Lue keskustelun säännöt.
Elatusmaksuihin tilitysvelvollisuus
23.09.2020 |
Nykyisiin elatusmaksuihin tulisi sisällyttää maksun saannin edellytyksenä tilitysvelvollisuus. Eli lähivanhemman tulisi etävanhemman niin pyytäessä pystyä esimerkiksi kuitein osoittamaan että elatusapu on tosiasiassa käytetty lapsen hyväksi. Tällä hetkellä etävanhemmalla ei ole juuri muuta keinoa kuin luottaa lähivanhemman hyvään tahtoon tässä asiassa. Läpinäkyvyys lisäisi luotettavuutta ja avoimuutta ja varmaankin vähentäisi riitoja ja parantaisi maksuhalukkuutta
Kommentit (746)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanne seuraava:
Alakouluikäinen lapsi, vuoroviikoin molemmilla vanhemmilla.
Elatusmaksu - 167€
Lähin osuus saman verran - 167€
lapsilisä - 95€
yh-korotus - 63€
Eli siis yhteensä alakouluikäisen lapsen menoihin kuussa 492€. Luulisi riittävän kun sekä etä, että lähi maksavat joka tapauksessa asumisen ja ruokailut, hygieniatarvikkeet ja muut päivittäisasiat.
Kysymys kuuluu, mihin lapsi tarvitsee liki 500€ kuussa?
Vaatteet (kasvava lapsi tarvitsee usein uusia vaatteita), viikkorahat, kaverin synttärilahjat, elokuvarahat, kuljetusmaksut, harrastukset, koulutarvikkeet, parturilla käynti (jos ei uskalla vanhempi itse leikata hiuksia), Ruoka, vesi, sähkö, vakuutukset, mahdolliset silmälasit jne, huonekalut (lapsen omaan huoneeseen, näitäkin pitää uusia), lääkkeet (joillain voi olla), muut huviretket, isommat ostokset, kuten polkupyörät jne.. Koulumatkakustannukset, koulukustannukset...
Listasit tähän nyt copy-paste listasi kuluista joita olet lapselle keksinyt.
Lapsi on siis vuoroviikoin toisen luona, jolloin luonnollisesti tämä toinen vastaa osaltaan näistä kiinteistä kustannuksista. Etä ei vaan saa mitää tukea näihin kuluihin, lähi saa.
Kyllähän sinä tiedät, kun vanhempi olet, että lapsen kustannukset eivät ole kiinteät. On kuukausia jolloin rahaa menee enemmän, on kuukausia jolloin sitä menee vähemmän. Lopputulos on kuitenkin se että rahaa lapsiin menee. Tutkitusti muistaakseni sellaiset 150 tonnia 18 ikävuoteen mennessä.
Voisin heittää sellaisenkin ajatuksen että ehdota sille lapsesi toiselle huoltajalle yhteistä tiliä. Siitähän sen näkee, mihin ne rahat menee. Välille sinne saattaa kertyä rahaa mutta sitten pitääkin jo ostaa uusi pyörä. Hups, sinne meni.
Tietysti tiedän, että rahaa menee. Tässä on kyse siitä mihin ne menee. Jos olisi lapsella tili johon tulisi joka kuukausi 500€ niin kyllä sinne kertyisi hyvä summa ajan mittaan, kulujen jälkeenkin. Tällä hetkellä se raha vain katoaa.
Ja sitten talvivaatteiden oston aikana alkaa kyttäys ja ulina, miksi vaatteisiin on mennyt noin paljon, kun naapurin Pirjo osti lapselle vaatteet kirpparilta.
On se helpompi hyväksyä, että se raha on mennyt oikeasti lapsen tarpeisiin kuin vain hävinnyt johonkin, eikä tiedä mihin.
Aika puusilmä isä saa olla, kun ei huomaa lapsen uusia vaatteita, reppua tai vaikka satukirjaa eikä kuule, kun lapsi kertoo, mitä on tapahtunut hänelle äitiviikolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te miehet (jotkut, onneksi suurin osa on ihan järkeviä) vauhkoatte kuin vahinkolapset olisivat jokin tosi yleinen asua, joka tapahtuu joka puolella koko ajan ja lähes kaikille. Kuin ilkeät naiset väkisin teidän siemenenne veisi ja tekisi lapsia teidän maksettavaksi vaikka te huudatte, ei älkää viekö siementäni!
Kun käytät sitä kumia oikein, on häviävän pieni todennäköisyys sille, että joudut tulevaisuudessa elareita maksamaan. Riski toki on, mutta otatte joka päivä vielä suurempia ja pahempia riskejä ilman että edes ajatusta asialle suotte. Elämä on riskejä täynnä alusta loppuun. Tämä on hinta siitä, että harrastatte seksiä. Lapsen oikeuksia ei heikennetä siksi, että mies ei huolehdi omasta ehkäisystään tai siksi, että hyvin harvoin oikein käytetty ehkäisykin voi pettää. Tasa-arvoasiaa tästä ei saa vaikka miten päin vääntäisi.
Se ehkäisee, jolle lapsi on ehdoton ei.Vaikka joku asia on suht harvinainen, ei se tarkoita etteikö sitä tarvitsisi korjata. Tämä on nimenomaan tasa-arvo kysymys. Se vain näyttää menee tunteisiin kun kyse onkin miesten oikeuksista. Lasten oikeuksia on turha tähän vetää niin kauan kuin naisilla on aborttioikeus ja miehillä ei mitään sanansijaa.
Missä vaiheessa mielestäsi paperiabortti pitää tehdä ja miksi juuri silloin?
Ennenkuin aletaan lasta tarkoituksella hankkimaan, asiaan tulisi saada molempien osapuolien suostumus.
Tarkoitatko, että parisuhteessakin ehkäisyn pettäessä miehellä on oikeus vetäytyä kaikesta vastuusta?
Jos naisella on mahdollisuus vetäytyä vastuusta niin miehelläkin tulisi olla.
Parisuhteessa olevilla voi tilanne olla sellainen, että vaikka lapsi tulee yllättäen, ajankohta kuitenkin sopii lapsen hankintaan. Ei siinä vaiheessa mitään raskaudenkeskeytyksiä mietitä kuin ehkä alkujärkytyksen aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kun vähän alkua, mutta kylläpä meni näköjään tunteisiin.
Yleensähän lapsi/lapset on äidillään, ja isä maksaa elatusavun.
Olisiko äidit valmis maksamaan saman, ja antamaan lapset miehelle?
Tuskin kovin moni. Jotkut tietysti, kun saisi helpotusta arjen hoitamiseen.
Mutta lapsilisät ja elatusapu siirtyisi miehelle tietysti myös.
