Hei te tapahtuma-alan vinkujat: teillä on ihan sama oikeus toimeentulotukeen kuin kaikilla muillakin pulliaisilla

Vierailija kirjoitti:

Minä en näkemäni perusteella usko että julkimot olisivat rahvaasta huolissaan kuin ainoastaan siksi, että heille ei sitten ole enää tapahtumanjärjestäjiä, jotta julkimot itse saisivat rahaa. Ymmärrän aivan täysin pienen työntekijän tuskaa, jolta menee koronan myötä MYÖS työt, niin kuin tuhansilta muiltakin. Mutta tämä heidän selkänahallaan ratsastaminen muka empaattisena julkimona, jonka tulot ovat satojatuhansia ei mene läpi. 

Kun Vesala, tai joku muu osittain keikoista elävä artisti astuu esiin puolustamaan pientä ihmistä, hän tosiasiassa puolustaa omaa  elantoaan. Tämä on aivan ok, kunhan sitä ei tehdä savuverhon turvin, vaan sanotaan suoraan että haluan pitää 100 000 e/ vuosi  tuloni, ja siksi olisi hyvä että pienilläkin ihmisillä olisi töitä jolla he tämän minulle mahdollistaisivat. Mitä yrittämiseen tulee, niin yhtälailla he ovat tekemässä työtä josta saavat rahaa elämiseensä. Tuntemani ravintoloitsijat, kuin tapahtumajärjestäjätkin asuvat hyvin ja leveästi, on pelit ja vehkeet. Nyt on aika sitten luopua tuosta elintasosta, ja tyytyä hetkeksi kt-kaksioon ja pikkuautoon, myydä vesiskootterit ja rantahuvilat. Niin joutuu työttömäksi tipahtanutkin tekemään, jos meinaa elää. Ei ole mitään syytä nosta yrittääjää jalustalle ja maksaa hänen kakkos, ja kolmosautojaan ja uusimpia elektroniikkavehkeitä, mikäli näin ei tehdä tavallsielle työttömäksi joutuneellekin. 

Jep, sama näillä Lapin ohjelmapalvelualan yrittäjillä... Suurin osa heistä elelee erittäin mukavasti (toisilla on ihan oikeasti pokkaa postata Facebookiin kuvia huvilastaan ja veneajeluistaan huvijahdillaan ja pari päivää myöhemmin kertoa kaikille miten ollaan konkurssin ja turmion partaalla jollei hallitus salli matkailua löysemmillä rajoituksilla) ja edellisellä turistisesongilla tuottoa on saatettu takoa satoja tuhansia tai jopa miljoonia, mutta nyt yht'äkkiä yhden sesongin jäädessä välistä rahat onkin mukamas loppu ja ihme jos edes hengissä pysyvät. Ei heidän työllistämät, pienet ihmiset ole muutenkaan päässeet rikastumaan palkoillaan ja yleensä vielä määrä-aikaisilla sopimuksillaan.

Kyllä tässä on pitkälti kyse siitä, että korkeaan elintasoonsa tottuneet ihmiset eivät halua siitä luopua, eikä ketään kiinnosta työttömien elämän vaikeudet koronaepidemian ulkopuolella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tapahtuma-alalla osakkaana isossa tapahtumatuotantofirmassa. Jos rajoitukset vielä tälle syksyä tulevat, koko firma menee konkurssiin.

Työllistämme suoraan tai välillisesti normaalin toiminnan aikana n. 100-200 henkeä ja liikevaihto on n. 2-3miljoonaa/vuosi. Työntekijät ovat olleet lomautettuina maaliskuusta tähän syksyyn. He ovat saaneet liiton rahaa tai muuta tukea.

Me osakkaat investoimme toimintaan voimakkaasti 2-3 vuotta sitten. Nuo investoinnit oli tarkoitus maksaa liiketoiminnan tuotolla, ja vielä koronaan asti kaikki näytti hyvältä. Rahaa sisään on nyt viimeisen puolen vuoden aikana tullut kuitenkin vain muutamia tonneja miljoonan sijaan, sen sijaan kulut (vuokra, sähkö, lainojen lyhennykset jne) ovat juosseet koko ajan.

Aika monella meistä menee konkurssin myötä koko omaisuus. Pelkään, että osalla myös henki.

Toisilla sitä omaisuutta ei edes ole, eikä tässä henki ole mihinkään lähtemässä.

Otahan vaan iisisti. Siinä vaiheessa kun varallisuus loppuu, laitat paperit kelaan. Kyllä sieltä pitäisi vuokra- ja ruokarahaa saada.

Rahan takia ei kannata itseään alkaa tappamaan. Teet vaikka uutta taidetta sillä välin kun tt-tuki rullaa

Ei ne pankkilainat mihkään häviä. Sitten kun on menny omaisuus ja työ, saa usein vielä lyhentää yrityslainoja. Hyvässä lykyssä menee luottotiedot ja muu. Elämältä pohja. Varmaan jos ei oo eläessään mitään yrittänyt vaan on tyytynyt mussuttamaan sitä kelan leipää, asiassa ei oo mitään ihmeellistä, ja vahingonilokin toisen epäonnesta lämmittää. Ja voi olla vaikeaa hahmottaa sitä isoa kuvaa missä on rakentanut elämäänsä, työtä, työtä muille jne, nimenomaan investoinut jne. Ja sitten kaikki romahtaa. Kyllä sieltä on kaikin tavoin aika pitkä matka sinne kelan suojatiksi. Ehkä tätä ei tosiaan voi mitenkään ymmärtää jos ite ei oo koskaan rakentanut mitään. Ja se et jotkut uskaltaa rakentaa, on edellytys sille et yhteiskunta pyörii. Ei voi olla näkemättä vahingoniloa, kateutta, kaunaa tässäkään vastauksessa. Tyypillinen lynkkaaja-suomalainen, joka vetää maton kaverin jalkojen alta ja vie hapen huoneesta.

Lynkkaamiselle ei ole mitään tarvetta, mutta realiteetit on mitä on. Miksi yrittäjän pitäisi olla erikoisasemassa kun suunnitelmansa ovat menneet mönkään, kuten monilla, jotka ovat opiskelleet ei-työllistävää alaa tai jotka eivät muuten ole onnistuneet työllistymään. Tai on sairastuttu.

