Mies petti. Hankkisitko vauvan siitä huolimatta?

Millainen idiootti tätä kysyy??

Tän on pakko olla provo?

Jos haluaisin lapsen ja voit nähdä itsesi myös yksinhuoltajana, niin voisin hakkia tuossakin tilanteessa.

Hankin itse aikoinaan lapsen ilman miestä ja olen ollut onnellinen päätöksestä. Tuossa ap:lla olisi se mieskin ainakin varmaan viikonloppuisänä tms.

Ja voisihan sitä olla avoimessa suhteessakin, jos arki sujuu, ja itselläkin rakastaja sivusuhteena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika karua tehdä lapsia ajatuksella, että "miehen voi aina vaihtaa myöhemmin, jos homma ei toimikaan". Ja karua nimenomaan niitten syyttömien lasten takia. Vaikka vanhemmilla ois miten paska suhde, niin kyllä ne lapset pääsääntöisesti haluaa heidän kumminkin pysyvän yhdessä ja ero tuntuu pahalta lapsista. Lasten ajatusmaailma on myös minä-keskeinen, tarkoittaen sitä että aina siellä pienessä mielessä pyörii se, että johtuuko vanhempien ero ja riidat minusta, rakastaako ne enää minua kun eroavat jne. Sellaistako sinä ihan ehdoin tahdoin haluat omille lapsillesi?

--
Ymmärrän, että joskus se ero vain tulee ja on väistämätön, joskus jopa ainoa oikea ratkaisu. Mutta sitä en ymmärrä, että niitä lapsia tehdään sillä ajatuksella, että "ainahan sitä voi sitten erota". Ja ihan omasta kokemuksesta tässä puhun, mulle on tapahtunut tuo kaikki ylläoleva ja vielä vähän enemmän. En soisi sitä kenellekään, kaikkein vähiten viattomille ja syyttömille lapsille. 

Niin eli sun mielestä : jos ei ole satavarma että haluaa elää koko loppuelämän jonkun kanssa niin ei saa hankkia lapsia? Vai riittääkö että sitoutuisi edes 15-18 vuodeksi? Vai onko sekin tuomittavaa koska lapsenlapsilla pitää olla ehjä mummola jossa on se pappakin, tietysti jossain idyllisellä maaseudulla.

Unohdin, ettei tällä palstalla suurin osa ymmärrä lukemaansa. Boldasin sulle nyt tuon yhden lauseeni tuolta, lue sitä niin kauan, että ymmärrät mitä se tarkoittaa. 

Kummasti sun kaltaisia mielipiteitä heittelevät ei ikinä osaa vastata kysymyksiin. Ne on siis nuo missä on kysymysmerkit ja joissa ehdotetaan miten näistä asioista todennäköisesti ajattelet, ihan noin avuksi.

Mun mielestä se nyt vaan on realismia että kumppanin voi aina vaihtaa jos se ei olekaan enää sopiva. Niin ihmiset tekee oikeassa elämässä. Mutta jos odottelee jotain tosi täydellistä voi jäädä lapset saamatta, ja moni kuitenkin pitää omia lapsia tärkeimpänä asiassa elämässään, ei jotain tiettyä kumppania joka voi vaihtua. Karua ehkä mutta totta.

Siinä tapauksessa naisen kannattaa saada lapsi yksinään. Mä tähtäsin ydinperheeseen jollaisen oon onnistunut saamaan.

Tuolla on onneksi tarjolla perhekeskeisiä miehiä.

Ihmeen moni ehfottaa lapsen saamista mieluummin yksin hedelmöityshoidoilla kuin tuon miehen kanssa ja srn jälkeen yksinhuoltajuutta. Heillä ei ole kokemusta.

Minä olen tehnyt lapsen ilman miestä. Oli pakko, koska ei ollut miestä, enkä myöskään voinut saada lasta normaalisti vaan oli pakko mennä koeputkihedelmöitykseen. Olen onnellinen lopoutuloksesta ja lapsi on ihan ok, mutta en tiedä, miten hän kokee isättömyyden, kun ei siitä puhu. Tietysti olen yrittänyt tukea, mutta ei voi tietää, mitä hän salassa joljaa mielessään miettii ja kokeeko olevansa erilainen ja onko surullinen, vaikkei sitä ääneen kerro.

Eli kyllä minä näen parempana sen, että on isä, vaikka olisikin etäinen viikonloppuisä, jos on joku mies ja voi valita niin. Sillä erotukselka, ettei hän ole persoonalliauushäiriöinen tai väkivaltainen, silloin on parempi, ettei ole ollenkaan.

Vähän hämmästelen tuota herkkähipiäisyyttä ja ap:n kannustamista heti eroamaan. Itse tekisin lapsen heti sen miehen kanssa, sitten joko hankkisin oman sivusuhteen tai eroaisin. Nyt ei kannata mennä prinsessaunelmilla, vaan täytyy ajatella taktisesti.