Olisin valmis! Se tosin tarkoittaisi sitä etten ostelisi mitään ylimääräistä vaan ne elatusmaksut ja lapsilisät saisivat riittää minun taloudelliseksi osallistumiseksi. En myöskään hoitaisi yhtään hammaslääkäriä, en puheterapeuttia, en vanhempainvartteja tai vasu-keskusteluja, en järjestäisi kaverisynttäreitä tai ostelisi kaverisynttäreille lahjoja... Ei lasten isäkään tällä hetkellä näitä hoida.
Voi olla ettei se todellinen VASTUU kiinnosta isiä! Vanhemmuus on paljon muutakin kuin taloudellinen panostus. Vanhemmuuteen liityy lapsen asioiden hoitaminen, psyykkinen tuki ja sosiaalinen tuki. Tähän keskusteluun osallistuneet miehet ovat todella rajoittuneita ajatusmaailmaltaan, kun kuvittelevat että vanhemmuuden voi kuitata parilla satasella. Kyse on "hieman" isommasta asiasta kuin muutamasta eurosta.
Koetko, että olet oikeutettu saamaan palkkaa näistä asioista?
Mitä palkkaa? Työnantaja maksaa palkkani. Ainoa mitä haluaisin "saada" on jaettu vanhemmuus ja vastuu. Ex ei omasta puolestaan tätä rastia hoida kuin hieman minimielatustukea suuremmalla summalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
V ierailija kirjoitti:
Peukutuksista huomaa että naisia palsta täynnä, mieheltä vaaditaan kaikki mikä irti lähtee vaikka itse on jaettu persettä eikä hoidettu ehkäisyä.
Miehellä pitäisi olla samanlainen aborttioikeus kuin naisella.Se on jo. Miehellä on oikeus keskeyttää jokainen omassa kropassa kasvava raskaus.
Aika lapsellinen toteamus. Ja tarkoitan vain kommenttia, en ihmistä.
Ihan yhtä lapsellinen kuin vaatimus "samanlaisesta aborttioikeudesta". Ei se ole samanlainen oikeus, jos toiselle se on riskejä sisältävä ja kivulias lääketieteellinen toimenpide jota puidaan ehkä vuosia terapiassa, ja toiselle pelkkä nimmari paperissa. Miehellä on jo nyt samanlainen aborttioikeus kuin naisella, mutta biologisista faktoista johtuen sitä ei kovin usein käytetä. Se mitä mies vaatii ei ole samanlainen aborttioikeus vaan täysi vapautus kaikesta vastuusta. Tämä on ihan eri asia.
Ennen sitä 13:toista raskausviikkoa miehelle on annettava mahdollisuus ns. irtisanoa itsensä vanhemmuudesta. Silloin nainen voi vielä miettiä, haluaako YKSIN pitää lapsen, mutta miehen ei tarvitse millään tavalla (ei myöskään taloudellisesti) osallistua lapsen elämään. Naisethan voivat PAINAVISTA, kuten terveydellisistä syistä tehdä abortin vielä 20:nnen raskasviikonkin jälkeen.
Kun lapsi on syntynyt, hoidetaan se eron sattuessa (yhteishuoltajuuden olles kyseessä ja ns. viikko/viikko) TASAPUOLISESTI niin, että kumpikin näyttää ne kuittinsa, mitä on lapseen mennyt. Kaikki ns. puoliksi, mitä lapsen kuluihin tulee. Mitä asumiseen tulee, niin se etä tai lähi asustaa asunnossa joka tapauksessa ja maksaa sähköstä joka tapauksessa. Pääpiirteittäin siis puoliksi. Kukaan ei ole kyttäämässä juustosiivuja. Läpinäkyvyyttä, sitähän tässä haetaan.
MOT
Vähän todellisuudesta vieraantunut ajatus tuollainen kuittisirkus ja kulujen tasaaminen. Tarkoittaako se siis sitä, että jos vanhempien tulotasot ovat kovin erilaiset, joutuu köyhempi osapuoli maksamaan puolet varakkaamman ostamasta maastopyörästä, ulkomaanmatkasta, ratsastusharrastuksesta ja merkkivaatteista, vaikka itse on ostanut kirppikseltä vaihteettoman peruspyörän, tavallisia H&M-vaatteita ja kuitannut harrastuksen omalta osaltaan koulun ilmaisilla kerhoilla ja lomilla vienyt lapsen mummolaan. Millä perusteella kumpikaan vanhemmista voi etenkään jälkikäteen maksattaa toisella omia hankintojaan? Tai sitten joku ruoka, käytäisiinkö oikeasti läpi ruokalaskuja ja lähdettäisiin tasaamaan niitä? Kenellä olisi aikaa ja resursseja tällaiseen setvimiseen, tuossahan menisi päiväkausia!
Anna kun arvaan: Sulla ei ole lapsia, ei myöskään siis kokemusta eron jälkeisestä elämästä ja yhteishuoltajuudesta, eikä sulla ole käsitystä lasten hankinnoista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanne seuraava:
Alakouluikäinen lapsi, vuoroviikoin molemmilla vanhemmilla.
Elatusmaksu - 167€
Lähin osuus saman verran - 167€
lapsilisä - 95€
yh-korotus - 63€
Eli siis yhteensä alakouluikäisen lapsen menoihin kuussa 492€. Luulisi riittävän kun sekä etä, että lähi maksavat joka tapauksessa asumisen ja ruokailut, hygieniatarvikkeet ja muut päivittäisasiat.
Kysymys kuuluu, mihin lapsi tarvitsee liki 500€ kuussa?
Vaatteet (kasvava lapsi tarvitsee usein uusia vaatteita), viikkorahat, kaverin synttärilahjat, elokuvarahat, kuljetusmaksut, harrastukset, koulutarvikkeet, parturilla käynti (jos ei uskalla vanhempi itse leikata hiuksia), Ruoka, vesi, sähkö, vakuutukset, mahdolliset silmälasit jne, huonekalut (lapsen omaan huoneeseen, näitäkin pitää uusia), lääkkeet (joillain voi olla), muut huviretket, isommat ostokset, kuten polkupyörät jne.. Koulumatkakustannukset, koulukustannukset...
Listasit tähän nyt copy-paste listasi kuluista joita olet lapselle keksinyt.
Lapsi on siis vuoroviikoin toisen luona, jolloin luonnollisesti tämä toinen vastaa osaltaan näistä kiinteistä kustannuksista. Etä ei vaan saa mitää tukea näihin kuluihin, lähi saa.
Kyllähän sinä tiedät, kun vanhempi olet, että lapsen kustannukset eivät ole kiinteät. On kuukausia jolloin rahaa menee enemmän, on kuukausia jolloin sitä menee vähemmän. Lopputulos on kuitenkin se että rahaa lapsiin menee. Tutkitusti muistaakseni sellaiset 150 tonnia 18 ikävuoteen mennessä.
