähän liioitellaan, ennen saatoin ajatella, että koska joku rypi itsesäälissä tai menneisyydessä, millään mitä hän sanoo tai tekee ei ole mitään arvoa. Nykypäivänä ehkä moni tunnistaa tämän asenteen ulkonäköä kohtaan: lihavalla ihmisellä ei välillä tunnu olevan ihmisarvoa. Nyt tiedän, että sellaista ihmistä ei ole olemassakaan, jolla ei olisi minulle jotain opetettavaa elämästä.

Nykyään tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, enkä enää saa ap:n lailla nenilleni. Ajattelen niin, että vaikka mielestäni noissa asioissa asennoidun elämään "oikein", en saavuta sillä mitään, jos "ystävällisesti" neuvon muita muuttamaan omaa asennettaan. Minulle riittää, että elän itse sellaisten periaatteiden mukaan, jotka toimivat minulle, eikä minulla ole tarvetta julistaa sitä muille. Sitäpaitsi ei tuollaista edes voi oikein opettaa toiselle, se pitää itse oivaltaa. Siksi tuollainen neuvominen kuulostaa eniten oman paremmuuden korostamiselta.

[/quote]

Tuskin kukaan vahva ihminen aktiivisesti neuvoo muita, joitakin ärsyttää vain vahvan tapa elää omaa elämäänsä. 

Jos luki tuosta artikkelista vain otsikot, sai aivan eri kuvan millaisesta ihmisestä on kysymys, kuin jos luki "selittävät" tekstit.

Minusta ensimmäinen merkki siitä, että ap EI ole selittävien tekstien kaltainen henkilö, eli jutussa kuvatun kaltainen aidosti vahva ihminen on se, että hän teki tämän aloituksen, sori vaan.

Sen sijaan kun luin tuon artikkelin, oma mieheni vastasi useimpia kohtia. Hän ei siltimkoskaan tekisi tätä aloitusta. Hän myös osaa tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, mutta osaa tarvittaessa laittaa kantapäät yhteen ja mennä eri suuntiinkin. 

Itse en ole kuin pieneltä osin artikkelissa kuvatunlainen vahva ihminen. (Vahva on muutenkin vähän huono termi minusta kun luki, mistä artikkelissa oli kysymys. Sanoisin pikemminkin tasapainoinen tai itsensä kanssa sinut oleva ihminen)

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 15:40"]

Tulen toimeen. Oikeastaan vahvat ihmiset ovat ainoita joiden kanssa tulen toimeen sillä itsekin olen vahva eikä aivoni kovinkaan usein ymmärrä miksi joku velloo siellä menneisyydessä, tai ulkoistavat omat ongelmansa muiden syiksi, miksi pitäisi olla loppuelämä katkera siitä kun ala-asteella luokkakaveri sai sen stipendin tai miksi maailma sortuu jos työkaverin siskon mies inhoaa lempiruokaasi.

Minä etsin ratkaisuja jotka vievät eteenpäin. Useammin ne toiset vahvat ovat niitä jotka esittävät sen idean joka vie eteenpäin ja heidän kanssa pystyy keskustelemaan ilman että toinen suuttuu, hajottaa maailmansa, yrittää syyllistää tai jankkaa yhtä ja samaa.

Tiedän kyllä ettei minusta tule hyvää terapeuttia kun en osaa eläytyä toisenlaiseen ajatteluun ja ihan kasvotusten on syyllistäjät ja muut sanoneet etteivät voi sietää minua. Eipä haittaa, en minäkään "siedä" (l. ajattele puolta sekuntia pidempään) heitä.

[/quote]

Tuossa artikkelissa ei kuvattu sitten sinun kaltaistasi vahvaa ihmistä :) Aika moni on nyt näemmä ymmärtänyt artikkelin oudosti!

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 16:00"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 15:48"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 15:40"]

Tulen toimeen. Oikeastaan vahvat ihmiset ovat ainoita joiden kanssa tulen toimeen sillä itsekin olen vahva eikä aivoni kovinkaan usein ymmärrä miksi joku velloo siellä menneisyydessä, tai ulkoistavat omat ongelmansa muiden syiksi, miksi pitäisi olla loppuelämä katkera siitä kun ala-asteella luokkakaveri sai sen stipendin tai miksi maailma sortuu jos työkaverin siskon mies inhoaa lempiruokaasi.

