Lue keskustelun säännöt.
Onko muissa perheissä vaikeuksia tehdä ruokaa josta kaikki pitävät?
22.11.2013 |
Meillä on :(
Mies tekee tosi hyvää ruokaa, mutta hänellä on vain joku 5 ruokaa joita hän laittaa vuorotellen. Mua jo kyllästyttää. Ruoka on hyvää ja terveellistä, mutta kyllästyttää. Miestä ei kun syö aina hyvällä ruokahalulla ja tekee aina uudestaan.
Minä yritän keksiä jotain uutta. Esim. tein uuniperunoita ja siihen kermaviilikastiketta, ei syönyt (oli liian valkosipulista). Paistoin naudan ulkofileepihviä ja tein kermaperunat, pihvi oli raaka (medium), ei voinut syödä ja kermaperunat ei muuten vaan ilmeisesti koostumukseltaan olleet oikeanlaisia.
Tänään metsästäjänleipää. Kermainen sienikastike oli liian kermaista, leipä oli ihan turha joten söi suolakurkut ja jauhelihapihvit.
Yritän olla kuin mua ei ottais päähn tuo miehen nirsoilu, mutta kyllä se nyt hitto soikoon ottaa kieltämättä päähän että mitää vaihtelua tai uutta ei voi maistella/laittaa.
Perusmakaronilaatikkokaan ei miehelle maistu, en tiedä miksi.
Joskus meis on laittanu omaa ruokaa kun mulla on just jotain nakkikeittoa itselle ja lapsille mutta tuntuu jotenkin haaskaukselta... :(
Kommentit (38)
[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 21:47"]
Emmä oo koskaan yrittänytkään tehä semmosta ruokaa mistä
kaikki pitäis. Miksi pitäisi? teen vaihtelevaa ja terveellistä ruokaa ja jos joku ei tykkää niin jättää sitten syömättä, ei siinä sen kummempaa. Mies myöskin tekee sellaisia ruokia mistä tykkää enkä minä niistä niin aina välitä mutta ei meillä kukaan ala valittaa että ruoka ei kelpaa jos valmiiseen pöytään kerta tullaan.
ja ihan sama opetetaan lapsille. sitte jos ite on tehny ruoan niin sitä voi arvostella, muutoin jättää sitten vain syömättä jossei tykkää.
[/quote]
Miksi teet paskaa ruokaa tieten tahtoen..? Siis ymmärrän ettei nyt syödä makaronilaatikkoa joka päivä, mutta kyllä nyt pitäisi olla sellaista ruokaa jota muutkin voi syödä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä kelvannut eilen lapsille ruoka, söivät sitten pelkkää leipää. Toki maistoivat, niin kuin asiaan kuuluu.
Kyllä on :(
Johtuu aistin käsittelyn vaikeudesta :(
[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 23:40"]
Ihmisen olisi saatava kuunnella kehoaa kuinka paljon se ruokaa tarvitsee ja millaista se milloinkin kaipaa. [/quote]
Ai meidän lasten kehot tarvitsevat nugetteja, nakkeja ja oliiveja suoraan purkista? Kiitos ravitsemusneuvonnasta, tällähän jo pärjääkin.
Joskus. Miehellä on aistiyliherkkyys ja monet ruoat tuntuvat pahalle suussa. Vältän tiettyjä ruoka-aineita, mutta usein teen vain sitä ruokaa mitä haluan ja mies nyppii esim. sienet ja jotkin kasvikset, joita ei voi syödä, pois. Alussa tuo tuntui omituselta, mutta olen tottunut siihen. Mies kuitenkin oksentaisi jos hän söisi niitä ruoka-aineita, jotka tuntuvat pahalle suussa, joten pidän sitä nyppimistä pienempänä pahana. Ja se on tosiaan siitä tekstuurista kiinni, ei mausta.
