Lapsi ulkoiluttaa koiraa- onko miltään kantilta järkevää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma koirani on noin 20kiloinen ja jos näkee esim oravan niin on yllättäen todella voimakas vetäjä ja joudun ihan kunnolla käyttämään voimaa ettei koira vedä minua mukanaan oravan luokse, enkä ole minkään ihan hintelä. Hirvittää kyllä nähdä jotain lapsia tuota isomman koiran kanssa koska tiedän että heillä ei todellakaan voimat riitä pitelemään koiraa jos siihen tilanteeseen joutuu.

Kommenttisi todistaa sen että naiset jotka eivät treenaa salilla ei pitäisi talutella isoja koiria.

Naisetkin voivat olla vahvoja, kun harjoittaa voimaa salilla.

No nyt tultiin sitten siihen toiseen asiaan eli nämä salijormat ja fitnesspirkot staffeineen ja pitbulleineen, kun se on muotia, kun markwanilla ja akillajaritalla ja kaikilla muillakin piireihin kuuluvilla on. Ja ne kasvatusopit on sielä samasta lähteestä eli päin honkia, mutta kuvitellaan, että ollaan niin hyvää koiranomistajaa että, ja kaikki ollaan tehty oikein ja on tää niin meidän mussukka. Kunnes se koira sitten lähtee käsistä ja jälki on sen mukaista - hyvällä tuurilla hengestä pääsee vain orava tai rusakko, mutta huonommalla sitten kissa tai toinen koira tai vähintään on lapsella tai aikuisella pahat puremajäljet ja elinikäiset traumat. Mutta kato kyllä se koira hallussa pysyy, kun on käynyt salilla. Vinkkinä: se koira pysyy hallinnassa niillä aivosoluilla, ei niillä lihassoluilla.

Minut laitettiin ulkoiluttamaan +40 kg koiraamme ollessani hyvin nuori. Usein lensinkin koiran perässä ja raahauduin, kunnes koira pysähtyi. Kiltti koira oli, mutta valtava voimapesä. Eikä mikään tappokoira, vaan isokokoinen perhekoira.

Näin jälkikäteen ajatellen, se oli väärin. Minun ei olisi koskaan pitänyt ulkoiluttaa koiraamme yksin.

Lasun paikka ja Bullterrieri piikille.

Vierailija kirjoitti:

Minut laitettiin ulkoiluttamaan +40 kg koiraamme ollessani hyvin nuori. Usein lensinkin koiran perässä ja raahauduin, kunnes koira pysähtyi. Kiltti koira oli, mutta valtava voimapesä. Eikä mikään tappokoira, vaan isokokoinen perhekoira.

Näin jälkikäteen ajatellen, se oli väärin. Minun ei olisi koskaan pitänyt ulkoiluttaa koiraamme yksin.

Ne on halunneet kerrankin naida rauhassa ja äänekkäästi. Sen takia.

Sanat järki ja koiraihminen harvoin mahtuvat samaan lauseeseen. Sille teinillehän se louskuleuka on hommattu, kun on vinkunut. Viikon jälkeen tai ensimmäisen sateen sattuessa mielenkiinto lopahtaa, sitten louskuleuka on EVVK vanhemman murhe ja tietäähän minkälaisia niistä kasvaa.

Mutta niin kauan kun puremat ja vahingot koskevat vain omia perheen jäseniä,  on homma OK.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla ainakaan ikuna ole ollu mitään ongelmia meidän koirien kans, joiden pääsääntöinen ulkoiluttaja 8 -vuotiaasta alkaen, ja järestään aina isompia, ku minä 😂

Kyllä vastuuntuntoinen koiranomistaja/koiranomistajat lemmikkinsä tuntee, ja jos ovat luottaneet ison koiran lapsen käsiin omin nokkineen, niin ..

Huolehdi omista asioistasi.

Pieni olet, jos 8-vuotias on isompi kuin sinä.