Minä etsin ratkaisuja jotka vievät eteenpäin. Useammin ne toiset vahvat ovat niitä jotka esittävät sen idean joka vie eteenpäin ja heidän kanssa pystyy keskustelemaan ilman että toinen suuttuu, hajottaa maailmansa, yrittää syyllistää tai jankkaa yhtä ja samaa.

Tiedän kyllä ettei minusta tule hyvää terapeuttia kun en osaa eläytyä toisenlaiseen ajatteluun ja ihan kasvotusten on syyllistäjät ja muut sanoneet etteivät voi sietää minua. Eipä haittaa, en minäkään "siedä" (l. ajattele puolta sekuntia pidempään) heitä.

[/quote]

Tunnistan tässä itseni jostakin 15 vuoden takaa. Sittemmin on tullut paljon ymmärrystä ihmisten moninaisuutta kohtaan. Kaikki eivät ole eikä kaikkien pidäkään olla samanlaisia, kaikissa meissä on omat hyvät ja huonot puolemme, kukaan ei ole toista täydellisempi - et sinäkään.

Jos en olisi muuttunut, minulta olisi jäänyt paljon arvokkaita ihmiskohtaamisia kokematta, elämä kun ei ole pelkästään tehokasta suorittamista.

[/quote]

Olenkin vielä "nuori", joten yritän pitää tämän mielessä ja katsoa vaikka sitten 15 vuoden päästä olenko kehittynyt toisten ymmärtämisessä =) En pidä itseäni sen täydellisempänä kuin muutkaan, äidilläni on tapana sanoa että meillä kaikilla on omat kotkotuksemme, ja tiedän kyllä mitä "kotkotuksia" itselläni on. Lisäksi en kaipaa valtavaa ihmismassaa ympärilleni, olen onnellinen niistä muutamasta ihanasta ihmisestä jotka ovat elämässäni. Tarkoituksella listasin tuohon noita toista ääripäätä edustavia, meidän väliltä olevien ihmisten kanssa tulen ihan ok juttuun töissä, koulussa tai vaikka festarin vessajonossa mutta syvempää ystävyyttä en heiltä kaipaa edes, ainakaan vielä, katsotaan sitten 15 päästä uudestaan =)

(nyt pitää juosta, ehkä tulen myöhemmin takaisin tähän keskusteluun)

[/quote]

Hohhoijjaa, et tiedä siis vielä mitään, poju. Huomasin sen heti kun luin juttusi.

N 41 , ei vahva

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 15:23"]

http://www.iltalehti.fi/mieli/2013112517761346_md.shtml

Ihan vain uteliasuuttani kyselen... koska tunnistin listasta itseni.

[/quote]

Ethän sit sekoita tuohon jutussa tarkoitettuun vahvuuteen kylmyyttä. Vahva ihminen selviää mutta ymmärtää silti niitäkin, joille nuo asiat ovat vaikeita. Kylmä ihminen vain selviää.

Henkisesti vahvat eivät lue roskalehtiä.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 21:27"]

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 15:23"]

http://www.iltalehti.fi/mieli/2013112517761346_md.shtml

Ihan vain uteliasuuttani kyselen... koska tunnistin listasta itseni.

[/quote]

Ethän sit sekoita tuohon jutussa tarkoitettuun vahvuuteen kylmyyttä. Vahva ihminen selviää mutta ymmärtää silti niitäkin, joille nuo asiat ovat vaikeita. Kylmä ihminen vain selviää.

[/quote]

Juuri näin. En tunnista ap:ssä ja muissa itseään vahvoiksi tuon listan mukaan luonnehtivissa vahvaa ihmistä, koska itse olen ollut pitkänlinjan masennuspotilas, enkä ollut siis mitään helppoa tai ihanneseuraa.

Te ette ymmärtäisi minua, teille tulisi minun kanssani äkkiä vaikeaa. Olen oppinut joutumaan erottamaan itsensä kanssa sinut olevat, aidosti vahvat ihmiset sellaisista, jotka ovat vahvoja vaain kun on helppoa.

