Hei te tapahtuma-alan vinkujat: teillä on ihan sama oikeus toimeentulotukeen kuin kaikilla muillakin pulliaisilla

Vierailija kirjoitti:

Näiden ulina ja punakuvat saavat raivon maksimiin; koskaan ei olla kohdattu työttömyyttä, ja nyt oltiin pari kuukautta lomautuksena. Itkua, parkua, huutoa ja märinää! Ja näiltä ei ole ikinä muille apua herunut: minäminäminäminäminä!

En tiedä mitä tapahtumia tuossa tarkoitettiin mutta kyllähän erilaisella viihteelläkin on suuri merkitys arjen apuna.  

Vierailija kirjoitti:

Jes, kiva että täällä oli muitakin samanmielisiä. Jos elämä on omaisuudesta kiinni niin morjens. Vaikea käsittää miten tiukasti ihmiset on rakastuneita rahaan.

Meillä on sosiaaliturva täällä ja kyllä sillä hengissä pysyy.

Ystäväni yritystoiminta lakkasi. Pahaksi onnekseen hän oli pyytänyt ystäväänsä takaamaan lainan. Hän sinnitteli ilman rahaa ja ilman toimeentulotukea ja ilman konkurssia, jotta ystävä ei olisi joutunut maksamaan takauksien kautta velkoja. Nämä asiat eivät ole aina niin yksinkertaisia kuin joku ulkopuolinen äkkiseltään luulisi. 

Yrittäjän sosiaaliturva on paljon palkansaajan sosiaaliturvaa heikompi, monessakin kohtaa. 

Ymmärrän hyvin tapahtumajärjestäjien ahdingon. Sen sijaan Vesalan ja muiden suosittujen julkkisten märinää en. Olisivat pistäneet sukan varteen hyvinä aikoina.

Yrittäjä ei noin vaan saa toimeentulotukea. Ja omasta kokemuksesta tuon sanon.

Onneksi olen nykyään palkkatyössä, kuinka uskomattoman huoletonta elämä tässä asemassa onkaan. Lomautettunakin sain käteen nettona 1400 €/kk. 

Vierailija kirjoitti:

Näiden ulina ja punakuvat saavat raivon maksimiin; koskaan ei olla kohdattu työttömyyttä, ja nyt oltiin pari kuukautta lomautuksena. Itkua, parkua, huutoa ja märinää! Ja näiltä ei ole ikinä muille apua herunut: minäminäminäminäminä!

Tiesitkö, että palkansaajana voit saada ansiosidonnaista, mikäli olet jonkun kassan jäsen. 

Nykyään yrittäjälläkin on oikeus ottaa itselleen vapaaehtoisesti ansiosidonnainen työttömyysturva. Tämän määräytymistapa tosin on toisenlainen kuin palkansaajan ja maksut paljon korkeammat, kun aletaan puhua yli parin tonnin palkasta. Ja nousevat taulukossa korkeammiksi ja korkeammiksi, mitä suurempi palkka. 

Jos yrittäjä jää työttömäksi ja on erehtynyt säästämään tuloistaa yritykseen eikä nostanut niitä itselleen säästöön, vähennetään nämä säästöt ennen kuin aletaan maksaa ansiosidonnaista. Näitä voidaan kuitata jopa kahden vuoden ajan. Jos palkansaaja on säästänyt saamastaan palkasta tilille vaikka kymmenen vuoden ajan, tätä ei huomioida ansiosidonnaisen maksussa yhtään mitenkään. 

No tapahtuma ala on muutenkin pimeän työn paratiisi elikkäei sieltä mitään verotuloja juurikaan saada ja jos elintaso tippuu niin leipäjonoon vain niinkuin me muutkin köyhät Stupidohan sanoi sori siitä näin me kopkoomuslaiset toimitaan.

tepe kirjoitti:

No tapahtuma ala on muutenkin pimeän työn paratiisi elikkäei sieltä mitään verotuloja juurikaan saada ja jos elintaso tippuu niin leipäjonoon vain niinkuin me muutkin köyhät Stupidohan sanoi sori siitä näin me kopkoomuslaiset toimitaan.

Hyvin sää vedät Tepe tepsukka

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jes, kiva että täällä oli muitakin samanmielisiä. Jos elämä on omaisuudesta kiinni niin morjens. Vaikea käsittää miten tiukasti ihmiset on rakastuneita rahaan.

Meillä on sosiaaliturva täällä ja kyllä sillä hengissä pysyy.

