Lue keskustelun säännöt.
Miten kauan auttaisit aikuista lastasi tässä tilanteessa?
23.09.2020 |
Tyttäreni vietti nuorena aikuisena muutaman vuoden huumeiden täyteistä elämää. Aina oli tervetullut kotiin lepäämään.
Hän pääsi huumeista irti n.25 vuotiaana ja asui sen jälkeen meillä kotona ilmaiseksi n.4kk jonka jälkeen muutti miesystävän luo.
Elämä alkoi jossain vaiheessa taas mennä huonompaan vaikkei tässä vaiheessa huumeita enää käyttänytkään. Erosi ja asui kotona ilmaiseksi n.5 kk.
Sai uuden asunnon ja vakituisen työpaikan. Nyt kuitenkin on jokin uusi vaihe päällä, sillä ei edes yritä hoitaa ulosottovelkojaan vaikka olen tarjoutunut avuksi. Sanoo jättäytyvänsä pois töistä tuon ulosoton takia.
Asia olisi helppo hoitaa velkaneuvojalla ja kelan kanssa, velat ei ole äärimmäisen suuret, niistä kyllä selviäisi. Tällä hetkellä ei ole enää varaa maksaa vuokraa ja sanoi vähän sinne päin että tulisi taas kotiin.
Kyseessä nyt yli 30 vuotias ihminen ja en haluaisi häntä enää ottaa kotiin siitä syystä ettei edes yritä hoitaa asioitaan. Jos alkaisi hoitaa velkojaan kuntoon niin ilomielin auttaisin uuteen alkuun. Työttömänä, ilman luottotietoja ja edellisiä vuorkia rästissä olisi aika turha odottaa että hän pääsisi muuttamaan pois meiltä kotoa joten ratkaisu saattaisi olla pitkä aikainen.
Mitä teen?
Kommentit (48)
Hankala juttu, mutta pitäisin mielessä sen että sinä olet lapsen tänne tehnyt itsekkäistä syistä, kanna siis vastuusi siitä valinnasta, johon lapsellasi ei ollut osaa eikä arpaa.
Jos hänestä ei tullutkaan sellaista kuin vauvakuumeissasi halusit, et voi hylätä häntä.
Kaikki eivät pärjää yhtä hyvin kuin toiset, ja vähintään vanhempien pitäisi olla edes jonkinlaisena tukena. Koska he ovat lopulta vastuussa siitä että lapsella on ongelmia, koska halusivat lisääntyä mahdollisesti huonoilla geeneillään tai siirsivät muuten vain huonolla kasvatuksella ongelmiaan eteenpäin.
Ei, en olisi halunnut syntyä. Tämä elämä on yhtä helvettiä ja pidän vanhempiani itsekkäinä. Onneksi sentään tajuavat olla arvostelematta elämääni, joka ei ole kovin hohdokasta eikä tule olemaankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teet lapsia, olet heistä vastuussa. Tällaiset mahdollisuudet pitäisi ottaa huomioon jo silloin, kun lapsia harkitaan. Lapsi olisi voinut olla vammainen, jolloin olisi ollut myös loppuelämän projekti. Hänellä on nyt muita ongelmia ja hän on siten vanhempiensa vastuulla, ei lain mukaan, mutta moraalisesti.
Vierailija kirjoitti:
Lasta pitää auttaa kun selvästi apua tarvitsee, mutta apua ei tarvitse antaa pelkästään lapsen ehdoilla. Ehdotan seuraavaa:
1. Kerro hänelle että rakastat häntä ehdoitta ja niin kauan kuin elät.
2. Tämä ehdoton rakastaminen tarkoittaa että olet aina valmis puhumana hänen kanssaan ja antamaan neuvoja jos hän nniitä haluaa.
3. Tämä ehdoton rakastaminen ei tarkoita sitä, että hyväksyt ja mahdollistat lapsesi huonot päätökset.
4. Vaikka rakkautesi on ehdotonta, apusi on ehdollista. Apusi ehdot ovat seuraavia:
- Ei lopeta työtä
- Hankkiutuu velkajärjestelyyn
- Suorittaa velkajärjestelyn loppuun saakka.
