Raskaana 23rv ja mies ei halua isäksi

Voi kyynel.

Olisko asia kannattanu harkita ennen kuin pääsit näin pitkälle? Jos ite haluat pitää sen lapsen ja mies ei niin ei siinä vaihtoehtoja ole muuta kuin ero. Toinen on sit että annat adoptioon, mut aborttia et voi enää tehdä..

Sano, että isäksi tulee etkä sinäkään voi päättää, ettet haluakaan äidiksi. Olisi miettinyt kaksi kertaa ennen kuin nusaisi.

Kannattaako jättää ehkäsy pois ennen kuin kysyy mieheltä haluaako isäksi...?

No miten se aikoo isäksi tulonsa nyt estää??

Olemme olleet naimisissa useamman vuoden ja lapsi oli harkittu ja haluttu. Nyt mies käänsi kelkan, ei haluakaan isäksi. Voiko tämä olla vain joku ohimenevä vaihe/pelkotila? Onko muilla ollut vastaavaa?

[quote author="Vierailija" time="21.11.2013 klo 23:02"]

Olemme olleet naimisissa useamman vuoden ja lapsi oli harkittu ja haluttu. Nyt mies käänsi kelkan, ei haluakaan isäksi. Voiko tämä olla vain joku ohimenevä vaihe/pelkotila? Onko muilla ollut vastaavaa?

[/quote]

Tämä olin minä.ap

miehet saattaa kypsyä vasta vauvan synnyttyä tai vasta vuosia sen jälkeen...ei mitenkään tavatonta, että mies perääntyy raskauden aikana.... Nim. Kokemusta on, isänä nyt jo 3v ;)

Sillä on vielä pitkä aika tottua ajatukseen :) Miehilläkin voi heittää tunteet häränpyllyä raskausaikana, tietenkin tuntematon pelottaa heitäkin :)

ikävä tilanne :(

MIES ON OTTANUT RISKIN kun on päästänyt siemenensä sisällesi ja on siksi vastuussa myös siitä mihin se johtaa. Todella epäreilua tässä tilanteessa olla sillä asenteella, että en mä ois mitään vauvaa halunnut. Toivotaan, että hän kasvaa isyyteen, vanhemmuuteen pikkuhiljaa kasvaa niin isä kuin äiti, raskauden aikana ja edelleen sen jälkeen... Jos joudut yksinhuoltajaksi, se on raskasta, mutta siinä on omat hyvätkin puolensa.

Tsemppiä ja älä stressaa liikaa, se ei ole hyväksi vauvalle ;)

[quote author="Vierailija" time="21.11.2013 klo 23:02"]

Olemme olleet naimisissa useamman vuoden ja lapsi oli harkittu ja haluttu. Nyt mies käänsi kelkan, ei haluakaan isäksi. Voiko tämä olla vain joku ohimenevä vaihe/pelkotila? Onko muilla ollut vastaavaa?

[/quote]

On ollut eikä miestä ole näkynyt enää sen jälkeen. Eikun kaksi kertaa kävi lasta tapaamassa tämän ollessa vauva.

minä tulin vahingossa raskaaksi kun emme miehen kanssa olleet edes kauaa tunteneet (ehkäisystä huolimatta). päätin että pidän lapsen vaikka yksin ja mies olikin kokoajan vauvaa vastaan ja sanoi suoraan vielä 1 kk ennen synnytystä että ei halua lasta eikä tulla isäksi. mites kävi, mies rakastui pieneen vauvaan heti kun sen näki ja on tyttö on nykyään miehen silmäterä ja päivänpaiste. minulla rakkaus ja kiintymys vauvaan kesti kuitenkin useamman kuukauden vaikka minä enemmän sitä odotin. kyllä se siitä!

[quote author="Vierailija" time="21.11.2013 klo 23:02"]

Olemme olleet naimisissa useamman vuoden ja lapsi oli harkittu ja haluttu. Nyt mies käänsi kelkan, ei haluakaan isäksi. Voiko tämä olla vain joku ohimenevä vaihe/pelkotila? Onko muilla ollut vastaavaa?

[/quote]

Voi olla ohimenevää.  Tosi ikävää, että mies nyt käänsi kelkkansa, eikä tue sinua. Toivottavasti hän tajuaa kääntää kelkkansa oikeaan suuntaan takas :)

Kiitos kun vastaatte ystävällisesti. En oikein osaa tapahtumia tai ajatuksia pukea sanoiksi, tämä tapahtui siis tänä iltana ja tuli niin paha mieli. Mies lähti ulos heti asiasta sanottuaan. Tilanne kärjistyi siis kun näytin miehelle kaverin antamaa (omasta mielestä hieman kliseistä mutta harmitonta?) potkupukua, jossa teksti I love Daddy. Itse ajattelin että puku oli hellyyttävä. 

Kiitos kun vastaatte ystävällisesti. En oikein osaa tapahtumia tai ajatuksia pukea sanoiksi, tämä tapahtui siis tänä iltana ja tuli niin paha mieli. Mies lähti ulos heti asiasta sanottuaan. Tilanne kärjistyi siis kun näytin miehelle kaverin antamaa (omasta mielestä hieman kliseistä mutta harmitonta?) potkupukua, jossa teksti I love Daddy. Itse ajattelin että puku oli hellyyttävä. Ap

Hei kaikki, ap tuli kertomaan iloisia uutisia :)

Mies oli tosiaan mökillä yksin viikonlopun tuulettamassa ajatuksiaan. Soitti minulle tänään aamulla, että lähtisin tulemaan mökille. Minä lähdin ajelemaan sekavin tuntein.

Mies oli koristellut koko mökin kauniisti, kynttilöitä ja kukkia oli. Hän oli kokannut lempiruokaani. Kaikista kauneinta oli kuitenkin miehen järjestämä yllätys, hän oli mökkinaapurin kanssa rakentanut tulevalle lapsellemme pihalle leikkimökin ja hiekkalaatikon. Itkuhan siinä pääsi, molemmilta.

Juttelimme pitkään ja avoimesti, mies kertoi että oli säikähtänyt omia tunteitaan pahemman kerran, pelkäsi ettei osaa olla lapselle isä. Kiitos teidän, osasin ajatella raskautta ja miehen ulkopuolisuutta aivan eri tavalla kuin ennen. Mies oli todella pahoillaan ja myönsi tehneensä väärin, pyysi aidosti anteeksi että oli pahoittanut minun mieleni. Tuntui ymmärtävän kuinka kamalalta minusta tuntui. 

Sovimme että tästä eteenpäin puhumme asioista yhdessä, kyllä minuakin pelottaa tuleva äitiys, kaikki on meille aivan uutta ja ihmeellistä. Uskoisin kuitenkin että tämä kriisi oli sinällään tässä, toki pelko on varmasti vielä olemassa mutta nyt se on molempien puolesta tiedostettua. 

Minä olen tilanteeseen nyt tyytyväinen, en osaa olla miehelle asiasta enää vihainen. Näen asian inhimillisen puolen. 

Oikein ihanaa loppuvuotta kaikille jotka autoitte ja tsemppasitte minua, kiitos vielä!

-Ap

IHANAA ap! 

Onpa miehesi nopea rakentaja. Ihmettelen.

Kiva tarina.

On kyllä nopeasti leikkimökki valmistunut :)

Mekin olemme tehneet sen itse kerralla, mutta ei kyllä ihan parissa päivässä onnistunut vaikka molemmat teimme sitä :)