Mistäs se sosiaaliturva tulee ja kauanko sitä on ja kenelle, jos työllisyysaste pienenee vaikkapa puoleen?

Sieltä samasta laarista, josta tapahtumanjärjestäjät nyt vinkuvat itselleen enemmän rahaa. Jos rahat annetaan tapahtumanjärjestäjien työllistämiseen, sitä riittää vähemmän siihen sosiaaliturvaan.

Joo, ihan ammatinvalintakysymys. Mutta nämä taivaanrannanmaalarit eivät halua tehdä normaaleja päivähommia, kun pitää taiteilla. Tai ainakin olla taiteilijoiden hangaroundeja.

Muutkin ovat joutuneet jossain vaiheessa elämäänsä vaihtamaan ammattia tai muuten vain tekemään työtä joka ei pätkääkään kiinnosta.

Kumma, kun muualla maailmassa on varaa laittaa uudelleen eriasteisia lockdowneja. Suomi kaatuu muka heti, jos ei saa järjestää vapaasti viinanhuuruisia tapahtumia tai vetää turisteilta rahoja huskyajeluilla. Koko maan verotuotto on uhattuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jes, kiva että täällä oli muitakin samanmielisiä. Jos elämä on omaisuudesta kiinni niin morjens. Vaikea käsittää miten tiukasti ihmiset on rakastuneita rahaan.

Meillä on sosiaaliturva täällä ja kyllä sillä hengissä pysyy.

Ystäväni yritystoiminta lakkasi. Pahaksi onnekseen hän oli pyytänyt ystäväänsä takaamaan lainan. Hän sinnitteli ilman rahaa ja ilman toimeentulotukea ja ilman konkurssia, jotta ystävä ei olisi joutunut maksamaan takauksien kautta velkoja. Nämä asiat eivät ole aina niin yksinkertaisia kuin joku ulkopuolinen äkkiseltään luulisi. 

Yrittäjän sosiaaliturva on paljon palkansaajan sosiaaliturvaa heikompi, monessakin kohtaa. 

Mitä tästä opimme: älä sekoita ihmissuhteitasi ja lainojesi takaamista. Tyhmyydestä sakotetaan, ikävää ja kipeästi käy tämäkin totuus mutta tottahan se on.

Siihen samaan leipäjonoon se yrittäjäkin voi mennä kuin muutkin joilla menee huonosti. Ei sitä sieltä pois potkita. Ja on varmaan tylsää jos joutuu kivasta asunnosta muuttamaan pois tyhmään lähiöön, mutta semmoista se on se elämä, hassua eix jeh.

Vierailija kirjoitti:

Olen tapahtuma-alalla osakkaana isossa tapahtumatuotantofirmassa. Jos rajoitukset vielä tälle syksyä tulevat, koko firma menee konkurssiin.

Työllistämme suoraan tai välillisesti normaalin toiminnan aikana n. 100-200 henkeä ja liikevaihto on n. 2-3miljoonaa/vuosi. Työntekijät ovat olleet lomautettuina maaliskuusta tähän syksyyn. He ovat saaneet liiton rahaa tai muuta tukea.

Me osakkaat investoimme toimintaan voimakkaasti 2-3 vuotta sitten. Nuo investoinnit oli tarkoitus maksaa liiketoiminnan tuotolla, ja vielä koronaan asti kaikki näytti hyvältä. Rahaa sisään on nyt viimeisen puolen vuoden aikana tullut kuitenkin vain muutamia tonneja miljoonan sijaan, sen sijaan kulut (vuokra, sähkö, lainojen lyhennykset jne) ovat juosseet koko ajan.

Aika monella meistä menee konkurssin myötä koko omaisuus. Pelkään, että osalla myös henki.

Ja kun jokainen tapahtumayhtiö laskee samalla tavalla työllistämisvaikutuksensa, niin huomaamme, että työttömistä työnhakijoista on 300 000 tapahtuma-alalla töissä!

Meillä yrityksessä on töissä suoraan 2 henkilöä ja välillisesti alle 40, liikevaihto on 14 000 000 euroa vuodessa. Yritykseen on investoitu yli 20 vuotta.

Yrittäjällä on aina riskinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tapahtuma-alalla osakkaana isossa tapahtumatuotantofirmassa. Jos rajoitukset vielä tälle syksyä tulevat, koko firma menee konkurssiin.

Työllistämme suoraan tai välillisesti normaalin toiminnan aikana n. 100-200 henkeä ja liikevaihto on n. 2-3miljoonaa/vuosi. Työntekijät ovat olleet lomautettuina maaliskuusta tähän syksyyn. He ovat saaneet liiton rahaa tai muuta tukea.