Yrittäjyyteen kannustaa halu tehdä sitä mistä tykkää, missä on ehkä hyvä. Aina tämä ei ole mahdollista tai mahdollistuu vain jonkin aikaa. Viisas ihminen ei ota liian suuria riskejä ja tekee varasuunnitelman. Tai sitten ottaa riskejä ja menee riskillä. Eihän osakkeita tai lottokuponkia ostaessa voi sanoa, että maksan osani jos voitan, muuten menee muiden piikkiin. Se maksetaan ja katsotaan voitetaanko vai menetetäänkö alkupääoma. Jotkuthan pelaa velaksi ja lähtökohtaisesti tämä johtaa ongelmiin, jos voitot eivät realisoidu.

Epäonnistunut yrittäjä ei millään ajatusleikillä ansaitse erilaista kohtaloa tukien ja elintason suhteen, kuin muutkaan uransa rakentamisessa epäonnistuneet. U win some, u lose some. Tämä onnistuisi ainoastaan sopimuksella, jossa myös mahdolliset voitot jaetaan yhteiskunnan kanssa rehellisesti, kerta tätä peräänkuulutetaan tappionkin hetkellä. Ei vain rusinoita pullasta (tässä muuten yritysidea jollekin: pullasta kaivettuja rusinoita laatikossa myyntiin sellaisenaan moninkertaisin artesaanihinnoin, ylijäämäpullan riekaleet ruokajonoihin jaettavaksi. Tuotto ja hyväntekijän maine samalla iskulla. Saa käyttää.)

Kun siirryin työntekijästä yrittäjäksi, palkka nousi 30 %, samaten tehdyt työtunnit. Sen sijaan valtion saama verohyöty minusta kolminkertaistui ja oma työttömyysturvani heikkeni, samoin sairastumistilanteet ja vuorotteluvapaamahdollisuus poistui, aikuiskoulutustuki putosi yli tonnilla/kk jne jne.

Tämän rikkaammaksi tällä yrityksellä ei tule. Se ei ole rikastumista varten vaan työpaikka elantoa varten.

Vierailija kirjoitti:

Olen tapahtuma-alalla osakkaana isossa tapahtumatuotantofirmassa. Jos rajoitukset vielä tälle syksyä tulevat, koko firma menee konkurssiin.

Työllistämme suoraan tai välillisesti normaalin toiminnan aikana n. 100-200 henkeä ja liikevaihto on n. 2-3miljoonaa/vuosi. Työntekijät ovat olleet lomautettuina maaliskuusta tähän syksyyn. He ovat saaneet liiton rahaa tai muuta tukea.

Me osakkaat investoimme toimintaan voimakkaasti 2-3 vuotta sitten. Nuo investoinnit oli tarkoitus maksaa liiketoiminnan tuotolla, ja vielä koronaan asti kaikki näytti hyvältä. Rahaa sisään on nyt viimeisen puolen vuoden aikana tullut kuitenkin vain muutamia tonneja miljoonan sijaan, sen sijaan kulut (vuokra, sähkö, lainojen lyhennykset jne) ovat juosseet koko ajan.

Aika monella meistä menee konkurssin myötä koko omaisuus. Pelkään, että osalla myös henki.

Te olette siis ikään kuin yrittäjiä, sitä koitat sanoa? 

Sun liiketoiminta on ollut huonoa, nyt sille ei ole kysyntää - sitä se markkinatalous on. Syy ei ole meidän rajoituksissa, vaan koronassa. 

Ootko tietoinen että tällä hetkellä toi kiinalainen nuharutto vaikuttaa about koko maailmaan samalla tavalla, ja ainoa valtion apu mitä voisi ajatella on velkaa jonka joku joskus maksaa? 

Vierailija kirjoitti:

Minä taas en jaksa kuunnella enää sekuntiakaan mammojen ulinaa. Se tuntuu olevan niin käsittämättömän vaikeaa ymmärtää, että kun siltä tapahtuma-alan tuottajalta loppuu työt, niin samalla loppuu usealta sadalta muultakin.

Kun minä, rakennusmaalari, joudun lomautetuksi niin se koskee vain itseäni. Kun joltain artistilta tms. loppuu työt, ne loppuu sadalta muultakin siinä samassa.

En voi käsittää teidän vikinäänne, ette ilmeisesti osaa yhtään nähdä sitä kokonaiskuvaa, kun olette niin sinnikkäästi päättäneet oman mielipiteenne.

Ei, minun ei käy sääliksi sitä artistia tai tapahtuman tuottajaa, vaan kaikkia niitä, jotka YHDEN takia menettävät työnsä. Vaikka se Anna Puu menisi töihin kaupan kassalle, niin mihin kuvittelitte, että ne kaikki loput menevät? Riittääkö töitä tosiaan kaikille, jotka joutuvat lomautetuksi sen takia, ettei ole keikkoja tai festareita? Ymmärrättekö, kuinka kalliiksi se tulee Suomelle ja meille suomalaisille, kun lomautettujen ja työttömien määrä nousee pilviin?

Mutta ei, byhyy, kun eihän se artisti saa valittaa onhan se saanut rahaa säästöön vuosien aikana. No varmasti onkin, mut mites esim.ne roudarit tai muut, jotka lavan takana häärää? Voi v*ttu, että menee hermo tän palstan ulisijoiden kanssa, kun ei edes ymmärrä miten valtava merkitys niillä tapahtumilla on yhteiskuntaan, mm. veronmaksajien muodossa.

N33

Tiedätkö, se menee niin että kun ihmisiltä on lähtenyt se oma työ alta, he eivät voi laittaa enää rahaa viihteeseen? 

Eli kun tänne saadaan rahaa, niin sitä voidaan alkaa kierrättämään. Nyt se rahan tulo on niukkaa, joten porukka käyttää rahansa vuokriin, ruokaan ja tällaiseen. Tapahtuma-ala on aina elänyt siitä ylimäärästä mitä jää perustarpeiden jälkeen jäljelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näiden ulina ja punakuvat saavat raivon maksimiin; koskaan ei olla kohdattu työttömyyttä, ja nyt oltiin pari kuukautta lomautuksena. Itkua, parkua, huutoa ja märinää! Ja näiltä ei ole ikinä muille apua herunut: minäminäminäminäminä!

Tiesitkö, että palkansaajana voit saada ansiosidonnaista, mikäli olet jonkun kassan jäsen. 

Nykyään yrittäjälläkin on oikeus ottaa itselleen vapaaehtoisesti ansiosidonnainen työttömyysturva. Tämän määräytymistapa tosin on toisenlainen kuin palkansaajan ja maksut paljon korkeammat, kun aletaan puhua yli parin tonnin palkasta. Ja nousevat taulukossa korkeammiksi ja korkeammiksi, mitä suurempi palkka. 