Oman pikkulisänsä tuo sekin, että minä en voi syödä vehnää, ohraa, ruista enkä kauraa, mutta onneksi noille on korvaavia tuotteita olemassa. Meksikolainen ja itämainen ruoka on meillä aika kovassa huudossa. =D
Lapset on kaikkiruokaisia, eli me vanhemmat olemme haaste. Itsekin söisin kyllä kaikkea, mutta nuo viljat vähän rajoittavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän sitä pitää joskus miettiä, mutta ei mun ongelmat ole noin perusteellisia kuin sun.
Toisinaan teen avokadopastaa, niin esikoinen ei avokadosta tykkää, joten olen tehnyt makaronilaatikkoa.. joko silloin tai pakkasesta ottaa.
Teen tortilloja niin miehelle teen kasvistäytteen. Toki sitä syö muutkin, mutta lapsille teen jauhelista.
Ihan pari mainitakseni. Enkä mä katso, että tuo on ongelma. Meillä esikoinen on kaikki ruokainen, mutta juustosta ja avokadosta se ei tykkää. Suostun siihen tekemään toisin.
Mies kun tekee ruokaa, niin mä en itse tykkää vihreistä pavuista, enkä vesikastanjoista... joten jätän ne vaivihkaa lautaselle, tai sitten ns. ronkin jo ottaessa, ettei kukaan muu näe.
Samoin tekee nuorin katkarapujen kanssa.
Kyllä saa valitakin mitä suuhunsa laittaa. Jos ei tykkää, niin sitten tykkää. Toki ei se mököttämisellä parane, käytöstavat ennen kaikkea.
Sanon ihan suoraan, että olis mullakin jäänyt sun tekemät pihvit ja perunat syömättä. En vaan voi sietää kokoliha hässäköitä ja noi perunajutut. Plääh. Olisin lautaselle ottanut sen ruokalusikallisen.
Tuo kehon ravinnontarpeen kuuntelu on ihan järkevää, olettaen että silloin maistuu juurikin ne kasvikset, hedelmät, marjat, kala ym terveelliset, mitä keho yleensä oikeasti kaipaisi.
Valitettavasti nirsot ihmiset ovat yleensä juurikin näitä nakki ja nugetti-porukkaa, joten ei, ei se vaan oikein toimi.
On ymmärrettävää että jokaisella on yleensä muutama raaka-aine joista ei pidä, mutta ongelmaksi se muodostuu silloin kun on helpompi luetella mitä voi/haluaa syödä kuin mitä ei.
Olen ehkä vähän ruokarasisti, mutta minusta on todella noloa ja lapsellista jos aikuisella ihmisellä on hirveän pitkä lista siitä mitä ei suostu syömään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 23:40"]
Onko vieläkin niin, että on kunniakasta, jos syö ihan mitä tahansa lautaselle lapetaan? Onko silloin ollut kasvattajana huono, jos ei lapsi halua syödä kaikkea? Onko silloin itse nirso ja epäkelpo, jos ei pidäkään kaikesta?
MInusta tuollaisesta ajatuksesta pitäisi päästä eroon. Ihmisen olisi saatava kuunnella kehoaa kuinka paljon se ruokaa tarvitsee ja millaista se milloinkin kaipaa. Toisinaan tekee mieli hirveösti hedelmiä, toisinaan kalaa. Joku ei pidöä vahvoista mausteista, joku ei etanoiden suutuntumasta, Kaiken lisäksi makuaisti muuttuu iän myötä.
Mitä hyvää olette oppineet siitä, että ruuan kanssa on tehty pakkoja? Kun opettaja vahti vieressä, että nielitte myös läskinpalat? -Syömishäiriöisin ikäpolvi koskaan.
[/quote]
Kun tekee hyvää ja monipuolista ruokaa ja kaikki ovat kiinnostuneita uusista mauista ei ole mitään pakkoa. Olen ylpeä siitä että lapseni ovat oppineet syömään kaikkea mahdollista ja osaavat käyttäytyä hyvin tilanteessa kuin tilanteessa (ja mies myös tietenkin). Ihan silkkaa hulluutta tehdä monia ruokia yhdelle aterialle:) Määrät tietenkin jokainen päättää itse, pienikin lapsi on meillä saanut itse "lappoa" ruuan lautaselleen.