Me osakkaat investoimme toimintaan voimakkaasti 2-3 vuotta sitten. Nuo investoinnit oli tarkoitus maksaa liiketoiminnan tuotolla, ja vielä koronaan asti kaikki näytti hyvältä. Rahaa sisään on nyt viimeisen puolen vuoden aikana tullut kuitenkin vain muutamia tonneja miljoonan sijaan, sen sijaan kulut (vuokra, sähkö, lainojen lyhennykset jne) ovat juosseet koko ajan.

Aika monella meistä menee konkurssin myötä koko omaisuus. Pelkään, että osalla myös henki.

Toisilla sitä omaisuutta ei edes ole, eikä tässä henki ole mihinkään lähtemässä.

Otahan vaan iisisti. Siinä vaiheessa kun varallisuus loppuu, laitat paperit kelaan. Kyllä sieltä pitäisi vuokra- ja ruokarahaa saada.

Rahan takia ei kannata itseään alkaa tappamaan. Teet vaikka uutta taidetta sillä välin kun tt-tuki rullaa

Ei ne pankkilainat mihkään häviä. Sitten kun on menny omaisuus ja työ, saa usein vielä lyhentää yrityslainoja. Hyvässä lykyssä menee luottotiedot ja muu. Elämältä pohja. Varmaan jos ei oo eläessään mitään yrittänyt vaan on tyytynyt mussuttamaan sitä kelan leipää, asiassa ei oo mitään ihmeellistä, ja vahingonilokin toisen epäonnesta lämmittää. Ja voi olla vaikeaa hahmottaa sitä isoa kuvaa missä on rakentanut elämäänsä, työtä, työtä muille jne, nimenomaan investoinut jne. Ja sitten kaikki romahtaa. Kyllä sieltä on kaikin tavoin aika pitkä matka sinne kelan suojatiksi. Ehkä tätä ei tosiaan voi mitenkään ymmärtää jos ite ei oo koskaan rakentanut mitään. Ja se et jotkut uskaltaa rakentaa, on edellytys sille et yhteiskunta pyörii. Ei voi olla näkemättä vahingoniloa, kateutta, kaunaa tässäkään vastauksessa. Tyypillinen lynkkaaja-suomalainen, joka vetää maton kaverin jalkojen alta ja vie hapen huoneesta.

Mitä niille yrittäjille siis konkreettisesti tapahtuu kun on niin hirmuisen nihkeä sosiaaliturva? Näkevätkö nälkää? Eivät. Joutuvatko kadulle asumaan? Eivät. Pääsevätkö lääkäriin? Pääsevät. Joten mitä helvettiä. Samassa sopassa me muutkin ollaan. Nuo on ne speksit mihin me muutkin saadaan tyytyä. Kaikki sen päälle on plussaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tapahtuma-alalla osakkaana isossa tapahtumatuotantofirmassa. Jos rajoitukset vielä tälle syksyä tulevat, koko firma menee konkurssiin.

Työllistämme suoraan tai välillisesti normaalin toiminnan aikana n. 100-200 henkeä ja liikevaihto on n. 2-3miljoonaa/vuosi. Työntekijät ovat olleet lomautettuina maaliskuusta tähän syksyyn. He ovat saaneet liiton rahaa tai muuta tukea.

Me osakkaat investoimme toimintaan voimakkaasti 2-3 vuotta sitten. Nuo investoinnit oli tarkoitus maksaa liiketoiminnan tuotolla, ja vielä koronaan asti kaikki näytti hyvältä. Rahaa sisään on nyt viimeisen puolen vuoden aikana tullut kuitenkin vain muutamia tonneja miljoonan sijaan, sen sijaan kulut (vuokra, sähkö, lainojen lyhennykset jne) ovat juosseet koko ajan.

Aika monella meistä menee konkurssin myötä koko omaisuus. Pelkään, että osalla myös henki.

Toisilla sitä omaisuutta ei edes ole, eikä tässä henki ole mihinkään lähtemässä.

Otahan vaan iisisti. Siinä vaiheessa kun varallisuus loppuu, laitat paperit kelaan. Kyllä sieltä pitäisi vuokra- ja ruokarahaa saada.

