Lue keskustelun säännöt.
Miten kauan auttaisit aikuista lastasi tässä tilanteessa?
23.09.2020 |
Tyttäreni vietti nuorena aikuisena muutaman vuoden huumeiden täyteistä elämää. Aina oli tervetullut kotiin lepäämään.
Hän pääsi huumeista irti n.25 vuotiaana ja asui sen jälkeen meillä kotona ilmaiseksi n.4kk jonka jälkeen muutti miesystävän luo.
Elämä alkoi jossain vaiheessa taas mennä huonompaan vaikkei tässä vaiheessa huumeita enää käyttänytkään. Erosi ja asui kotona ilmaiseksi n.5 kk.
Sai uuden asunnon ja vakituisen työpaikan. Nyt kuitenkin on jokin uusi vaihe päällä, sillä ei edes yritä hoitaa ulosottovelkojaan vaikka olen tarjoutunut avuksi. Sanoo jättäytyvänsä pois töistä tuon ulosoton takia.
Asia olisi helppo hoitaa velkaneuvojalla ja kelan kanssa, velat ei ole äärimmäisen suuret, niistä kyllä selviäisi. Tällä hetkellä ei ole enää varaa maksaa vuokraa ja sanoi vähän sinne päin että tulisi taas kotiin.
Kyseessä nyt yli 30 vuotias ihminen ja en haluaisi häntä enää ottaa kotiin siitä syystä ettei edes yritä hoitaa asioitaan. Jos alkaisi hoitaa velkojaan kuntoon niin ilomielin auttaisin uuteen alkuun. Työttömänä, ilman luottotietoja ja edellisiä vuorkia rästissä olisi aika turha odottaa että hän pääsisi muuttamaan pois meiltä kotoa joten ratkaisu saattaisi olla pitkä aikainen.
Mitä teen?
Kommentit (48)
Koita saada se innostumaan vankilaan menosta. Siellä pääsee vierottumaan huumeista ehkä.
Pitäis vaan keksiä miten se pääsis sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos teet lapsia, olet heistä vastuussa. Tällaiset mahdollisuudet pitäisi ottaa huomioon jo silloin, kun lapsia harkitaan. Lapsi olisi voinut olla vammainen, jolloin olisi ollut myös loppuelämän projekti. Hänellä on nyt muita ongelmia ja hän on siten vanhempiensa vastuulla, ei lain mukaan, mutta moraalisesti.
Missä vaiheessa ja millä kriteereillä vastuu loppuu? Satavuotiaanako? Ei se nyt ihan noin mene. Asia ei yksinkertainen. Itse katsoisin niin, että vastuu loppuu, kun muuttaa pois kotoa. Mutta totta kai huoli jää ja totta kai haluaa auttaa lastaan.
Minulla ei ole selvää vastausta, aika rankkoja tilanteita täällä on kirjoitettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teet lapsia, olet heistä vastuussa. Tällaiset mahdollisuudet pitäisi ottaa huomioon jo silloin, kun lapsia harkitaan. Lapsi olisi voinut olla vammainen, jolloin olisi ollut myös loppuelämän projekti. Hänellä on nyt muita ongelmia ja hän on siten vanhempiensa vastuulla, ei lain mukaan, mutta moraalisesti.
Aikuinen ihminen on itse vastuussa elämästään ja teoistaan. 30-vuotias on kaikella mittapuulla erittäin aikuinen eikä millään tavalla huoltosuhteessa ellei olisi holhouksen alainen. Niin makaat kuin petaat. Korkea aika ottaa vastuu omasta elämästään, vanhempiaan ei tuollaisesta voi vastuuttaa.
Vanhemmathan ne konkreettisesti MAKASIVAT mutta eivät sitten enää haluakaan pedata. Sikiäjät ovat niin helvetin itsekkäitä, tehdään vaan lapsia omista itsekkäistä haluista, kasvatetaan ne päin prsettä ja sitten heitetään pihalle kun "minun vastuuni loppuu". On tasan vanhempien vika että lapsella on ongelmia, tavalla tai toisella. Moraalinen vastuu näillä lisääntyjillä olisi auttaa tähän maailmaan itse pakottamiaan ihmisiä niin kauan kuin elävät. Jos ei tähän pysty ja sitoudu, lasten hankkiminen on todella, todella itsekästä.
Järjetön kommentti. Onko lääkkeet otettu?
Jos jätät hänet aivan oman onnensa nojaan, on vaara, että hänestä tulee asunnoton. Sen myötä luisuu varmasti uudelleen päihteisiin, ja siitä ei ole enää tietä takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdollinen rakkaus (autan ja hyväksyt sinut lapseni, mutta vain jos toimit tietyllä tavalla) on itseasiassa todennäköisesti ajanut hänet tuohon jamaan. Jatkaa samaa rataa.
Olen samaa mieltä. Aina pitää voida tulla kotiin, mutta pakkoa siihen ei ole.