Eikä siinä ole mitään pahaa, että on heikkoja kohtia. Ei ihmisen silti tarvitse huonosti käyttäytyä ja muita loukata.

EI jaksa edes lukea koko ketjua, sen verran ykstoikkoista jankkaamista eipä juupas meinignillä.

Mä myönnän ihan rehellisesti etten tule kaikken kanssa toimeen, enkä haluakaan tulla. Joskus se vastapeluri vain on sellainen ettei mitään yhteistä ole ja silloin annan olla,vaikka ehkä joissakin tapauksissa olisi hyvä yrittää sittenkin. Enkä pidä itseäni edes kusipäänä, narsistina vaan rehellisenä ja normaalina. En todellakaan miellytä kaikkia eikä kaikki minua, sen on oppinut, että kaikkia ei vaan voi eikä tarvitse miellyttää. Toiselle kun kumartaa niin toisaalle pyllistää, muistakaa se. Itse pidän näitä "kaikkien kanssa toimeentulevia" perseennuolijoina ja mielistelijöinä, vailla omaa tahtoa jne.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 21:19"]

Minusta ensimmäinen merkki siitä, että ap EI ole selittävien tekstien kaltainen henkilö, eli jutussa kuvatun kaltainen aidosti vahva ihminen on se, että hän teki tämän aloituksen, sori vaan.

[/quote]

Samaa mieltä. Toki saattaa olla, että ap:llä on tuossa mainittuja vahvuuksia, mutta kokonaisuutena en pitäisi aloituksen perusteella (sic!) hänen egoaan erityisen lujana. Tasapainoinen ihminen nimittäin yleensä näkee itsensä tasa-arvoisena, ei erityisenä, eli ymmärtää olevansa heikko ja vahva, kuten kaikki muutkin.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 21:41"]

EI jaksa edes lukea koko ketjua, sen verran ykstoikkoista jankkaamista eipä juupas meinignillä.

[/quote]

Ot: miten voit tietää, mitä ketju pitää sisällään, kun et kerran lukenut sitä? Kysyn vain, kun minusta tässä ei juurikaan ole mitään juupas-eipäs -meininkiä. Niin tyypillistä av:lle, tieytää, kuinka huono joku sellainen juttu on, mistä ei itse oikeasti tiedä mitään...

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 21:41"]

EI jaksa edes lukea koko ketjua, sen verran ykstoikkoista jankkaamista eipä juupas meinignillä.

Mä myönnän ihan rehellisesti etten tule kaikken kanssa toimeen, enkä haluakaan tulla. Joskus se vastapeluri vain on sellainen ettei mitään yhteistä ole ja silloin annan olla,vaikka ehkä joissakin tapauksissa olisi hyvä yrittää sittenkin. Enkä pidä itseäni edes kusipäänä, narsistina vaan rehellisenä ja normaalina. En todellakaan miellytä kaikkia eikä kaikki minua, sen on oppinut, että kaikkia ei vaan voi eikä tarvitse miellyttää. Toiselle kun kumartaa niin toisaalle pyllistää, muistakaa se. Itse pidän näitä "kaikkien kanssa toimeentulevia" perseennuolijoina ja mielistelijöinä, vailla omaa tahtoa jne.

[/quote]

Eihän toimeen tuleminen tarkoita sitä, että pitäisi olla kaikkien kaveri tai että kaikkia pitäisi miellyttää. Fiksu aikuinen ihminen pystyy kuitenkin tulemaan kaikkien kanssa toimeen niin, että esimerkiksi työtilanteissa ei ryhdy lapselliseen riitelyyn, kun tarkoituksena on saada asiat hoidetuksi.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 07:50"]

Eihän toimeen tuleminen tarkoita sitä, että pitäisi olla kaikkien kaveri tai että kaikkia pitäisi miellyttää. Fiksu aikuinen ihminen pystyy kuitenkin tulemaan kaikkien kanssa toimeen niin, että esimerkiksi työtilanteissa ei ryhdy lapselliseen riitelyyn, kun tarkoituksena on saada asiat hoidetuksi.

