Lapsi ulkoiluttaa koiraa- onko miltään kantilta järkevää?

Koira on eläin jolla on eläimen vaistot. En luota lapsiin taluttajina, aikuinen on idiootti jos vastuuttaa lapsen siihen touhuun.

Riippuu monesta asiasta

-lapsen iästä

-lapsen kokemuksesta koirien kanssa

- koiran koosta

- koiran luonteesta, koulutuksesta ja iästä

- ympäristöstä missä taluttaa

- seurasta missä taluttaa (onko mukana esim pienemipiä lapsia jotka häiriköivät tilannetta).

- ja tietty siitä totteleeko kyseinen koira kyseistä lasta

Mielestäni riippuu koirasta. Joku perhoskoira/chihu/muu pölyhuiska vielä menee. Bullterrierit sun muut ei todellakaan.

Meidän rapussa asuu mies noin 10-vuotiaan poikansa ja aivan raivohullun rotikan kanssa. Koiralla on kyllä ulkoillessaan 2 remmiä (kuonoon ja pantaan), mutta silti hirvittää kun poika yrittää repiä koiraa henkensä edestä pois ihmisten ja koirien tieltä. Se koira siis raivoaa aivan kaikelle; autoille, ihmisille, koirille, kissoille, oraville.

Meilläpäin pieni ja hintelä teinipoika ulkoiluttaa valtavaa mastiffia. Olen monta kertaa katsonut sitä tukka pystyssä. Jos koira suuttuisi tai innostuisi jostain, ja lähtisi ryntäykseen, niin poika kyllä lentäisi kuin leppäkeihäs sen perässä.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni riippuu koirasta. Joku perhoskoira/chihu/muu pölyhuiska vielä menee. Bullterrierit sun muut ei todellakaan.

Meidän rapussa asuu mies noin 10-vuotiaan poikansa ja aivan raivohullun rotikan kanssa. Koiralla on kyllä ulkoillessaan 2 remmiä (kuonoon ja pantaan), mutta silti hirvittää kun poika yrittää repiä koiraa henkensä edestä pois ihmisten ja koirien tieltä. Se koira siis raivoaa aivan kaikelle; autoille, ihmisille, koirille, kissoille, oraville.

Aivan horror. Tuskin poika itsekään tuosta ulkoilutuksesta nauttii.

Meillä kolmasluokkalainen tyttö ulkoiluttaa kääpiömäyristä. Mielestäni ihan hyvä, että saa kännykkäänsä liimautuneen lapsen välillä ulos muihin puuhiin. Lisäksi ulkoiluttaminen on hyvää harjoitusta mm. vastuunkannon opettelun näkökulmasta ja onpahan oppinut myös seurustelemaan ystävällisesti naapuruston aikuisten kanssa. 

Tykkään koirista ja minulla oli lapsena oma koira. Mutta kyllä ihmetytti pari päivää sitten kun lenkillä tuli vastaan ryhmä lapsia koiran kanssa.

Noin 12 V tyttö lykkäsi noin 1v vauvaa rattaissa. Noin 13v tyttö talutti saksanpaimenkoiraa (olettaisin että alle vuoden ikäistä). Noin 4v tyttö roikkui välillä koiran talutusnarussa ja välillä koiran kaulassa. Jo kaukaa aloin epäillä koiraa hieman arvaamattomaksi mutta kun lapset eivät pitäneet sitä omalla puolellaan tietä pysähdyin ja annoin koiran haistaa kättäni. Koira murisi ja oli aran oloinen. Jatkoimme matkaa.

Mietin vaan että mitä jos tulee toinen vihainen koira vastaan tai vaikka fasaani lähtee tienvierestä pakoon. Voi olla että parikin lasta saa kunnolla kyytiä. Ja toivon ettei tuo koira pure ketään kun ei ole lasten hallinnassa. Ja todella varomattomasti se noin 4v lapsi pyöri murisevan koiran äärellä ja tytön kaula aikalailla koiran kuonon korkeudella... onnistuu jos ei tapahdu mitään erikoista mutta jos joku eläin lähtee tienviereltä tai joku muu yllättävä asia niin saattaa olla sekä koira että lapset auton alla kun voimakas koira tempaisee ja autojakin kulkee tuossa tiellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni riippuu koirasta. Joku perhoskoira/chihu/muu pölyhuiska vielä menee. Bullterrierit sun muut ei todellakaan.

Meidän rapussa asuu mies noin 10-vuotiaan poikansa ja aivan raivohullun rotikan kanssa. Koiralla on kyllä ulkoillessaan 2 remmiä (kuonoon ja pantaan), mutta silti hirvittää kun poika yrittää repiä koiraa henkensä edestä pois ihmisten ja koirien tieltä. Se koira siis raivoaa aivan kaikelle; autoille, ihmisille, koirille, kissoille, oraville.