Rahan takia ei kannata itseään alkaa tappamaan. Teet vaikka uutta taidetta sillä välin kun tt-tuki rullaa

Ei ne pankkilainat mihkään häviä. Sitten kun on menny omaisuus ja työ, saa usein vielä lyhentää yrityslainoja. Hyvässä lykyssä menee luottotiedot ja muu. Elämältä pohja. Varmaan jos ei oo eläessään mitään yrittänyt vaan on tyytynyt mussuttamaan sitä kelan leipää, asiassa ei oo mitään ihmeellistä, ja vahingonilokin toisen epäonnesta lämmittää. Ja voi olla vaikeaa hahmottaa sitä isoa kuvaa missä on rakentanut elämäänsä, työtä, työtä muille jne, nimenomaan investoinut jne. Ja sitten kaikki romahtaa. Kyllä sieltä on kaikin tavoin aika pitkä matka sinne kelan suojatiksi. Ehkä tätä ei tosiaan voi mitenkään ymmärtää jos ite ei oo koskaan rakentanut mitään. Ja se et jotkut uskaltaa rakentaa, on edellytys sille et yhteiskunta pyörii. Ei voi olla näkemättä vahingoniloa, kateutta, kaunaa tässäkään vastauksessa. Tyypillinen lynkkaaja-suomalainen, joka vetää maton kaverin jalkojen alta ja vie hapen huoneesta.

Ei vaan etkö ymmärrä että joka on vaan peräsuoli pitkällä ja dollarinkuvat silmissä puskenut yhä kalliimpaa asuntoa ja autoa ja kännykkää ja venettä niin niillä on väärä elämänasenne. Ja vaarallinen, jos planeetan (luonnon, ihmisten, eläinten) hyvinvointia katsotaan. Toki on paska juttu jos se elämäntyö on ollut firmassa ja se menee, mutta sehän kuuluu yrittäjyyteen, riskinotto. Eikö yrittäjä osaa hyväksyä että elämältä tosiaan voi mennä pohja? Kysy keltä vaan jolta meni terveys. Oliko se kallis auto sitten enää lopulta niin tärkeä sittenkään.

Toimeentulotuella ei paljon maksella esim asuntolainaa. Ai niin, se on vaan ihan oikein et perheet joutuu koronan takia muuttamaan kodeistaan. Eikä niit koteja niin vaan saa myytyä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä niille yrittäjille siis konkreettisesti tapahtuu kun on niin hirmuisen nihkeä sosiaaliturva? Näkevätkö nälkää? Eivät. Joutuvatko kadulle asumaan? Eivät. Pääsevätkö lääkäriin? Pääsevät. Joten mitä helvettiä. Samassa sopassa me muutkin ollaan. Nuo on ne speksit mihin me muutkin saadaan tyytyä. Kaikki sen päälle on plussaa.

No mulla on yrittäjä-tuttu. Kyllä hän näki nälkää ja sukulaiset auttoivat sitten. Joutui luopumaan ihan tavallisesta vuokra-asunnosta, muuttamaan alivuokralaiseksi yhteen huoneeseen. Onneks ei ollu lapsia. Suurin osa hänen tuloista menee yrityslainojen lyhentämiseen vielä vuosikausia. Vaik tekis kuinka paljon töitä. Voi toki työnteon lopettaa ja vajota ikuisesti sossun piiriin. Mut heti jos jotain tekee, velkojat vie lähes kaiken. Lääkäriin pääsee. Jos on rahaa. Terveyskeskuskäyntikin on maksullinen.

Niin, elämä on epävarmaa ja paskaa lentää välillä tuulettimeen ja se osuu joskus ihan sinunkin kohdallesi vaikka tähän asti olet säästynyt. Tuleeko tämä jollekin vielä yllätyksenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tapahtuma-alalla osakkaana isossa tapahtumatuotantofirmassa. Jos rajoitukset vielä tälle syksyä tulevat, koko firma menee konkurssiin.

Työllistämme suoraan tai välillisesti normaalin toiminnan aikana n. 100-200 henkeä ja liikevaihto on n. 2-3miljoonaa/vuosi. Työntekijät ovat olleet lomautettuina maaliskuusta tähän syksyyn. He ovat saaneet liiton rahaa tai muuta tukea.

Me osakkaat investoimme toimintaan voimakkaasti 2-3 vuotta sitten. Nuo investoinnit oli tarkoitus maksaa liiketoiminnan tuotolla, ja vielä koronaan asti kaikki näytti hyvältä. Rahaa sisään on nyt viimeisen puolen vuoden aikana tullut kuitenkin vain muutamia tonneja miljoonan sijaan, sen sijaan kulut (vuokra, sähkö, lainojen lyhennykset jne) ovat juosseet koko ajan.

