Lue keskustelun säännöt.
Miten kieliiin on voinut syntyä niin monimutkaiset säännöt "itsestään"?
24.11.2013 |
Kielten syntyessähän ei kukaan kai ole miettinyt mitään sääntöjä, vaan ne ovat muodostuneet ihmisten kieltä käyttäessä... miten sitten voikin olla niin kummallaisia ja monimutkaisia sääntöjä syntynyt. Luulisi, että ihmiset olisivat luoneet mahdollisimman helpon kielen j... ja jättäneet vaikeat säännöt pois...?
Kommentit (19)
[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 05:54"]
Englannin kielen kummallisuuksiin törmäsin taas kun tytär meni kolmoselle ja aloitti enkun. Esim. verbi "be"; ei niin mitään järkeä. Be, was/were/, been mutta kuitenkin I am, you are, he/she is. Tai apuverbi "do"; kuinka on mahdollista opettaa sen käyttöä lauseessa? Tai sana "have", jolla niin monta merkitystä, että itsekin menen sekaisin. Huh, huh.[/quote]
Yleensä monet kummalliset rakenteet tai muodot selittyvät, kun tutkitaan, miten sana on muuttunut vuosisatojen varrella.
Vaikka sanakirjassa sanalla on paljon erilaisia merkityksiä, usein iso osa niistä on hyvin samankaltaisia. Ei tuolla have-verbilläkään lopulta ole kuin muutama merkitys. Suurin osa sanakirjaan kirjatuista merkityksistä on erilaisia konkreettisen tai abstraktin esineen tai ominaisuuden omistamisia. Vieraskieliselle ne ovat vaikeita, sillä kahden kielen sanat eivät juuri koskaan merkitse täsmälleen samaa asiaa. Siitä seuraa, että sanalla on on näennäisesti useita erilaisia merkityksiä, vaikka oikeastaan kyse on siitä, että sanojen merkitykset eri kielissä eivät mene päällekkäin, vaikka sanoilla olisi molemmissa kielissä oikeastaan vain yksi merkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota kielen muutoksen pulmallisuutta on yritetty helpottaa sillä, että on kehitetty apukieliä, jotka olisivat niin yksinkertaisia, että ihmisten olisi helppo kommunikoida. Kuitenkin silloin käy niin, että kun sama yhteisö käyttää kieltä, kielioppi alkaa monimutkaistua, kielessä tapahtuu muutoksia.
Ajatus keinotekoisista kielistä, jotka olisivat käytössä pelkästään helppoon kommunikaatioon ihmisten välillä siis aliarvioi sitä, että kieli muuttuu kieltenpuhujien yhteisöissä, niissä on aina tarve muuttumiseen ja leikittelyyn.
14 jatkaa: ja jos ajattelee, että suomessa on monta sijaa, mikä tuo vaikeutta, kaikilla sijoilla on kuitenkin merkitys, ne ovat olemassa omaa tarkoitustaan varten, ei kielenoppijoiden kiusaksi.:)
Mutta kuten 11 sanoi, kielissä on systeemin lisäksi eri-ikäisiä lainoja (sekä sanojen että rakenteiden), historiallisia äänteenmuutoksia. Jotkut muutokset ovat jääneet kieleen, jotkut vain osin, jotkut tiettyihin muotoihin.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 10:52"]
Tuota kielen muutoksen pulmallisuutta on yritetty helpottaa sillä, että on kehitetty apukieliä, jotka olisivat niin yksinkertaisia, että ihmisten olisi helppo kommunikoida. Kuitenkin silloin käy niin, että kun sama yhteisö käyttää kieltä, kielioppi alkaa monimutkaistua, kielessä tapahtuu muutoksia.
Ajatus keinotekoisista kielistä, jotka olisivat käytössä pelkästään helppoon kommunikaatioon ihmisten välillä siis aliarvioi sitä, että kieli muuttuu kieltenpuhujien yhteisöissä, niissä on aina tarve muuttumiseen ja leikittelyyn.