Voisin heittää sellaisenkin ajatuksen että ehdota sille lapsesi toiselle huoltajalle yhteistä tiliä. Siitähän sen näkee, mihin ne rahat menee. Välille sinne saattaa kertyä rahaa mutta sitten pitääkin jo ostaa uusi pyörä. Hups, sinne meni.
Tietysti tiedän, että rahaa menee. Tässä on kyse siitä mihin ne menee. Jos olisi lapsella tili johon tulisi joka kuukausi 500€ niin kyllä sinne kertyisi hyvä summa ajan mittaan, kulujen jälkeenkin. Tällä hetkellä se raha vain katoaa.
Ja sitten talvivaatteiden oston aikana alkaa kyttäys ja ulina, miksi vaatteisiin on mennyt noin paljon, kun naapurin Pirjo osti lapselle vaatteet kirpparilta.
On se helpompi hyväksyä, että se raha on mennyt oikeasti lapsen tarpeisiin kuin vain hävinnyt johonkin, eikä tiedä mihin.
Luuletko lasten elävän pyhällä hengellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin hetken aikoinaan yh:n kanssa, joka aina lapsilisät saatuaan tilasi kasan vaatteita itselleen.
Siis joka ikinen kerta.
M
Ja minä etäisän, joka joi rahansa viinaan - jopa lapsensa, joka vieraili joka toinen vko.loppu ja jolla oli vko.loppu rahat mukana.
Tämmöset on tietysti aina niitä ikävämpiä juttuja. Eikä tuommoista toimintaa voi puolustella oikein mitenkään. :(
Mutta kaikki rahat lapsesta (elatusmaksut ja lapsilisät) menee kuitenkin äidille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanne seuraava:
Alakouluikäinen lapsi, vuoroviikoin molemmilla vanhemmilla.
Elatusmaksu - 167€
Lähin osuus saman verran - 167€
lapsilisä - 95€
yh-korotus - 63€
Eli siis yhteensä alakouluikäisen lapsen menoihin kuussa 492€. Luulisi riittävän kun sekä etä, että lähi maksavat joka tapauksessa asumisen ja ruokailut, hygieniatarvikkeet ja muut päivittäisasiat.
Kysymys kuuluu, mihin lapsi tarvitsee liki 500€ kuussa?
Vaatteet (kasvava lapsi tarvitsee usein uusia vaatteita), viikkorahat, kaverin synttärilahjat, elokuvarahat, kuljetusmaksut, harrastukset, koulutarvikkeet, parturilla käynti (jos ei uskalla vanhempi itse leikata hiuksia), Ruoka, vesi, sähkö, vakuutukset, mahdolliset silmälasit jne, huonekalut (lapsen omaan huoneeseen, näitäkin pitää uusia), lääkkeet (joillain voi olla), muut huviretket, isommat ostokset, kuten polkupyörät jne.. Koulumatkakustannukset, koulukustannukset...
Listasit tähän nyt copy-paste listasi kuluista joita olet lapselle keksinyt.
Lapsi on siis vuoroviikoin toisen luona, jolloin luonnollisesti tämä toinen vastaa osaltaan näistä kiinteistä kustannuksista. Etä ei vaan saa mitää tukea näihin kuluihin, lähi saa.
Kyllähän sinä tiedät, kun vanhempi olet, että lapsen kustannukset eivät ole kiinteät. On kuukausia jolloin rahaa menee enemmän, on kuukausia jolloin sitä menee vähemmän. Lopputulos on kuitenkin se että rahaa lapsiin menee. Tutkitusti muistaakseni sellaiset 150 tonnia 18 ikävuoteen mennessä.
Voisin heittää sellaisenkin ajatuksen että ehdota sille lapsesi toiselle huoltajalle yhteistä tiliä. Siitähän sen näkee, mihin ne rahat menee. Välille sinne saattaa kertyä rahaa mutta sitten pitääkin jo ostaa uusi pyörä. Hups, sinne meni.
Tietysti tiedän, että rahaa menee. Tässä on kyse siitä mihin ne menee. Jos olisi lapsella tili johon tulisi joka kuukausi 500€ niin kyllä sinne kertyisi hyvä summa ajan mittaan, kulujen jälkeenkin. Tällä hetkellä se raha vain katoaa.
Ja sitten talvivaatteiden oston aikana alkaa kyttäys ja ulina, miksi vaatteisiin on mennyt noin paljon, kun naapurin Pirjo osti lapselle vaatteet kirpparilta.
On se helpompi hyväksyä, että se raha on mennyt oikeasti lapsen tarpeisiin kuin vain hävinnyt johonkin, eikä tiedä mihin.
Aika puusilmä isä saa olla, kun ei huomaa lapsen uusia vaatteita, reppua tai vaikka satukirjaa eikä kuule, kun lapsi kertoo, mitä on tapahtunut hänelle äitiviikolla.
Tietysti huomaa, mutta ei tiedä paljonko näihin on kulunut rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kun vähän alkua, mutta kylläpä meni näköjään tunteisiin.
Yleensähän lapsi/lapset on äidillään, ja isä maksaa elatusavun.
Olisiko äidit valmis maksamaan saman, ja antamaan lapset miehelle?
Tuskin kovin moni. Jotkut tietysti, kun saisi helpotusta arjen hoitamiseen.
Mutta lapsilisät ja elatusapu siirtyisi miehelle tietysti myös.
Olisin valmis! Se tosin tarkoittaisi sitä etten ostelisi mitään ylimääräistä vaan ne elatusmaksut ja lapsilisät saisivat riittää minun taloudelliseksi osallistumiseksi. En myöskään hoitaisi yhtään hammaslääkäriä, en puheterapeuttia, en vanhempainvartteja tai vasu-keskusteluja, en järjestäisi kaverisynttäreitä tai ostelisi kaverisynttäreille lahjoja... Ei lasten isäkään tällä hetkellä näitä hoida.
Voi olla ettei se todellinen VASTUU kiinnosta isiä! Vanhemmuus on paljon muutakin kuin taloudellinen panostus. Vanhemmuuteen liityy lapsen asioiden hoitaminen, psyykkinen tuki ja sosiaalinen tuki. Tähän keskusteluun osallistuneet miehet ovat todella rajoittuneita ajatusmaailmaltaan, kun kuvittelevat että vanhemmuuden voi kuitata parilla satasella. Kyse on "hieman" isommasta asiasta kuin muutamasta eurosta.
Sulla on näin ikävästi, että mies ei osallistu muihin kuluihin, mutta kyllä yleensä tai normaalisti mies osallistuu myös noihin muihin kuluihin. Ainakin osaan. Ja lahjoihin tietysti. Usein myös etäisät ostavat ne kalliimmat lahjat, esim. kännykät ja pleikkarit, sun muut.
