Miksi pienten lasten äidit rupsahtaa?

Mulla on kolme pientä lasta, nuorin 1-vuotias ja kyllä mä ainakin haluan panostaa myös ulkonäkööni. Pesen ja harjaan hiukset joka aamu, meikkaan kevyesti (silleen kuin muutenkin ja ennen lapsiakin) ja "ihmisten ilmoille" pukeudun siististi. En tietenkään kotona tai lähiön leikkipuistoissa kulje bleiserissä, kaupunkitakissa tms. vaan tietty ihan ulkoiluvaatteissa. Mäkään en ole koskaan tajunnut mantraa: "äideillä on muutakin tekemistä kuin puunata ulkonäköään". Tottakai on tekemistä, ja paljon onkin, mutta itse ainakin tunnen itseni kakkosluokan kansalaiseksi, jos en yhtään vilkaise peiliin. Motivaationa on tietty myös sekin, että en halua vahvistaa stereotypiaa homssuisesta kotiäidistä. Ja harvoin, kun on jotkut juhlat, vaikkkapa vain pikkulasten synttärit, pukeudun, meikkaan ja kampaan todellakin juhlavasti. Kerrankin, kun SAA laittaa jotain muuta kuin puistotuulitakin, niin se tuntuu niiiin ihanalta! :)

Siksi kun niillä on ne pienet lapset.

Aloituksen kuvailu tuntui siltä, että aloittja tasan tarkkaan tietää, miksi jotkut pikkulasten äidit näyttävät siltä miltä näyttävät. Mutta onhan se kiva taas kerran aloittaa tämäkin väittely.

Mua oikeasti ärsyttää miten vähällä miehet pääsee ulkonäostaan huolehtimisessa. Rittää suunnilleen puhtaus ja on ihan edustavassa kunnossa, kukaan ei odota enempää. Ei mulla oo mielenkiintoa satsata asiaan yhtään enempää. Aika menee ulkoillessa, lasten kanssa, lukiessa, lautapelejä pelaillessa, kulttuuririennoissa, yhdistystoiminnassa. Mä on aktiivinen, puhdas, ja fiksu tyyppi - kyllä sen täytyy riittää.

Itseäni ei kiinnosta meikkaaminen juuri olleenkaan. En meikkaa töihin ellei ole jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Lasten kanssa käytännössä valvoin 3 vuotta putkeen, koska juuri kun esikoisen yöt helpotti, syntyi kuopus, joka oli todella huono nukkumaan (10-20 herätystä joka 2v asti). Olin kuin zombie enkä muista varsinkaan kuopuksen vauva-ajoista juuri mitään. Ulkonäköä en liiemmin miettinyt, pääasia että selvisi päivästä/yöstä. Jos sellaista ei ole elänyt ja on ollut ns. helpot vauva-ajat, sitä ei voi ymmärtää.

Puistoissa näkyy välillä näitä itsestään huolehtiviä ja tälläytyneitä äitejä. Kun lapsen pallo lennähtää syksyillä kelillä puistosta viereiselle pellolle, se olen minä, joka kumisaappaineni haen sen pallon sieltä mudasta eikä se hienohelma äiti, joka ei voi edes istahtaa hiekkalaatikon reunalle, ettei takki likaannu.

Mua ei henkilökohtaisesti kiinnosta palan pätkää, miltä muut naiset/äidit näyttää. Kukin viihtyy omissaan.

Mua ei myöskään kiinnosta pätkääkään miltä kukakin näyttää. Pääasia että on hampaat ja hiukset puhtaat ja vaatteet on tahrattomat.. Sekään ei mulle kuulu vaikkei näin olisikaan.

Itse kyllä laitoin ripsiväriä jo synnytyslaitoksella. Eli siis kävin suihkussa ja tein kevyen meikin ,vaikken edes nukkunut oikeastaan ollenkaan koko viitenä päivänä siellä ollessani. Oikeastaan aina kun lähden kauppaan ja töihin/kouluun olen laittanut kevyen meikin ja huolehtinut etteivät hiukset lainehdi rasvassa. Ja että vaatteet ovat suhtkoht siistit.

Eli en siis kuulu näihin "rupsahtaneisiin" äiteihin mutta minä olen sitä mieltä että on todella hienoa ja UPEA asia että suomessa on sellainen kulttuuriympäristö että äitien ei ole pakko näyttää venäläiseltä huoralta tai amerikkalaiselta filmitähdeltä poistuessaan asunnostaan, oli sitten lapsia tai ei.

Todellakin käyn myös kaupassa toppavaatteissa ja ilman meikkiäkin. Eikä minua kiinnosta mitä ihmiset minusta ajattelevat. Miksi ajattelisivat mitään?

