Lue keskustelun säännöt.
Outoa tää karvanajeluvimma!
20.07.2006 |
Mikä ihme se on, että pitäis kaikki energiansa uhrata siihen, että jumaliste PILLUKARVAT olis oikein muotoiltu tai että niitä ei mielellään olis ollenkaan. Työlästä hommaa, kun aattelee, miten nopeeta karvat kasvaa..
Pelottavaa oikeastaan, että ajatusten pitää niin paljon liikkua alapäässä. Että _jos_ joku näkee, pitää olla karvat kunnossa.
Ymmärrän sen bikinirajojen siistimisen, ei oo kivan näköistä kun tursuaa nivusista puskat, mutta että kuvioita ja posliinia pitää oikein palvoa. Kipeätä meininkiä. Mitä vikaa on luonnollisessa karvoituksessa?
Sitäpaitsi posliini on minun mielestäni ääääärettömän pervoa, lapsiinsekaantujan unelma!
T: N33
Kommentit (64)
toisaalta mallia antamisesta
muistan nuoruudesta kun seurustelin 17v tytön kanssa, niin se kertoi että olisi itse halunnut ajaa karvat pois mutta kun olisi joutunut äidin kanssa saunaan niin ei halunnut.
Joten miksei lapsille annettaisi kasvatusta että voi tehdä niin kuin haluaa??
Vaikea varmaan kertoa mutta toivottavasti itse osaan muutaman vuoden kuluttua kun lapsi on siinä iässä
-mici-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja viimeistään puberteetissa pitää vihjailla, että onpa ällöttävää kun sullekin on alkanut noita karvoja kasvaa. Että EI SITTEN TULEVA VAIMOSI varmaan nauti, kun sinulla on noita karvoja palleissa. Voisitko vähän siistiä niitä?
Kyllä se varmasti rohkasee nuorta naista jos äiti näyttää mallia että ajaa karvat pois!
Kyllä 15v tytöt jo tietää mutta toisaalta onko se " oikein" niin sen tiedon se hän saa kotoa.
Ja miksi lapsia opettaa niin että seksuaalisuus olisi likaista tai muuta vastaavaa.
Siinä haastetta olla parempia kuin omat vanhemmat
Siis minä en ole omia karvanajelu-malleja ottanut äidiltäni eikä luultavasti ota tytärkään minulta. Siis millaisia pervo koteja teillä oikein on jos se että äiti ajaa karvansa kääntyy jotenkin siihen että tytär joutuu tekemään sen miellyttääkseen poikia?
Otan nyt esimerkin karvojen ajelusta. Yksi opettaja koulussa ei koskaan ajellut mustia pitkiä säärikarvojaan ja ne näytti tosi kamalalta sukkahousujen kanssa. Silloin päätin että mulla ei säärikarvat rehota. Että kai nyt pitää syyttää sitä opea siitä että minä miesten mieliksi nyt ajelen säärikarvojani, vai miten teidän logiikka toimii?
Minä aion opettaa tyttärelleni sen että hyväksyy oman vartalonsa ja oman naiseutensa. Eli olen itse sinut itseni kanssa, enkä ujostele hänen seurassaan. Vastaan rehellisesti kysymyksiin joita hän kysyy, mutta en muokkaa hänen ajatuksiaan. Kerron että äiti ajaa karvansa kun äiti ei tykkää karvoista, ne kutittaa. Ja jos tytär jotenkin sen kääntää niin että ajelen karvani mielyttääkseni miestäni niin johan on kumma. Joka asiassa aina painotan lapsilleni että ihmiset ovat erilaisia ja pitävät eri asioista. Ei ole aina olemassa oikeaa ja väärää vaan erilaisia mielipiteitä ja näkemyksiä. Ja joka asiassa lapsi saa itse päättää omat näkemyksensä ja häntä niiden kanssa rakastetaan.
esimerkiksi sitten luo arvostelevia katseita kanssanaisiin, jotka ehkä tekevät toisin. Mutta kun kaikilla asia ei ole yhtä luonnollinen.
