Joku äijä selitti ihan tohkeissaan tänään autoliikkeessä puhelimessa jollekin toiselle: "Skouppi, strategia, hooärrä, tiimit, automatisointi, digitalisaatio..."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun yhdessä entisessä työpaikassa kaikki organisaation vähänkään isommat pomot oli jossain ihme retriitissä jotain kolme päivää aamusta iltaan miettimässä jonkun tosi kalliin konsultin johdolla että mikä on oikein organisaation strategia (ja visio ym.) Oli kuulemma hirveän raskasta kun piti ihan väkisin keksiä jotain hienoja lauseita siellä. En huomannut että käytännön tasolla toimintaan olisi ollut mitään vaikutusta. Toki ne lauseet saatiin kirjatuksi johonkin nettisivulle ylös.

Ääripäät on mitä on aina. Työskenneltyäni ilman minkään valtakunnan visioita, strategioita, työnantajalupauksia, arvoja sun muita pyöritetyssä puljussa voin kyllä todeta, että kyllä ne ylätason määrittelyt kummasti vain vaikuttavat asioihin ja ilmapiiriin. 

Juuri näin. Jos oikeastaan ei tiedetä miksi edes ollaan olemassa, niin kyllä se työntekoon vaikuttaa. Toisaalta väkisin väännetyssä visiostakaan ei ole mitään hyötyä. 

Ihan normisettiä se on tämän päivän työelämässä. Noita asioita pyöritetään jatkuvasti. Oli noloa tai ei. Eivätkä ne koodarit sitä viime kädessä tee, kyllä siinä on muitakin mukana.

Ehkä tuo kuulostaa hölmöltä jollekin, jolle se ei ole arkipäivää.

Nämä ilmiöt ovat yleensä pahimmillaan juuri ennen lamaa. Yksi samanlainen tunnusmerkki on se kun alkoi näkyä hienon työpaikan lätkiä 'unohtuneena' kaulaan työajan ja -paikan ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun yhdessä entisessä työpaikassa kaikki organisaation vähänkään isommat pomot oli jossain ihme retriitissä jotain kolme päivää aamusta iltaan miettimässä jonkun tosi kalliin konsultin johdolla että mikä on oikein organisaation strategia (ja visio ym.) Oli kuulemma hirveän raskasta kun piti ihan väkisin keksiä jotain hienoja lauseita siellä. En huomannut että käytännön tasolla toimintaan olisi ollut mitään vaikutusta. Toki ne lauseet saatiin kirjatuksi johonkin nettisivulle ylös.

Ääripäät on mitä on aina. Työskenneltyäni ilman minkään valtakunnan visioita, strategioita, työnantajalupauksia, arvoja sun muita pyöritetyssä puljussa voin kyllä todeta, että kyllä ne ylätason määrittelyt kummasti vain vaikuttavat asioihin ja ilmapiiriin. 

Varmaan vähän vaikuttaa se, tuleeko visiot esim. omistajalta, vai ostetaanko ne joltakin helppoheikiltä.

Tuliko kaupast?!

Vierailija kirjoitti:

Joissakin työpaikoissa työkieli on englanti, jolloin termit tulevat suomeksi vaihdettaessa helpommin mieleen alkuperäisellä kielellä :)

Nuohan on kaikille ihan tuttuja termejä.

No ei ne kaikille tuttuja ole. Työelämässä on myös paljon termejä josta et sinäkään varmasti ole kuullut. Vai milloin viimeeksi oli levanki kädessä?

Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten?

On niitä jotka pyrkivät osoittamaan omaa ammattilaisuuttaan noilla sanoilla. Mutta sekin on totta että jos näistä asioista pitää puhua niin nuo sanat kuvaavat asioita. Mikä edes olisi scope suomeksi? Mikä olisi digitalisaatio suomeksi? Näitä sanoja pitää käyttää jos näiden asioiden parissa tekee töitä.

Minä kirjoitin tuon kommentin nr 16 ja enemmänkin naureskelen tälle ajalle kuin miehille itselleen. Hehän olivat varmasti erittäin päteviä siinä omassa hommassaan. Mutta en voi olla näkemättä ilmiössä keisarin uusia vaatteita. En tarkoita, että yhteiskunnan olisi pitänyt jumittaa siihen tukkisavotta-aikaan, mutta kyllähän tämä nykytouhu keikkuu monesti aivan naurettavuuden rajalla. Itsensä ja asiansa liian tärkeäksi kokeva tulee helposti tahtomattaan luoneeksi koomisen vaikutelman. Etenkin kun homma siis on pelkkää höttöä.

Jokainen, joka pitää itseään jotenkin erittäin tärkeänä on vähän hassu. Yleensä tätä tärkeyttä korostetaan ammattijargonilla väärissä tilanteissa (normitermitkin on olemassa), nimien tiputtelulla (namedroppaus), kiireen ja haastavuuden korostamisella, työuran pituuden kertomisella, jollain kännykällä tai tietokoneella, autolla, tittelillä keulimisella.