Minusta olisi hienoa jos ihmiset eivät katsoisi esim musiikkivideoita ja saisi turhia ulkonäköpaineita.. 

Miltä kenenkin pitäisi muka näyttää????

Mun ystäväporukassa ei ole koskaan katsottu pitkään jos välillä ei oo meikkiä, tai tylsemmät vaatteet. Ei ennen eikä jälkeen lapsien. Mun mielestäni naiset saa kotonaan, läheisten ystävien ja sukulaisten kanssa olla ilman erityistä panostusta ulkonäköön tai meikkiin. 

Toisekseen ihmettelen et mitä ihmeen miehiä ja parisuhteita teillä on jos meikkaatte säännöllisesti miestä varten. En tiedä, ehkä ihan hyviä. Itse koen olevani jossain määrin luonnonkaunis, siinä mielessä et ei tää pärstä meikkaamalla parane.

Ymmärrän sen, ettei heti lapsen syntymän jälkeen ole voimia niinkin turhaan asiaan kuin ulkonäköön. Mutta jos vauvakilot jäävät pysyvästi ja oma hyvinvointi, sekä mahdollisesti hygieniasta huoletiminen jää vähemmälle, niin se minua kylläkin kummastuttaa.

Tuo itseensä panostaminen kuulostaa jotenkin kauhean vaivalloiselta ja teennäseltä. Toki saa laittaa ripsaria jos sattuu olemaan vitivalkoiset ripset ja näyttää joltain olmilta ilman ripsiväriä, mutta kestoväri olis ihan riittävä. Ja en sitäkään tajua miten niitä hiuksia pitää laittaa joka päivä. Minkälaiset hiukset on että se ei riitä että pari kertaa viikossa pesee, ja päivittäin kampaa, ehkä pitäisi sitten hommata parempi leikkaus hiuksiin että ne on kauniisti laittamatta.

Ja niin, olen kyllä nähnyt että joillakin on jotenkin kirjava iho naamassa, ja muutenkin huono iho, kaipa sellaiselle pitää se sallia että laittaa sitten jotain peittoainetta.

Mä vaan luulen että juuri meikit aiheuttaa huonon ihon.

Minä en tee koskaan pärställe mitään muuta kun aamusuihkussa suikutan vedellä, ja hyvä iho on, eikä ole ryppyjä vaikka 40v on jo ovella.

Ei ihminen rupsahda sen takia että ei meikkaa, vaan sen takia että vanhenee tai on sairas. 

Kummallista kun rupsahtamista pidetään sellaisena jonka voi korjata laittautumalla, ei rupsahtamiselle voi kukaan muu kuin plastiikkakirurgi mitään.

Kai nyt mieskin sentään ymmärtää vanhenemisen ja epäsiisteyden eron.

Raskauden ja imetyksen aikana en halunnut kroppaa ja etenkin vauvaa rasittaa kemikaaleilla. Se saattaa vähentää allergioihin taipuvaisuutta sekä syöpäalttiuttaja lisäksi liiat kemikaalit voivat vaikuttaa kehitykseen, kuten myös erinäiset hormonit.

Että siksi en meikannut tai värjännyt hiuksia mutta muuten pyrin olemaan siisti ja jokseenkin huoliteltu.

Siksi koska täällä on lupa olla rupsahtanut. Jos et ole niin kyllä sua tuijotetaan muskareissa- ja kerhoissa. Auta armias jos on pukeutunut kivasti ja osaa jutella muustakin kuin lapsista! Ulkomailla asuessani huomasin kuinka suuri ero on, siellä nainen on muutakin kuin Äiti lapsen saatuaan.

Itse olen ollut lähes yksin nyt 4kk vauvan kanssa kokoajan (mies välillä yöt pois töiden takia, tai pitkiä päiviä). Vauva itkenyt vatsaansa kokoajan, paino ei ole noussut kunnolla, rintaraivarit ym ym. Olen valvonut yöt itkevän vauvan kanssa, päivisin nukkuu vain vaunuissa. JA kyllä olen rupsastanut!!! En aina pääse edes suihkuun..mutta vauva on etusijalla, ei oma ulkonäkö tässä tilanteessa. Ehkä vielä joskus ehdin meikkaamaan ja pääsen kampaajalle :)

Mä olen rupsahtanut. Vaatteet on niin vanhoja, että hajoaa käsiin. Mies kehottaa vaateostoksille. Aikaisemmin en ole raaskinnut, kun elimme kädestä suuhun ja ylimääräistä ei tosiaankaan ollut. Nyt mies sai ylennyksen ja raha riittää muuhunkin kuin leipään, niin ajattelin lähteä vaateostoksille.