Siis eli etäisä ostaa lapsen kaverin syntymäpäivälahjaksi pleikkaa ja kännykkää? Tuskin. Lähivanhempi sen kaverin lahjan käy ostamassa, paketoi ja kirjoittaa kortin, lähivanhempi sen lapsen sinne kutsuille huolehtii ja sieltä takaisin kotiin. Meillä on ainakin kahdet kaverisynttärit joka kuukausi.
Vääristelit tahallasi viestin sanomaa. Tietysti tarkoitin omaa lasta. Jos noin usen on kaverisynttäreitä, niin tuskin kukaan kauhean kalliita lahjoja ostaa. Kaikkea kivaa saa halvallakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanne seuraava:
Alakouluikäinen lapsi, vuoroviikoin molemmilla vanhemmilla.
Elatusmaksu - 167€
Lähin osuus saman verran - 167€
lapsilisä - 95€
yh-korotus - 63€
Eli siis yhteensä alakouluikäisen lapsen menoihin kuussa 492€. Luulisi riittävän kun sekä etä, että lähi maksavat joka tapauksessa asumisen ja ruokailut, hygieniatarvikkeet ja muut päivittäisasiat.
Kysymys kuuluu, mihin lapsi tarvitsee liki 500€ kuussa?
Vaatteet (kasvava lapsi tarvitsee usein uusia vaatteita), viikkorahat, kaverin synttärilahjat, elokuvarahat, kuljetusmaksut, harrastukset, koulutarvikkeet, parturilla käynti (jos ei uskalla vanhempi itse leikata hiuksia), Ruoka, vesi, sähkö, vakuutukset, mahdolliset silmälasit jne, huonekalut (lapsen omaan huoneeseen, näitäkin pitää uusia), lääkkeet (joillain voi olla), muut huviretket, isommat ostokset, kuten polkupyörät jne.. Koulumatkakustannukset, koulukustannukset...
Listasit tähän nyt copy-paste listasi kuluista joita olet lapselle keksinyt.
Lapsi on siis vuoroviikoin toisen luona, jolloin luonnollisesti tämä toinen vastaa osaltaan näistä kiinteistä kustannuksista. Etä ei vaan saa mitää tukea näihin kuluihin, lähi saa.
Kyllähän sinä tiedät, kun vanhempi olet, että lapsen kustannukset eivät ole kiinteät. On kuukausia jolloin rahaa menee enemmän, on kuukausia jolloin sitä menee vähemmän. Lopputulos on kuitenkin se että rahaa lapsiin menee. Tutkitusti muistaakseni sellaiset 150 tonnia 18 ikävuoteen mennessä.
Voisin heittää sellaisenkin ajatuksen että ehdota sille lapsesi toiselle huoltajalle yhteistä tiliä. Siitähän sen näkee, mihin ne rahat menee. Välille sinne saattaa kertyä rahaa mutta sitten pitääkin jo ostaa uusi pyörä. Hups, sinne meni.
Tietysti tiedän, että rahaa menee. Tässä on kyse siitä mihin ne menee. Jos olisi lapsella tili johon tulisi joka kuukausi 500€ niin kyllä sinne kertyisi hyvä summa ajan mittaan, kulujen jälkeenkin. Tällä hetkellä se raha vain katoaa.
Ja sitten talvivaatteiden oston aikana alkaa kyttäys ja ulina, miksi vaatteisiin on mennyt noin paljon, kun naapurin Pirjo osti lapselle vaatteet kirpparilta.
On se helpompi hyväksyä, että se raha on mennyt oikeasti lapsen tarpeisiin kuin vain hävinnyt johonkin, eikä tiedä mihin.
Luuletko lasten elävän pyhällä hengellä?
Mistä niin päättelit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kun vähän alkua, mutta kylläpä meni näköjään tunteisiin.
Yleensähän lapsi/lapset on äidillään, ja isä maksaa elatusavun.
Olisiko äidit valmis maksamaan saman, ja antamaan lapset miehelle?
Tuskin kovin moni. Jotkut tietysti, kun saisi helpotusta arjen hoitamiseen.
Mutta lapsilisät ja elatusapu siirtyisi miehelle tietysti myös.
Olisin valmis! Se tosin tarkoittaisi sitä etten ostelisi mitään ylimääräistä vaan ne elatusmaksut ja lapsilisät saisivat riittää minun taloudelliseksi osallistumiseksi. En myöskään hoitaisi yhtään hammaslääkäriä, en puheterapeuttia, en vanhempainvartteja tai vasu-keskusteluja, en järjestäisi kaverisynttäreitä tai ostelisi kaverisynttäreille lahjoja... Ei lasten isäkään tällä hetkellä näitä hoida.
Voi olla ettei se todellinen VASTUU kiinnosta isiä! Vanhemmuus on paljon muutakin kuin taloudellinen panostus. Vanhemmuuteen liityy lapsen asioiden hoitaminen, psyykkinen tuki ja sosiaalinen tuki. Tähän keskusteluun osallistuneet miehet ovat todella rajoittuneita ajatusmaailmaltaan, kun kuvittelevat että vanhemmuuden voi kuitata parilla satasella. Kyse on "hieman" isommasta asiasta kuin muutamasta eurosta.
Sulla on näin ikävästi, että mies ei osallistu muihin kuluihin, mutta kyllä yleensä tai normaalisti mies osallistuu myös noihin muihin kuluihin. Ainakin osaan. Ja lahjoihin tietysti. Usein myös etäisät ostavat ne kalliimmat lahjat, esim. kännykät ja pleikkarit, sun muut.
Siis eli etäisä ostaa lapsen kaverin syntymäpäivälahjaksi pleikkaa ja kännykkää? Tuskin. Lähivanhempi sen kaverin lahjan käy ostamassa, paketoi ja kirjoittaa kortin, lähivanhempi sen lapsen sinne kutsuille huolehtii ja sieltä takaisin kotiin. Meillä on ainakin kahdet kaverisynttärit joka kuukausi.
Vääristelit tahallasi viestin sanomaa. Tietysti tarkoitin omaa lasta. Jos noin usen on kaverisynttäreitä, niin tuskin kukaan kauhean kalliita lahjoja ostaa. Kaikkea kivaa saa halvallakin.
Ei ole kyse pelkästään rahasta vaan myös siitä ajasta ja vaivasta. Kuinka moni etävanhempi huolehtii sellaisista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanne seuraava:
Alakouluikäinen lapsi, vuoroviikoin molemmilla vanhemmilla.
Elatusmaksu - 167€
Lähin osuus saman verran - 167€
lapsilisä - 95€
yh-korotus - 63€
Eli siis yhteensä alakouluikäisen lapsen menoihin kuussa 492€. Luulisi riittävän kun sekä etä, että lähi maksavat joka tapauksessa asumisen ja ruokailut, hygieniatarvikkeet ja muut päivittäisasiat.