Yli 30 v on jo vanha ja minä esim en enää 33 -vuotiaana pystynyt lasta enää luomusti saamaan. Ap:lla on aikaa etsiä uusi mies loppuiäkseen parisuhteeseen, mutta hänellä ei ole oikeasti aikaa etsiä uutta isää lapselleen, jos haluaa vauvan vakaaseen oikeaan suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Ihmeen moni ehfottaa lapsen saamista mieluummin yksin hedelmöityshoidoilla kuin tuon miehen kanssa ja srn jälkeen yksinhuoltajuutta. Heillä ei ole kokemusta.

Minä olen tehnyt lapsen ilman miestä. Oli pakko, koska ei ollut miestä, enkä myöskään voinut saada lasta normaalisti vaan oli pakko mennä koeputkihedelmöitykseen. Olen onnellinen lopoutuloksesta ja lapsi on ihan ok, mutta en tiedä, miten hän kokee isättömyyden, kun ei siitä puhu. Tietysti olen yrittänyt tukea, mutta ei voi tietää, mitä hän salassa joljaa mielessään miettii ja kokeeko olevansa erilainen ja onko surullinen, vaikkei sitä ääneen kerro.

Eli kyllä minä näen parempana sen, että on isä, vaikka olisikin etäinen viikonloppuisä, jos on joku mies ja voi valita niin. Sillä erotukselka, ettei hän ole persoonalliauushäiriöinen tai väkivaltainen, silloin on parempi, ettei ole ollenkaan.

Vähän hämmästelen tuota herkkähipiäisyyttä ja ap:n kannustamista heti eroamaan. Itse tekisin lapsen heti sen miehen kanssa, sitten joko hankkisin oman sivusuhteen tai eroaisin. Nyt ei kannata mennä prinsessaunelmilla, vaan täytyy ajatella taktisesti.

Yli 30 v on jo vanha ja minä esim en enää 33 -vuotiaana pystynyt lasta enää luomusti saamaan. Ap:lla on aikaa etsiä uusi mies loppuiäkseen parisuhteeseen, mutta hänellä ei ole oikeasti aikaa etsiä uutta isää lapselleen, jos haluaa vauvan vakaaseen oikeaan suhteeseen.

Suomalaiset miehet onkin pilalla. Joko saat kontolle vitkastelijan tai aloittajan tavoin petturin. Nuorempien naisten ei kannata jäädä tänne. Olen tosissani päädyt pian samaan suohon kuin postauksen aloittaja.

En ymmärrä, eikö näillä "tee vaan se lapsi"- ehdottelijoilla ole omakohtaista kokemusta siitä, miltä tuntuu perustaa perhe pettäjän kanssa? 

Mulla on. Saimme kaksi lasta, joista nuorimman ollessa alle kaksi vuotias, jäi sitten lopullisesti kiinni sivusuhteistaan ja erosimme. Mun raskausajat olivat aivan kauheita, kun parisuhteessa oli ongelmia ja sain ihan yksikseni selviytyä kaikesta samalla murehtien mun ja miehen suhdetta, sitä miten selviäisin yksin, oisko kumminkin pitänyt erota aiemmin, oisko sittenkin pitänyt jättää lapset tekemättä, mitä jos synnytys alkaa ja mies onkin jossain muualla eikä vastaa puhelimeen, jne jne jne. Ei ollut kuulkaa onnellisesta raskausajasta tietoakaan. Lapset vaistosivat meidän välit ja reagoivat niihin. Olen kai sitten yliempaattinen tai jotain, mutta kyllä mulla oli huono omatunto siitä, että lapset joutuivat silminnähden kärsimään mun ja isänsä asioista. Eronkin jälkeen mies koitti perseillä lasten asioiden suhteen, eikä ne lasten tapaamisetkaan ihan ongelmitta alkuun menneet. 

Lapsiani en kadu koskaan, mutta helpommankin tien oisin elämässäni voinut valita, kuin sen, että sinisilmäisesti uskoin pettäjän muuttuvan kun saamme lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, eikö näillä "tee vaan se lapsi"- ehdottelijoilla ole omakohtaista kokemusta siitä, miltä tuntuu perustaa perhe pettäjän kanssa? 