[/quote]

Juurikin näin!

On Vahvoja ihmisiä ja "vahvoja" ihmisiä. Vahvat ihmiset tulee kaikkien kanssa toimeen, mikseivät tulisi? Ei ole se oma elämä kiinni muiden ihmisten mielipiteistä, joten on helppo toimeentua ja kunnioittaa muita ihmisiä.

"Vahvat" ihmiset taas sitten eivät tule oikein kenenkään kanssa toimeen, ne on niin hiton vahvoja etteivät kestä heikkoutta ja jos joku on eri mieltä, niin sen kanssakaan ei tarvi toimeentua.

Kyllä mä myönnän, että en mäkään jaksa loputtomiin (siis oikeasti kuukausi- saati vuositolkulla) kuunnella turhanpäiväistä valitusta. Joko tekee asialle jotain ja yrittää edes selvityä, päästä yli yms tai vähintään tukkii aiheesta turpansa. Ja nyt en puhu mistään masennuksesta vaan marttyyreista ja itsesäälissä vellovista tapauksista, joilla koko elämä on pielessä muiden ihmisten takia. Sen sijaan, että ottaisi itse oman elämänsä hallintaansa.

Ja aina välillä toki sapettaa myös tyhmät ihmiset, mutta mitäpä niistä välittämään? Tekee omat juttunsa miten parhaiten pystyy ja viittaa muulle kintaalla. Jos pomo ei tajua, että jonkun asian voisi tehdä helppommin, niin tehdään sitten vaikeammin, ei siinä sen kummemmasta ole kyse, ei se ole itseltä pois, saman verran palkkaa tulee kuitenkin.

Mä tunnistan tossa jutussa myös itseni, mutta en mä oo koskaan ajatellut, että mä oisin jotenkin erityisen vahva, mun mielestä mä olen realisti. Ja selviytyjä. En tykkää jäädä tuleen makaamaan.

Mutta mä en missään nimessä ole kylmä, kuten täällä moni itsensä vahvaksi mieltänyt on kertonut olevansa. Mä olen välillä vähän liiankin empaattinen, siitä on pitänyt opetella ihan pois, kun aloin palaa loppuun otettuani muiden murheet kannettavakseni. Jos vahvuus on kylmyyttä, niin missään nimessä en halua olla vahva. Mutta jos vahvuus on sitä, että jaksaa kantaa sitä toistakin heikolla hetkellä, niin sellainen olen ja tuosta piirteestä olen itsessäni ehkä ylpein kaikista.

Toiko nyt sitten olisi hyvän ihmisen malli?

No joo, en ole ihan samaa mieltä. Onhan se hyvä, ettei jää vellomaan vanhoihin asioihin mutta toisaalta sellaisesta turhanaikaisesta vellomisesta ja olemisesta syntyy usein uusia oivalluksia ja se lisää luovuutta.

Löysin listasta kohtia, jotka sopivat itseeni mutta en pidä itseäni erityisen vahvana. Mitä se vahvuus nyt sitten oikein on? Pikemminkin tuosta listasta tuli kuva melkoisen itsekeskeisestä ja joustamattomasta ihmisestä siitä huolimatta, että siinä kehoitettiin siirtymään aina eteenpäin.

Herää myös kysymys, onko elämä sittenkään janan muotoinen jossa mennään aina eteenpäin vai voisiko elämä olla ennemminkin vaikka siksakkia?

Sana vahva on vähän turhan laaja, että voitaisiin kymmenellä kohdalla yksiselitteisesti kuvata vahva ihminen. Vahvuutta on erilaista. Vahvuuteen voi myös sairastua, se on yksi läheisriippuvuuden muoto.

Tässäkin keskustelussa vahvuus on ymmärretty monella eri tavalla ja ihmiset puhuvat eri asioista.

Eniten tässä keskustelussa särähtää korvaan se, että muutama itseään vahvana pitävä tuntee niin suurta tarvetta tuoda esiin heikkoina pitämiensä ihmisten huonommuutta ja sillä tavalla siis korostaa omaa paremmuuttaan. Sellainen osoittaa mielestäni kaikkea muuta kuin mielen vahvuutta. Monilla on kuitenkin ihan hyviä ja ajatuksia herättäviä kommentteja aiheesta.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 08:15"]

Toiko nyt sitten olisi hyvän ihmisen malli?