Kysymys kuuluu, mihin lapsi tarvitsee liki 500€ kuussa?
Vaatteet (kasvava lapsi tarvitsee usein uusia vaatteita), viikkorahat, kaverin synttärilahjat, elokuvarahat, kuljetusmaksut, harrastukset, koulutarvikkeet, parturilla käynti (jos ei uskalla vanhempi itse leikata hiuksia), Ruoka, vesi, sähkö, vakuutukset, mahdolliset silmälasit jne, huonekalut (lapsen omaan huoneeseen, näitäkin pitää uusia), lääkkeet (joillain voi olla), muut huviretket, isommat ostokset, kuten polkupyörät jne.. Koulumatkakustannukset, koulukustannukset...
Listasit tähän nyt copy-paste listasi kuluista joita olet lapselle keksinyt.
Lapsi on siis vuoroviikoin toisen luona, jolloin luonnollisesti tämä toinen vastaa osaltaan näistä kiinteistä kustannuksista. Etä ei vaan saa mitää tukea näihin kuluihin, lähi saa.
Kyllähän sinä tiedät, kun vanhempi olet, että lapsen kustannukset eivät ole kiinteät. On kuukausia jolloin rahaa menee enemmän, on kuukausia jolloin sitä menee vähemmän. Lopputulos on kuitenkin se että rahaa lapsiin menee. Tutkitusti muistaakseni sellaiset 150 tonnia 18 ikävuoteen mennessä.
Voisin heittää sellaisenkin ajatuksen että ehdota sille lapsesi toiselle huoltajalle yhteistä tiliä. Siitähän sen näkee, mihin ne rahat menee. Välille sinne saattaa kertyä rahaa mutta sitten pitääkin jo ostaa uusi pyörä. Hups, sinne meni.
Tietysti tiedän, että rahaa menee. Tässä on kyse siitä mihin ne menee. Jos olisi lapsella tili johon tulisi joka kuukausi 500€ niin kyllä sinne kertyisi hyvä summa ajan mittaan, kulujen jälkeenkin. Tällä hetkellä se raha vain katoaa.
Ja sitten talvivaatteiden oston aikana alkaa kyttäys ja ulina, miksi vaatteisiin on mennyt noin paljon, kun naapurin Pirjo osti lapselle vaatteet kirpparilta.
On se helpompi hyväksyä, että se raha on mennyt oikeasti lapsen tarpeisiin kuin vain hävinnyt johonkin, eikä tiedä mihin.
Aika puusilmä isä saa olla, kun ei huomaa lapsen uusia vaatteita, reppua tai vaikka satukirjaa eikä kuule, kun lapsi kertoo, mitä on tapahtunut hänelle äitiviikolla.
Tietysti huomaa, mutta ei tiedä paljonko näihin on kulunut rahaa.
Etkö osaa googlettaa merkin nimellä ja katsoa hintoja? Kai sitä nyt sen verran voi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanne seuraava:
Alakouluikäinen lapsi, vuoroviikoin molemmilla vanhemmilla.
Elatusmaksu - 167€
Lähin osuus saman verran - 167€
lapsilisä - 95€
yh-korotus - 63€
Eli siis yhteensä alakouluikäisen lapsen menoihin kuussa 492€. Luulisi riittävän kun sekä etä, että lähi maksavat joka tapauksessa asumisen ja ruokailut, hygieniatarvikkeet ja muut päivittäisasiat.
Kysymys kuuluu, mihin lapsi tarvitsee liki 500€ kuussa?
Vaatteet (kasvava lapsi tarvitsee usein uusia vaatteita), viikkorahat, kaverin synttärilahjat, elokuvarahat, kuljetusmaksut, harrastukset, koulutarvikkeet, parturilla käynti (jos ei uskalla vanhempi itse leikata hiuksia), Ruoka, vesi, sähkö, vakuutukset, mahdolliset silmälasit jne, huonekalut (lapsen omaan huoneeseen, näitäkin pitää uusia), lääkkeet (joillain voi olla), muut huviretket, isommat ostokset, kuten polkupyörät jne.. Koulumatkakustannukset, koulukustannukset...
Listasit tähän nyt copy-paste listasi kuluista joita olet lapselle keksinyt.
Lapsi on siis vuoroviikoin toisen luona, jolloin luonnollisesti tämä toinen vastaa osaltaan näistä kiinteistä kustannuksista. Etä ei vaan saa mitää tukea näihin kuluihin, lähi saa.
Kyllähän sinä tiedät, kun vanhempi olet, että lapsen kustannukset eivät ole kiinteät. On kuukausia jolloin rahaa menee enemmän, on kuukausia jolloin sitä menee vähemmän. Lopputulos on kuitenkin se että rahaa lapsiin menee. Tutkitusti muistaakseni sellaiset 150 tonnia 18 ikävuoteen mennessä.
Voisin heittää sellaisenkin ajatuksen että ehdota sille lapsesi toiselle huoltajalle yhteistä tiliä. Siitähän sen näkee, mihin ne rahat menee. Välille sinne saattaa kertyä rahaa mutta sitten pitääkin jo ostaa uusi pyörä. Hups, sinne meni.
Tietysti tiedän, että rahaa menee. Tässä on kyse siitä mihin ne menee. Jos olisi lapsella tili johon tulisi joka kuukausi 500€ niin kyllä sinne kertyisi hyvä summa ajan mittaan, kulujen jälkeenkin. Tällä hetkellä se raha vain katoaa.
Ja sitten talvivaatteiden oston aikana alkaa kyttäys ja ulina, miksi vaatteisiin on mennyt noin paljon, kun naapurin Pirjo osti lapselle vaatteet kirpparilta.
On se helpompi hyväksyä, että se raha on mennyt oikeasti lapsen tarpeisiin kuin vain hävinnyt johonkin, eikä tiedä mihin.
Luuletko lasten elävän pyhällä hengellä?
Mistä niin päättelit?
Koska käytit sanoja "hävinnyt johonkin". Että pyhälläkö hengellä ne lapset elävät, kun rahat vaan häviää johonkin? EIköhän ne rahat häviä ihan lapsen menoihin.
Oletko koskaan ajatellut, että olet kontrollifriikki? Koska sinun pitää tietää kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän erään jolla lapsi on vuoroviikoin isän ja äidin luona, äiti on lähi ja isä etä. Ja etä maksaa lähille yhdestä lapsesta 300e!!!
Eli lapsella on molemmissa kodeissa samat kamppeet ja kuluttaa yhtä paljon molemmissa kodeissaan.