Mulla on. Saimme kaksi lasta, joista nuorimman ollessa alle kaksi vuotias, jäi sitten lopullisesti kiinni sivusuhteistaan ja erosimme. Mun raskausajat olivat aivan kauheita, kun parisuhteessa oli ongelmia ja sain ihan yksikseni selviytyä kaikesta samalla murehtien mun ja miehen suhdetta, sitä miten selviäisin yksin, oisko kumminkin pitänyt erota aiemmin, oisko sittenkin pitänyt jättää lapset tekemättä, mitä jos synnytys alkaa ja mies onkin jossain muualla eikä vastaa puhelimeen, jne jne jne. Ei ollut kuulkaa onnellisesta raskausajasta tietoakaan. Lapset vaistosivat meidän välit ja reagoivat niihin. Olen kai sitten yliempaattinen tai jotain, mutta kyllä mulla oli huono omatunto siitä, että lapset joutuivat silminnähden kärsimään mun ja isänsä asioista. Eronkin jälkeen mies koitti perseillä lasten asioiden suhteen, eikä ne lasten tapaamisetkaan ihan ongelmitta alkuun menneet. 

Lapsiani en kadu koskaan, mutta helpommankin tien oisin elämässäni voinut valita, kuin sen, että sinisilmäisesti uskoin pettäjän muuttuvan kun saamme lapsia. 

Varmaan vaikea ymmärtää jos ei tiedä paremmasta. Mä oon onnellinen perinteisen mieheni kanssa vaikkakin jouduin lähtemään Suomesta. Herään joka aamu sanoihin: sugar, you’re the best 😍

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tämä kuulostaa naurettavalta. Meillä on pitkä parisuhde takana ja täytin juuri 33 vuotta. Ahdistaa älyttömästi erota, koska pelkään etten enää löydä ketään ja jään lapsettomaksi.

Ap

Todennäköisesti saat lapsen ja päädyt yksinhuoltajaksi. Mikä pahinta, silloin et koskaan pääse totaalisesti eroon miehestä. Et ennen kuin lapsi täyttää 18. Mieti siis tarkkaan mitä haluat.

Ap:n kannattaa miettiä kaksi kertaa haluaako sitoa itsensä tuollaiseen mieheen koko loppuelämäkseen. Jos lapsia ei ole, on eroaminen helpompaa, koska ei ole pakko enää nähdä toista ikinä. En uskaltaisi kyllä edes harrastaa seksiä ilman suojaa tuollaisen vieraissa käyvän miehen kanssa. ”Nyt järki käteen ja ostoksille!”

Tiedätkö, minä tiedän mitä ajat takaa aloituksellasi. Olen ollut samanikäisenä tilanteessa jossa rakastani mies jätti minut. Pelkäsin tosissani, että rakkauden menettämisen lisäksi menetin myös ainoan mahdollisuuteni perheeseen. Olisin ollut valmis vaikka salaa tuuppaamana miestäni ilman ehkäisyä, tulemaan raskaaksi ja pitämään lapsen kertomatta hänelle mitään. Eli sanosin sulle, että parempi lapsi pettäjämiehen kanssa kun ei lasta ollenkaan.

Omalla kohdallani tuli jonossa seuraava, jonka kanssa olin yhtäkkiä parisuhteessa, tulin raskaaksi, menimme naimisiin ja meillä on kaksi lasta. Hän on selvästi parempi isä kun mitä ensimmäinen mies olisi ikinä ollut.

Olemme olleet yli 10 vuotta yhdessä, joten tarinallaan on onnellinen loppu. Ei kuitenkaan välttämättä ois ollut ellei tämä seuraava mies ois ilmaantunut ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö, minä tiedän mitä ajat takaa aloituksellasi. Olen ollut samanikäisenä tilanteessa jossa rakastani mies jätti minut. Pelkäsin tosissani, että rakkauden menettämisen lisäksi menetin myös ainoan mahdollisuuteni perheeseen. Olisin ollut valmis vaikka salaa tuuppaamana miestäni ilman ehkäisyä, tulemaan raskaaksi ja pitämään lapsen kertomatta hänelle mitään. Eli sanosin sulle, että parempi lapsi pettäjämiehen kanssa kun ei lasta ollenkaan.

Omalla kohdallani tuli jonossa seuraava, jonka kanssa olin yhtäkkiä parisuhteessa, tulin raskaaksi, menimme naimisiin ja meillä on kaksi lasta. Hän on selvästi parempi isä kun mitä ensimmäinen mies olisi ikinä ollut.

Olemme olleet yli 10 vuotta yhdessä, joten tarinallaan on onnellinen loppu. Ei kuitenkaan välttämättä ois ollut ellei tämä seuraava mies ois ilmaantunut ajoissa.

Mukimiehet auttaa tuossa tilanteessa. Luuserin geenejä ei kannata jatkaa.

Muuten, alan käsittää tuontivaimojen suuret erolukemat. Mieskanta on niidenkin mielestä surkeaa.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, eikö näillä "tee vaan se lapsi"- ehdottelijoilla ole omakohtaista kokemusta siitä, miltä tuntuu perustaa perhe pettäjän kanssa? 

