Lue keskustelun säännöt.
Lapsenkasvatuksesta, mitä ihmettä tekisin?
22.09.2020 |
Kun leikki-ikäinen ei suostu pukemaan, vaan heittelee vaatteensa kun ojennan niitä hänelle itse puettavaksi ja kiemurtelee velttona kun minä puen hänet. Miten kummassa tuollaisen saa pukemaan itse? Osaa kyllä.
Joskus höpsöttely auttaa, mutta usein itseänikin alkaa tympäistä niin ettei onnistu.
Kommentit (24)
Pistä se jäähylle seisomaan naama seinää vasten ja tee selväksi, ettei siitä ole pois tuleminen ennen kuin suostuu pukemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vie se ulos sisävaatteissa. Kyllä alkaa pukeminen kiinnostaa sillä sekunnilla, kun vilu hiipii luihin ja ytimiin.
Joskus syynä voi olla aistiherkkyys. Vaatteet ahdistavat niin paljon, ettei niitä haluta pukea. Kannattaa siis kiinnittää huomiota siihen, että vaatteet ovat mahdollisimman mukavat päällä. Kuvakortit toimivat. Esim. Kolme kuvaa. ”Ennen, sitten, jälkeen”. Vaikkapa ensin käydään vessassa, sitten puetaan, sitten lähdetään ulos. Minulla on erityislapsi, joka ei halunnut pukea ollenkaan, kun oli kolmivuotias. Syyksi löytyi myöhemmin mm. aistiherkkyys, puheen ymmärtämisen vaikeus, toiminnan ohjauksen vaikeus ym. Mutta tosiaan: kuvakortit! Tai piirrä vaikka parin kuvan sarja. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vie se ulos sisävaatteissa. Kyllä alkaa pukeminen kiinnostaa sillä sekunnilla, kun vilu hiipii luihin ja ytimiin.
Ei tätä voi suomessa tehdä, tai voi jos haluaa lasun asiakkuuden. Niin sairasta kun se onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vie se ulos sisävaatteissa. Kyllä alkaa pukeminen kiinnostaa sillä sekunnilla, kun vilu hiipii luihin ja ytimiin.
Ei tätä voi suomessa tehdä, tai voi jos haluaa lasun asiakkuuden. Niin sairasta kun se onkin.
Kyllä voi. Ei se mikään pahoinpitely ole. Tekevät niin päiväkodissakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä kuritus auttaa jos lapsi on tottelematon.
Olen pukenut välillä väkisin. Ei ole ollut paljoa vaihtoehtoja. Vähän vanhempana syy-seuraus. Hyvinkin konkreettisesti. Meillä taisteltiin joka kerta päiväkodin eteisessä iltapäivällä. Itelläkin kyyneleet silmissä kun niin vi#utti ja harmitti kun JOKA kerta sama juttu. Erityislapsi kyseessä, autisti. Kerran perjantaina sanoin kun ei suostunut pukemaan että selvä, karkkipäivää ei sitten ole jos et pue. Oli silloin 5-vuotias . No ei pukenut. Otin vaatteet käteen ja käveltiin sisävaatteissa kotiin talvella (ei pakkasta) noin kilometrin matka. Hetken päästä lähdin kauppaan ja ostin kaikille muille lapsille karkit paitsi tälle autistille. Ei valittanut, ei pyytänyt karkkia ja ajattelinkin että rangaistus ei toiminut mutta seuraavana maanantaina ei päiväkodin eteisessä pukemisesta taisteltu. Tämä lapsi nyt 13-vuotias eli tästä jo aikaa.
En tiedä mikä teillä toimii. Meillä nyt 3-vuotias joka kyllä onneksi yleensä pukee. Jos venkoilee ja kiukuttelee esim kauppaan lähdössä niin sanon että jos ei pue ei pääse mukaan ja toteutan sen. Näin on tehty kerran. Itki hysteerisenä perään ja sen jälkeen on riittänyt sanominen että jos et pue et pääse mukaan. Tuntuu pahalta joo mutta se lapsi ei siitä rikki mene ja parhaimmassa tapauksessa menee kerrasta perille ja vaatteet löytää tiensä päälle jatkossa ja kaikilla hyvä mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi teidän lapsiparkoja. Ilmankos tämä maa voi niin huonosti.
En suosittele käyttämään hylkäämis-taktiikkaa, sillä vaikka se on toimiva uhkailukeinu, voi se jättää jälkensä.
Ei ole mitään traumaattisempaa lapselle kuin se, että äiti/isä hylkää. Ajatuskin siitä järkyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kilpailu, palkinto... Ne normaalit uhkailu, lahjonta ja kiristys. Mene itse pois huoneesta, jos alkaa pelleilemään, kun olet vieressä. Sano, että lasket sataan ja mene pois ja laske toisesta huoneesta. Tee itse jotain muuta, sano että kisaatte siitä kumpi on nopeampi omassa hommassaan. Sano, että esim. 5min aikaa, siitten lähdette ovesta ulos, oli vaatteet päällä tai ei.
Vierailija kirjoitti:
En suosittele käyttämään hylkäämis-taktiikkaa, sillä vaikka se on toimiva uhkailukeinu, voi se jättää jälkensä.
