Jämsän murhatun äidin pikkutyttö päässyt isovanhempiensa huomaan.
Jämsän valtuuston puheenjohtaja surmattiin teräaseella
Jämsän kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Paula Björkqvist surmattiin teräaseella tavalla, jota poliisi pitää poikkeuksellisen väkivaltaisena. Björkqvist, 31, surmattiin kotiinsa tiistaina aamuyöllä.
Poliisi pidätti teosta epäiltynä uhrin 40-vuotiaan aviomiehen. Ratkaisu vangitsemisesta tehdään lähipäivinä.
Jämsän poliisipäällikkö Jyrki Wasastjerna kertoi keskiviikkona STT:lle, että aviomies on vahingoittanut itseään ja on valvotusti sairaalahoidossa.
Myöhemmin keskiviikkona Wasastjerna vahvisti ainoastaan, että aviomies " on poliisin huostassa ja pidätettynä" .
Poliisi aloitti aviomiehen kuulustelut keskiviikkona.
- Emme odota niiltä kovin paljoa. Vakavissa väkivallanteoissa ihmismieli yleensä sulkee tällaiset tapahtumat ulos, Wasastjerna kertoo.
Poliisi on suorittanut tapahtumapaikan teknisen tutkinnan sekä kuulustellut naapurustoa yön tapahtumista. Poliisi on kuullut myös henkilöitä, jotka olivat viimeksi yhteydessä pariskuntaan ennen järkyttäviä tapahtumia. Myös uhrin omaisia on kuultu.
Uhrille tehtävän oikeuslääketieteellisen tutkimuksen tulokset valmistuvat torstaina iltapäivällä.
Niistä riippuu, millä rikosnimikkeellä teon tutkinta jatkuu.
Ratkaisevaa on, onko uhriin kohdistettu erityistä julmuutta hänen ollessaan vielä elossa. Tällaisessa tapauksessa rikosnimike olisi murha.
Teon motiivista ei vielä ole tietoa.
Poliisi sai ilmoituksen omakotitalosta kantautuvista avunhuudoista tiistaina hieman aamuneljän jälkeen. Paula Björkqvist oli jo kuollut vammoihinsa, kun poliisi saapui paikalle kello 4.15.
Pariskunnan omakotitalossa oli edellispäivänä perhejuhla. Wasastjernan mukaan juhlassa nautittiin kohtuullisesti alkoholia.
Perheeseen kuuluu kaksivuotias tytär, jonka lastensuojeluviranomaiset ottivat aluksi huostaansa.
Nyt lapsi on isovanhempiensa hoidossa. Wasastjernan mukaan tytär voi hyvin. Teon tapahtumahetkellä lapsi oli nukkumassa.
20.07.2006 02:32
Tulosta Lähetä sähköposti
Kommentit (8)
Toivottavasti ei myöskään joutunut näkemään, mitä tapahtui, löytää turvallisen ja rakastavan uuden perheen ja selviää mahdollisimman vähin henkisin vammoin tästä tragediasta. Samanikäisen pojan äitinä toivon tätä todella.
Minulla on monta kummilasta ja olen aina ajatellut, että jos näiden lasten vanhemmille käy jotain, olen valmis ottamaan kummilapsen omaksi lapseksi omaan perheeseeni.
heidän on kai nyt pakko vaan pysyä järjissään ja jaksaa leikkiä ja helliä lapsen kanssa, vaikka tytär onkin kuollut ja huoli on kauhea pienestä...
En mä usko, että lapsi menee vieraalle. Joko isovanhemmat saavat huoltajuuden (elleivät ole ihan ikäloppuja) tai joku tän Paulan sisaruksista. Vaikutti siltä, että sukua on ympärillä paljon siellä Jämsässa, eivätkä varmaan anna pientä muualle hoitoon.
Kyllä sossukin osaa järjissään olla. Jos lapsi nyt asustelee sukulaisten nurkissa muutaman kuukauden, niin tuskin otetaan pois ilman syytä. Tietenkin lapsen sukulaisuussuhteet yms. pyritään säilyttämään.
Missä se oli se, kun ne seitsemänkymppisetkin isovanhemmat sai kolmen pienen huoltajuuden lopulta, kun olivat tuttuja ja lapset ehti kiintyä entistä enemmän ennen sossun päätöstä?
Vierailija:
Kyllä sossukin osaa järjissään olla. Jos lapsi nyt asustelee sukulaisten nurkissa muutaman kuukauden, niin tuskin otetaan pois ilman syytä. Tietenkin lapsen sukulaisuussuhteet yms. pyritään säilyttämään.Missä se oli se, kun ne seitsemänkymppisetkin isovanhemmat sai kolmen pienen huoltajuuden lopulta, kun olivat tuttuja ja lapset ehti kiintyä entistä enemmän ennen sossun päätöstä?
Tietenkään ei automaattisesti sijoiteta sukulaisille, mutta jos he ovat halukkaita ja läpäisevät seulan, niin tn. saavat lapsen.
Nainenhan oli Jämsästä kotoisin eli asunevat siellä. Kertoi lehdessä, että lapsi oli ollut iloinen isovanhempien ja tädin tapaamisesta, eikä vielä tietenkään ymmärrä vanhempien kadonneen " lopullisesti" . (tai no, isää voi toki nähdä joskus) Surkealta kuulosti...:(
lapselle on tietysti hyvä, että saa olla tuttujen ihmisten seurassa, mutta jaksavatko isovanhemmat huolehtia lapsesta surun keskellä?