Onko vaikea tai olematon äitisuhde yleinen syy narsismiin?

Itselläni päinvastaiset kokemykset. Äiti on passannut koko ikänsä ja antanut pojan aina olettaa olevansa paras ja koko muu maailma on mitätön poikaan verrattuna.

Minulla on aivan surkea äitisuhde ja olen mielestäni aika nöyrä ihminen, narsistisia piirteitä ei ainakaan.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni päinvastaiset kokemykset. Äiti on passannut koko ikänsä ja antanut pojan aina olettaa olevansa paras ja koko muu maailma on mitätön poikaan verrattuna.

Minulla on aivan surkea äitisuhde ja olen mielestäni aika nöyrä ihminen, narsistisia piirteitä ei ainakaan.

Voisko toi passaus olla myös narsismin oire? Tiedän tapauksen jossa äiti jumaloi poikaa, tytöt ei olleet mitään. Ja äiti oli selkeästi narsisti ja pojasta tuli myös.

Minun puolisoni on narsisti (diagnosoitu), ja häntä on passattu ja hemmoteltu koko lapsuutensa. Puhumalla on saanut kaiken periksi. Lisäksi äiti on aika kontrolloiva ja rajaton (ei kuitenkaan minusta narsistinen).

Vierailija kirjoitti:

Minun puolisoni on narsisti (diagnosoitu), ja häntä on passattu ja hemmoteltu koko lapsuutensa. Puhumalla on saanut kaiken periksi. Lisäksi äiti on aika kontrolloiva ja rajaton (ei kuitenkaan minusta narsistinen).

Kontrolloiva ja rajaton vuorovaikutussuhde voi juurikin olla se vaikea, mitä haettiin.

Varhaisen kiintymyssuhteen häiriö. Vauvalla ei ole ollut ihmissuhdetta, jossa se olisi voinut kasvaa omaksi pikku persoonakseen. Syy voi olla vauvan joutuminen pitkäksi ajaksi sairaalaan, lähimpien hoitajien päihde- tai mielenterveysongelmat tai vakavat persoonallisuushäiriöt. Eli vauvan kontaktintarpeeseen ei ole vastattu asianmukaisesti ja lämpimän turvallisesti.

Yksi kaverini joutui vauvana ensin sairaalaan aivokalvontulehduksen takia ja sairauden aikana nuori äiti suostuteltiin antamaan vauva adoptioon, kun se pääsee sairaalasta. Äiti suostui adoptioon. Vauva sai kodin, mutta herkimmät kiintymyssuhteenrakentamisvaiheet oli ehtineet kulua sairaalassa. Hänellä on narsistinen persoonallisuushäiriö, mutta ei pahinta laatua kumminkaan.

Minun mies on oikea narsisti ja ainakin hänen äitisuhteensa on ollut todella tiukassa napanuorassa ja äitinsä kontrolloi miehen jokaisen liikkeen. Äitinsä teki kaiken poikansa eteen valmiiksi niin kauan kuin hän asui kotona. Ruoka laitettiin lautaselle valmiiksi, pyykit vietiin miehen huoneesta pesuun ja palautettiin silitettynä kaappiin jne. Mitään ei vaadittu vaan äitinsä oli kuin 24/7 palveluksessa ollut sisäkkö. Eli anoppi aina kehuu kuinka mieheni ei ole koskaan tarvinnut tehdä mitään ja lisää kommentin, että pakotanko mieheni välillä imuroimaan?!

Lisäksi heillä on ollut valtava kehumisylistys. Miestäni on kehuttu vauvasta asti viisaaksi, hyväksi, parhaaksi, ainutlaatuiseksi joka minimissään yltää aivokirurgiksi. No ei tullut aivokirurgia.

Lisäksi anoppi on aina karttanut mielipahaa. Eli mies ei ole saanut koskaan itkeä, loukkaantua, pettyä, surra jne vaan jos on jotain edes meinannutkaan sattua niin äkkiä on työnnetty suklaata suuhun ja käännetty pää ja ajatus muualle.

Minä kun olen tällainen tavallinen ihminen niin saan kuulla koko ajan miehen sättimistä. En kehu ja ihaile miestä joka päivä, en arvosta, en kuulemma kehu työkavereilleni että olen avioliitossa juuri hänen kanssaan, en puhu työkavereilleni kuulemma muutenkaan riittävästi hänestä (miksi pitäisi, eiväthän he ole koskaan edes nähneet miestäni),.

Meillä ei saa kotona tulla mitään mielipahaa aiheuttavaa, koska mies saa muutoin huutoraivarit. Eli jos sanon "himskatti" niin olen vailla käytöstapoja kuulemma ja loukannut muka häntä epäasiallisella kielenkäytöllä.

Vierailija kirjoitti:

Minun mies on oikea narsisti ja ainakin hänen äitisuhteensa on ollut todella tiukassa napanuorassa ja äitinsä kontrolloi miehen jokaisen liikkeen. Äitinsä teki kaiken poikansa eteen valmiiksi niin kauan kuin hän asui kotona. Ruoka laitettiin lautaselle valmiiksi, pyykit vietiin miehen huoneesta pesuun ja palautettiin silitettynä kaappiin jne. Mitään ei vaadittu vaan äitinsä oli kuin 24/7 palveluksessa ollut sisäkkö. Eli anoppi aina kehuu kuinka mieheni ei ole koskaan tarvinnut tehdä mitään ja lisää kommentin, että pakotanko mieheni välillä imuroimaan?!

Lisäksi heillä on ollut valtava kehumisylistys. Miestäni on kehuttu vauvasta asti viisaaksi, hyväksi, parhaaksi, ainutlaatuiseksi joka minimissään yltää aivokirurgiksi. No ei tullut aivokirurgia.

Lisäksi anoppi on aina karttanut mielipahaa. Eli mies ei ole saanut koskaan itkeä, loukkaantua, pettyä, surra jne vaan jos on jotain edes meinannutkaan sattua niin äkkiä on työnnetty suklaata suuhun ja käännetty pää ja ajatus muualle.

Minä kun olen tällainen tavallinen ihminen niin saan kuulla koko ajan miehen sättimistä. En kehu ja ihaile miestä joka päivä, en arvosta, en kuulemma kehu työkavereilleni että olen avioliitossa juuri hänen kanssaan, en puhu työkavereilleni kuulemma muutenkaan riittävästi hänestä (miksi pitäisi, eiväthän he ole koskaan edes nähneet miestäni),.

Meillä ei saa kotona tulla mitään mielipahaa aiheuttavaa, koska mies saa muutoin huutoraivarit. Eli jos sanon "himskatti" niin olen vailla käytöstapoja kuulemma ja loukannut muka häntä epäasiallisella kielenkäytöllä.

Hyiii.... Vieläkö jaksat katella narsistimiestäs? Minä lähdin suhteesta. Kahdeksan vuotta perhehelvettiä riitti :/