11v hyppii parhaillaan tasajalkaa riemusta kun kuuli että huomenna on raclettea. Tälle päivälle aasialaistyylistä kanakeittoa jota hän rakastaa...
Meillä kaikki ruuat on herkkuruokia:D
2
Eipä ole vaikeuksia. Erilaisia ruokia tehdään, jos ei kelpaa, saa olla nälissään seuraavaan ruokailuhetkeen asti.
Todennäköisesti lapset ovat tänään nälissään iltapalaan asti, veikkaan ettei tekemäni ruoka todellakaan kelpaa.
Mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vaikeuksia ja meilläkin erityisesti miehen osalta. Tilanne onkin oikeastaan aika pitkälti ajautunut siihen, että mies syö töissä ja kotona ottaa vain leipää tms. Myös viikonloppuisin jättää usein syömättä yhteisen ruuan, mikä ajoittain kyllä ottaa päähän. Saattaa juurikin käydä padan äärellä katsomassa "mitä meillä on tänään" ja sitten joko ottaa tai ei. Yritä siinä sitten opettaa lapsille, että syödään sitä ruokaa, mitä on tehty!
Ihme kyllä lapset ovat aika hyviä syömään, harvoin on isompaa vääntöä. Ovat rohkeita maistelemaan ja tykkäävät kasviksista jne. Sille linjalle en lähde, että alkaisin useampia lajikkeita vääntää. Pinaattikeitto on ainoa, mitä yksi lapsista ei kertakaikkiaan voi syödä, hänelle varaan aina siksi päiväksi jotain aikaisempia jämiä.
En edes tee mitään extreme-ruokia enkä ole muuttanut ruokavaliota radikaalisti tms. Vaan teen ihan samoja perusruokia, mitä mies ennen söi hyvällä ruokahalulla. En suoraan sanottuna ymmärrä yhtään, mistä on kyse, eikä mieskään välitä selittää. Vastaavia ruokia syö kylläkin töissä. Lisäksi tähän liittyy huvittaviakin piirteitä, esim. kotona ei syö mitään missä tuoksuu yhtään valkosipuli (käytän sitä muutenkin todella vähän), mutta työpaikan ruokalasta tulee tuon tuosta suorastaan löyhkäten valkosipulille. Tavallistakaan sipulia ei "voi" syödä, koska menee kuulemma maha sekaisin. Töissä syö esim. sipulipihviä, oikein kehuskeli sillä yksi päivä. Kasviksia ei syö kotona, mutta työpaikalla kyllä. Jne.
Meillä on näitä ruokaongelmia joka päivä, joka aterialla. Mies ei ole ongelma, hän syö mitä eteensä saa. Minä olen ongelma silloin, kun mies laittaa ruokaa, koska minä tympäännyn herkasti siihen valikoimaan, joka miehen kokkauslistalla on. Sieltä löytyy makaronilaatikko, kalakeitto, tonnikalapasta, lohipastalaatikko ja kasvikset jauhelihalla/tonnikalalla riisin/pastan/nuudelin kera. Miehen käsitys vaihtelusta on se, että pastan sijasta laitetaankin nuudelia. Toisaalta tää lista on vakiintunut siksi, että näitä lapset saa syömään.
