Raskaana 23rv ja mies ei halua isäksi

Höhöhööö! Vedätys kariutui leikkimökkiin. Miten kömpelö moka ap!

Olikohan tottakaan koko juttu, ei tuppisuut muutu yhdessä yössä, se on ainakin varma!

Toki hienoa jos kaikki hyvin!

No ei ollut totta, leikkimökkiä ei rakenneta parissa päivässä, ei edes kahden hengen voimin. Se on mahdotonta.

ja ehti vielä rakennushommilta kauppaan ja ruokaa laittamaan ynnä koristelemaan mökin. Mahtava isä siitä tulee, kun on noin älynopee, vaipat vaihtuu kädenkäänteessä :)

Surullista että AV-mammat eivät kestä onnellista loppua. Ap minä haluan sanoa että olen iloinen puolestasi ja miehesi puolesta. Asioilla on tapana järjestyä,

Jaaha. Mieheltä tuli sitten viestiä ettei aio tulla kotiin yöksi. ap

Pidä ap meidät ajan tasalla!

Kuulostaa kyllä vähän siltä, että miehellä on menossa jonkinlainen kriisi joka nyt sitten ilmenee tuollaisena kiukutteluna.... Minusta tuosta yksittäisestä lapsellisesta suutahtamisesta ei vielä kannattaa vetää mitään lopullisia johtopäätöksiä, voi olla pikaistuksissaan tokaistu. Mies varmaan itsekin tietää että toimii väärin ja lapsellisesti ja se nolottaa. Sitten on helpompi leikkiä suuttunutta kuin keskustella aikuisesti. Suosittelisin että koitat olla murehtimatta vielä turhia ja käyt nukkumaan.... huomenna on uus päivä ja silloin miehenkin kanssa voi toivottavasti keskustella aikuismaisesti ja järkevästi.

On ymmärrettävää ja ihan tiedostettuakin, että miehet saattavat suhtautua asiaan noin. Vauva ei kasva hänen sisällään eikä raskaus välttämättä ole samalla lailla osa hänen jokapäiväistä elämäänsä, kuten se sinulle varmasti on. Tunnet vauvan liikkeet, koet pahoinvointia, hormonit pistävät sinut pohtimaan äidiksi tuloa ja rakentamaan pesää. Kuten yllä on jo mainittu, usein miehet alkavat käsittää isäksi tulon vasta kun vauva syntyy. Heillä vanhemmaksi kasvu ei välttämättä tapahdu jo raskauden aikana, kuten naisilla tapahtuu.

Olen todella pahoillani, että teillä tilanne on nyt kärjistynyt noin pahaksi. Ehkä kannattaa nyt antaa miehen hetkeksi rauhoittua ja miettiä asioita. Jos hän kokee, että ei todella ole valmis isäksi eikä lasta halua, niin ehkä sinun on parempi ilman häntä. Uskon ja toivon kuitenkin, että tämä on vain väliaikaista. Samalla laillahan naisetkin välillä täysin mustavalkoisesti ovat jotain mieltä ja seuraavassa hetkessä täysin päinvastaista mieltä. Sinulle pitkää pinnaa toivotan! Ja onnea raskaudesta!

Onko miehellä omassa isäsuhteessaan ongelmia?

Tuo teksti I love Daddy suisti hänet ilmeisesti raiteiltaan.

No eipä tuollainen ihan normaalia käytöstä ole, en ole koskaan kuullut kenenkään kunnollisen perheenisän noin käyttätyvän tuossa vaiheessa..ja vaan liukenee yöelämään..ei hyvältä vaikuta. Harmillista että tuollainen moukka on sinulle puolisoksi sattunut. Kyllä aikuinen mies "osaa" tulla isäksi ihan ilman pelleilyä. Jotain on selvästi vinossa. Toivottavasti asiat muuttuu mutta en kyllä liikoja luottaisi. Tosi ikävää sinulle aloittaja, tsemppiä ja koita olla rauhallinen kuitenkin, kyllä vauva vaistoaa mielentilat. Vaikka vaikeaahan se nyt varmasti on. Ei kaikista vaan ole isäksi.

