Lue keskustelun säännöt.
Miten äitiydestä voi olla varma?
24.11.2013 |
Olen vielä toistaiseksi lapseton 27-vuotias nainen ja reilun kuuden vuoden suhteen jälkeen mieheni on alkanut puhua lasten hankinnasta ihan vakavaan sävyyn, toki aiheesta aiemminkin keskusteltu.
Se, mikä minua mietityttää on se, kuinka näin suuresta asiasta voi olla varma. Minua pelottavat lapsen vaikutukset uraan, kroppaan, parisuhteeseen, koko elämään. Takaraivossa nalkuttaa ajatus siitä kuinka voin ottaa vastuulleni sen, että kasvatan pienestä lapsesta aikuisen ihmisen ja tarjoan kaikin puolin parhaat lähtökohdat elämään. Entä jos jää työttömäksi tai sairastuu vakavasti pikkulapsiaikaan? Entä jos lasta ei rakastakaan ylitse kaiken? Entä jos tulee ero miehen kanssa? Kuitenkin viimeinen asia jota haluan on se, että lapsi joutuu kärsimään minun takiani.
Miten tällaisen päätöksen voi tehdä, miten tästä voi olla varma?
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siitä voikaan olla varma. Ei oikeastaan mistään elämässä voi olla varma. Ihan kaikki voi mennä päin persettä. Ura voi tuhoutua ilmankin lasta, puhumattakaan kropasta. Mutta pitää vain luottaa, että elämästä selviää. Ja jos on suht mielenterve niin lastaan kyllä rakastaa. Se on biologiaa.
Ei siitä ikinä olekaan varma. Tai en ainakaan itse ollut, kun tapana on ajatella ja pohtia asioita useilta eri kanteilta. Silti mulla on yksi lapsi ja toinen tulossa.
Vanhemmuutta voisi verrata kutsumusammattiin: ei siihen kannata ryhtyä, jos ei sisimmässään tunne kutsumusta. "En tiedä" on näin isossa päätöksessä sama kuin "ei". Vanhemmuus on nimittäin parhaimmillaankin sen verran rankkaa, että siinä tarvitsee tuekseen sen sisäisen varmuuden, joka muistuttaa vaikeina hetkinä, että tämä on nyt juuri sitä, mitä elämältä halusin.
Neloselle sanoisin, että lastaan voi rakastaa ja samalla vihata vanhempana olemista. Näitä kahta asiaa ei kannata sekoittaa toisiinsa. On hirvittävä kohtalo haluta lapselleen parasta ja huomata, että elämä äitinä tekee tavattoman onnettomaksi.
Minusta tuo pohdintasi kuulostaa ihan normaalilta. Onhan lapsen saaminen iso asia, ja sitä täytyykin miettiä! Mutta elämästä ei voi koskaan tehdä "valmista" lasta varten. Hän syntyy joka tapauksessa epätäydelliseen maailmaan. Siinä maailmassa sitten vain teemme parhaamme, että hänellä olisi hyvä olla. Ja yleensä vastuulliset vanhemmat siinä onnistuvatkin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koskaan et voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan, oli sinulla lapsia tai ei. asioita on toki hyvä miettiä, mutta hysteerikseksi ei kannata alkaa. Sillä totuus on se, että elämää ei voi hallita. Jos haluat lapsen, niin elä anna ajatustesi olla este.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 15:30"]
Minusta tuo pohdintasi kuulostaa ihan normaalilta. Onhan lapsen saaminen iso asia, ja sitä täytyykin miettiä! Mutta elämästä ei voi koskaan tehdä "valmista" lasta varten. Hän syntyy joka tapauksessa epätäydelliseen maailmaan. Siinä maailmassa sitten vain teemme parhaamme, että hänellä olisi hyvä olla. Ja yleensä vastuulliset vanhemmat siinä onnistuvatkin. :)
[/quote]
En ole aloittaja, mutta samanikäinen ja samoja asioita pohtinut. Minä uskon, että pystyisin tekemään vauvan ja pikkulapsen elämästä hyvän. Lähinnä ahdistaa se, että siitä lapsesta kasvaa aikuinen. Itse olen suunnilleen koko aikuisikäni ajatelut, että elämä ei ole elämisen arvoista ja toivonut, etten olisi syntynyt. En haluaisi, että joku joutuu mahdollisesti elämään tällaisten ajatusten kanssa vuosikymmeniä vain siksi, että minusta olisi kiva hoitaa vauvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota, ap, huomioon, että nämä "elämää ei voi hallita" -ihmiset ovat niitä, jotka eivät kykene huolehtimaan ehäisystä, ajautuvat suhteesta toiseen, eivät osaa suunnitella tulevaisuuden varalle, eivätkä tiedä, mitä elämältä haluavat. Sinä olet harkitseva ja fiksu ihminen, jolla on kyky ja valta järjestää elämäsi sellaiseksi kuin haluat.
Ei siitä voikkaan olla varma, mutta tosiaan jo tuo että mietit noita asioita tekee sinusta kypsän ihmisen. Mieti asioita rauhassa, ja pohdi eri kantilta, kysele muilta vanhemmilta ja tee näiden perusteella oma ratkaisusi. Tunteellahan tässä asiassa mennään pitkälti, mutta myös niiden vaikeiden ja kipeiden asioiden etukäteen pohtiminen ei haittaa mitään.
En osaa sanoa muuta kuin se että pohdit tuollaisia asioita takaa sen että lapsellasi tulisi paremmat lähtökohdat kuin useimmilla.
Useimmat ihmiset eivät katsos ajattele noin pitkälle, heille riittää se että he itse haluavat itselleen lapsen kun sillä hetkellä se sattuu huvittamaan.