5. Kun nämä (varsin kohtuulliset) ehdot suorittaa, annat hänelle seuraavaa apua (tai valitse itse mitä haluat tarjota apuna):
- Jokin pieni raha (käteisenä) kuukaudessa, esim. 50€ ruokaan. Ei tilille, vaan tämä on ohi järjestelmän vähän kuin bonus.
- Saa käydä teillä syömässä esim. viikonloppuna, joloin teet jotakinn lemppariruokaa ja juttelette miten viikko on mennyt.
- Esittää sinulle joka kuukausi todisteet että velkajärjestelyä suoritetaan, jne.
6. Jos lopettaa työn ja/tai velkajärjestelyn, em. tuki lakkaa heti. Jäljelle jää keskusteluapu. Hankkikoon vaikka kunnan yömajoituksen jos menee vuokrapkämppä alta.
Huom! Em. neuvot on minun helppo antaa ja sinun on niitä vaikea seurata. Ihmissuhteet ei ole ksokaan helppoja ja oman lapsen kanssa on tosi vaikea olla lujana/ tiukkana. Tahdon lujuutta tarvitset, mutta siinä voi auttaa tieto että
a) Lapsesi voi hyvin täyttää ehtosi. Elämä on tiukkaa mutta normi tarpeet täytetään
b) Lapsesi ei heitä loppuelämää hukkaan. Vuosi työttömänä ja kohta ei uutta työtä saa enää mistään.
c) Koska lapsellasi ei ole tahdonlujuutta ja kuria omasta takaa, sinun on sitä em. muodossa hänelle tarjottava.
Pakottaa et voi, mutta voit tehdä selväksi että et mahdollista hänen loppuelämän hukkaan heittoa. Toivon sinulle kaikkea onnea ja tsemppiä tyttäresi kanssa!.
Tuossapa hyvät neuvot pähkinänkuoressa. Et ota tyttöä enää kotiin vaan kaiken yllä olevan lisäksi käyt keskustelun tyttären kanssa siitä, että 3-kymppisen kuuluu jo ottaa vastuu omasta elämästään ihan kokonaisuudessaan ja mitä se tarkoittaa. Kerrot, että hän on sinulle lapsenasi ikuisesti ehdottoman rakas ja sen vuoksi olet tukenut ja antanut pohjan vaikeidenkin vuosien aikana niin, että tyttö pärjää vaikeuksienkin keskellä. Nyt kerrot, että toivot näkeväsi auttamisesi kantavan hedelmää ja kun tyttö on päässyt huumeista eroon, saanut työpaikan ja oman asunnon niin alkaa nyt kantamaan vastuunsa ja tekemään osansa, että saa asiansa kuntoon. Kerrot kuten yllä, että olet taustalla ja tukena aina ja, että tyttö saa ruoan muodossa tukea ja muutenkin neuvoja sinulta, mutta nyt ei enää voi palata sinun kotiisi vaan on jo aika elää omaa elämää omassa kodissaan. Tuet, että tyttö pääsee velkajärjestelyn yli, mutta et suoraan rahallisesti.
Tuohon kaikkeen sinulla on täysi oikeus ja tyttärelläsi on täysi velvollisuus tehdä voitavansa sen eteen, mitä on huonossa elämäntilanteessaan itse aiheuttanut. Se ei ole mikään rangaistus vaan vastuun kantamista omista teoista. Liialla hyysäämisellä tyttö tuskin koskaan pääsee jaloilleen ja oppii ottamaan vastuuta kunnolla sekä hoitamaan asioita ja elämäänsä. 3-kymppisenä on todellakin aika sille.
Vierailija kirjoitti:
Jos teet lapsia, olet heistä vastuussa. Tällaiset mahdollisuudet pitäisi ottaa huomioon jo silloin, kun lapsia harkitaan. Lapsi olisi voinut olla vammainen, jolloin olisi ollut myös loppuelämän projekti. Hänellä on nyt muita ongelmia ja hän on siten vanhempiensa vastuulla, ei lain mukaan, mutta moraalisesti.