Ei ole mitään traumaattisempaa lapselle kuin se, että äiti/isä hylkää. Ajatuskin siitä järkyttää.
Ei sellaista taktiikkaa olekaan, mikä ei muka nykyään aiheuttaisi traumoja pikku piltille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En suosittele käyttämään hylkäämis-taktiikkaa, sillä vaikka se on toimiva uhkailukeinu, voi se jättää jälkensä.
Ei ole mitään traumaattisempaa lapselle kuin se, että äiti/isä hylkää. Ajatuskin siitä järkyttää.
Rangaistuksen kuuluukin järkyttää. Ei se muuten toimi pelotteena.
Sinnikkäästi ja lempeästi jatkat vain vaatteiden laittamista päälle. Ja heti kun lapsi osoittaa jaksamista pitää niitä päällä, annat ohimennen kehun siitä.
Älä missään olosuhteissa tee mitään seuraavista:
- tiuskaise (esim. ei sitten, sitten ei mennä, sitten jäät tänne, ole sitten ilman)
- vastuuta lasta omasta tai muiden tunteestasi (katso nyt kun äiti on surullinen, nallea nyt kyllä harmittaa, hoitotäti on nyt vihainen)
- ryhdy kovaotteiseksi. Toimi niinkuin käsissäsi olisi maailman arvokkain asia. Sitä hänen pitäisi sinulle ollakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinnikkäästi ja lempeästi jatkat vain vaatteiden laittamista päälle. Ja heti kun lapsi osoittaa jaksamista pitää niitä päällä, annat ohimennen kehun siitä.
Älä missään olosuhteissa tee mitään seuraavista:
- tiuskaise (esim. ei sitten, sitten ei mennä, sitten jäät tänne, ole sitten ilman)
- vastuuta lasta omasta tai muiden tunteestasi (katso nyt kun äiti on surullinen, nallea nyt kyllä harmittaa, hoitotäti on nyt vihainen)
- ryhdy kovaotteiseksi. Toimi niinkuin käsissäsi olisi maailman arvokkain asia. Sitä hänen pitäisi sinulle ollakin.
Voi tunteiden vastuutus sentään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suosittele käyttämään hylkäämis-taktiikkaa, sillä vaikka se on toimiva uhkailukeinu, voi se jättää jälkensä.
Ei ole mitään traumaattisempaa lapselle kuin se, että äiti/isä hylkää. Ajatuskin siitä järkyttää.
Rangaistuksen kuuluukin järkyttää. Ei se muuten toimi pelotteena.
Nämä on näitä fyysisen kurituksen puolestapuhujia, ns. vanhan liiton kansalaisia. Onneksi teitä on nykyään vähenevissä määrin, me vanhemmat olemme jo tarpeeksi traumatisoituneita kiitos teidän.
Meillä toimii yleensä että saa valita itse vaateet (3v), keskustellaan mikäö on teema, olisiko vaikka palomies ja etsitään siihen palomiespaitaan sopivat kalsarit ja sukat yms...Tai sitten joku muu. Suurimmaksi osaksi toimii. Vähän hidasta joskus mutta yleensä innostuu ja varsinkin jos on vaikka joku uusi paita tms.
Vaatteet kainaloon ja lapsi toiseen. Kyllä pukeminen alkaa pihan puolella sukkasillaan seisoessa yleensä kiinnostaa. Ei tarvitse toistaa kovin montaa kertaa, kun viesti menee jo jakeluun.
Tai sitten voit toki kasvattaa katsomalla perseilyä seuraavat 400 päivää joka päivä.
En ole kasvatustieteen tohtori, joten en osaa sanoa kumpi on vahingollisempaa.
Miten luulet, että lapsi toivoisi sinun toimivan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suosittele käyttämään hylkäämis-taktiikkaa, sillä vaikka se on toimiva uhkailukeinu, voi se jättää jälkensä.
Ei ole mitään traumaattisempaa lapselle kuin se, että äiti/isä hylkää. Ajatuskin siitä järkyttää.
Rangaistuksen kuuluukin järkyttää. Ei se muuten toimi pelotteena.
Nämä on näitä fyysisen kurituksen puolestapuhujia, ns. vanhan liiton kansalaisia. Onneksi teitä on nykyään vähenevissä määrin, me vanhemmat olemme jo tarpeeksi traumatisoituneita kiitos teidän.
Vähän niin kuin vangit traumatisoituvat, jollei vankilassa ole hotellitason mukavuuksia. T: moderni oikeuslaitos
Tuttua. Meillä auttaa parhaiten syy-seuraus ajattelu. "Jos et nyt pue, niin sitten ei ehditä ulkoilemaan/leikkimään, äidin pitää laittaa ruokaa. Tai "nyt sitten myöhästyt päiväkodin leikeistä".
Tai sitten kisailu "kumpi on eka pukenut, et varmasti voita äitiä".
Tai lopulta vihaisena..."ei tästä nyt tule yhtään mitään, äiti lähtee nyt ulos joka tapauksessa kun on ihan pakko"
Karseeta on. Joka päivä.