No lähi siis elättää lasta 2vko/kk ja saa:
Lapsilisä+yh korotus n. 150e
Elatus 300e
Asumistukea n. 50e enemmän kun lapsi kirjoilla.
=500e tässä on jo 250e/vko lapseen, eikä lähin ole tarvinnut laittaa penniäkään omaa rahaa.Etähän ei saa näistä mitään, vaan maksaa lapsen kulut 2vko/kk + 300e lähille.
Etän palkkapussista lapseen menee n. 500e
Lähin pussista 0e, yleensä jää vielä plussalle kun ei tuota 250e saa viikossa lapseen menemään.
Tämä!
Siksi puolessa välissä eron jälkeen tulee lähi ja etä vaihtaa, jos etä niin toivoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kun vähän alkua, mutta kylläpä meni näköjään tunteisiin.
Yleensähän lapsi/lapset on äidillään, ja isä maksaa elatusavun.
Olisiko äidit valmis maksamaan saman, ja antamaan lapset miehelle?
Tuskin kovin moni. Jotkut tietysti, kun saisi helpotusta arjen hoitamiseen.
Mutta lapsilisät ja elatusapu siirtyisi miehelle tietysti myös.
Olisin valmis! Se tosin tarkoittaisi sitä etten ostelisi mitään ylimääräistä vaan ne elatusmaksut ja lapsilisät saisivat riittää minun taloudelliseksi osallistumiseksi. En myöskään hoitaisi yhtään hammaslääkäriä, en puheterapeuttia, en vanhempainvartteja tai vasu-keskusteluja, en järjestäisi kaverisynttäreitä tai ostelisi kaverisynttäreille lahjoja... Ei lasten isäkään tällä hetkellä näitä hoida.
Voi olla ettei se todellinen VASTUU kiinnosta isiä! Vanhemmuus on paljon muutakin kuin taloudellinen panostus. Vanhemmuuteen liityy lapsen asioiden hoitaminen, psyykkinen tuki ja sosiaalinen tuki. Tähän keskusteluun osallistuneet miehet ovat todella rajoittuneita ajatusmaailmaltaan, kun kuvittelevat että vanhemmuuden voi kuitata parilla satasella. Kyse on "hieman" isommasta asiasta kuin muutamasta eurosta.
Sulla on näin ikävästi, että mies ei osallistu muihin kuluihin, mutta kyllä yleensä tai normaalisti mies osallistuu myös noihin muihin kuluihin. Ainakin osaan. Ja lahjoihin tietysti. Usein myös etäisät ostavat ne kalliimmat lahjat, esim. kännykät ja pleikkarit, sun muut.
Siis eli etäisä ostaa lapsen kaverin syntymäpäivälahjaksi pleikkaa ja kännykkää? Tuskin. Lähivanhempi sen kaverin lahjan käy ostamassa, paketoi ja kirjoittaa kortin, lähivanhempi sen lapsen sinne kutsuille huolehtii ja sieltä takaisin kotiin. Meillä on ainakin kahdet kaverisynttärit joka kuukausi.
Vääristelit tahallasi viestin sanomaa. Tietysti tarkoitin omaa lasta. Jos noin usen on kaverisynttäreitä, niin tuskin kukaan kauhean kalliita lahjoja ostaa. Kaikkea kivaa saa halvallakin.
Annapa muutama vinkki, mitä ja mistä ostaisit lapsesi kavereille lahjaksi? Ja hinnat myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kun vähän alkua, mutta kylläpä meni näköjään tunteisiin.
Yleensähän lapsi/lapset on äidillään, ja isä maksaa elatusavun.
Olisiko äidit valmis maksamaan saman, ja antamaan lapset miehelle?
Tuskin kovin moni. Jotkut tietysti, kun saisi helpotusta arjen hoitamiseen.
Mutta lapsilisät ja elatusapu siirtyisi miehelle tietysti myös.
Olisin valmis! Se tosin tarkoittaisi sitä etten ostelisi mitään ylimääräistä vaan ne elatusmaksut ja lapsilisät saisivat riittää minun taloudelliseksi osallistumiseksi. En myöskään hoitaisi yhtään hammaslääkäriä, en puheterapeuttia, en vanhempainvartteja tai vasu-keskusteluja, en järjestäisi kaverisynttäreitä tai ostelisi kaverisynttäreille lahjoja... Ei lasten isäkään tällä hetkellä näitä hoida.
Voi olla ettei se todellinen VASTUU kiinnosta isiä! Vanhemmuus on paljon muutakin kuin taloudellinen panostus. Vanhemmuuteen liityy lapsen asioiden hoitaminen, psyykkinen tuki ja sosiaalinen tuki. Tähän keskusteluun osallistuneet miehet ovat todella rajoittuneita ajatusmaailmaltaan, kun kuvittelevat että vanhemmuuden voi kuitata parilla satasella. Kyse on "hieman" isommasta asiasta kuin muutamasta eurosta.
Sulla on näin ikävästi, että mies ei osallistu muihin kuluihin, mutta kyllä yleensä tai normaalisti mies osallistuu myös noihin muihin kuluihin. Ainakin osaan. Ja lahjoihin tietysti. Usein myös etäisät ostavat ne kalliimmat lahjat, esim. kännykät ja pleikkarit, sun muut.
Siis eli etäisä ostaa lapsen kaverin syntymäpäivälahjaksi pleikkaa ja kännykkää? Tuskin. Lähivanhempi sen kaverin lahjan käy ostamassa, paketoi ja kirjoittaa kortin, lähivanhempi sen lapsen sinne kutsuille huolehtii ja sieltä takaisin kotiin. Meillä on ainakin kahdet kaverisynttärit joka kuukausi.
Vääristelit tahallasi viestin sanomaa. Tietysti tarkoitin omaa lasta. Jos noin usen on kaverisynttäreitä, niin tuskin kukaan kauhean kalliita lahjoja ostaa. Kaikkea kivaa saa halvallakin.
Ei ole kyse pelkästään rahasta vaan myös siitä ajasta ja vaivasta. Kuinka moni etävanhempi huolehtii sellaisista?
Suomessa 50/50 tilanteessa toista kutsutaan virheellisesti etäksi, joka on tuossa tilanteessa halventavaa ja eriarvoistava tapa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanne seuraava:
Alakouluikäinen lapsi, vuoroviikoin molemmilla vanhemmilla.
Elatusmaksu - 167€
Lähin osuus saman verran - 167€
lapsilisä - 95€
yh-korotus - 63€
Eli siis yhteensä alakouluikäisen lapsen menoihin kuussa 492€. Luulisi riittävän kun sekä etä, että lähi maksavat joka tapauksessa asumisen ja ruokailut, hygieniatarvikkeet ja muut päivittäisasiat.
Kysymys kuuluu, mihin lapsi tarvitsee liki 500€ kuussa?