Jos yrittäjä jää työttömäksi ja on erehtynyt säästämään tuloistaa yritykseen eikä nostanut niitä itselleen säästöön, vähennetään nämä säästöt ennen kuin aletaan maksaa ansiosidonnaista. Näitä voidaan kuitata jopa kahden vuoden ajan. Jos palkansaaja on säästänyt saamastaan palkasta tilille vaikka kymmenen vuoden ajan, tätä ei huomioida ansiosidonnaisen maksussa yhtään mitenkään. 

Jos firmalla on ylimääräistä rahaa, yrittäjä voi maksaa sillä itselleen palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tapahtuma-alalla osakkaana isossa tapahtumatuotantofirmassa. Jos rajoitukset vielä tälle syksyä tulevat, koko firma menee konkurssiin.

Työllistämme suoraan tai välillisesti normaalin toiminnan aikana n. 100-200 henkeä ja liikevaihto on n. 2-3miljoonaa/vuosi. Työntekijät ovat olleet lomautettuina maaliskuusta tähän syksyyn. He ovat saaneet liiton rahaa tai muuta tukea.

Me osakkaat investoimme toimintaan voimakkaasti 2-3 vuotta sitten. Nuo investoinnit oli tarkoitus maksaa liiketoiminnan tuotolla, ja vielä koronaan asti kaikki näytti hyvältä. Rahaa sisään on nyt viimeisen puolen vuoden aikana tullut kuitenkin vain muutamia tonneja miljoonan sijaan, sen sijaan kulut (vuokra, sähkö, lainojen lyhennykset jne) ovat juosseet koko ajan.

Aika monella meistä menee konkurssin myötä koko omaisuus. Pelkään, että osalla myös henki.

Toisilla sitä omaisuutta ei edes ole, eikä tässä henki ole mihinkään lähtemässä.

Otahan vaan iisisti. Siinä vaiheessa kun varallisuus loppuu, laitat paperit kelaan. Kyllä sieltä pitäisi vuokra- ja ruokarahaa saada.

Rahan takia ei kannata itseään alkaa tappamaan. Teet vaikka uutta taidetta sillä välin kun tt-tuki rullaa

Ei ne pankkilainat mihkään häviä. Sitten kun on menny omaisuus ja työ, saa usein vielä lyhentää yrityslainoja. Hyvässä lykyssä menee luottotiedot ja muu. Elämältä pohja. Varmaan jos ei oo eläessään mitään yrittänyt vaan on tyytynyt mussuttamaan sitä kelan leipää, asiassa ei oo mitään ihmeellistä, ja vahingonilokin toisen epäonnesta lämmittää. Ja voi olla vaikeaa hahmottaa sitä isoa kuvaa missä on rakentanut elämäänsä, työtä, työtä muille jne, nimenomaan investoinut jne. Ja sitten kaikki romahtaa. Kyllä sieltä on kaikin tavoin aika pitkä matka sinne kelan suojatiksi. Ehkä tätä ei tosiaan voi mitenkään ymmärtää jos ite ei oo koskaan rakentanut mitään. Ja se et jotkut uskaltaa rakentaa, on edellytys sille et yhteiskunta pyörii. Ei voi olla näkemättä vahingoniloa, kateutta, kaunaa tässäkään vastauksessa. Tyypillinen lynkkaaja-suomalainen, joka vetää maton kaverin jalkojen alta ja vie hapen huoneesta.

Lynkkaamiselle ei ole mitään tarvetta, mutta realiteetit on mitä on. Miksi yrittäjän pitäisi olla erikoisasemassa kun suunnitelmansa ovat menneet mönkään, kuten monilla, jotka ovat opiskelleet ei-työllistävää alaa tai jotka eivät muuten ole onnistuneet työllistymään. Tai on sairastuttu.

Yrittäjyyteen kannustaa halu tehdä sitä mistä tykkää, missä on ehkä hyvä. Aina tämä ei ole mahdollista tai mahdollistuu vain jonkin aikaa. Viisas ihminen ei ota liian suuria riskejä ja tekee varasuunnitelman. Tai sitten ottaa riskejä ja menee riskillä. Eihän osakkeita tai lottokuponkia ostaessa voi sanoa, että maksan osani jos voitan, muuten menee muiden piikkiin. Se maksetaan ja katsotaan voitetaanko vai menetetäänkö alkupääoma. Jotkuthan pelaa velaksi ja lähtökohtaisesti tämä johtaa ongelmiin, jos voitot eivät realisoidu.

Epäonnistunut yrittäjä ei millään ajatusleikillä ansaitse erilaista kohtaloa tukien ja elintason suhteen, kuin muutkaan uransa rakentamisessa epäonnistuneet. U win some, u lose some. Tämä onnistuisi ainoastaan sopimuksella, jossa myös mahdolliset voitot jaetaan yhteiskunnan kanssa rehellisesti, kerta tätä peräänkuulutetaan tappionkin hetkellä. Ei vain rusinoita pullasta (tässä muuten yritysidea jollekin: pullasta kaivettuja rusinoita laatikossa myyntiin sellaisenaan moninkertaisin artesaanihinnoin, ylijäämäpullan riekaleet ruokajonoihin jaettavaksi. Tuotto ja hyväntekijän maine samalla iskulla. Saa käyttää.)

Kysyt miksi yrittäjän pitäisi olla erityisasemassa, ja sehän on koko tämän keskustelun ydin: Tapahtumajärjestäjät, tai lähinnä artistit ja taiteilijat luulevat olevansa parempaa kansaa, siitähän se valitus ja vinkuminen johtuu. He eivät halua uskoa, että ovat joutuneet tavallisen tallaajan ja työttömän kanssa samalle viivalle. Heitä pitäisi jostain syystä kohdella paremmin, heille ei työttömyyskorvaus riitä vaan he haluavat suuria tukia suoraan valtiolta. He haluavat jatkaa sellaista elämää, johon ovat tottuneet. Eivät yhtään ymmärrä että moni muukin on koronan myötä menettänyt työnsä, ja ne muutkin menevät kiltisti Kelaan jonottamaan. Tai ehkä he yksinkertaisesti tajuavat että työttömyystuki on todella pieni summa. Se ei sitä kasvanutta egoa kohota yhtään, varsinkin jos joutuu julkisesti nöyryytetyksi ja kävelemään Kelan toimistoon, niinkuin tavalliset kansalaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en näkemäni perusteella usko että julkimot olisivat rahvaasta huolissaan kuin ainoastaan siksi, että heille ei sitten ole enää tapahtumanjärjestäjiä, jotta julkimot itse saisivat rahaa. Ymmärrän aivan täysin pienen työntekijän tuskaa, jolta menee koronan myötä MYÖS työt, niin kuin tuhansilta muiltakin. Mutta tämä heidän selkänahallaan ratsastaminen muka empaattisena julkimona, jonka tulot ovat satojatuhansia ei mene läpi. 