[/quote]
Joo, eivät esperanto, volapüg yms. ole koskaan saavuttaneet muuta kuin kuriositeetin aseman. Elävä kieli on kulttuurinsa heijastus, eikä kaikkialla tarvita samoja ilmaisuja. Mitä arabi tekee sanalla hankikanto, ja pitäisikö arabiassa olla eri sanat pyrylle ja tuiskulle? Ei, eikä Suomessa tarvita kuin yksi oman kielen sana hiekkamyrskylle.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 05:54"]
Englannin kielen kummallisuuksiin törmäsin taas kun tytär meni kolmoselle ja aloitti enkun. Esim. verbi "be"; ei niin mitään järkeä. Be, was/were/, been mutta kuitenkin I am, you are, he/she is. Tai apuverbi "do"; kuinka on mahdollista opettaa sen käyttöä lauseessa? Tai sana "have", jolla niin monta merkitystä, että itsekin menen sekaisin. Huh, huh.
En siis tosiaankaan ole mikään kielinero ja englantia taidan hädintuskin välttävästi.
[/quote]Ja epäsäännölliset verbit. Sairasta
Ruotsissa on lisäksi myös se vammanen ett- en- jako.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 05:54"]
Englannin kielen kummallisuuksiin törmäsin taas kun tytär meni kolmoselle ja aloitti enkun. Esim. verbi "be"; ei niin mitään järkeä. Be, was/were/, been mutta kuitenkin I am, you are, he/she is. Tai apuverbi "do"; kuinka on mahdollista opettaa sen käyttöä lauseessa? Tai sana "have", jolla niin monta merkitystä, että itsekin menen sekaisin. Huh, huh.
En siis tosiaankaan ole mikään kielinero ja englantia taidan hädintuskin välttävästi.
[/quote]
Nuo ei todellakaan ole mitään vaikeita asioita enkun kielessä. Tee lapsellesi palvelus, äläkä ainakaan mene hänelle solkottamaan tuollaisia juttuja, mitä tänne kirjoitit. Menee raukalta pää vaan sekaisin.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 11:10"]
Ruotsissa on lisäksi myös se vammanen ett- en- jako.
[/quote]
Niin ja vaikka ruotsin kieli onkin näin vaikeaa, av-mammakin lukisi paljon mieluummin venäjää tai portugalia, taatusti helpompia kieliä kuin tuo vaikea ruotsi..*tirsk*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 14:47"]
[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 11:10"]
Ruotsissa on lisäksi myös se vammanen ett- en- jako.
[/quote]
Niin ja vaikka ruotsin kieli onkin näin vaikeaa, av-mammakin lukisi paljon mieluummin venäjää tai portugalia, taatusti helpompia kieliä kuin tuo vaikea ruotsi..*tirsk*
[/quote]
Kerropa, miksi palstamamman pitäisi lukea pakolla sen paremmin ruotsia, venäjää kuin portugaliakaan, jos hän ei niitä tarvitse? Tirsk tirsk vaan. Itse asiassa Venäjän vallasta on vähemmän aikaa kuin Ruotsin.
Ei kieliä mikään komitea ole luonut, ne muodostuvat sosiaalisesti tiedost(a|u)matta. Yksinkertaisella "kielellä" ei voi käsitellä monimutkaisia asioita, siksi kielet ovat sellaisia kuin ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sepäs vasta olisikin järkevää, että synteettiseen kieleen olisi luotu monimutkaiset säännöt. On minun mielestäni merkittävämpää se, miten yksinkertainen systeemi kieli loppupeleissä onkaan, vaikka kukaan ei ole ollut sääntöjä luomassa.
jumalahan ne loi. tämä sen todistaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka piru loi saksan kieleen akkusatiivit? :P
Englannin kielen kummallisuuksiin törmäsin taas kun tytär meni kolmoselle ja aloitti enkun. Esim. verbi "be"; ei niin mitään järkeä. Be, was/were/, been mutta kuitenkin I am, you are, he/she is. Tai apuverbi "do"; kuinka on mahdollista opettaa sen käyttöä lauseessa? Tai sana "have", jolla niin monta merkitystä, että itsekin menen sekaisin. Huh, huh.