Aivan horror. Tuskin poika itsekään tuosta ulkoilutuksesta nauttii.

Meillä kolmasluokkalainen tyttö ulkoiluttaa kääpiömäyristä. Mielestäni ihan hyvä, että saa kännykkäänsä liimautuneen lapsen välillä ulos muihin puuhiin. Lisäksi ulkoiluttaminen on hyvää harjoitusta mm. vastuunkannon opettelun näkökulmasta ja onpahan oppinut myös seurustelemaan ystävällisesti naapuruston aikuisten kanssa. 

Samaa mieltä. Sitä koiraa pelkäävät naapurustossa muutkin kuin minä. Ja ei, poika ei selvästikään nauti ulkoiluttamisesta. Pälyilee ympärilleen jo rappukäytävässä, yrittää siis parhaansa mukaan ennakoida mitä on tulossa ja mistä suunnasta.

/3

Vierailija kirjoitti:

Riippuu monesta asiasta

-lapsen iästä

-lapsen kokemuksesta koirien kanssa

- koiran koosta

- koiran luonteesta, koulutuksesta ja iästä

- ympäristöstä missä taluttaa

- seurasta missä taluttaa (onko mukana esim pienemipiä lapsia jotka häiriköivät tilannetta).

- ja tietty siitä totteleeko kyseinen koira kyseistä lasta

Minusta pitää ajatella myös niin päin, että on aina mahdollisuus siihen että sen lapsen yksin taluttaman kiltin koiran päälle voi hyökätä vieras koira. Miten lapsi toimii tuossa tilanteessa, onko turvallista?

Itse olen ollut joskus 10-vuotiaana juuri vastaavassa tilanteessa, meillä oli pieni koira jonka päälle naapurissa pihalla vapaana ollut paljon isompi paimenkoirarotuinen yritti hyökätä. Näin kun koira juoksi rähisten koiraamme kohti, vaistonvaraisesti nappasin koiramme syliin ja käänsin selän hyökkäävää koiraa kohti. Luojan kiiton sillä oli kohteena ”ainoastaan” koiramme jota yritti loikkimalla vasten minua tavoitella. Pidin selän käännettynä koiraa kohti eikä se onneksi saanut minua kaadettua. Omistaja tuli onneksi pian hakemaan koiransa pois. Jälkeenpäin kun ajattelee, tuossa olisi voinut käydä todella huonosti ja olin pitkään tosi järkyttynyt tilanteesta.

Itse tuossa iässä ulkoilutin koulun jälkeen meidän dalmatialaista, mutta koira oli rauhallinen ja asuttiin aika rauhallisella alueella. Toisin sanoen lähimmät naapurit asuivat kilometrin päässä ja autoja kulki harvakseltaan. Ei sattunut mitään tilanteita.

Riippuu ihan lapsesta ja koirasta. Aika harvoin ainakaan meillä päin näkee niitä että olisi ongelmia. Joitain yksittäisiä kertoja kyllä nähnyt. Tällöin omalla koirallani oli kiima, ja ehkä 8-10 vuotias hento tyttö ulkoilutti uros-huskyä. Koira riuhtoi itsensä irti ja lapsi vaan itkien yritti huudella koiraa takaisin, vaan eihän se tullut kun kiimainen naaras on lähellä. Minä lopulta nappasin sen koiran kiinnii kun siinä jaloissani pyöri, hihnassa olevan nartun ympärillä ja komensin likan ottamaan koiransa kiinni ja viemään pois. Mutta minun täytyi saattaa heidät kotiovelle astii, koska tyttö ei pystynyt väkisin nartun luo kiskovaa koiraansa vetämään pois, ei ihan vaan voima riittänyt.

Minusta vasta teini-ikäisenä on sopivaa antaa vastuuta koirasta lapselle, se tarkka ikäkin tapauskohtaisesti. Joku 8-10v voi hyvinkin pissattaa pikkukoiran aivan kodin nurkilla, mutta en päästäisi kauemmas ainakaan kaupungissa. Monesti etenkin pienet koirat räksyttää ja vaikka ei niin tekisi, saattaa joku isompi koira provosoitua niin että hyökkää kimppuun. Ei lapsi osaa tässä tilanteessa tehdä mitään ja voi jäädä pahat traumat, kun se on aikuisellekin järkyttävää.