Kun Vesala, tai joku muu osittain keikoista elävä artisti astuu esiin puolustamaan pientä ihmistä, hän tosiasiassa puolustaa omaa  elantoaan. Tämä on aivan ok, kunhan sitä ei tehdä savuverhon turvin, vaan sanotaan suoraan että haluan pitää 100 000 e/ vuosi  tuloni, ja siksi olisi hyvä että pienilläkin ihmisillä olisi töitä jolla he tämän minulle mahdollistaisivat. Mitä yrittämiseen tulee, niin yhtälailla he ovat tekemässä työtä josta saavat rahaa elämiseensä. Tuntemani ravintoloitsijat, kuin tapahtumajärjestäjätkin asuvat hyvin ja leveästi, on pelit ja vehkeet. Nyt on aika sitten luopua tuosta elintasosta, ja tyytyä hetkeksi kt-kaksioon ja pikkuautoon, myydä vesiskootterit ja rantahuvilat. Niin joutuu työttömäksi tipahtanutkin tekemään, jos meinaa elää. Ei ole mitään syytä nosta yrittääjää jalustalle ja maksaa hänen kakkos, ja kolmosautojaan ja uusimpia elektroniikkavehkeitä, mikäli näin ei tehdä tavallsielle työttömäksi joutuneellekin. 

Jep, sama näillä Lapin ohjelmapalvelualan yrittäjillä... Suurin osa heistä elelee erittäin mukavasti (toisilla on ihan oikeasti pokkaa postata Facebookiin kuvia huvilastaan ja veneajeluistaan huvijahdillaan ja pari päivää myöhemmin kertoa kaikille miten ollaan konkurssin ja turmion partaalla jollei hallitus salli matkailua löysemmillä rajoituksilla) ja edellisellä turistisesongilla tuottoa on saatettu takoa satoja tuhansia tai jopa miljoonia, mutta nyt yht'äkkiä yhden sesongin jäädessä välistä rahat onkin mukamas loppu ja ihme jos edes hengissä pysyvät. Ei heidän työllistämät, pienet ihmiset ole muutenkaan päässeet rikastumaan palkoillaan ja yleensä vielä määrä-aikaisilla sopimuksillaan.

Kyllä tässä on pitkälti kyse siitä, että korkeaan elintasoonsa tottuneet ihmiset eivät halua siitä luopua, eikä ketään kiinnosta työttömien elämän vaikeudet koronaepidemian ulkopuolella. 

Viimeinen lauseesi on täyttä asiaa!

Vierailija kirjoitti:

Olen tapahtuma-alalla osakkaana isossa tapahtumatuotantofirmassa. Jos rajoitukset vielä tälle syksyä tulevat, koko firma menee konkurssiin.

Työllistämme suoraan tai välillisesti normaalin toiminnan aikana n. 100-200 henkeä ja liikevaihto on n. 2-3miljoonaa/vuosi. Työntekijät ovat olleet lomautettuina maaliskuusta tähän syksyyn. He ovat saaneet liiton rahaa tai muuta tukea.

Me osakkaat investoimme toimintaan voimakkaasti 2-3 vuotta sitten. Nuo investoinnit oli tarkoitus maksaa liiketoiminnan tuotolla, ja vielä koronaan asti kaikki näytti hyvältä. Rahaa sisään on nyt viimeisen puolen vuoden aikana tullut kuitenkin vain muutamia tonneja miljoonan sijaan, sen sijaan kulut (vuokra, sähkö, lainojen lyhennykset jne) ovat juosseet koko ajan.

Aika monella meistä menee konkurssin myötä koko omaisuus. Pelkään, että osalla myös henki.

Tarkoitatko, että pienituloisten bussikuskien ja ravintolatyöntekijöiden ym palvelualojen ihmisten pitää kuolla puolestanne koronaan, koska te tapatte itsenne jos joudutte elämään kuten pienituloinen palvelualan työntekijä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas en jaksa kuunnella enää sekuntiakaan mammojen ulinaa. Se tuntuu olevan niin käsittämättömän vaikeaa ymmärtää, että kun siltä tapahtuma-alan tuottajalta loppuu työt, niin samalla loppuu usealta sadalta muultakin.

Kun minä, rakennusmaalari, joudun lomautetuksi niin se koskee vain itseäni. Kun joltain artistilta tms. loppuu työt, ne loppuu sadalta muultakin siinä samassa.

En voi käsittää teidän vikinäänne, ette ilmeisesti osaa yhtään nähdä sitä kokonaiskuvaa, kun olette niin sinnikkäästi päättäneet oman mielipiteenne.

Ei, minun ei käy sääliksi sitä artistia tai tapahtuman tuottajaa, vaan kaikkia niitä, jotka YHDEN takia menettävät työnsä. Vaikka se Anna Puu menisi töihin kaupan kassalle, niin mihin kuvittelitte, että ne kaikki loput menevät? Riittääkö töitä tosiaan kaikille, jotka joutuvat lomautetuksi sen takia, ettei ole keikkoja tai festareita? Ymmärrättekö, kuinka kalliiksi se tulee Suomelle ja meille suomalaisille, kun lomautettujen ja työttömien määrä nousee pilviin?

Mutta ei, byhyy, kun eihän se artisti saa valittaa onhan se saanut rahaa säästöön vuosien aikana. No varmasti onkin, mut mites esim.ne roudarit tai muut, jotka lavan takana häärää? Voi v*ttu, että menee hermo tän palstan ulisijoiden kanssa, kun ei edes ymmärrä miten valtava merkitys niillä tapahtumilla on yhteiskuntaan, mm. veronmaksajien muodossa.

N33

Tiedätkö, se menee niin että kun ihmisiltä on lähtenyt se oma työ alta, he eivät voi laittaa enää rahaa viihteeseen? 

Eli kun tänne saadaan rahaa, niin sitä voidaan alkaa kierrättämään. Nyt se rahan tulo on niukkaa, joten porukka käyttää rahansa vuokriin, ruokaan ja tällaiseen. Tapahtuma-ala on aina elänyt siitä ylimäärästä mitä jää perustarpeiden jälkeen jäljelle. 