Mulla on. Saimme kaksi lasta, joista nuorimman ollessa alle kaksi vuotias, jäi sitten lopullisesti kiinni sivusuhteistaan ja erosimme. Mun raskausajat olivat aivan kauheita, kun parisuhteessa oli ongelmia ja sain ihan yksikseni selviytyä kaikesta samalla murehtien mun ja miehen suhdetta, sitä miten selviäisin yksin, oisko kumminkin pitänyt erota aiemmin, oisko sittenkin pitänyt jättää lapset tekemättä, mitä jos synnytys alkaa ja mies onkin jossain muualla eikä vastaa puhelimeen, jne jne jne. Ei ollut kuulkaa onnellisesta raskausajasta tietoakaan. Lapset vaistosivat meidän välit ja reagoivat niihin. Olen kai sitten yliempaattinen tai jotain, mutta kyllä mulla oli huono omatunto siitä, että lapset joutuivat silminnähden kärsimään mun ja isänsä asioista. Eronkin jälkeen mies koitti perseillä lasten asioiden suhteen, eikä ne lasten tapaamisetkaan ihan ongelmitta alkuun menneet. 

Lapsiani en kadu koskaan, mutta helpommankin tien oisin elämässäni voinut valita, kuin sen, että sinisilmäisesti uskoin pettäjän muuttuvan kun saamme lapsia. 

Tässä on varmasti yksilöllisiä eroja.

Minua ei niin hirveästi hetkauttaisi, jos mies pettäisi. Voisin pettää omalla tahollani sitten itsekin.

Kuulostaa aina jotenkin ylidramaattiselta, että pettäminen koetaan noin voimakkaasti. Eihän se hyvä ja pikein ole, mutta pahasti vauvakuumeisena en asialle suunnilleen korvaani lotkauttaisi. Ne asiat olisivat mulla niin eri tasolla, että vauva voittaisi 100-0.

Ihmettelen näitä kommentteja, että 33 on muka niin vanha että kamala kiire etsiä mies lapsentekoon.

Hei mammoille tiedoksi, että useat naiset hankkivat lapsia vielä lähemmäs 40 vuotiaina.

Siinä monet naiset tekevät virheen, kun tuo paniikki iskee. Otetaan se eka amis, joka vastaan tulee, tehdään lapsi ja tapellaan huonossa suhteessa ja asuntoveloissa.

Etsi hyvä mies ap, ei jämiä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen näitä kommentteja, että 33 on muka niin vanha että kamala kiire etsiä mies lapsentekoon.

Hei mammoille tiedoksi, että useat naiset hankkivat lapsia vielä lähemmäs 40 vuotiaina.

Siinä monet naiset tekevät virheen, kun tuo paniikki iskee. Otetaan se eka amis, joka vastaan tulee, tehdään lapsi ja tapellaan huonossa suhteessa ja asuntoveloissa.

Etsi hyvä mies ap, ei jämiä.

Ota huomioon täällä käyvän naisvihaajia. Ne nimenomaan haluaa kostaa naisille ehdottamalla petturin kanssa yhteenjäämistä/yh:outta.

En ikinä tuohon kuvioon! Nyt järki käteen.

En tietenkään hankkisi. Älytöntä jos haluaisin vielä lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MIes tienaa todella hyvin ja ei tässä iässä löydä helposti samanlaista uutta.

HAHAHAA ja arvaan että se myös pukeutuu todella hyvin, eikä senkään takia raaski luopua.

Ja kaiken kukkuraksi on fiksu ja luotettava.

No, ap... mieti mitkä ovat sinulle törkeitä asioita ja tee ratkaisusi sen mukaan.

Mulle itselle ykkönen on se, että voin luottaa kumppaniin. Toki rakkautta vähättelemättä.

Tai kyllähän ihmiset rakentelee itselleen kultaisia vankiloita.

Sinun elämäsi. Mitä sinä haluat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MIes tienaa todella hyvin ja ei tässä iässä löydä helposti samanlaista uutta.

HAHAHAA ja arvaan että se myös pukeutuu todella hyvin, eikä senkään takia raaski luopua.

Ja kaiken kukkuraksi on fiksu ja luotettava.

No, ap... mieti mitkä ovat sinulle törkeitä asioita ja tee ratkaisusi sen mukaan.

Mulle itselle ykkönen on se, että voin luottaa kumppaniin. Toki rakkautta vähättelemättä.

Tai kyllähän ihmiset rakentelee itselleen kultaisia vankiloita.

Sinun elämäsi. Mitä sinä haluat?

Noi miehet tiedetään. Ne lähtee synnytyspäivänä naisiin, unettomien öiden takia, stressin u name it nämä kyllä menee. Mieti todellakin kenet haluat pitää rinnallasi.

Jos sun on ehdottoman tärkeää saada vauva lähivuosina, niin hankkiudu raskaaksi nyt. Tai jos sinun on todella vaikea pariutua. Saat sen asian tehtyä, selviät kyllä vaikka eroaisitte ja lapsella on isä.