Naisen työt ei koskaan lopu

Ihmettelen itsekin, miten koko ajan pikkulapsien ja koululaisten perheessä joutuu tekemään ns. huushollihommia. En tarkoita tällä sitä ruuanlaitto-pyykki-siivousrumbaa, vaan kaikenlaista ylläpitoa. Tuntuu siltä, että koko ajan silmiin osuu jotain korjattavaa lastenvaatteissa, kenkiä ostamaan, harrastusvälineitä ostamaan, niitä vaatteitakin ostamaan, vaikka paljon kierrätetäänkin sisarukselta toiselle. Mutta sekin vaatii huomioimista, että milloin on hihat lyhyet ja esikoiselle ostetaan uutta paitaa ja vanhat siirtyy seuraavan vaatekaappiin. Milloin fillarit ovat jääneet pieniksi, onko renkaissa ilmaa, kolikot eskarin uimahallikeikkaa varten.

Sen lisäksi vielä peittojen, tyynyjen, vuodevaatteiden, pyyhkeiden uusimiset, mattojen pesut, verhojen uusimiset. Meillä ei todellakaan osteta mitään sisustusrihkamaa eikä uusita huonekalujakaan kuin äärimmäisessä hädässä (muuton takia jos tarvitaan uusia kalusteita yms).

Ajatuksia uppoaa siihen, mitä tarjotaan kun ystäviä tulee yökylään, mitä kaapista löytyy ja mitä allergioita heillä on. Yritän jopa laittaa jotain muuta ruokaa kuin edellisellä kerralla, vaikka menyyt tässä talossa ovatkin aika vakiintuneita.

Ja kuinka pitää muistaa laittaa kauppalistalle hammastahnat ja shampoot, buranat ja uuninpesuaineet.

Jep, olen yh-äiti, mutta samat asiat olivat minulla huolehdittavana silloinkin kun elimme lasten isän kanssa saman katon alla. Mutta ennen kuin kehotat minua relaamaan, niin enhän minä siitä valita, että ne pitää tehdä, eikä siihen oikeasti mene paljon aikaa. Mutta kuitenkin, miksei tuollaisia voisi joskus hyvillä mielin ulkoistaa?