Aikuinen ihminen on itse vastuussa elämästään ja teoistaan. 30-vuotias on kaikella mittapuulla erittäin aikuinen eikä millään tavalla huoltosuhteessa ellei olisi holhouksen alainen. Niin makaat kuin petaat. Korkea aika ottaa vastuu omasta elämästään, vanhempiaan ei tuollaisesta voi vastuuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ollut sama tilanne ja on edelleen. Pari kk sitten vanhin lapseni 26 vuotias mies vapautui vankilasta. Luokseni en ota asumaan. Olen hyvin väsynyt pelkäämään kokoajan ja valvomaan milloin tulee hyvin huonoja uutisia. Tämmöistä ollut jo noin 4-5v. Vaikka auttaisin niin mikään ei muutu ja palataan vanhaan
Minulla on sama tilanne tyttäreni kans. Hän on 31v ja istuu tuomiotaan vankilassa useista eri rikoksista. 10v autoin häntä rahallisesti ja majoittamalla kotiini välillä lyhyeksi ajaksi ja välillä pitemmäksi ajaksi. Hän on huumeiden käytöllään katkaissut välit sukulaisiin ja kavereihin. Kukaan ei ole jaksanut hänen arvaamatonta käytöstään. Olen sanonut hänelle että en enää auta rahallisesti enkä ota kotiin asumaan. Ennemmin katoan kokonaan hänen elämästään.
Väsynyt isä
Minulla on varmaan sama tilanne edessä. Rikoksia ei poika ole tehnyt, mutta on arvaamaton.
Hän on itse etääntynyt meistä vanhemmista, ei lue viestejä, ja jos vastaa puhelimeen, niin ei jaksa nähdä. Lopettaa puhelun niin nopeasti, ettei itsellä ole mahdollista sanoa mitään.
Miten sen kestää, kun oma lapsi ei halua nähdä? Teininä olimme kovin läheisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksa sen velat ja anna selvittää loput itse, niin ei pääse sitten ainakaan luottotiedottomuuden varjolla asustelemaan sinne ja pilaamaan koko loppu elämää?
Vaikea tilanne, mutta itse ottaisin seuraavin ehdoin: ei huumeita, eikä viinan kanssa läträämistä, eikä epämääräisissä porukoissa pyörimistä. Työpaikassa on pysyttävä. Velkoja on alettava hoitaa aktiivisesti. Jos vuokrarästejä on, auttaisin niissä, jotta myöhemmin ei tulisi vaikeuksia asunnon saamisessa. Muuta rahallista apua en antaisi. Näillä ehdoilla hän saisi muuten elää kotonani haluamallaan tavalla, toki kuluihin osallistuen.
En silittäisi päätä, vaan kertoisin realiteetit, ettei aikuinen ihminen voi vain heittäytyä muiden elätettäväksi ja jättää velat maksamatta.
Jos hän näistä toimenpiteistä huolimatta sössisi asiansa taas, niin se olisi sitten hänen valintansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea tilanne, mutta itse ottaisin seuraavin ehdoin: ei huumeita, eikä viinan kanssa läträämistä, eikä epämääräisissä porukoissa pyörimistä. Työpaikassa on pysyttävä. Velkoja on alettava hoitaa aktiivisesti. Jos vuokrarästejä on, auttaisin niissä, jotta myöhemmin ei tulisi vaikeuksia asunnon saamisessa. Muuta rahallista apua en antaisi. Näillä ehdoilla hän saisi muuten elää kotonani haluamallaan tavalla, toki kuluihin osallistuen.
En silittäisi päätä, vaan kertoisin realiteetit, ettei aikuinen ihminen voi vain heittäytyä muiden elätettäväksi ja jättää velat maksamatta.
Jos hän näistä toimenpiteistä huolimatta sössisi asiansa taas, niin se olisi sitten hänen valintansa.
In an ideal world.
Unohdat, että nämä tyypit ovat arvaamattomia ja osaavat peittää jälkensä. Ovat hyviä valehtelemaan, että hoitavat kyllä hommansa.
Etkä näköjään myöskään tiedä, millaista on asua arvaamattoman ihmisen kanssa. Sitä oppii kuuntelemaan risahduksia, ja koko elämä menee rivien välistä lukemiseen. Onko tuo vain väsynyt, vaan onko jotain muuta? Mikä tuo folio tuossa lattialla on? Nyt se kulkee neljältä yöllä, miksi?
