Pitkävihaisuuden takana voi olla joku syy
Olen ollut jo kaksi vuotta suuttunut kahdelle henkilölle, eikä ole tarkoitus jatkossakaan olla heidän kanssaan tekemisissä. Ihmiset arvostelevat, koska olen laittanut välit poikki näihin ”läheisiini”. Näillä ihmisillä on kuitenkin toinen puoli tarinaa vain tiedossa. He eivät tiedä, että nämä läheiset ovat lukemattomia vuosia kiusanneet minua ja harjoittaneet henkisen väkivallan muotoja, kuten hallintaan pyrkimistä, manipulointia, valehtelua ja muuta kieroilua.
Olen itsekin vähän ihmeissäni pitkävihaisuudestani. Näköjään kuitenkin, kun tarpeeksi kauan tökitään, osaan olla tiukka reviiristäni.
Kommentit (9)
Leila Koo kirjoitti:
Ei kannata tuhlata tunteitaan. Vihaaminen vie aivokapasiteettia, jos edelleen käsittelee kokemiaan loukkauksia. Kannattaa jättää ikävät henkilöt vain menneisyyteen, olla pitämättä mitään yhteyttä ja vastaamatta yhteydenottoyrityksiin. Muuten he hallitsevat edelleen - ja voivat hallita vielä kuoltuaankin.
Näin olen siis tehnytkin. Pitkävihaisuudella lähinnä tarkoitin sitä, etten ole leppynyt anteeksipyyntöihin tms.
Ymmärrän niin hyvin mistä Ap puhuu. Minulla on liian pitkä pinna. Mutta kun se lopulta katkeaa, on seuraukset kohtalokkaat
Mitä muita ongelmia sinulla on ap? Tuollainen ei ole olenkaan tervettä ja varsinkaan se ei ole tervettä, että jauhat asiasta vielä vuosien päästä ja annat muiden ihmisten lietsoa itseesi vihaa vielä enemmän. Hakeutuisit jo hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Mitä muita ongelmia sinulla on ap? Tuollainen ei ole olenkaan tervettä ja varsinkaan se ei ole tervettä, että jauhat asiasta vielä vuosien päästä ja annat muiden ihmisten lietsoa itseesi vihaa vielä enemmän. Hakeutuisit jo hoitoon.
Juuri tämä on sitä henkistä väkivaltaa. Haukutaan toista sairaaksi ja käsketään hänen hankkiutua hoitoon. Kyllä sympatiani ovat enemmän apn puolella kuin näiden mukamas totuuksien laukojien. Sitä saa mitä tilaa...
Vierailija kirjoitti:
Mitä muita ongelmia sinulla on ap? Tuollainen ei ole olenkaan tervettä ja varsinkaan se ei ole tervettä, että jauhat asiasta vielä vuosien päästä ja annat muiden ihmisten lietsoa itseesi vihaa vielä enemmän. Hakeutuisit jo hoitoon.
Ei ole oikeastaan muuta ongelmia, vähän työ- ja opintostressiä, kiitos kysymästä.
Olen edelleen vihainen teini-ikäisen tyttäreni (oli alle 14 v.) hyväksikäyttäjälle. Hyväksikäyttäjä on entinen miesystäväni, johon valitettavasti luotin, joten syytän myös itseäni. En olisi uskonut, että voi tehdä tuollaista. Teko on aiheuttanut lapselleni paljon pahaa (mielenterveysongelmia) ja minulta on aika pitkälle mennyt luotto miehiin (lukuunottamatta esim. veljeäni ja poikaani). Kuulin teosta vasta vajaa kaksi vuotta sitten. Tytär oli jo täysi-ikäinen eikä halua nostaa syytettä, asia ahdistaa häntä. En tule koskaan hyväksymään tekoa tai ymmärtämään tekijää. Ehkä asia vaan siirtyy taka-alalle mielessäni ajan kanssa, en haluaisi kantaa kuluttavaa, voimakasta vihaa.
Se, onko toinen puoli tiedossa, ei ole välttämättä lainkaan selvää. Olisi hyvä voida antaa anteeksi kaikesta huolimatta
Ei kannata tuhlata tunteitaan. Vihaaminen vie aivokapasiteettia, jos edelleen käsittelee kokemiaan loukkauksia. Kannattaa jättää ikävät henkilöt vain menneisyyteen, olla pitämättä mitään yhteyttä ja vastaamatta yhteydenottoyrityksiin. Muuten he hallitsevat edelleen - ja voivat hallita vielä kuoltuaankin.