Aivan. Tapahtumat ovat ylimääräistä huvia. Tällä hetkellä ihmisillä on muutakin tärkeämpää mietittävää; oma elanto, terveys jne. Tapahtuma-alan ihmiset ovat paniikissa, koska alkavat vähitellen tajuamaan että heidän alansa alkaa olla menneen talven lumia.

eiköhän ala ole itse aiheuttanut ahdinkonsa. veron kiertäjä poskeen ottajat valittavat kun joutuu yölläkin ajamaan niin karmeita ovat kerran kuussa tapahtuvat esiintymiset. valtio tukee aivan huu haa pellejä ja kunnat kiimoissaan tilaavat heitä "esiintymään" 20000e palkkioilla. olen tosi anti musiikin käyttäjä en todella siedä musiikkia missään muodossa. tämä on rasismia anti musikaallisille kun hoilaatte ja rämpyttelette

No voi kyynel, otin riskin ja sijoitin enkä saanutkaan miljoonaa vaan menetin sijoitukseni.  

Vierailija kirjoitti:

Olen tapahtuma-alalla osakkaana isossa tapahtumatuotantofirmassa. Jos rajoitukset vielä tälle syksyä tulevat, koko firma menee konkurssiin.

Työllistämme suoraan tai välillisesti normaalin toiminnan aikana n. 100-200 henkeä ja liikevaihto on n. 2-3miljoonaa/vuosi. Työntekijät ovat olleet lomautettuina maaliskuusta tähän syksyyn. He ovat saaneet liiton rahaa tai muuta tukea.

Me osakkaat investoimme toimintaan voimakkaasti 2-3 vuotta sitten. Nuo investoinnit oli tarkoitus maksaa liiketoiminnan tuotolla, ja vielä koronaan asti kaikki näytti hyvältä. Rahaa sisään on nyt viimeisen puolen vuoden aikana tullut kuitenkin vain muutamia tonneja miljoonan sijaan, sen sijaan kulut (vuokra, sähkö, lainojen lyhennykset jne) ovat juosseet koko ajan.

Aika monella meistä menee konkurssin myötä koko omaisuus. Pelkään, että osalla myös henki.

Mikä on sun vaihtoehtosi? Ei rajoituksia, paljon kuolleita? Ei niitä rajoituksia ole sun kiusaksesi laitettu. 

Sulla on firma ja sillä menee nyt huonosti. Miksi olisit erityisasemassa johonkin tilausbussifirmaan, telakkaan, ravintolaan tai vaikkapa teollisuusyritykseen nähden? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tapahtuma-alalla osakkaana isossa tapahtumatuotantofirmassa. Jos rajoitukset vielä tälle syksyä tulevat, koko firma menee konkurssiin.

Työllistämme suoraan tai välillisesti normaalin toiminnan aikana n. 100-200 henkeä ja liikevaihto on n. 2-3miljoonaa/vuosi. Työntekijät ovat olleet lomautettuina maaliskuusta tähän syksyyn. He ovat saaneet liiton rahaa tai muuta tukea.

Me osakkaat investoimme toimintaan voimakkaasti 2-3 vuotta sitten. Nuo investoinnit oli tarkoitus maksaa liiketoiminnan tuotolla, ja vielä koronaan asti kaikki näytti hyvältä. Rahaa sisään on nyt viimeisen puolen vuoden aikana tullut kuitenkin vain muutamia tonneja miljoonan sijaan, sen sijaan kulut (vuokra, sähkö, lainojen lyhennykset jne) ovat juosseet koko ajan.

Aika monella meistä menee konkurssin myötä koko omaisuus. Pelkään, että osalla myös henki.

Tuota on monen palkansaajan todella vaikea ymmärtää oman ansiosidonnaisensa turvin. Yrittäjät nähdään vain ahneina riistäjinä. Kuitenkin hekin ovat mielellään nauttineet tuottamistanne palveluista. 

Tsemppiä tuleviin kuukausiin. 

Tämä. Ihmisiltä ei löydy minkäänlaista kykyä asettua tässäkään asiassa toisen asemaan. Tapahtuma- alan yrittäjät työllistävät paljon muitakin kuin vain itsensä. Hekin joutuvat työttömiksi. Ei ole ahneutta yrittää pitää leipä pöydässä ja katto pään päällä. Uskon että tämä on tällä hetkellä monelle tapahtuma-alan yrittäjälle pääasia.

Miltä tuntuisi jos vaikka ap sinulta vietäisiin työt? Sitten sinulle vain sanottaisiin "no mutta saathan toimeentulo tukea. Ai et? No kyllä sinä jollain säästöillä pärjäät, oma on murheesi". Menee tämä korona öyhötys tässä asiassa ihan yli. Demonisoidaan ja haukutaan tapahtuma-alan yrittäjiä iahn turhaan tietämättä oikeasti itse alasta yhtikäs mitään. Välillä tuntuu että oikein toivotaan heille mahdollisimman kurjia aikoja. Taitaa tässäkin olla takana suomalaisille tyypillinen kateus. Ollaan iloisia siitä että niillä joilla meni aiemmin itseä paremmin, menee nyt huonosti.

Itse en ole kyseisellä alalla koskaan työskennellyt, mutta sympatiani ovat tällä hetkellä kaikkien niiden tapahtuma-alan yrittäjien ja työntekijöiden puolella jotka toimeentulonsa menettävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en näkemäni perusteella usko että julkimot olisivat rahvaasta huolissaan kuin ainoastaan siksi, että heille ei sitten ole enää tapahtumanjärjestäjiä, jotta julkimot itse saisivat rahaa. Ymmärrän aivan täysin pienen työntekijän tuskaa, jolta menee koronan myötä MYÖS työt, niin kuin tuhansilta muiltakin. Mutta tämä heidän selkänahallaan ratsastaminen muka empaattisena julkimona, jonka tulot ovat satojatuhansia ei mene läpi. 

Kun Vesala, tai joku muu osittain keikoista elävä artisti astuu esiin puolustamaan pientä ihmistä, hän tosiasiassa puolustaa omaa  elantoaan. Tämä on aivan ok, kunhan sitä ei tehdä savuverhon turvin, vaan sanotaan suoraan että haluan pitää 100 000 e/ vuosi  tuloni, ja siksi olisi hyvä että pienilläkin ihmisillä olisi töitä jolla he tämän minulle mahdollistaisivat. Mitä yrittämiseen tulee, niin yhtälailla he ovat tekemässä työtä josta saavat rahaa elämiseensä. Tuntemani ravintoloitsijat, kuin tapahtumajärjestäjätkin asuvat hyvin ja leveästi, on pelit ja vehkeet. Nyt on aika sitten luopua tuosta elintasosta, ja tyytyä hetkeksi kt-kaksioon ja pikkuautoon, myydä vesiskootterit ja rantahuvilat. Niin joutuu työttömäksi tipahtanutkin tekemään, jos meinaa elää. Ei ole mitään syytä nosta yrittääjää jalustalle ja maksaa hänen kakkos, ja kolmosautojaan ja uusimpia elektroniikkavehkeitä, mikäli näin ei tehdä tavallsielle työttömäksi joutuneellekin. 