Nätti mutta älyttömän naiivi ajatus. On paljon ihmisiä, jotka törkeästi hyväksikäyttää perheen ehdotonta rakkautta ja helposti suistaa koko perheen asiat huonommalle mallille.
Paras keino kaikkiin ongelmiin on tietty ennaltaehkäisy, opettaa jo lapsena pikkuhiljaa ottamaan vastuuta omasta elämästä ja hyvinvoinnista. Kun asiat on jo päätyneet tähän jamaan, ei yksinkertaisia ratkaisuja ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teet lapsia, olet heistä vastuussa. Tällaiset mahdollisuudet pitäisi ottaa huomioon jo silloin, kun lapsia harkitaan. Lapsi olisi voinut olla vammainen, jolloin olisi ollut myös loppuelämän projekti. Hänellä on nyt muita ongelmia ja hän on siten vanhempiensa vastuulla, ei lain mukaan, mutta moraalisesti.
Aikuinen ihminen on itse vastuussa elämästään ja teoistaan. 30-vuotias on kaikella mittapuulla erittäin aikuinen eikä millään tavalla huoltosuhteessa ellei olisi holhouksen alainen. Niin makaat kuin petaat. Korkea aika ottaa vastuu omasta elämästään, vanhempiaan ei tuollaisesta voi vastuuttaa.
Vanhemmathan ne konkreettisesti MAKASIVAT mutta eivät sitten enää haluakaan pedata. Sikiäjät ovat niin helvetin itsekkäitä, tehdään vaan lapsia omista itsekkäistä haluista, kasvatetaan ne päin prsettä ja sitten heitetään pihalle kun "minun vastuuni loppuu". On tasan vanhempien vika että lapsella on ongelmia, tavalla tai toisella. Moraalinen vastuu näillä lisääntyjillä olisi auttaa tähän maailmaan itse pakottamiaan ihmisiä niin kauan kuin elävät. Jos ei tähän pysty ja sitoudu, lasten hankkiminen on todella, todella itsekästä.
Järjetön kommentti. Onko lääkkeet otettu?
Ei, ei ole lääkitystä. Varmaan pitäisi olla, koska vihaan elämääni. Mutta onneksi itsekkäät vanhempani saivat toteuttaa luonnollista hoivaviettiään minun kustannuksellani, hienoa heille. Pullautellaan vaan niitä lapsia maailmaan niin kuin se olisi joku jalo uroteko. Karhunpalvelus se minulle oli.
Jos päädyn päättämään päiväni jätän heille varmasti kirjeen jossa teen selväksi että olin heille katkera. Ei niiden geeneillä tai kasvatustaidoilla olisi pitänyt tehdä mitään lapsia tähän maailmaan.
Niin että miettikää lisääntyjät ja vauvakuumeilijat, lasten teko on helvetin vakava asia. Älkää tehkö niitä jos ette kanna tarpeeksi vastuuta ja tue koko loppuelämää tai jos ette ole tarpeeksi fiksuja. Keksittykään pilaamaan vain oma elämänne älkääkä synnyttäkö tänne viattomia ihmisiä kärsimään.
Jos olisin äiti, lainaisin tytölle rahat ehdolla, että maksaa pienissä erissä takaisin. Tämä olisi viimeinen kerta. Älä ota enää kotiin asumaan.
Sama minullekin tulee mieleen. Masennus/ päihteet. Eivätkä sulje pois toisiaan, voi olla molempia. Voi olla noidankehä että alunperin ollut lievää masennusta jota alkanut hoitaa päihteillä. Ja nyt ehkä masentaa kun tuntuu toivottomalta päästä niistä päihteistä lopullisesti eroon. Alunperin taustalla mahdollisesti myös nepsy ongelmia joita ei koskaan ole tunnistettu eikä hoidettu. Moni jolla on diagnosoimaton add uupuu kun koko ajan joutuu pinnistelemään pystyäkseen suoriutumaan arjesta, joka muilla näyttää sujuvan kuin itsestään. Tai jos ob piirteitä autisminkirjosta, ja vaikeus tulkita toisten ilmeitä, eleitä, käytöstä, tuntee itsensä helposti aina vähän ulkopuoliseksi kaikesta, vaikka olisikin näennäisesti kavereita. Silloin helposti jossain vaiheessa väsyy yrittämään, kokee olevansa jotenkin viallinen/outo/ tyhmä, ja ajautuu kokeilemaan päihteitä pakotienä omasta elämästään. En siis väitä tietenkään että ap:n lapsella olisi tilanne tämä, kun en tunne henkilökohtaisesti tai tiedä muutenkaan enempää. Mutta ihan pohdittavaksi.. hyötyisikö nepsy-tutkimuksista ja kuntoutuksesta elämänhallinnan tueksi..? Tietenkin ensin päihdekuntoutus jos tarpeen.