Teinisi haluaa alkaa kasvissyöjäksi. Miten reagoit?

Sanoisin vaan, että ok. Itsekin syön enimmäkseen kasviksia, lihaa käytetään meillä hyvin vähän. Toki jos sekä maitotuotteet että kananmunat jäisivät kokonaan pois, pitäisi vähän säätää kokkailuja. Ei olisi kovin iso ongelma. 

Että missä kohtaa olen vanhempana epäonnistunut? Missä vaiheessa kasvatus meni pieleen?

Eipä mitään ihmeellisiä tunteita tuo herättäisi. Syömme muutenkin melko kasvispainotteisesti.

Kasvissyöjälle on kuitenkin helppoa tehdä ruokaa, vegaaniruuan kokisin vaikeammaksi.

Hienoa. Kysyisin, ihanko vegaaniksi vai lakto-ovo.

Olen itse ollut kasvissyöjä vuodesta 2004, joten ei tuo vaikuttaisi mitenkään. Mies syö sekaruokaa ja lapset ovat aina saaneet valita seka- ja kasvisruuan väliltä.

Ihan vapaasti, mutta itse saa tehdä herkkunsa. Munakkaistani en luovu missään vaiheessa.

Keskustelisin asiasta, mitä hän tietää kasvissyönnistä yms. Varaisin ehkä ajan ravitsemusterapeutille, josta saisi tietoa miten koostaa ruokavalio oikein, ettei puutoksia tule.

Ei sen kummempaa reaktiota. Sitten muokkaamme ruokailuja hiukkasen. Vegaanius olisi enemmän säätämistä vaativa ja luultavasti johtaisi, että teini kokkaa useammin omat ruokansa.

Meillä tämä on tullut vastaan, tytär halusi 13-vuotiaana alkaa kasvissyöjäksi. Ensireaktio oli että voihan pee, ihan kuin ei tarpeeksi olisi tässä ruuhkavuosikuviossa muutenkin tekemistä, että nytkö mun pitää alkaa laittaa vielä kahdet ruoat perheelle. Taisin vähän epäystävällisesti hänelle sanoakin, että siitä vaan, kunhan teet itse ruoat. Yllättäen tytär alkoi opetella ruoanlaittoa ja viikonloppuisin varsinkin on tehnyt yllättävän hyvän makuisia ruokia, kasvisruokakirjojen reseptejä noudattaen. Kaikki muut kuin mies meillä itse asiassa nykyään tykkään kasvisruoista enemmän kuin niistä meidän perinteisistä aika tavis suomalaisista arkikotiruoista. 

Nykyään laitan myös itse ruokia niin että se pääjuttu on kasvisruoka, miestä varten sitten erikseen seuraksi lihaa tai lihaversio samasta ruoasta (esim. wokkiin muut haluaa paistettua tofua, mies kanaa).

Enemmän ihmettelisin mistä ihmeestä minulle teini-ikäinen lapsi on ilmestynyt.

Mutta kun täysin kuvitteellisesta lapsesta nyt puhutaan, olisi minulle ihan ok, tunnen muutaman vegaanin, eivätkä ole mitään stereotyyppisiä jatkuvasti veganismista jankkaavia, ainoastaan toivovat kasvisvaihtoehdon jos johonkin kutsutaan syömään.

Ohjeistaisin ensin urheilulukion ravitsemusterapeutin puheille tekemään ruokavaliosuunnitelmaa, jotta taataan riittävä proteiinin saanti. Sitten alettaisiin miettiä, miten suunnitelma toteutetaan.

No ilmoittaisin tietenkin, että jatkossa tässä perheessä syödään vain ja ainoastaan LIHAA.