En siis tosiaankaan ole mikään kielinero ja englantia taidan hädintuskin välttävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jumala loi kielet sellaisiksi kun ne ovat, jotta kansat jakaantuisivat ja moninaistuisivat!
Jumala loi kielet sellaisiksi kun ne ovat, jotta kansat jakaantuisivat ja moninaistuisivat!
puhekieli ja kirjakieli on kaks eri asiaa. Nykykieli on taas tullu siitä kun on eka ollu murteet ja puhekieli sitten tullu kirjakieli jota kaikki oppii ja siitä lähdetty muokkaamaan murteetkin järkevämmän kuuloiseksi. Murteis on paljon sanoja jota ei käytetä enää ja nämä taivutuksetkin on tullu säännön alaseks vasta ku joku keksi miten sitä kirjotetaan.
9 jatkaa
koirasi ja koiramme on ollu
sun koira ja meijän koira
Englannin olla-verbi ja vaikka nyt suomen hyvä: parempi: paras -komparaatiossa on kyse ns. sekaparadigmoista, joissa kaksi erillistä sanavartaloa ovat yhdistyneet samaan paradigmaan (paradigmalla siis tarkoitetaan esim. jonkin sanan kaikkia taivutusmuotoja).
Kielet ovat kehittyneet vaiheittain. Esim. suomen kielessä (tai sen esiasteissa) tapahtuneet äänteenmuutokset ovat tehneet taivutuksesta vaikean. Vaikkapa si-loppuisissa sanoissa on tapahtunut äänteenmuutos te - ti - si, joka känyy nyt taivutuksessa (käte - käti - käsi; käsi: käden: kättä jne.). Toinen havainnollinen esimerkki on suurin osa suomen e-loppuisista sanoista, jotka ovat olleet eh, ek-loppuisia. Siksi niidern lopussa on loppukahdennus, joka näkyy taivutuksessa: vene: venettä: veneen, vrt. nalle: nallen: nallea(uudempi sana, joka ei ole ollut eh, ek-loppuinen).
Kieliin on siis pikkuhiljaa kerrostunut kaikenlaisia pieniä juttuja, jotka puhujat ovat omaksuneet. Kielten synty on hämärän peitossa, mutta niiden kehityshistoriasta tiedetään yhtä ja toista. Kielet muuttuvat paitsi puhujiensa toimesta (erilaiset muoti-ilmiöt), myös kosketuksissa muihin kieliin: tulee uusia sanoja, rakenteita ja äänteitä. Joskus voi käydä jopa niin, että joku kansa vaihtaa kielensä täysin toiseksi, mutta vaihtoprosessissa kieli muuttuu ihan erilaiseksi. Näin on käynyt esim. saamen kohdalla: saame sekä itämerensuomalaiset kielet (eli suomi, viro, vepsä jne.) ovat tavallaan kehittyneet samasta kielestä, koska saamelalaiset ovat omaksuneet kantasuomen, mutta samalla muuttaneet kielen ihan erilaiseksi. Siksi suomen ja saamen sukulaisuussuhde ei ole ihan suoraviivainen.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 05:54"]
Englannin kielen kummallisuuksiin törmäsin taas kun tytär meni kolmoselle ja aloitti enkun. Esim. verbi "be"; ei niin mitään järkeä. Be, was/were/, been mutta kuitenkin I am, you are, he/she is. Tai apuverbi "do"; kuinka on mahdollista opettaa sen käyttöä lauseessa? Tai sana "have", jolla niin monta merkitystä, että itsekin menen sekaisin. Huh, huh.
En siis tosiaankaan ole mikään kielinero ja englantia taidan hädintuskin välttävästi.
[/quote]
Kannattaisi varmaan jättää se opettaminen opettajalle ja yrittää olla tartuttamatta lapseen tuota asennetta.