Mä en itse ajattele kysymystä vain tuon alapään karvaisuutena tai karvattomuutena - vaan osana kokonaisuutta.
Eli kuinka paljon kannattaa keskittyä oman kropan vaalimiseen - mikä on sellainen " luonnollinen" keskitie valintojen tekemisessä?
Itse en haluaisi omalle tyttärelle antaa mallia siitä, että naisen pitää alati puleerata, kiillottaa, vahata ja hoivata pimppaa, kainaloita, sääriä, varpaita, kynsiä, tukkaa, korvia, kasvoja, hiuksia jne - jne. Kuoria, rasvata, hieroa, hoitaa tms. jotta olisi NAINEN.
MUTTA en todella myöskään halua antaa sitä kuvaa, että ulkonäön hoitaminen olisi synnillistä ja että sitten pitäisi mennä siihen toiseen ääripäähän - kulkea couperosa-iho rasvaisena loistaen, palmikoida kainalokarvojaan ja antaa jalkasilsan rehottaa - jotta olisi " aito immeinen" . Ja tietysti vetää päälle jotain halpahalli-kamaa, jotta ei vain olisi turhamainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä mieti liikaa. Mikä tuntuu itsellesi luonnolliselta?
Eli mulla joskus karvat rehottaa kun on kiire ja en ole kerinnyt. Välillä on tukka miten sattuu ja käytän aika vähän meikkiäkin. Saatan mennä kauppaan verkkareissa.
Mutta kun on juhlat niin silloin puetaan nätit vaatteet ja laitetaan tukka ja meikkiä.
Joskus on kiva hemmotella itseä ja silloin äiti rentoutuu saunassa, tai menee hierojalle tai kauneushoitolaan.
Näin minusta tyttäreni oppii että äidin pitää hemmotella ja hoitaa itseään, mutta se ei ole pääasia. Ja että äiti tekee sen oman hyvinvointinsa takia, ei mielyttääkseen jotakuta toista. Eli mun neuvo on että teet sitä mikä on sinulle luonnollista ja mitä itse jaksat. Ei sellaista että nyt on perjantai, niin on pakko ajaa säärikarvat. Pääasia on että opetat lapsellesi että on tärkeää että nainen huolehtii itsestään ja voi hyvin. Lapsesi varmaan löytää ne omat jutut sitten joskus, mutta pääasia on että arvostaa naiseuttaan ja omaa vartaloaan. Ja jokainen nainen huolehtii itsestään eri tavalla, sinulle voi olla tärkeää että käyt säännöllisesti laitat huulipunaa, mutta et jaksa aina ajella karvojasi. ja joku toinen ei laita koskaan huulipunaa mutta ajelee karvansa joka päivä. Että on parempi kun ei turhia murehdi ja mieti ja luottaa siihen että lapsi osaa sitten teininä tehdä omat fiksut ratkaisunsa.
54 näyttää (tahallaan) ymmärtäneen kirjoitukseni väärin. (Sehän on kyllä jo todettukin, että vauvan keskustelupalstoilla luetaan viestejä rivien välistä kuin piru raamattua ja takerrutaan sivulauseisiin. Jos ei muuta keksitä, niin sitten puututaan kirjoitus/näppäilyvirheisiin).
En tarkoittanutkaan malleista puhumisella mitään " pervoja karvanajelumalleja" , vaan sitä että jokainen on vanhempi on lapselleen roolimalli ja esikuva (vaikka murrosiässä ei siltä vaikuta). Vanhempien antama malli siis vaikuttaa suuresti siihen, millaisena lapsi kokee itsensä ja millainen minäkuva hänelle muodostuu.