No joo, en ole ihan samaa mieltä. Onhan se hyvä, ettei jää vellomaan vanhoihin asioihin mutta toisaalta sellaisesta turhanaikaisesta vellomisesta ja olemisesta syntyy usein uusia oivalluksia ja se lisää luovuutta.

Löysin listasta kohtia, jotka sopivat itseeni mutta en pidä itseäni erityisen vahvana. Mitä se vahvuus nyt sitten oikein on? Pikemminkin tuosta listasta tuli kuva melkoisen itsekeskeisestä ja joustamattomasta ihmisestä siitä huolimatta, että siinä kehoitettiin siirtymään aina eteenpäin.

Herää myös kysymys, onko elämä sittenkään janan muotoinen jossa mennään aina eteenpäin vai voisiko elämä olla ennemminkin vaikka siksakkia?

[/quote]

Hassua, miten eri tavalla tätä voi tulkita. Minusta eteenpäin meneminen ei koskaan voi tarkoittaa joustamattomuutta, vaan joustamattomuus on minusta ennemminkin pysähtyneisyyden merkki, kaivaudutaan omaan poteroon eikä jousteta mihinkään suuntaan.

Varmaankin jokainen tulkitsee listaa oman elämänkokemuksensa perusteella. Minä olen omassa elämässäni pysähtynyt noista monen asian kohdalle ja selvittänyt niitä itselleni, ja siinä valossa näen listan oikein hyvänä. Ehkä artikkelin sävy on vähän julistava, ja sen takia nostaa monella niskakarvat pystyyn.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 15:40"]

Tulen toimeen. Oikeastaan vahvat ihmiset ovat ainoita joiden kanssa tulen toimeen sillä itsekin olen vahva eikä aivoni kovinkaan usein ymmärrä miksi joku velloo siellä menneisyydessä, tai ulkoistavat omat ongelmansa muiden syiksi, miksi pitäisi olla loppuelämä katkera siitä kun ala-asteella luokkakaveri sai sen stipendin tai miksi maailma sortuu jos työkaverin siskon mies inhoaa lempiruokaasi.

Minä etsin ratkaisuja jotka vievät eteenpäin. Useammin ne toiset vahvat ovat niitä jotka esittävät sen idean joka vie eteenpäin ja heidän kanssa pystyy keskustelemaan ilman että toinen suuttuu, hajottaa maailmansa, yrittää syyllistää tai jankkaa yhtä ja samaa.

Tiedän kyllä ettei minusta tule hyvää terapeuttia kun en osaa eläytyä toisenlaiseen ajatteluun ja ihan kasvotusten on syyllistäjät ja muut sanoneet etteivät voi sietää minua. Eipä haittaa, en minäkään "siedä" (l. ajattele puolta sekuntia pidempään) heitä.

[/quote]

Tämä on illuusio vahvasta ihmisestä. Oikeasti vahva ihminen ymmärtää oman ja muiden heikkouden, osaa tarvittaessa antaa ja etsia itselleena apua, ymmärtää elämän moninaisuuden ja ihmisten erilaisuuden. Vahva ihminen kykenee asettumaan toisen ihmisen asemaan, koska silloin tavallaan täytyy myöntää omat heikkoudet ihmisen.

Pidän itseäni vahvana ihmisenä, vaikka muut ehkä näkevät minut heikkona. Kärsin vaikeasta masennuksesta pitkään, mutta taistellen selvisin voittoon. Oli todella vaikea elää. En edelleenkään ole vahva sillä tavalla kuin muut ihmiset vahvuuden näkevät. Mietin liikaa mitä muut ajattelevat minusta ja välillä vaivun epätoivoon. Vahvaksi minut tekee se, että en kuvittele itsestäni liikaa. Tiedostan omat puutteeni ja voin elää niiden kanssa. Tiedän, että selviän mistä vain, vaikka helppoa se ei ole.