Mutta se kertoo yleensä vain epävarmuudesta. Itsevarma ja asiansa osaava osaa puhua normaalisti, ei höpötä epäolennaisuuksia, päde ulkoisilla asioilla ja tutuilla tai titteleillä.

Tleensä se on joku pikkufirman pomo tai isomman keskijohto tai myyntiporukka, jolta lähtee lapasesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun yhdessä entisessä työpaikassa kaikki organisaation vähänkään isommat pomot oli jossain ihme retriitissä jotain kolme päivää aamusta iltaan miettimässä jonkun tosi kalliin konsultin johdolla että mikä on oikein organisaation strategia (ja visio ym.) Oli kuulemma hirveän raskasta kun piti ihan väkisin keksiä jotain hienoja lauseita siellä. En huomannut että käytännön tasolla toimintaan olisi ollut mitään vaikutusta. Toki ne lauseet saatiin kirjatuksi johonkin nettisivulle ylös.

Ääripäät on mitä on aina. Työskenneltyäni ilman minkään valtakunnan visioita, strategioita, työnantajalupauksia, arvoja sun muita pyöritetyssä puljussa voin kyllä todeta, että kyllä ne ylätason määrittelyt kummasti vain vaikuttavat asioihin ja ilmapiiriin. 

Varmaan vähän vaikuttaa se, tuleeko visiot esim. omistajalta, vai ostetaanko ne joltakin helppoheikiltä.

Nääh, riippuu ennemmin sitoutumisesta niihin konsultin voimafantasioihin. Jos johdossa huseeraa aiemmin asiantuntijatyössä toiminut stereotypinen insinööri, jolla on yhtä rikas liiketoiminnallinen mielikuvitus kuin keskiverrolla kivenmurikalla, eikä ole varsinaista pätevyyttä (tai edes osaamista) varsinaiseen johtamiseen, niin ihan mikä tahansa ulkoa tullutkin ajatustyö on vain positiivista...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun yhdessä entisessä työpaikassa kaikki organisaation vähänkään isommat pomot oli jossain ihme retriitissä jotain kolme päivää aamusta iltaan miettimässä jonkun tosi kalliin konsultin johdolla että mikä on oikein organisaation strategia (ja visio ym.) Oli kuulemma hirveän raskasta kun piti ihan väkisin keksiä jotain hienoja lauseita siellä. En huomannut että käytännön tasolla toimintaan olisi ollut mitään vaikutusta. Toki ne lauseet saatiin kirjatuksi johonkin nettisivulle ylös.

Ääripäät on mitä on aina. Työskenneltyäni ilman minkään valtakunnan visioita, strategioita, työnantajalupauksia, arvoja sun muita pyöritetyssä puljussa voin kyllä todeta, että kyllä ne ylätason määrittelyt kummasti vain vaikuttavat asioihin ja ilmapiiriin. 

Eivät vaikuta jos niitä ei konkretisoida toimenpiteiksi, jotka on riittävän tarkasti määritelty. Voihan siellä strategiassa jauhaa mitä vaan tuubaa mutta totuus onkin sitten toinen.

Olikohan se minä.

Ystäväni kuvaa taustalla koko nauhan ja teemme eräänlaista taidetta.

Tyyliin Toimisto sarja, lähinnä brittiläiseen tyyliin. Muut sivulliset eivät tiedä olevansa mukana performanssissa.

Olen näytellyt useita eri tyyppejä.

Eräänlainen piilokameran ja dogman sekoitus.

Kyseessä on lyhyet pätkät ja tarkoitus on vielä tuoda koko konsepti ulos menestykseen.

Sitten teitä ei enää naurata, kun olen käsikirjoittanut koko shown ja näytellyt myös.

Te katsojat ja paikalla olevat ylennätte itsenne ja tunnette myötähäpeää puolestani.

Olette tarinan pahikset ja minä uhri.

Olen eräänlainen jatkuva Jeesus joka kärsii ristillä.

Olen esiintynyt opettajana, kun varsinainen opettaja on ollut vessassa.

Hyviä ilmeitä oppilailla, kun olen kovaan ääneen esittänyt oikeistolaista vanhan koulukunnan opettajaa :D:D:D

Suomessa suomalaisia ärsyttää aina ne jotka astuvat muodosta ulos yksilöinä.

Heitä kutsutaan esiintyjinä.

Pitäisi olla mukana joukossa harmaassa nöyrästi.

Se on luterilainen mentaliteetti.

Tästä syystä myöskään vielä 2020 ei ymmärretä mitkä asiat kuuluu yksilönvapauksiin ja mitkä ei.

Siis Suomessa jonka pitäisi olla osana länttä. Ei itää.

Meillä ei anneta tilaa yksilöille loistaa ja tulla ulos rivistä väljelmpiin vesiin.