Vaatteet (kasvava lapsi tarvitsee usein uusia vaatteita), viikkorahat, kaverin synttärilahjat, elokuvarahat, kuljetusmaksut, harrastukset, koulutarvikkeet, parturilla käynti (jos ei uskalla vanhempi itse leikata hiuksia), Ruoka, vesi, sähkö, vakuutukset, mahdolliset silmälasit jne, huonekalut (lapsen omaan huoneeseen, näitäkin pitää uusia), lääkkeet (joillain voi olla), muut huviretket, isommat ostokset, kuten polkupyörät jne.. Koulumatkakustannukset, koulukustannukset...
Listasit tähän nyt copy-paste listasi kuluista joita olet lapselle keksinyt.
Lapsi on siis vuoroviikoin toisen luona, jolloin luonnollisesti tämä toinen vastaa osaltaan näistä kiinteistä kustannuksista. Etä ei vaan saa mitää tukea näihin kuluihin, lähi saa.
Kyllähän sinä tiedät, kun vanhempi olet, että lapsen kustannukset eivät ole kiinteät. On kuukausia jolloin rahaa menee enemmän, on kuukausia jolloin sitä menee vähemmän. Lopputulos on kuitenkin se että rahaa lapsiin menee. Tutkitusti muistaakseni sellaiset 150 tonnia 18 ikävuoteen mennessä.
Voisin heittää sellaisenkin ajatuksen että ehdota sille lapsesi toiselle huoltajalle yhteistä tiliä. Siitähän sen näkee, mihin ne rahat menee. Välille sinne saattaa kertyä rahaa mutta sitten pitääkin jo ostaa uusi pyörä. Hups, sinne meni.
Tietysti tiedän, että rahaa menee. Tässä on kyse siitä mihin ne menee. Jos olisi lapsella tili johon tulisi joka kuukausi 500€ niin kyllä sinne kertyisi hyvä summa ajan mittaan, kulujen jälkeenkin. Tällä hetkellä se raha vain katoaa.
Ja sitten talvivaatteiden oston aikana alkaa kyttäys ja ulina, miksi vaatteisiin on mennyt noin paljon, kun naapurin Pirjo osti lapselle vaatteet kirpparilta.
On se helpompi hyväksyä, että se raha on mennyt oikeasti lapsen tarpeisiin kuin vain hävinnyt johonkin, eikä tiedä mihin.
Luuletko lasten elävän pyhällä hengellä?
Mistä niin päättelit?
Koska käytit sanoja "hävinnyt johonkin". Että pyhälläkö hengellä ne lapset elävät, kun rahat vaan häviää johonkin? EIköhän ne rahat häviä ihan lapsen menoihin.
Oletko koskaan ajatellut, että olet kontrollifriikki? Koska sinun pitää tietää kaikki.
Et viissin lukenut ketjua mitä kommentoit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanne seuraava:
Alakouluikäinen lapsi, vuoroviikoin molemmilla vanhemmilla.
Elatusmaksu - 167€
Lähin osuus saman verran - 167€
lapsilisä - 95€
yh-korotus - 63€
Eli siis yhteensä alakouluikäisen lapsen menoihin kuussa 492€. Luulisi riittävän kun sekä etä, että lähi maksavat joka tapauksessa asumisen ja ruokailut, hygieniatarvikkeet ja muut päivittäisasiat.
Kysymys kuuluu, mihin lapsi tarvitsee liki 500€ kuussa?
Vaatteet (kasvava lapsi tarvitsee usein uusia vaatteita), viikkorahat, kaverin synttärilahjat, elokuvarahat, kuljetusmaksut, harrastukset, koulutarvikkeet, parturilla käynti (jos ei uskalla vanhempi itse leikata hiuksia), Ruoka, vesi, sähkö, vakuutukset, mahdolliset silmälasit jne, huonekalut (lapsen omaan huoneeseen, näitäkin pitää uusia), lääkkeet (joillain voi olla), muut huviretket, isommat ostokset, kuten polkupyörät jne.. Koulumatkakustannukset, koulukustannukset...
Listasit tähän nyt copy-paste listasi kuluista joita olet lapselle keksinyt.
Lapsi on siis vuoroviikoin toisen luona, jolloin luonnollisesti tämä toinen vastaa osaltaan näistä kiinteistä kustannuksista. Etä ei vaan saa mitää tukea näihin kuluihin, lähi saa.
Kyllähän sinä tiedät, kun vanhempi olet, että lapsen kustannukset eivät ole kiinteät. On kuukausia jolloin rahaa menee enemmän, on kuukausia jolloin sitä menee vähemmän. Lopputulos on kuitenkin se että rahaa lapsiin menee. Tutkitusti muistaakseni sellaiset 150 tonnia 18 ikävuoteen mennessä.
Voisin heittää sellaisenkin ajatuksen että ehdota sille lapsesi toiselle huoltajalle yhteistä tiliä. Siitähän sen näkee, mihin ne rahat menee. Välille sinne saattaa kertyä rahaa mutta sitten pitääkin jo ostaa uusi pyörä. Hups, sinne meni.
Tietysti tiedän, että rahaa menee. Tässä on kyse siitä mihin ne menee. Jos olisi lapsella tili johon tulisi joka kuukausi 500€ niin kyllä sinne kertyisi hyvä summa ajan mittaan, kulujen jälkeenkin. Tällä hetkellä se raha vain katoaa.
Ja sitten talvivaatteiden oston aikana alkaa kyttäys ja ulina, miksi vaatteisiin on mennyt noin paljon, kun naapurin Pirjo osti lapselle vaatteet kirpparilta.
On se helpompi hyväksyä, että se raha on mennyt oikeasti lapsen tarpeisiin kuin vain hävinnyt johonkin, eikä tiedä mihin.
Aika puusilmä isä saa olla, kun ei huomaa lapsen uusia vaatteita, reppua tai vaikka satukirjaa eikä kuule, kun lapsi kertoo, mitä on tapahtunut hänelle äitiviikolla.
Tietysti huomaa, mutta ei tiedä paljonko näihin on kulunut rahaa.
Etkö osaa googlettaa merkin nimellä ja katsoa hintoja? Kai sitä nyt sen verran voi tehdä.
Se olisi huomattavasti helpompaa jos kumpikin vanhempi voisi käyttää tiliä ja tehdä sieltä lapselle tämän tarvitsemia hankintoja. Se olisi tasa-arvoista ja ylläpitäisi paremmin etävanhemman ja lapsen suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kun vähän alkua, mutta kylläpä meni näköjään tunteisiin.
Yleensähän lapsi/lapset on äidillään, ja isä maksaa elatusavun.
Olisiko äidit valmis maksamaan saman, ja antamaan lapset miehelle?
