Lue keskustelun säännöt.
Faktat kehiin, mikä muuttuisi toisen lapsen myötä?
24.11.2013 |
Meillä on yksi 3v lapsi, kaikki on tosi helppoa ja kivaa (no mitä nyt jatkuvalla syötöllä hermoja raastavaa uhmaa, mutta se menee ohi?).
On aikaa harrastaa, nähdä ystäviä, pitää huolta parisuhteesta yms. Kotiäitinä apaa-aikaa saa lapsen päiväunettomuudesta huolimatta kiitettävästi, kun lapsi käy kerran viikossa puistotädilla ja kaksi kertaa viikossa kunnan järjestämässä kerhossa. Iltaisin lapsi on nukkumassa puoli kahdeksalta, joten aikaa ja energiaa puolisolle riittää yhtä hyvin kuin lapsettomana. Rahat riittää kaikenlaiseen kivaan. Viikonloppuisin ja arki-iltaisin voi ihan hyvin nähdä ystäviä. Viikonloppuaamuisin saadaan jo nukkua pitkään, kun lapsi kattoo elokuvaa tai lastenohjelmia. Matkailu kolmistaan ja kaksistaan (siis toinen vanhempi lapsen kanssa) on mahdollista ja mukavaa. Lapsen saa aina tarvittaessa hoitoon mummille tai kummille. Harvemmin kuitenkaan koetaan tarvetta tälläiseen, mutta helpottaa kun mahdollisuus on. Ai niin, ja tärkein on tietty se, että saamme nykyään suunnilleen kaikki nukuttua, vaikka lapsi ei vieläkään mikään unelmanukkuja ole (kauhukohtauksia, nukkuu aina välissämme).
Mikä kaikki tässä kuviossa muuttuisi, jos saisimme toisen lapsen? Rehellisesti. Harkinnan alla on (ehkä noin vuoden päästä voisi yrittääkin?), mutta toisaalta saavutetuista eduista on vaikea luopua. Elämä on niin ihanaa näin, mutta toisaalta on sellainen pieni "mitä jos" ajatus takaraivossa. Ennen se oli vahvempi, silloin kun oli vaikeampaa. Nyt vähän vaimeampana...
Kommentit (28)
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 20:46"]
Tokihan tulisi uusi vauva-aika eteen, MUTTA myöhemmin lapsista on turvaa ja iloa toisilleen. Pitävät toisilleen seuraa ja tukevat toisiaan yms
[/quote]
Haha, aika romantisoitu näkemys. Luvassa on myös riitelyä, meteliä, sisaruskateutta ja muuta mukavaa. Itse en ollut koskaan kovin läheinen isosiskoni kanssa. Olemme luonteeltamme aivan liian erilaisia. Hän tykkäsi remuleikeistä, minä yksikseni puuhastelusta. Puhumme nykyisin pari kertaa vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ehdi enää keskittyä lapseen/lapsiin kunnolla. Mulla on vain yksi lapsi ja kaksi lapsipuolta, joten tiedän etäisesti mistä puhun. Kun on kolme lasta koossa niin ne kaikki "menee siinä sivussa", touhuavat sujuvasti keskenään. Tosin paljon on riitoja ja paljon aikaa menee myös komentamiseen ja sen sellaiseen. Yhden kanssa voi kölliä rauhassa sängyllä, rakentaa niitä palikoita ja oikeasti keskittyä hetkeen. En usko että se "rauhassa oleminen" onnistuisi kahden kanssa, joten meille ei toista lasta tule vielä moneen vuoteen jos koskaan. Riittävästi tekemistä nyt tässä omassa ja noissa miehen lapsissa...
8 jatkaa. Meillä noilla miehen lapsilla on vuoden ikäero, ja meininki on siis jatkuvaa tappelua. Meidän yhteisen lapsen kanssa hommat sujuu kun ikäeroa on enemmän, mutta näiden sisarusten keskinäinen homma ei vain toimi. Todellakin pitää siis varautua siihen, että sisarukset voi lähinnä tapella ja olla toistensa kurkussa kiinni. Kun toisella on enemmän ja toi sai ensin ja miksen mä ja miks toi aina ja toi vei mun lelun ja mä haluun just ton lelun jne jne...
Yhden kanssa on myös ihanan helppo olla ihan muutenkin. Sen yhden lapsen voi valjastaa piirtämään tai ihan mitä vaan ja itse saa olla hetken rauhassa. Jos on tappelevat sisarukset tai muuten vaan villit lapset niin kahta lasta ei ihan niin helposti saa pistettyä tekemään jotain siistiä hommaa.
No teille tulisi lapsille iso ikäero (5v) eli elämä uskoakseni pysyisi kohtuullisen helppona. Suuren ikäeron takia lapset ei niin paljoa tappelisi ja molempien lapsien kanssa olisi helppo kulkea, koska isompi osaa jo pukea itse, kuunnella ohjeita, käyttäytyä paremmin jne.
Jos teillä on tilaa kodissa tai olette valmiimpia asumaan hieman ahtaammin ja rahasta ei tule toisen lapsen myötä suurta hätää, niin en usko, että elämänne nyt niin hirveästi muuttuisi. Melua ja meteliä toki tulee sitä enemmän, mitä enemmän on lapsia.
Keskinäistä riitaa ja sisarkateutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotimme on tarpeeksi iso toiselle lapselle, samoin toimeentulo ainakin tällä hetkellä. Ensi kesän haluan ehdottomasti ainakin vielä elää tätä helponnettua versiota lapsiperheen elämästä, sitten voi vähän ihmetellä minkälainen lapsesta kasvaa (nyt ainakin ihan aivoton koheltaja :D) ja olisiko rahkeita toiseen.
ap
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 20:51"]
Ei ehdi enää keskittyä lapseen/lapsiin kunnolla. Mulla on vain yksi lapsi ja kaksi lapsipuolta, joten tiedän etäisesti mistä puhun. Kun on kolme lasta koossa niin ne kaikki "menee siinä sivussa", touhuavat sujuvasti keskenään. Tosin paljon on riitoja ja paljon aikaa menee myös komentamiseen ja sen sellaiseen. Yhden kanssa voi kölliä rauhassa sängyllä, rakentaa niitä palikoita ja oikeasti keskittyä hetkeen. En usko että se "rauhassa oleminen" onnistuisi kahden kanssa, joten meille ei toista lasta tule vielä moneen vuoteen jos koskaan. Riittävästi tekemistä nyt tässä omassa ja noissa miehen lapsissa...
[/quote]
Allekirjoitan tämän osittain. Uskon kuitenkin, että kahden lapsen kanssa huomiota pystyy antamaan vielä todella hyvin molemmille. Kun olet toisen kanssa, toinen lapsista on yksin puuhailemassa omiaan. Meillä on kolme lasta ja jos teen yhden kanssa jotain, kaksi muuta laittaa "bileet" pystyyn. Oma käsitykseni onkin, että kahden kanssa on vielä suhteellisen helppa, vaikka tappelua ja meteliä toki on, mutta kolme lasta on jo paljon hankalampi. Toki meilläkin lapset saavat kahdenkeskistä aikaa ja yksilöllistä huomiota, mutta se ei tule ihan tuosta vain arjessa vaan sitä joutuu aktiivisesti järjestämään.
Mitkä ne autuaaksi tekevät asiat ovat sitten?
ap