Ainakin itse olen lasten kasvaessa joutunut tekemään valintoja sen suhteen, miten itse toimin ja millaisen mallin lapsille annan. En vain mielelläni haluaisi antaa tyttärelleni sellaista mallia, että naisen TÄYTYY huolehtia yli-innokkaasti itsestään, pestä, kiillottaa ja poistaa kaikki karvat. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että naisen ei silti saisi huolehtia itsestään. Tämä asia on kuitenkin yhteydessä ihmisen seksuaalisuuteen (kuten tässäkin keskustelussa on lukuisia kertoja todettu). Mielelläni annan tyttärelleni mahdollisuuden ratkaista itse suhtautumisensa näihin asioihin, sitten kun ne hänestä tuntuvat ajankohtaisilta. Vältän kuitenkin kieltämisen linjalle lähtemistä, jota oma äitini toteutti (et sitten aja säärikarvoja, et käytä tamponeja!). Yritän ainakin itse pysyä KOHTUUDESSA ja kulkea keskitietä. (Vaikka ennen lapsia olenkin ehkä toiminut monessa asiassa eri tavalla.)
Jokainen vanhempi varmasti joutuu punnitsemaan monia muitakian samankaltaisia asioita lasten synnyttyä. Esim. alkoholin suhteen olemme tehneet ratkaisun pysytellä kohtuukäyttäjinä, vaikka ennen lapsia alkoholinkäyttömme olikin varsin erilaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen yhä sitä mieltä että sillä ajaako äiti karvoja vai ei, ei vaikuta lapsen karvojen ajamiseen. Tottakai monet mallit opitaan kotoa, mutta painotan edelleen sitä että kyse on siitä että äiti hyväksyy oman vartalonsa. Eli minun äiti ei juuri karvojaan ajellut ja silti minä ajan. Että sitä mallia en saanut kotoa. Mutta sain mallin jossa äitini hyväksyi oman vartalonsa ja hemmotteli itseään muulla tavoin.
Kyllä minäkin olen muuttanut elämäntyyliäni lasten tulon jälkeen, mutten vieläkään ymmärrä miksi en voisi ajaa sääri- tai pillukarvojani lasteni takia? Ja painotan että kaikki mitä itselleni teen on minun itseni takia ja sen varmaan huomaa lapsetkin. Olen erittäin voimakas nainen ja urallani menestynyt, en siis todellakaan mikään miehen alistama nainen. Sen takia en ymmärrä miksi tästä karvojen ajelusta tehdään näin iso kysymys. Se on ihan sama kuin että toiset naiset värjää tukkaansa. Itse kun en niin tee niin voisin täällä väittää että sellaiset naiset antavat tyttärilleen mallia ettei kelpaa omana itsenään. Että siinä luonnollisessa värissä on vikaa jota pitää peittää. Että ei tässä nyt ole todellakaan kysymys mistään isosta jutusta, vaan tavasta jolla nainen hoitaa itseään.
mun mielestä ylä- ja alapään karvoituksen hoidon välillä on se ero, että musta tuntuu loukkaavammalta kommentti:
- kukaan mies ei kiihotu tuollaisesta reuhkasta / ajaisit nyt sinäkin posliiniksi, kun miehet siitä niin tykkäävät ;-) (pakollinen hymiö perään, jotta tyhmä nainen valaistuisi!) / on se vaan NIIN kivaa, kun posliinin ajaa, kun mies on niin kiimassa koko ajan, ajaisit nyt sinäkin (= että sinuakin joku haluaisi)
kuin että joku sanoisi
- ottaisit nyt vaikka raidat / värin / permanentin, mun mies ainakin tykkäsi tosi paljon, kun blondasin tukan
Hiustenvärin ja alapään karvojen " pakkoajamisen" rinnastan vain siinä tasolla, jossa jenkeissä mennään. Eli tummien latinokaunottarien on pakko blondautua saavuttaakseen jotain mainetta ja suosiota. Musta siinä saavutetaan se vastenmielinen " juttu" => et kelpaa, ellet näytä juuri tietyn naisihanteen mukaiselta.