Tuskin kovin moni. Jotkut tietysti, kun saisi helpotusta arjen hoitamiseen.
Mutta lapsilisät ja elatusapu siirtyisi miehelle tietysti myös.
Olisin valmis! Se tosin tarkoittaisi sitä etten ostelisi mitään ylimääräistä vaan ne elatusmaksut ja lapsilisät saisivat riittää minun taloudelliseksi osallistumiseksi. En myöskään hoitaisi yhtään hammaslääkäriä, en puheterapeuttia, en vanhempainvartteja tai vasu-keskusteluja, en järjestäisi kaverisynttäreitä tai ostelisi kaverisynttäreille lahjoja... Ei lasten isäkään tällä hetkellä näitä hoida.
Voi olla ettei se todellinen VASTUU kiinnosta isiä! Vanhemmuus on paljon muutakin kuin taloudellinen panostus. Vanhemmuuteen liityy lapsen asioiden hoitaminen, psyykkinen tuki ja sosiaalinen tuki. Tähän keskusteluun osallistuneet miehet ovat todella rajoittuneita ajatusmaailmaltaan, kun kuvittelevat että vanhemmuuden voi kuitata parilla satasella. Kyse on "hieman" isommasta asiasta kuin muutamasta eurosta.
Sulla on näin ikävästi, että mies ei osallistu muihin kuluihin, mutta kyllä yleensä tai normaalisti mies osallistuu myös noihin muihin kuluihin. Ainakin osaan. Ja lahjoihin tietysti. Usein myös etäisät ostavat ne kalliimmat lahjat, esim. kännykät ja pleikkarit, sun muut.
Siis eli etäisä ostaa lapsen kaverin syntymäpäivälahjaksi pleikkaa ja kännykkää? Tuskin. Lähivanhempi sen kaverin lahjan käy ostamassa, paketoi ja kirjoittaa kortin, lähivanhempi sen lapsen sinne kutsuille huolehtii ja sieltä takaisin kotiin. Meillä on ainakin kahdet kaverisynttärit joka kuukausi.
Vääristelit tahallasi viestin sanomaa. Tietysti tarkoitin omaa lasta. Jos noin usen on kaverisynttäreitä, niin tuskin kukaan kauhean kalliita lahjoja ostaa. Kaikkea kivaa saa halvallakin.
Ei ole kyse pelkästään rahasta vaan myös siitä ajasta ja vaivasta. Kuinka moni etävanhempi huolehtii sellaisista?
Suomessa 50/50 tilanteessa toista kutsutaan virheellisesti etäksi, joka on tuossa tilanteessa halventavaa ja eriarvoistava tapa.
Eikä eriarvoistus lopu pelkkään nimeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
V ierailija kirjoitti:
Peukutuksista huomaa että naisia palsta täynnä, mieheltä vaaditaan kaikki mikä irti lähtee vaikka itse on jaettu persettä eikä hoidettu ehkäisyä.
Miehellä pitäisi olla samanlainen aborttioikeus kuin naisella.Se on jo. Miehellä on oikeus keskeyttää jokainen omassa kropassa kasvava raskaus.
Aika lapsellinen toteamus. Ja tarkoitan vain kommenttia, en ihmistä.
Ihan yhtä lapsellinen kuin vaatimus "samanlaisesta aborttioikeudesta". Ei se ole samanlainen oikeus, jos toiselle se on riskejä sisältävä ja kivulias lääketieteellinen toimenpide jota puidaan ehkä vuosia terapiassa, ja toiselle pelkkä nimmari paperissa. Miehellä on jo nyt samanlainen aborttioikeus kuin naisella, mutta biologisista faktoista johtuen sitä ei kovin usein käytetä. Se mitä mies vaatii ei ole samanlainen aborttioikeus vaan täysi vapautus kaikesta vastuusta. Tämä on ihan eri asia.
Ennen sitä 13:toista raskausviikkoa miehelle on annettava mahdollisuus ns. irtisanoa itsensä vanhemmuudesta. Silloin nainen voi vielä miettiä, haluaako YKSIN pitää lapsen, mutta miehen ei tarvitse millään tavalla (ei myöskään taloudellisesti) osallistua lapsen elämään. Naisethan voivat PAINAVISTA, kuten terveydellisistä syistä tehdä abortin vielä 20:nnen raskasviikonkin jälkeen.
Kun lapsi on syntynyt, hoidetaan se eron sattuessa (yhteishuoltajuuden olles kyseessä ja ns. viikko/viikko) TASAPUOLISESTI niin, että kumpikin näyttää ne kuittinsa, mitä on lapseen mennyt. Kaikki ns. puoliksi, mitä lapsen kuluihin tulee. Mitä asumiseen tulee, niin se etä tai lähi asustaa asunnossa joka tapauksessa ja maksaa sähköstä joka tapauksessa. Pääpiirteittäin siis puoliksi. Kukaan ei ole kyttäämässä juustosiivuja. Läpinäkyvyyttä, sitähän tässä haetaan.
MOT
Vähän todellisuudesta vieraantunut ajatus tuollainen kuittisirkus ja kulujen tasaaminen. Tarkoittaako se siis sitä, että jos vanhempien tulotasot ovat kovin erilaiset, joutuu köyhempi osapuoli maksamaan puolet varakkaamman ostamasta maastopyörästä, ulkomaanmatkasta, ratsastusharrastuksesta ja merkkivaatteista, vaikka itse on ostanut kirppikseltä vaihteettoman peruspyörän, tavallisia H&M-vaatteita ja kuitannut harrastuksen omalta osaltaan koulun ilmaisilla kerhoilla ja lomilla vienyt lapsen mummolaan. Millä perusteella kumpikaan vanhemmista voi etenkään jälkikäteen maksattaa toisella omia hankintojaan? Tai sitten joku ruoka, käytäisiinkö oikeasti läpi ruokalaskuja ja lähdettäisiin tasaamaan niitä? Kenellä olisi aikaa ja resursseja tällaiseen setvimiseen, tuossahan menisi päiväkausia!
Anna kun arvaan: Sulla ei ole lapsia, ei myöskään siis kokemusta eron jälkeisestä elämästä ja yhteishuoltajuudesta, eikä sulla ole käsitystä lasten hankinnoista?
Tällä peräkammarin run'karilla ei todennäköisesti ole edes naisesta kokemusta.
Siis eli etäisä ostaa lapsen kaverin syntymäpäivälahjaksi pleikkaa ja kännykkää? Tuskin. Lähivanhempi sen kaverin lahjan käy ostamassa, paketoi ja kirjoittaa kortin, lähivanhempi sen lapsen sinne kutsuille huolehtii ja sieltä takaisin kotiin. Meillä on ainakin kahdet kaverisynttärit joka kuukausi.