Mun ruuanlaitossa hankaluus on lapset. Mies kyllä syö ne erikoisemmatkin mitä innostun kokeilemaan, mutta lapset on nirsoja. Vanhin on epäluuloinen kaikkea uutta kohtaan, vaikka monesti onkin huomannut, että tykkääkin ruuasta, kunhan maistaa. Keskimmäinen on lähtökohtaisesti sitä mieltä, ettei hän syö. Hän söisi pelkästään nakkia, nugettia, karkkia ja suklaata, jos saisi valita, ja hänen kanssaan joudumme monesti keksimään vaikka mitä konsteja, jotta hänet saa syömään. Tämän lapsen kanssa ei toimi "kyllä se syö kun on nälkä", ei nimittäin syö, ja lääkäri on erikseen kieltänyt toimimasta näin hänen kanssaan, vaan häntä pitää vaikka pakkosyöttää. Kolmas taas syö hyvin kaikkea mitä tarjotaan, kun saa syödä rauhassa, mutta jos keskimmäinen on samaan aikaan pöydässä nirsoilemassa, alkaa myös nuorin pelleillä. Näiden kolmen takia mun ruuanlaittomotivaationi on useimmiten täysin nollissa, ja yleensä ruokailuun liittyy mulla itselläni niin vahvoja pettymyksen tunteita, kun taas yksi nirsoaa epäluuloisuuttaan, yksi kieltäytyy muuten vaan syömästä vapaaehtoisesti ja yksi nakkelee ruokaa pitkin pöytiä ja lattioita katsellessaan toisten pelleilyä. Ruuanlaitto ja ruokailutilanteet eivät todellakaan ole positiivisia hetkiä meillä, vaikka toivoisinkin niiden olevan.
Monet luulee, että suurin haaste meillä on se, että teemme joka aterialle sekä maidottoman kasvisversion (paitsi kalaruokien kohdalla ei kasvisversiota tehdä), maidottoman tavallisen version että ihan perusversion ilman sen kummempia juttuja. Tää on ihan piece of cake, kun vähän suunnittelee ja järjestelee, mutta se,eettä lapset saisi syömään... on saatu unohtaa mukavat perheateriat, joiden aikana keskustellaan päivän kuulumisista jne. Jokainen lapsi syö erikseen, jotta jokaisen saa syömään (ja että nuorin saa syödä rauhassa), ja jos satutaankin olemaan kaikki samaan aikaan pöydässä, meillä keskustellaan vain siitä, onko pakko syödä ja kuinka paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.11.2013 klo 10:07"]
Tämän lapsen kanssa ei toimi "kyllä se syö kun on nälkä", ei nimittäin syö
[/quote]
Meinaatko että itsensä nälkään tappaa. Varmasti syö lopulta...
Jos jotain olen oman äitini virheistä oppinut niin sen etten ala paapomaan kaikkia. Lapsuuden kodissa meillä saattoi olla pahimmillaan kolmeakin ruokaa (yleensä kuitenkin kahta) jotta kaikille maistusi. Itseäni lähes kaikkiruokaisena kammoksutti ajatus jo silloin. Sitten äiti vielä aina valitti että kun joutuu koko ajan olemaan keittiössä. Itse en tuohon rupea. Esikoinen on nyt vielä niin pieni että omat ruoat hänellä on jokatapauksessa mutta kun kasvaa ja jos perhe tästä muutenkin kasvaa niin aijon kyllä tehdä vain yhtä ruokaa kerralla. Jos ei maistu, voi syödä leipää. Toki voi pyrkiä siihen että jos yksi ei vaikka tykkää sienistä niin sitten niitä ei joka päivä olisi. Mutta nirsoksihan tollanen valinnan mahdollisuus opettaa... Ja sitten kun on sen verran vanha, että voi itse tehdä ruokaa niin sitten saa tehdä mistä itse tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusiin makuihin kannattaa toki totuttaa, mutta kaikkiruokaiset eivät vain voi ymmärtää, miten hirveää on syödä jotain, joka maistuu todella pahalta. Mitä jos joku käskisi teitä syömään paskaa tai olemaan syömättä? Paska olisi terveellistä, mutta haisisi ja maistuisi juuri siltä kuin nytkin. Ihmisten makuaistit ovat erilaisia.