Ei mulla ainakaan ikuna ole ollu mitään ongelmia meidän koirien kans, joiden pääsääntöinen ulkoiluttaja 8 -vuotiaasta alkaen, ja järestään aina isompia, ku minä 😂

Kyllä vastuuntuntoinen koiranomistaja/koiranomistajat lemmikkinsä tuntee, ja jos ovat luottaneet ison koiran lapsen käsiin omin nokkineen, niin ..

Huolehdi omista asioistasi.

Olen itse ulkoiluttanut erinäisiä koiria 11-vuotiaasta asti. Näin jälkikäteen ajatellen osan niistä koirista antaminen minun ja kavereitteni ulkoilutettavaksi oli todella vastuutonta ja typerää. Onneksi mitään ei kuitenkaan koskaan sattunut. Eivät siis olleet meidän kenenkään omia koiria vaan naapureiden ja muiden tuttujen. Osa koirista oli isoja, osa pieniä. Jotkut osasi käyttäytyä, toiset ei. Etenkään niitä isoja ja huonosti käyttäytyviä en ikimaailmassa itse antaisi lasten ulkoilutettavaksi. Rauhalliset tapaukset kyllä. Hyvä pointti oli kuitenkin tuossa ylempänä siitä, että mitä jos joku ulkopuolinen aiheuttaa vaaratilanteen - osaako lapsi toimia? Naiivina voisi ajatella, että kyllähän jos toinen koira hyökkää päälle, on sen omistajalla vastuu hoitaa tilanne. Kyllä, mutta näin ei todellakaan yleensä käy. Oman kokemuksen mukaan useammin saa itse olla käskemässä ja repimässä irti muiden karanneita koiria, kun omistajat löntystää jostain pidemmältä paikalle kunhan kerkiää.  Riippuu siis hyvin paljon sekä lapsesta että koirasta, mikä on järkevää. Tärkeää olisi varmistaa, että lapsi hallitsee ulkoilutettavan koiran erilaisissa tilanteissa, mutta osaa myös toimia tilanteessa, jossa vaara tulee muualta: mitä tehdä, jos irtokoira tulee kohti, mitä tehdä jos oma koira karkaa (ja myös jos karkaa toisen koiran päälle). 

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla ainakaan ikuna ole ollu mitään ongelmia meidän koirien kans, joiden pääsääntöinen ulkoiluttaja 8 -vuotiaasta alkaen, ja järestään aina isompia, ku minä 😂

Kyllä vastuuntuntoinen koiranomistaja/koiranomistajat lemmikkinsä tuntee, ja jos ovat luottaneet ison koiran lapsen käsiin omin nokkineen, niin ..

Huolehdi omista asioistasi.

Sehän se on se ongelma kun kaikki koiranomistajat ei todellakaan ole vastuuntuntoisia. Kunpa tähän voisikin luottaa. On hienoa, että itse olet pärjännyt 8-vuotiaana isojen koirien kanssa, mutta kaikki aikuisetkaan ei pärjää isojen koirien kanssa. Tai edes pienten. Saati lapset. Juuri eilen jouduin neuvomaan n. 10v lasta, kun ei hallinnut pikkukoiraansa flexissä. Koira olisi tullut syödyksi omien koirieni toimesta, jos en olisi vaatinut pitämään kauempana omistani. Myös lasten tulee ymmärtää, että kaikkia koiria ei voi moikata, vaikka oma puppe olisi kuinka kiltti.

Oma koirani on noin 20kiloinen ja jos näkee esim oravan niin on yllättäen todella voimakas vetäjä ja joudun ihan kunnolla käyttämään voimaa ettei koira vedä minua mukanaan oravan luokse, enkä ole minkään ihan hintelä. Hirvittää kyllä nähdä jotain lapsia tuota isomman koiran kanssa koska tiedän että heillä ei todellakaan voimat riitä pitelemään koiraa jos siihen tilanteeseen joutuu.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni riippuu koirasta. Joku perhoskoira/chihu/muu pölyhuiska vielä menee. Bullterrierit sun muut ei todellakaan.

Meidän rapussa asuu mies noin 10-vuotiaan poikansa ja aivan raivohullun rotikan kanssa. Koiralla on kyllä ulkoillessaan 2 remmiä (kuonoon ja pantaan), mutta silti hirvittää kun poika yrittää repiä koiraa henkensä edestä pois ihmisten ja koirien tieltä. Se koira siis raivoaa aivan kaikelle; autoille, ihmisille, koirille, kissoille, oraville.