Aika monella meistä menee konkurssin myötä koko omaisuus. Pelkään, että osalla myös henki.

Toisilla sitä omaisuutta ei edes ole, eikä tässä henki ole mihinkään lähtemässä.

Otahan vaan iisisti. Siinä vaiheessa kun varallisuus loppuu, laitat paperit kelaan. Kyllä sieltä pitäisi vuokra- ja ruokarahaa saada.

Rahan takia ei kannata itseään alkaa tappamaan. Teet vaikka uutta taidetta sillä välin kun tt-tuki rullaa

Ei ne pankkilainat mihkään häviä. Sitten kun on menny omaisuus ja työ, saa usein vielä lyhentää yrityslainoja. Hyvässä lykyssä menee luottotiedot ja muu. Elämältä pohja. Varmaan jos ei oo eläessään mitään yrittänyt vaan on tyytynyt mussuttamaan sitä kelan leipää, asiassa ei oo mitään ihmeellistä, ja vahingonilokin toisen epäonnesta lämmittää. Ja voi olla vaikeaa hahmottaa sitä isoa kuvaa missä on rakentanut elämäänsä, työtä, työtä muille jne, nimenomaan investoinut jne. Ja sitten kaikki romahtaa. Kyllä sieltä on kaikin tavoin aika pitkä matka sinne kelan suojatiksi. Ehkä tätä ei tosiaan voi mitenkään ymmärtää jos ite ei oo koskaan rakentanut mitään. Ja se et jotkut uskaltaa rakentaa, on edellytys sille et yhteiskunta pyörii. Ei voi olla näkemättä vahingoniloa, kateutta, kaunaa tässäkään vastauksessa. Tyypillinen lynkkaaja-suomalainen, joka vetää maton kaverin jalkojen alta ja vie hapen huoneesta.

Sitten voi kouluttautua uudelle alalle ja mennä jonnekin muualle töihin siksi aikaa, kunnes huvityö alkaa taas vetää. Vaikka ahtaajaksi, kiinteistönvälittäjäksi, siementäjiksi, lihanleikkaajiksi, merenkulkuun, työkoneen kuljettajaksi jne. Niissä ei koulutusaika päätä pyörrytä mutta työtä riittää. Ihan sama uudelleenkouluttautumisen oikeus on näillä tapahtuma-alan ihmisilläkin ja minkä tahansa alan yrittäjillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä niille yrittäjille siis konkreettisesti tapahtuu kun on niin hirmuisen nihkeä sosiaaliturva? Näkevätkö nälkää? Eivät. Joutuvatko kadulle asumaan? Eivät. Pääsevätkö lääkäriin? Pääsevät. Joten mitä helvettiä. Samassa sopassa me muutkin ollaan. Nuo on ne speksit mihin me muutkin saadaan tyytyä. Kaikki sen päälle on plussaa.

No mulla on yrittäjä-tuttu. Kyllä hän näki nälkää ja sukulaiset auttoivat sitten. Joutui luopumaan ihan tavallisesta vuokra-asunnosta, muuttamaan alivuokralaiseksi yhteen huoneeseen. Onneks ei ollu lapsia. Suurin osa hänen tuloista menee yrityslainojen lyhentämiseen vielä vuosikausia. Vaik tekis kuinka paljon töitä. Voi toki työnteon lopettaa ja vajota ikuisesti sossun piiriin. Mut heti jos jotain tekee, velkojat vie lähes kaiken. Lääkäriin pääsee. Jos on rahaa. Terveyskeskuskäyntikin on maksullinen.

Jos pistää firman pillit pussiin ja konkkaan, niin eikö ole oikeutettu normaalin kuolevaisen sosiaaliturvaan? Kai nyt jossain vaiheessa sentään? Eikö ystäväsi käynyt EU-ruoka-avustusta hakemassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jes, kiva että täällä oli muitakin samanmielisiä. Jos elämä on omaisuudesta kiinni niin morjens. Vaikea käsittää miten tiukasti ihmiset on rakastuneita rahaan.

Meillä on sosiaaliturva täällä ja kyllä sillä hengissä pysyy.

Mistäs se sosiaaliturva tulee ja kauanko sitä on ja kenelle, jos työllisyysaste pienenee vaikkapa puoleen?

Kerro minulle, aiheuttaako korona sinun kuvitelmissasi 520 000 lisäihmisen työttömyyden vai mikä joukkokuolema tässä pohdiskelussa oli taustalla?