Nirsoiksi syyttelijät, lukekaapa supermaistajista: http://www.makuja.fi/artikkelit/1724610/ajankohtaista/oletko-supermaistaja-nain-testaat-sen-helposti/
Meillä tehdään pääasiassa yhtä ruokaa, mutta joskus kahta. Itse olen ollut lapsena tosi nirso (niin nirso että se häiritsi minuakin) ja ahdistuin suunnattomasti jos oli pakko syödä annos jotain ruokaa mistä en pitänyt. Ja vaikka nykyisin olen hyvin ennakkoluuloton ja syön lähes kaikkea, niin edelleen on ruokia ja ruoka-aineita joita en vaan voi sietää ollenkaan. Lapsi on melkein kaikkiruokainen, mutta muutama juttu on mistä ei tykkää ja se on minusta ok enkä pakota niitä syömään. Esim. avokadosta ei tykkää ollenkaan, joten kun minä ja mies syömme avokadopastaa on lapselle pastan lisukkeeksi jotain muuta, esim. tomaattikastiketta, tai jos avokadoa on esim. salaatissa lapsi saa jättää rauhassa avokadonpalat syömättä.
En ole kokenut tätä systeemiämme ongelmaksi, koska lapsi on saanut kehuja ennakkoluulottomasta syömisestään esim. tarhassa.
Ei. Meillä tehdään paljon erilaisia ruokia.Kokeillaan kaikkea uutta.Lapsetkin syövät kaikkea,ei ole ruokia joita eivät syö.
[quote author="Vierailija" time="23.11.2013 klo 11:46"]
Uusiin makuihin kannattaa toki totuttaa, mutta kaikkiruokaiset eivät vain voi ymmärtää, miten hirveää on syödä jotain, joka maistuu todella pahalta. Mitä jos joku käskisi teitä syömään paskaa tai olemaan syömättä? Paska olisi terveellistä, mutta haisisi ja maistuisi juuri siltä kuin nytkin. Ihmisten makuaistit ovat erilaisia.
Nirsoiksi syyttelijät, lukekaapa supermaistajista: http://www.makuja.fi/artikkelit/1724610/ajankohtaista/oletko-supermaistaja-nain-testaat-sen-helposti/
[/quote]
Nirso = supermaistaja, villi normaali lapsi = adhd tai asperger.... aina pitää olla joku hieno syy kaikkeen!!?? Ok, voi olla että jonkun makuaisti on herkempi tai on allerginen (tämäkin muotitauti) mutta muutaman kerran jälkeen erikoisempikin ruoka alkaa maistumaan -ei pidä luovuttaa heti!!
Ymmärrän kyllä että todella erikoiset ruuat maistuvat oudolle ja ällöttävät mutta tuskin kukaan sellaista kotona edes tarjoaa. Tarkoitan nyt apinan aivoja tai eläinten kiveksiä, tai jotain kiinalaisia mätiä munia. Ne perusraaka-aineet mitä Suomessa käytetään, niistä ei kovin outoja ruokia edes saa!
Onko vieläkin niin, että on kunniakasta, jos syö ihan mitä tahansa lautaselle lapetaan? Onko silloin ollut kasvattajana huono, jos ei lapsi halua syödä kaikkea? Onko silloin itse nirso ja epäkelpo, jos ei pidäkään kaikesta?
MInusta tuollaisesta ajatuksesta pitäisi päästä eroon. Ihmisen olisi saatava kuunnella kehoaa kuinka paljon se ruokaa tarvitsee ja millaista se milloinkin kaipaa. Toisinaan tekee mieli hirveösti hedelmiä, toisinaan kalaa. Joku ei pidöä vahvoista mausteista, joku ei etanoiden suutuntumasta, Kaiken lisäksi makuaisti muuttuu iän myötä.
Mitä hyvää olette oppineet siitä, että ruuan kanssa on tehty pakkoja? Kun opettaja vahti vieressä, että nielitte myös läskinpalat? -Syömishäiriöisin ikäpolvi koskaan.