Meillä tässä lähialueella viime kesän lopulla oli yhteen perheeseen otettu sellainen oikein söpö, pieni, saattoi olla sekarotuinen tai sitten rotukoirakin, jonka rotua en vain tunne, karvapallo perheen tyttärelle. Pari kertaa tuossa läheisessä puistossa näin, että äiti ja tytär yhdessä ulkoiluttivat tuota pentua ja sitten homma siirtyi noin 10-vuotiaan tytön vastuulle - ja samalla "koko kylän" vastuulle. Koska eihän tuo pentu vielä osannut hihnassa kulkea ja tytöstä ei ollut opettamaan. Välillä oli tytöllä kaverikin mukana ja siinä sitten muut koiranulkoilutajat ja ulkoilijat yirttivät omalta osaltaan vältellä vahinkoja, kun pikkukoira räksytti ja säntäili ja poukkoilli ja tyttö tai tytöt kikattelivat ja kiljahtelivat ja säntäilivät ja poukkoilivat perässä. Enemmän kuin kerran oli pentu karkuteillä ja meni missä meni, kävi tekemässä tuttavuutta isojen korien kanssa, hyppi muiden lasten päälle, meinasi juosta pyörän tai auton alle jne. Aika monta päivitystä asiasta tuli paikalliseen facebook-ryhmään ja aika moni aikuinen yritti ystävällisesti opastaa ja neuvoa. Lopulta ilmeisesti äiti tajusi, ettei homma toimi ja pentu hävisi vähin äänin kuvasta - toivottavasti osaavampaan kotiin.

Eli ei se koiran koko, vaan se, että oli koira minkä kokoinen tahansa, se on edelleen koira ja se tarvitsee sinne hihnan toiseen päähän ihmisen, joka tietää, mitä tekee. Ne pikkuchihut ja maltankoirat ja perhoskoirat ja muut karvapallot eivät ehkä saa ketään hengiltä puremalla, mutta kyllä nekin pitää kasvattaa ja niidenkin ulkoiluttajan pitää tietää, mitä tekee - muuten ovat vaarassa niin karvapallot itse kuin kaikki muut liikkujatkin.

Vierailija kirjoitti:

Oma koirani on noin 20kiloinen ja jos näkee esim oravan niin on yllättäen todella voimakas vetäjä ja joudun ihan kunnolla käyttämään voimaa ettei koira vedä minua mukanaan oravan luokse, enkä ole minkään ihan hintelä. Hirvittää kyllä nähdä jotain lapsia tuota isomman koiran kanssa koska tiedän että heillä ei todellakaan voimat riitä pitelemään koiraa jos siihen tilanteeseen joutuu.

Minä ulkoilutan valjaissa 5,2 kg painavaa kissa ja hitto, sekin vetää rusakon tai linnun perään sellaisella voimalla, että aikuinen nainen saa tosissaan pistää hanttiin. Että miten tosiaan pärjää lapsi vähänkään isomman koiran kanssa, jos koira päättää mennä?

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla ainakaan ikuna ole ollu mitään ongelmia meidän koirien kans, joiden pääsääntöinen ulkoiluttaja 8 -vuotiaasta alkaen, ja järestään aina isompia, ku minä 😂

Kyllä vastuuntuntoinen koiranomistaja/koiranomistajat lemmikkinsä tuntee, ja jos ovat luottaneet ison koiran lapsen käsiin omin nokkineen, niin ..

Huolehdi omista asioistasi.

Pieni olet, jos 8-vuotias on isompi kuin sinä.

Sain 10-vuotiaana perhoskoiran. Oli siis pieni ja kiltti, ulkoilutin aina itse ilman ongelmia. Saman ikäinen kaverini ulkoilutti itäsiperianlaikaa, eikä hallinnut sitä ollenkaan, vaan koira veti ystävääni perässään. Kerran tämä ystävä tuli koiran kanssa moikkaamaan minua ulos ja koira pääsi häneltä irti. Se juoksi suoraan minua päin. Lensin maahan ja satutin itseni aika pahasti. Lasten pitäisi ulkoiluttaa vain pienia ja rauhallisia koiria.

Vierailija kirjoitti:

Oma koirani on noin 20kiloinen ja jos näkee esim oravan niin on yllättäen todella voimakas vetäjä ja joudun ihan kunnolla käyttämään voimaa ettei koira vedä minua mukanaan oravan luokse, enkä ole minkään ihan hintelä. Hirvittää kyllä nähdä jotain lapsia tuota isomman koiran kanssa koska tiedän että heillä ei todellakaan voimat riitä pitelemään koiraa jos siihen tilanteeseen joutuu.

Kommenttisi todistaa sen että naiset jotka eivät treenaa salilla ei pitäisi talutella isoja koiria.

Naisetkin voivat olla vahvoja, kun harjoittaa voimaa salilla.