No ehkä voisin lisätä, että itse meinasin hirnahtaa ääneen naurusta, kun elämäni ensimmäisen täysin karvattoman alapään näin hieman ylipainoisella naisella. Se oli mielestäni vain tosi kornin näköinen, mutta joo tottuihan siihenkin. Sittemmin olen kokeillut sitä myös itselläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulle ei ole kukaan koskaan sanonut että mun pitäisi ajaa karvoja miehen takia. Mulle karvojen ajelu on asia jonka teen itseni takia, ihan samoin kuin hiusteni hoito.
Mulle on ihan yhtä alistavaa ja loukkaavaa jos joku sanoo että mun pitää leikata hiukset lyhyeksi jotta mies pitää.
Ainoa komentti jota olen kuullut ja joka tosissaan loukkasi oli kun nuorena olen kuullut kuinka pitäisi ottaa silikonit rintoihin. Olen kuullut saman asian sekä mieheltä että naiselta. Musta ainakin silikonit on karvojen ajelua isompi juttu. Ja mulle tosiaan kaikki karvat on ihan saman arvoisia. Hiuksetkin on osa mun persoonaa jota en halua miehen mieliksi muuttaa.
viestissä. Mutta itse siis en välitä hiukkaakaan noista keskusteluista " koska olet sen ja sen ikäinen, pitää hiustesi oleman x senttiä pitkät" .
Mutta noi hymiöillä varustetut " alakarvatopicit" tuntuvat aivopesulta - niitä kyllä löytää näiltä ns. perheaiheisilta forumeilta kun vaan selaa. Viestinä yleensä on se, että vain yksi tai 2 mallia kelpaavat. Niissä ns. luonnollinen on kamala, likainen pensaikko, joka kuvastaa kantajansa päänsisäisen maailman armotonta takapajuisuutta ja ajatusten ahtautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samat ajatukset tälläkin mammalla.
Oma karvattomuuteni ei mitenkään kuulu toisille, vaan teen sen ihan itseni takia.
En ymmärrä minkäänlaisia sheivailuja muilla kuin hirsutisteillä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ukko39 kirjoitti:
En ymmärrä minkäänlaisia sheivailuja muilla kuin hirsutisteillä
Sä taidat sitten näyttää täysin talibanilta.
Mikäs karvahullu tänne palstalle on pesiytynyt? Antakaa jokaisen päättää itse kuinka paljon suuseksiä saa.
Ei se mitn haitha jos nivusista puskat näkyy. Ne kyllä sulattaa jos keho on tatuoimaton. minust ahiukset on sitä varten että niitä voi söpistellä ja sämppiä, mutta jotain kehokarvoja?!?!? Paras ku antais olla silleinsä joka paikassa
Vierailija kirjoitti:
Mikäs karvahullu tänne palstalle on pesiytynyt? Antakaa jokaisen päättää itse kuinka paljon suuseksiä saa.
Yli 16 vuotta vanha ketju 🤔
Karvoissa sekoaa kuset ja paskat niin pöpöt jyllää,kun kaikki ajelee pois ei ole baksuilla paikkaa kasvaa!
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi aikuisella naisella ei saisi olla karvoja pillussa. Jotkut oikein " vaahtoavat" ajelun puolesta. Minua hävettäisi, jos ei olisi karvoja, olisi jotenkin nolo ja alaston olo.
Eihän sun tarvii ajella, olet oma itsesi ja sitten varmaan sellaiset miehet eivät susta kiinnostu jos heille tää on todella tärkeää? Koskee muitakin ominaisuuksia.
Itse olen alkanut taas ajamaan kaiken pois koska uusi miesystävä on täysin karvaton ja jotenki tuntuu luontevalta ja mukavalta, minulta hän ei vaadi mitään
Varsinkin tyttölapsille tunnutaan nykyisin luovan vaikka minkälaisia paineita. Mielelläni näkisin, että myös poikalapsia kohdeltaisiin samalla tavalla. Ihan tasa-arvon vuoksi.