Jep, sama näillä Lapin ohjelmapalvelualan yrittäjillä... Suurin osa heistä elelee erittäin mukavasti (toisilla on ihan oikeasti pokkaa postata Facebookiin kuvia huvilastaan ja veneajeluistaan huvijahdillaan ja pari päivää myöhemmin kertoa kaikille miten ollaan konkurssin ja turmion partaalla jollei hallitus salli matkailua löysemmillä rajoituksilla) ja edellisellä turistisesongilla tuottoa on saatettu takoa satoja tuhansia tai jopa miljoonia, mutta nyt yht'äkkiä yhden sesongin jäädessä välistä rahat onkin mukamas loppu ja ihme jos edes hengissä pysyvät. Ei heidän työllistämät, pienet ihmiset ole muutenkaan päässeet rikastumaan palkoillaan ja yleensä vielä määrä-aikaisilla sopimuksillaan.

Kyllä tässä on pitkälti kyse siitä, että korkeaan elintasoonsa tottuneet ihmiset eivät halua siitä luopua, eikä ketään kiinnosta työttömien elämän vaikeudet koronaepidemian ulkopuolella. 

Korkean elintason saavuttaneet yrittäjät ovat tehneet ihan hitosti töitä sen elintasonsa eteen. Enemmän kuin sinäkään varmaan olet ikinä tehnyt, tai tulet ikinä tekemään. Ei ole ihme että haluavat säilyttää tietyn elintason, kun ovat niin suuren vaivan sen eteen nähneet. Mutta ymmärrän että mielestäsi on epäreilua ja väärin että ihminen joka on itse tehnyt kaiken työn menestyksensä eteen elää hyvin, koska ethän itsekkään elä. Ei silloin kenelläkään muullakaan saa/tarvitse olla jos ei sinullakaan ole. Maailma ei pyöri niin että voi vaan olla ja kaikki tippuu valmiina eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tapahtuma-alalla osakkaana isossa tapahtumatuotantofirmassa. Jos rajoitukset vielä tälle syksyä tulevat, koko firma menee konkurssiin.

Työllistämme suoraan tai välillisesti normaalin toiminnan aikana n. 100-200 henkeä ja liikevaihto on n. 2-3miljoonaa/vuosi. Työntekijät ovat olleet lomautettuina maaliskuusta tähän syksyyn. He ovat saaneet liiton rahaa tai muuta tukea.

Me osakkaat investoimme toimintaan voimakkaasti 2-3 vuotta sitten. Nuo investoinnit oli tarkoitus maksaa liiketoiminnan tuotolla, ja vielä koronaan asti kaikki näytti hyvältä. Rahaa sisään on nyt viimeisen puolen vuoden aikana tullut kuitenkin vain muutamia tonneja miljoonan sijaan, sen sijaan kulut (vuokra, sähkö, lainojen lyhennykset jne) ovat juosseet koko ajan.

Aika monella meistä menee konkurssin myötä koko omaisuus. Pelkään, että osalla myös henki.

Tuota on monen palkansaajan todella vaikea ymmärtää oman ansiosidonnaisensa turvin. Yrittäjät nähdään vain ahneina riistäjinä. Kuitenkin hekin ovat mielellään nauttineet tuottamistanne palveluista. 

Tsemppiä tuleviin kuukausiin. 

Tämä. Ihmisiltä ei löydy minkäänlaista kykyä asettua tässäkään asiassa toisen asemaan. Tapahtuma- alan yrittäjät työllistävät paljon muitakin kuin vain itsensä. Hekin joutuvat työttömiksi. Ei ole ahneutta yrittää pitää leipä pöydässä ja katto pään päällä. Uskon että tämä on tällä hetkellä monelle tapahtuma-alan yrittäjälle pääasia.

Miltä tuntuisi jos vaikka ap sinulta vietäisiin työt? Sitten sinulle vain sanottaisiin "no mutta saathan toimeentulo tukea. Ai et? No kyllä sinä jollain säästöillä pärjäät, oma on murheesi". Menee tämä korona öyhötys tässä asiassa ihan yli. Demonisoidaan ja haukutaan tapahtuma-alan yrittäjiä iahn turhaan tietämättä oikeasti itse alasta yhtikäs mitään. Välillä tuntuu että oikein toivotaan heille mahdollisimman kurjia aikoja. Taitaa tässäkin olla takana suomalaisille tyypillinen kateus. Ollaan iloisia siitä että niillä joilla meni aiemmin itseä paremmin, menee nyt huonosti.

Itse en ole kyseisellä alalla koskaan työskennellyt, mutta sympatiani ovat tällä hetkellä kaikkien niiden tapahtuma-alan yrittäjien ja työntekijöiden puolella jotka toimeentulonsa menettävät.

Pointtina mulla ainakin se, että ei tuo ole mikään erikoisala tai heidän tilanteensa ole esimerkiksi laivayhtiöitä huonompi. Kaikki ovat nyt samassa veneessä, ja tuonkin alan ongelmat korjaantuvat kun tämä korona tästä hellittää. Markkinatalous nyt vaan on tällaista, kivahan se olisi jos tuettaisiin mutta itse ainakin vierastan ajatusta että velkarahalla holvattaisiin ihan joka paikkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en näkemäni perusteella usko että julkimot olisivat rahvaasta huolissaan kuin ainoastaan siksi, että heille ei sitten ole enää tapahtumanjärjestäjiä, jotta julkimot itse saisivat rahaa. Ymmärrän aivan täysin pienen työntekijän tuskaa, jolta menee koronan myötä MYÖS työt, niin kuin tuhansilta muiltakin. Mutta tämä heidän selkänahallaan ratsastaminen muka empaattisena julkimona, jonka tulot ovat satojatuhansia ei mene läpi. 