Kiitos teille, ette tiedä miten paljon auttaa kuulla muiden kokemuksia ja mieleipiteitä nyt. Aloin miettimään että olenkohan itse ollut liian innoissani asiasta. Mies ehkä kokee tippuneensa kärrystä, kun tosiaan eihän hän koe raskautta samalla tavalla kuin minä. Alkoi mielessä pyöriä vain kauhukuvia muista naisista ja kaikkea muuta hölmöä. Ap.

[quote author="Vierailija" time="21.11.2013 klo 23:43"]

Onko miehellä omassa isäsuhteessaan ongelmia?

Tuo teksti I love Daddy suisti hänet ilmeisesti raiteiltaan.

[/quote]

Miehen oma isä on kuollut miehen ollessa teini-ikäinen. Ap

Eihän miehellä tässä enää ole mitään vaihtoehtoja. Isä siitä tulee joka tapauksessa, valita saa vain, tuleeko huono isä vai hyvä isä. Toivottavasti mies tulee tolkkuihinsa pikapuoliin ja kyseessä oli vain yksittäinen paniikkikohtaus. :(

Ap, onhan sulla ystäviä joiden kanssa jakaa ilo lapsesta? Sinä et ole vastuussa miehesi käytöksestä, hän on aikuinen ihminen. Keskity siihen, ettei mies pääse vaikuttamaan kielteisesti sinun ja vauvan suhteeseen vaan voit odottaa lasta rauhallisin mielin. Sinun ei tarvitse tuntea syyllisyyttä raskaudesta eikä pyydellä sitä anteeksi. Hakeudu sellaisten ihmisten seuraan, jotka ovat ihmisinä empaattisia ja lämpimiä, ja odottavat myös esikoistaan tai ovat muuten kiinnostuneita raskaudestasi. Heiltä saat voimaa.

On niitä onnekkaita, joiden mies on heidän elämänsä paras tuki ja turva. Mut sitten on valtava määrä naisia, joita toiset naiset kannattelevat elämän iloissa ja suruissa, koska siitä miehestä nyt ei vaan sitten ollut mihinkään vaikka luuli toisin. Toista ihmistä ei voi muuttaa, mut elämän on mentävä eteenpäin, ja itsestään ja lapsestaan on pidettävä huolta. Ala rakentaa itsellesi jo nyt tukiverkkoa äitiyslomaa silmällä pitäen, ihan oman psyykkisen jaksamisen vuoksi (jos sulla ei sellaista tukiverkkoa vielä ole). Lapsen syntyminen on elämästi parhaimpia asioita, jos ei peräti paras. Lapsen kuuluu saada kasvaa siinä tunteessa, että hän on hyvä ja rakastettu.  Naisen on huolehdittava siitä, että lapsen ympärillä on ihmisiä jotka näkevät lapsen hyvänä ja arvokkaana. Ehkä mieskin jonain päivänä ymmärtää lapsen ja isyyden arvon. Aika useinhan näin käykin. Mutta siihenkin kannattaa varautua, ettei näin ehkä käykään. Kun on itse huolehtinut itselleen riittävästi emotionaalista tukea, muualta kuin mieheltä, silloin kun sitä on tarvinnut, ei pettymys mieheen muutu katkeruudeksi. 

Voimia, voi olla että asiat alkavat sujuakin. Ja sulla on oikeus olla onnellinen lapsestasi, näytellä niitä potkareita ja puhua raskaudesta. Älä anna miehen viedä sulta odotuksen iloa, koska siinä on iso riski että se vaikuttaa myös sitten synnytyksen jälkeiseen aikaan ja lisää masennusriskiä. Vaikka kuinka miestään rakastaa ja haluaa ymmärtää, niin jossain se raja menee, ja minusta tässä.

Mites ap, onko miehestä kuulunut? Voi olla tosiaan ohimenevää ahdistusta, joka nousi vaan pintaan kun näki jotain todella henkilökohtaista ja konkreettisesti todelliseen vauvaan liittyvää. Meillä mies oireili raskausajan ihan samalla tavalla, mutta se liittyi hänen omaan isäsuhteeseensa ja pelkoon, ettei osa olla isä ja että jos ei saakaan hyvää suhdetta vauvaan...ohimenevä vaihe todennäköisesti, joka vaan pitäisi rauhassa käsitellä ja saada miehelle tunne, että hän voi puhua myös peloistaan sinulle. 