Minulla on aina ovi auki lapsilleni. Joten itse yrittäisin auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teet lapsia, olet heistä vastuussa. Tällaiset mahdollisuudet pitäisi ottaa huomioon jo silloin, kun lapsia harkitaan. Lapsi olisi voinut olla vammainen, jolloin olisi ollut myös loppuelämän projekti. Hänellä on nyt muita ongelmia ja hän on siten vanhempiensa vastuulla, ei lain mukaan, mutta moraalisesti.
Aikuinen ihminen on itse vastuussa elämästään ja teoistaan. 30-vuotias on kaikella mittapuulla erittäin aikuinen eikä millään tavalla huoltosuhteessa ellei olisi holhouksen alainen. Niin makaat kuin petaat. Korkea aika ottaa vastuu omasta elämästään, vanhempiaan ei tuollaisesta voi vastuuttaa.
Vanhemmathan ne konkreettisesti MAKASIVAT mutta eivät sitten enää haluakaan pedata. Sikiäjät ovat niin helvetin itsekkäitä, tehdään vaan lapsia omista itsekkäistä haluista, kasvatetaan ne päin prsettä ja sitten heitetään pihalle kun "minun vastuuni loppuu". On tasan vanhempien vika että lapsella on ongelmia, tavalla tai toisella. Moraalinen vastuu näillä lisääntyjillä olisi auttaa tähän maailmaan itse pakottamiaan ihmisiä niin kauan kuin elävät. Jos ei tähän pysty ja sitoudu, lasten hankkiminen on todella, todella itsekästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua touhua. Kaikkia ihmisiä ei voi pelastaa. Pelasta edes itsesi. Niin minäkin yritän. Joskus on pakko kovettaa itsensä. Aiheettomat raivokohtaukset helpottavat kovettumista.
"Vika ei koskaan ole prinsessassa, aina löytyy joku selittävä tekijä".
Vierailija kirjoitti:
Lasta pitää auttaa kun selvästi apua tarvitsee, mutta apua ei tarvitse antaa pelkästään lapsen ehdoilla. Ehdotan seuraavaa:
1. Kerro hänelle että rakastat häntä ehdoitta ja niin kauan kuin elät.
2. Tämä ehdoton rakastaminen tarkoittaa että olet aina valmis puhumana hänen kanssaan ja antamaan neuvoja jos hän nniitä haluaa.
3. Tämä ehdoton rakastaminen ei tarkoita sitä, että hyväksyt ja mahdollistat lapsesi huonot päätökset.
4. Vaikka rakkautesi on ehdotonta, apusi on ehdollista. Apusi ehdot ovat seuraavia:
- Ei lopeta työtä
- Hankkiutuu velkajärjestelyyn
- Suorittaa velkajärjestelyn loppuun saakka.
5. Kun nämä (varsin kohtuulliset) ehdot suorittaa, annat hänelle seuraavaa apua (tai valitse itse mitä haluat tarjota apuna):
- Jokin pieni raha (käteisenä) kuukaudessa, esim. 50€ ruokaan. Ei tilille, vaan tämä on ohi järjestelmän vähän kuin bonus.
- Saa käydä teillä syömässä esim. viikonloppuna, joloin teet jotakinn lemppariruokaa ja juttelette miten viikko on mennyt.
- Esittää sinulle joka kuukausi todisteet että velkajärjestelyä suoritetaan, jne.
6. Jos lopettaa työn ja/tai velkajärjestelyn, em. tuki lakkaa heti. Jäljelle jää keskusteluapu. Hankkikoon vaikka kunnan yömajoituksen jos menee vuokrapkämppä alta.
Huom! Em. neuvot on minun helppo antaa ja sinun on niitä vaikea seurata. Ihmissuhteet ei ole ksokaan helppoja ja oman lapsen kanssa on tosi vaikea olla lujana/ tiukkana. Tahdon lujuutta tarvitset, mutta siinä voi auttaa tieto että
a) Lapsesi voi hyvin täyttää ehtosi. Elämä on tiukkaa mutta normi tarpeet täytetään
b) Lapsesi ei heitä loppuelämää hukkaan. Vuosi työttömänä ja kohta ei uutta työtä saa enää mistään.
c) Koska lapsellasi ei ole tahdonlujuutta ja kuria omasta takaa, sinun on sitä em. muodossa hänelle tarjottava.