Kun Vesala, tai joku muu osittain keikoista elävä artisti astuu esiin puolustamaan pientä ihmistä, hän tosiasiassa puolustaa omaa  elantoaan. Tämä on aivan ok, kunhan sitä ei tehdä savuverhon turvin, vaan sanotaan suoraan että haluan pitää 100 000 e/ vuosi  tuloni, ja siksi olisi hyvä että pienilläkin ihmisillä olisi töitä jolla he tämän minulle mahdollistaisivat. Mitä yrittämiseen tulee, niin yhtälailla he ovat tekemässä työtä josta saavat rahaa elämiseensä. Tuntemani ravintoloitsijat, kuin tapahtumajärjestäjätkin asuvat hyvin ja leveästi, on pelit ja vehkeet. Nyt on aika sitten luopua tuosta elintasosta, ja tyytyä hetkeksi kt-kaksioon ja pikkuautoon, myydä vesiskootterit ja rantahuvilat. Niin joutuu työttömäksi tipahtanutkin tekemään, jos meinaa elää. Ei ole mitään syytä nosta yrittääjää jalustalle ja maksaa hänen kakkos, ja kolmosautojaan ja uusimpia elektroniikkavehkeitä, mikäli näin ei tehdä tavallsielle työttömäksi joutuneellekin. 

Jep, sama näillä Lapin ohjelmapalvelualan yrittäjillä... Suurin osa heistä elelee erittäin mukavasti (toisilla on ihan oikeasti pokkaa postata Facebookiin kuvia huvilastaan ja veneajeluistaan huvijahdillaan ja pari päivää myöhemmin kertoa kaikille miten ollaan konkurssin ja turmion partaalla jollei hallitus salli matkailua löysemmillä rajoituksilla) ja edellisellä turistisesongilla tuottoa on saatettu takoa satoja tuhansia tai jopa miljoonia, mutta nyt yht'äkkiä yhden sesongin jäädessä välistä rahat onkin mukamas loppu ja ihme jos edes hengissä pysyvät. Ei heidän työllistämät, pienet ihmiset ole muutenkaan päässeet rikastumaan palkoillaan ja yleensä vielä määrä-aikaisilla sopimuksillaan.

Kyllä tässä on pitkälti kyse siitä, että korkeaan elintasoonsa tottuneet ihmiset eivät halua siitä luopua, eikä ketään kiinnosta työttömien elämän vaikeudet koronaepidemian ulkopuolella. 

Korkean elintason saavuttaneet yrittäjät ovat tehneet ihan hitosti töitä sen elintasonsa eteen. Enemmän kuin sinäkään varmaan olet ikinä tehnyt, tai tulet ikinä tekemään. Ei ole ihme että haluavat säilyttää tietyn elintason, kun ovat niin suuren vaivan sen eteen nähneet. Mutta ymmärrän että mielestäsi on epäreilua ja väärin että ihminen joka on itse tehnyt kaiken työn menestyksensä eteen elää hyvin, koska ethän itsekkään elä. Ei silloin kenelläkään muullakaan saa/tarvitse olla jos ei sinullakaan ole. Maailma ei pyöri niin että voi vaan olla ja kaikki tippuu valmiina eteen.

Kun on elintason eteen tehnyt töitä, niin sitten varmaan haluaa keksiä jotain jatkossakin? Liiketoimintaympäristöt tuppaavat muuttumaan koko ajan. 

Tietenkin sitä haluaa säilyttää elintason. Mutta jos sitä ei voi itse säilyttää omalla työpanoksella, niin pitäisikö muiden tukea? Ihan kuin kansanedustajien sopeutumisrahat ja eläkkeet, jotka jatkuvat vaikka työpaikkaa ei enää ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tapahtuma-alalla osakkaana isossa tapahtumatuotantofirmassa. Jos rajoitukset vielä tälle syksyä tulevat, koko firma menee konkurssiin.

Työllistämme suoraan tai välillisesti normaalin toiminnan aikana n. 100-200 henkeä ja liikevaihto on n. 2-3miljoonaa/vuosi. Työntekijät ovat olleet lomautettuina maaliskuusta tähän syksyyn. He ovat saaneet liiton rahaa tai muuta tukea.

Me osakkaat investoimme toimintaan voimakkaasti 2-3 vuotta sitten. Nuo investoinnit oli tarkoitus maksaa liiketoiminnan tuotolla, ja vielä koronaan asti kaikki näytti hyvältä. Rahaa sisään on nyt viimeisen puolen vuoden aikana tullut kuitenkin vain muutamia tonneja miljoonan sijaan, sen sijaan kulut (vuokra, sähkö, lainojen lyhennykset jne) ovat juosseet koko ajan.

Aika monella meistä menee konkurssin myötä koko omaisuus. Pelkään, että osalla myös henki.

Mikä on sun vaihtoehtosi? Ei rajoituksia, paljon kuolleita? Ei niitä rajoituksia ole sun kiusaksesi laitettu. 

Sulla on firma ja sillä menee nyt huonosti. Miksi olisit erityisasemassa johonkin tilausbussifirmaan, telakkaan, ravintolaan tai vaikkapa teollisuusyritykseen nähden? 

Tämän osaa varmaan vain tapahtuma-alan yrittäjä perustella... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tapahtuma-alalla osakkaana isossa tapahtumatuotantofirmassa. Jos rajoitukset vielä tälle syksyä tulevat, koko firma menee konkurssiin.

Työllistämme suoraan tai välillisesti normaalin toiminnan aikana n. 100-200 henkeä ja liikevaihto on n. 2-3miljoonaa/vuosi. Työntekijät ovat olleet lomautettuina maaliskuusta tähän syksyyn. He ovat saaneet liiton rahaa tai muuta tukea.

Me osakkaat investoimme toimintaan voimakkaasti 2-3 vuotta sitten. Nuo investoinnit oli tarkoitus maksaa liiketoiminnan tuotolla, ja vielä koronaan asti kaikki näytti hyvältä. Rahaa sisään on nyt viimeisen puolen vuoden aikana tullut kuitenkin vain muutamia tonneja miljoonan sijaan, sen sijaan kulut (vuokra, sähkö, lainojen lyhennykset jne) ovat juosseet koko ajan.

Aika monella meistä menee konkurssin myötä koko omaisuus. Pelkään, että osalla myös henki.

Toisilla sitä omaisuutta ei edes ole, eikä tässä henki ole mihinkään lähtemässä.

Otahan vaan iisisti. Siinä vaiheessa kun varallisuus loppuu, laitat paperit kelaan. Kyllä sieltä pitäisi vuokra- ja ruokarahaa saada.