Toisaalta ystäväni mies häippäiisi raskausaikana, koska tajusi vasta raskauden alkaessa näkyä, että ei halua elää lapsiperhe-elämää eikä tule jaksamaan arkea lapsen ja tuoreen äidin kanssa. Mutta heillä jo muutenkin ongelmia ja lapsi oli tehty enemmän naisen toiveesta. Isä ei halua edes tavata lastaan ja on muuttanut toiselle paikkakunnalle. Jotkut vain pakenevat, mutta se lienee harvinaisempaa. 

Tsemppiä ap, pidä huolta nyt itsestäsi!

Mites ap, onko miehestä kuulunut? Voi olla tosiaan ohimenevää ahdistusta, joka nousi vaan pintaan kun näki jotain todella henkilökohtaista ja konkreettisesti todelliseen vauvaan liittyvää. Meillä mies oireili raskausajan ihan samalla tavalla, mutta se liittyi hänen omaan isäsuhteeseensa ja pelkoon, ettei osa olla isä ja että jos ei saakaan hyvää suhdetta vauvaan...ohimenevä vaihe todennäköisesti, joka vaan pitäisi rauhassa käsitellä ja saada miehelle tunne, että hän voi puhua myös peloistaan sinulle. 

Toisaalta ystäväni mies häippäiisi raskausaikana, koska tajusi vasta raskauden alkaessa näkyä, että ei halua elää lapsiperhe-elämää eikä tule jaksamaan arkea lapsen ja tuoreen äidin kanssa. Mutta heillä jo muutenkin ongelmia ja lapsi oli tehty enemmän naisen toiveesta. Isä ei halua edes tavata lastaan ja on muuttanut toiselle paikkakunnalle. Jotkut vain pakenevat, mutta se lienee harvinaisempaa. 

Tsemppiä ap, pidä huolta nyt itsestäsi!

On se kummallista, että ainoa asia, jota mieheltä raskausaikana on se, että ei päästäis suustaan jokaista aivopieruaan mikä päähän pälkähtää. Ja joidenkin kohdalla sekin on sitten liikaa vaadittu....joskus tuntuu siltä, että on paljon miehiä joiden on otettava jonkinlaista sosiaalista vastuuta ensimmäistä kertaa elämässään vasta kun lapsi on syntymässä, eikä heillä ole silloin mitään valmiuksia siihen. Kiukutellaan, puretaan se oma paha olo kaikkiin eikä hetkeksikään pysähdytä miettimään, miltä se käytös muista tuntuu. On vaan se minäminäminä. Ja useimmat saavat ne lapsensa lähempänä kolemakymppiä, jolloin pitäis osata vähän enemmän.

Ikävä kyllä, on täysin realistista epäillä miehen olevan tai jo olleen uskoton tuossa tilanreessa. Ehdota terapiaa, yhteistä tai erikseen.

Missäs miehesi oli yötä? Mistä se majapaikan noin äkkiä keksi? Ihan kuin olisi etsinyt tekosyytä. En voi mitään tuli sellainen kutina.

Meillä esikoinen oli yhteinen toive, sitä ennen oli ollut keskenmeno. Mies oli kuitenkin melko innokas menemään kuntosalille mieluummin kuin vauvantavaroita katsomaan. Vauvamaha oli sen mielestä tosin hyvin seksikäs. No ollessani viikolla 32 pakotin sen sitten kanssani lastenrattaita ostamaan ja muita tavaroita. Sieltä tullessani työnsin rattaita edelläni sisälle, ja mies tokaisi: "no nyt mä vasta tajuan että meille tosiaan tulee se vauva!"

Häh, mies oli ollut mukanani ultrat ja kaikki, mutta silloin se vasta valkeni, miksi se maha on paisunut. Ihan hyvä kolmen lapsen isä siitä tuli.

Ehkä ap:n miehelle valkeni vasta nyt, että tässä ei leikitäkään kotia, vaan totisinta totta. Ikävä kyllä ap:n kannalta. Olen pahoillani.