Pakottaa et voi, mutta voit tehdä selväksi että et mahdollista hänen loppuelämän hukkaan heittoa. Toivon sinulle kaikkea onnea ja tsemppiä tyttäresi kanssa!.
Ohis, mutta olipa harvinaisen fiksu, asiaan oikeasti paneutunut ja sydämellinen kirjoitus. Hyvä sinä, hieno teksti kerta kaikkiaan!
Itse en osaa sanoa ap:lle mitään neuvoja, mutta toivon tilanteen selkiintyvän parhain päin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa masennukselta. Itse auttaisin lapseni ammattiavun äärelle ja jos hän ottaisi sen avun vastaan voisin myös auttaa taloudellisesti.
Kuulostaa toisaalta masennukselta, mutta sen voi myös aiheuttaa päihteiden tai aineitten käyttö. Tuolla oli erittäin hyvä lista, miten auttaa ottamatta asumaan. Sinun luo muuttamisella hän heittää lopunkin vastuun itsestään ja voi keskittyä aineitten käyttöön. Salaa sinulta tietysti, lähtisi jonnekin kertomatta minne, nukkuisi päivät ja olisi teillä tietymättömillä yöt. Sinullakin menisi elämä ihan sekaisin, eikä voi auttaa hukkuvaa, jos on itsekin veden varassa. Pysy sinä rannalla ja ojenna vain auttava käsi, hänen on nyt vaan pakko oppia uimaan itse. Voit käydä hänen luona auttelemassa ja viedä ruokaa yms.
Aikuisen lapsen elämäntilannetta voi olla vaikea arvioida, koska harva aikuinen kertoo likikään kaikkia asioitaan vanhemmilleen. Tilanne voi siksi vaikuttaa hyvinkin erilaiselta kuin se todellisuudessa on. Asiat voivat siis olla paremmin kuin luulet, tai huonommin.
Vierailija kirjoitti:
Sitä niittää mitä kylvää.
Kaikki ei ole vanhempien syytä.
Eikä ansiota.
No ottaisin kotiin sillä ehdolla että ei lopeta työtä ja jatkaa ulosottovelan maksua ja kun velka on maksettu niin muuttaa pois. Vuokrarästit voisin maksaa jos täyttää edelliset ehdot. Jos lopettaa työt niin saa sosiaalitukena vuokran maksettua eli siinä tapauksessa en ottaisi asumaan jos työt lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teet lapsia, olet heistä vastuussa. Tällaiset mahdollisuudet pitäisi ottaa huomioon jo silloin, kun lapsia harkitaan. Lapsi olisi voinut olla vammainen, jolloin olisi ollut myös loppuelämän projekti. Hänellä on nyt muita ongelmia ja hän on siten vanhempiensa vastuulla, ei lain mukaan, mutta moraalisesti.
Aikuinen ihminen on itse vastuussa elämästään ja teoistaan. 30-vuotias on kaikella mittapuulla erittäin aikuinen eikä millään tavalla huoltosuhteessa ellei olisi holhouksen alainen. Niin makaat kuin petaat. Korkea aika ottaa vastuu omasta elämästään, vanhempiaan ei tuollaisesta voi vastuuttaa.
Vanhemmathan ne konkreettisesti MAKASIVAT mutta eivät sitten enää haluakaan pedata. Sikiäjät ovat niin helvetin itsekkäitä, tehdään vaan lapsia omista itsekkäistä haluista, kasvatetaan ne päin prsettä ja sitten heitetään pihalle kun "minun vastuuni loppuu". On tasan vanhempien vika että lapsella on ongelmia, tavalla tai toisella. Moraalinen vastuu näillä lisääntyjillä olisi auttaa tähän maailmaan itse pakottamiaan ihmisiä niin kauan kuin elävät. Jos ei tähän pysty ja sitoudu, lasten hankkiminen on todella, todella itsekästä.
Mutta kannattaako lastaan auttaa olemaan itsetuhoinen? Usein paras apu, että ei mahdollista perseilyä.
Olisin jo lopettanut.