Rahan takia ei kannata itseään alkaa tappamaan. Teet vaikka uutta taidetta sillä välin kun tt-tuki rullaa

Ei ne pankkilainat mihkään häviä. Sitten kun on menny omaisuus ja työ, saa usein vielä lyhentää yrityslainoja. Hyvässä lykyssä menee luottotiedot ja muu. Elämältä pohja. Varmaan jos ei oo eläessään mitään yrittänyt vaan on tyytynyt mussuttamaan sitä kelan leipää, asiassa ei oo mitään ihmeellistä, ja vahingonilokin toisen epäonnesta lämmittää. Ja voi olla vaikeaa hahmottaa sitä isoa kuvaa missä on rakentanut elämäänsä, työtä, työtä muille jne, nimenomaan investoinut jne. Ja sitten kaikki romahtaa. Kyllä sieltä on kaikin tavoin aika pitkä matka sinne kelan suojatiksi. Ehkä tätä ei tosiaan voi mitenkään ymmärtää jos ite ei oo koskaan rakentanut mitään. Ja se et jotkut uskaltaa rakentaa, on edellytys sille et yhteiskunta pyörii. Ei voi olla näkemättä vahingoniloa, kateutta, kaunaa tässäkään vastauksessa. Tyypillinen lynkkaaja-suomalainen, joka vetää maton kaverin jalkojen alta ja vie hapen huoneesta.

Lynkkaamiselle ei ole mitään tarvetta, mutta realiteetit on mitä on. Miksi yrittäjän pitäisi olla erikoisasemassa kun suunnitelmansa ovat menneet mönkään, kuten monilla, jotka ovat opiskelleet ei-työllistävää alaa tai jotka eivät muuten ole onnistuneet työllistymään. Tai on sairastuttu.

Yrittäjyyteen kannustaa halu tehdä sitä mistä tykkää, missä on ehkä hyvä. Aina tämä ei ole mahdollista tai mahdollistuu vain jonkin aikaa. Viisas ihminen ei ota liian suuria riskejä ja tekee varasuunnitelman. Tai sitten ottaa riskejä ja menee riskillä. Eihän osakkeita tai lottokuponkia ostaessa voi sanoa, että maksan osani jos voitan, muuten menee muiden piikkiin. Se maksetaan ja katsotaan voitetaanko vai menetetäänkö alkupääoma. Jotkuthan pelaa velaksi ja lähtökohtaisesti tämä johtaa ongelmiin, jos voitot eivät realisoidu.

Epäonnistunut yrittäjä ei millään ajatusleikillä ansaitse erilaista kohtaloa tukien ja elintason suhteen, kuin muutkaan uransa rakentamisessa epäonnistuneet. U win some, u lose some. Tämä onnistuisi ainoastaan sopimuksella, jossa myös mahdolliset voitot jaetaan yhteiskunnan kanssa rehellisesti, kerta tätä peräänkuulutetaan tappionkin hetkellä. Ei vain rusinoita pullasta (tässä muuten yritysidea jollekin: pullasta kaivettuja rusinoita laatikossa myyntiin sellaisenaan moninkertaisin artesaanihinnoin, ylijäämäpullan riekaleet ruokajonoihin jaettavaksi. Tuotto ja hyväntekijän maine samalla iskulla. Saa käyttää.)

Kysyt miksi yrittäjän pitäisi olla erityisasemassa, ja sehän on koko tämän keskustelun ydin: Tapahtumajärjestäjät, tai lähinnä artistit ja taiteilijat luulevat olevansa parempaa kansaa, siitähän se valitus ja vinkuminen johtuu. He eivät halua uskoa, että ovat joutuneet tavallisen tallaajan ja työttömän kanssa samalle viivalle. Heitä pitäisi jostain syystä kohdella paremmin, heille ei työttömyyskorvaus riitä vaan he haluavat suuria tukia suoraan valtiolta. He haluavat jatkaa sellaista elämää, johon ovat tottuneet. Eivät yhtään ymmärrä että moni muukin on koronan myötä menettänyt työnsä, ja ne muutkin menevät kiltisti Kelaan jonottamaan. Tai ehkä he yksinkertaisesti tajuavat että työttömyystuki on todella pieni summa. Se ei sitä kasvanutta egoa kohota yhtään, varsinkin jos joutuu julkisesti nöyryytetyksi ja kävelemään Kelan toimistoon, niinkuin tavalliset kansalaiset.

Tosiaan monella yrittäjällä on ollut sellainen asenne työttömiä kohtaan, että työttömät ovat vain laiskoja ja voisivat mennä töihin milloin vain, jos haluaisivat.

Nyt ottaa sitten koville, kun työttömyys uhkaa itseäkin. Eivät pysty myöntämään, että heistä on tulossa ihan tavallisia työttömiä, on pakko uskotella, että he olisivat jotenkin erilaisia kuin ne toiset, muka laiskat työttömät.

Sellainen henkinen kipuilu heillä on varmaan menossa nykyään.

Muita suurempaan tukitoimintaan ei ole perusteita. Velkaa on jo muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tapahtuma-alalla osakkaana isossa tapahtumatuotantofirmassa. Jos rajoitukset vielä tälle syksyä tulevat, koko firma menee konkurssiin.

Työllistämme suoraan tai välillisesti normaalin toiminnan aikana n. 100-200 henkeä ja liikevaihto on n. 2-3miljoonaa/vuosi. Työntekijät ovat olleet lomautettuina maaliskuusta tähän syksyyn. He ovat saaneet liiton rahaa tai muuta tukea.

Me osakkaat investoimme toimintaan voimakkaasti 2-3 vuotta sitten. Nuo investoinnit oli tarkoitus maksaa liiketoiminnan tuotolla, ja vielä koronaan asti kaikki näytti hyvältä. Rahaa sisään on nyt viimeisen puolen vuoden aikana tullut kuitenkin vain muutamia tonneja miljoonan sijaan, sen sijaan kulut (vuokra, sähkö, lainojen lyhennykset jne) ovat juosseet koko ajan.

Aika monella meistä menee konkurssin myötä koko omaisuus. Pelkään, että osalla myös henki.

Tuota on monen palkansaajan todella vaikea ymmärtää oman ansiosidonnaisensa turvin. Yrittäjät nähdään vain ahneina riistäjinä. Kuitenkin hekin ovat mielellään nauttineet tuottamistanne palveluista. 

Tsemppiä tuleviin kuukausiin. 

Niin yrittäjällä on aina riski. Toisaalta jos hyvin menee niin sitten saa ehkä isot voitot. Koskaan ei tiedä kumpi noista toteutuu.

Ja ihan vaan muistutuksena, mielellään on nautittu, mutta myös MAKSETTU niistä palveluista. Että ei nyt pelkästään syyllistetä kuluttajia. Ilman kuluttajia ei olisi yrittäjää.