Lue keskustelun säännöt.
Kun aikuinen lapsi ei halua olla tekemisissä vanhempiensa kanssa syy on aina........
22.09.2020 |
vanhemmissa. Olen itse kasvanut narsistiperheessä. Tajusin asian vasta kun tulin itse äidiksi. Lapsuudessa ja nuoruudessa koin paljon pahaa oloa mitä en ymmärtänyt. Tämä paha olo johtui kodin ilmapiiristä, lapsena en tätä tajunnut. Minua on pahoinpidelty henkisesti ja fyysisesti. Haukuttu, dissattu, nöyryytetty, arvosteltu, ei ole kannustettu, ei rakastettu, ei nähty minua ihmisenä vaan jonain hankalana tapauksena. Koin paljon ahdistusta ja tämä on näkynyt käytöksessäni lapsuudessa. Mutta mun vanhemmissahan ei tosiaan ole mitään vikaa, kaikki kiiltää valkoisena ulospäin niinkuin kuuluu. Olen kasvanut mielenvikaisessa perheessä ja tämän tajuttua olen tullut todella vihaiseksi siitä kaltoinkohtelusta, mitä olen joutunut kokemaan. Olen katkaissut välit vanhempiini, koin että voin paremmin ilman sitä myrkyllistä ja mielenvikaista ilmapiiriä, missä esitetään jotain muuta kuin ollaan.
Kommentit (7)
Tuo sana hankala on paljastava.
Minä hain lähestymiskieltoa ja se minua piinannut narsisti piti pitkän yksinpuhelun siitä, miten MINÄ AINA OLIN OLLUT NIIN HANKALA.
Ja nytkin olin niin hankala, etten antanut hänen alkaa huseerata perheessäni rajatta ja jopa ilkesin sanoa, että hän toimi väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap puhuu asiaa. Mulla oli henkistä väkivaltaa , kiikutin äitini kädestä pitäen psykologille kasvatusneuvolaan. Ihana psykologi ymmärsi mistä on kysymys , äitini piti mykkäkoulua koko istunnon ajan. Vasta kun psykologi lopussa sanoi että voin muuttaa lastenkotiin kunnes olen täysi-ikäinen äiti havahtui. Ajatteli varmaan että mitä ihmiset sanovat, sen jälkeen puheyhteys äitiin oli vähän normaalimpi. Äitille oli hyvin tärkeää että kulissit on kunnossa ja usein kuultu lause oli " ajattele mitä ihmisetkin sanovat ". Toivon voimia meille jotka olemme kokeneet pahuutta! Elämä kantaa kyllä ,täytyy vain uskaltaa heittäytyä elämän kannettavaksi!
Tämä herätti minut, isäni sanoi minulle kun olin 40-vuotias, et tee koskaan niinkuin me sanomme. Voiko sairaammin ihminen ajatella, miksi minun pitäisi tehdä 40-vuotiaana, niinkuin isäni sanoo. No, isäni on paksunahkainen narsisti ja tämä hänen lauseensa kertoo kaiken, hän on tyrannisoinut lapsuuttani, nuoruuttani, aikuisuuttanikin on yrittänyt tyrannisoida, mutta siihen en ole lupaa antanut. Olen myös ajatellut, että millä ihmeen oikeudella tämä ihminen pilasi lapsuuteni ja nuoreeni ja on yrittänyt pilata myös aikuisuuteni. En ole koskaan pitänyt isästäni, hänessä on jotain hyvin vastenmielistä ja mielenvikaista. Valitettavasti tämä mielenvikaisuus on myös tarttunut äitiini, ovat olleet yhdessä 50-vuotta. Äitini ei ole koskaan puolustanut minua lapsuudessa, nuoruudessa, aikuisuudessa, mutta edelleen seisoo siellä tämän narsistin rinnalla. Voiko mielenvikaisempaa olla.
samaa mielt. myös yhden narsistin ja toisen alistuja-aloholistin kasvattama. toinen jo kuollut, oli helpotus. pahempi elää. voitte päätellä kumpi noista.
No en sanoisi että syy on AINA vanhemmissa. Typerästä yleistyksestä tuo alapeukku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa että se lapsi ei voi olla narsisti tai vastaava, vaan aina vanhempi. No just.
Kokemukseni on samankaltainen. Vasta kun tulin itse äidiksi havahduin siihen, miten asiat todellisuudessa olivatkaan ja ovatkaan. Äitini kanssa tilanne on sellainen nyt, että emme ole juuri missään tekemisissä. Kun vanhempana on narsisti, niin ainoa tapa voida hyvin on katkaista välit. Joko kokonaan, tai niin, että pitää kunnon etäisyyden.