Jösses. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä tämä on tullut vastaan, tytär halusi 13-vuotiaana alkaa kasvissyöjäksi. Ensireaktio oli että voihan pee, ihan kuin ei tarpeeksi olisi tässä ruuhkavuosikuviossa muutenkin tekemistä, että nytkö mun pitää alkaa laittaa vielä kahdet ruoat perheelle. Taisin vähän epäystävällisesti hänelle sanoakin, että siitä vaan, kunhan teet itse ruoat. Yllättäen tytär alkoi opetella ruoanlaittoa ja viikonloppuisin varsinkin on tehnyt yllättävän hyvän makuisia ruokia, kasvisruokakirjojen reseptejä noudattaen. Kaikki muut kuin mies meillä itse asiassa nykyään tykkään kasvisruoista enemmän kuin niistä meidän perinteisistä aika tavis suomalaisista arkikotiruoista. 

Nykyään laitan myös itse ruokia niin että se pääjuttu on kasvisruoka, miestä varten sitten erikseen seuraksi lihaa tai lihaversio samasta ruoasta (esim. wokkiin muut haluaa paistettua tofua, mies kanaa).

Miten mies kehtaa ronkeloida muiden tekemien ruokien kohdalla?

Kasvissyöjänä saa syödä voita, kananmunia, maitotuotteita, joten no problemo.

Vierailija kirjoitti:

Ohjeistaisin ensin urheilulukion ravitsemusterapeutin puheille tekemään ruokavaliosuunnitelmaa, jotta taataan riittävä proteiinin saanti. Sitten alettaisiin miettiä, miten suunnitelma toteutetaan.

Proteiini ei yleensä ole minkään sortin ongelma. Jos ryhtyy vegaaniksi niin tietyt vitamiinit (erit. B12 joka on pakko silloin ottaa purkista) ja hivenaineet voi olla, mutta ainakin meille kouluterkkari sanoi, että kun tytär ryhtyy vain lakto-ovovegetaristiksi eikä vegaaniksi, ei ole tarvetta ravitsemusterapeutille eikä mitään erityisiä riskejä ruokavaliossa ole.

No mun molemmat teinit on kasvissyöjiä. Syön itsekin lihaa äärimmäisen harvoin. Ainoa haaste on ollut oppia tekemään hyvää kasvisruokaa. Olen huono maustaja, koska kotona ainoat ns mausteet oli suola ja kokonaiset mustapippurit.

Eihän siinä ole mitään reagoitavaa, sanoisin että ok. Me syödään muutenkin varmaan 80% kasvisruokaa, ehkä 30% vegaanista. Lihaa joskus ja jouluna. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan vapaasti, mutta itse saa tehdä herkkunsa. Munakkaistani en luovu missään vaiheessa.

Kasvissyöjästä itsestään kiinni syökö kananmunia vai ei. Taitaa olla fifty-sixty syövätkö vai eivät. Pakosti ei teillä tulisi siltä osin mitään muutosta.

Olisin tästä erittäin iloinen. En kuitenkaan olisi valmis tekemään kahta ruokaa, eli hän saisi tehdä pääsääntöisesti itse omat ruokansa silloin, kun muille ei ole kasvisruokaa tai sitten hän saisi etsiä riittävästi reseptejä, joista muutkin tykkäävät, jolloin voitaisiin ainakin pääsääntöisesti syödä kasvista koko perhe. Toistaiseksi tilanne on kuitenkin se, että esim. itse en tiedä riittävästi _hyviä_ kasvisruokia (olen yrittänyt etsiä, mutta olen nirso), jotta voisin syödä pelkkää kasvisruokaa. Olen valmis kokeilemaan, mutta en ole valmis syömään ruokaa, josta en pidä.

Olisin ylpeä ja iloinen ajattelevaisesta ja empaattisesta lapsestani ja tukisin häntä siinä missä voin. Toki tämä on hypoteettinen kysymys omalla kohdalla, kun lapsia ei ole. Mutta olen itse opetellut viime aikoina syömään pääasiassa kasvis- ja kalaruokaa, ja se on tuntunut hyvältä ratkaisulta. En siis näe miksi se olisi kenenkään muunkaan kohdalla huono tain ongelmallinen asia.