Pienikokoinen olen aina ollut, ja 8 -vuotiaana olin pienempi, kuin nyt, ja koirat aina olleet isompia, kuin minä, eikä ikinä ole ongelmaa ollut. Ei ollut silloin, eikä ole nyt. 😂

Vierailija kirjoitti:

En pysty käsittämäät miten joku voi ottaa bullterrieriä lemmikisi. Rumin koira minkä olen ikinä nähnyt.

Miten joku ylipäänsä ottaa haisevan ja kuolaavan koiran itselleen vaivoiksi???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla ainakaan ikuna ole ollu mitään ongelmia meidän koirien kans, joiden pääsääntöinen ulkoiluttaja 8 -vuotiaasta alkaen, ja järestään aina isompia, ku minä 😂

Kyllä vastuuntuntoinen koiranomistaja/koiranomistajat lemmikkinsä tuntee, ja jos ovat luottaneet ison koiran lapsen käsiin omin nokkineen, niin ..

Huolehdi omista asioistasi.

Sehän se on se ongelma kun kaikki koiranomistajat ei todellakaan ole vastuuntuntoisia. Kunpa tähän voisikin luottaa. On hienoa, että itse olet pärjännyt 8-vuotiaana isojen koirien kanssa, mutta kaikki aikuisetkaan ei pärjää isojen koirien kanssa. Tai edes pienten. Saati lapset. Juuri eilen jouduin neuvomaan n. 10v lasta, kun ei hallinnut pikkukoiraansa flexissä. Koira olisi tullut syödyksi omien koirieni toimesta, jos en olisi vaatinut pitämään kauempana omistani. Myös lasten tulee ymmärtää, että kaikkia koiria ei voi moikata, vaikka oma puppe olisi kuinka kiltti.

Jokainen koiranomistaja, joka vastuullinen, on varmasti ohjeistanut myös muut perheenjäsenet, kuinka koiran kanssa tulee toimia milloin missäkin tilanteessa, ja se, että olet juuri eilen joutunut neuvomaan lasta tämän koiran kanssa, ei tarkoita suinkaan sitä, että voisit kaikkien näkemiesi lasten koiriensa kanssa työntää naamaasi, ja ryhtyä neuvonantajaksi, kaikki kun eivät ole avuttomia, eikä neuvottomia kiperissäkään tilanteissa.

Ikinä ei tähänKÄÄN ikään mennessä ole tullut vastaan tilannetta, jossa lapsi ei olisi omansa kanssa pärjännyt.

Samaa aikuiset voisivat opastaa jälkikasvuaan, ettei ventovierasta koiraa, eikä välttämättä tuttuakaan, lähestytä, ja tulla lääppimään ilman lupaa, ja osa aikuisista vois sisäistää sen asian myös itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma koirani on noin 20kiloinen ja jos näkee esim oravan niin on yllättäen todella voimakas vetäjä ja joudun ihan kunnolla käyttämään voimaa ettei koira vedä minua mukanaan oravan luokse, enkä ole minkään ihan hintelä. Hirvittää kyllä nähdä jotain lapsia tuota isomman koiran kanssa koska tiedän että heillä ei todellakaan voimat riitä pitelemään koiraa jos siihen tilanteeseen joutuu.

Minä ulkoilutan valjaissa 5,2 kg painavaa kissa ja hitto, sekin vetää rusakon tai linnun perään sellaisella voimalla, että aikuinen nainen saa tosissaan pistää hanttiin. Että miten tosiaan pärjää lapsi vähänkään isomman koiran kanssa, jos koira päättää mennä?

5,2kg ja on jo tosi vaikeaa? Oletko nyt ihan tosissasi? Et ole tainnut olla koskaan isompien eläinten kanssa tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni riippuu koirasta. Joku perhoskoira/chihu/muu pölyhuiska vielä menee. Bullterrierit sun muut ei todellakaan.

Meidän rapussa asuu mies noin 10-vuotiaan poikansa ja aivan raivohullun rotikan kanssa. Koiralla on kyllä ulkoillessaan 2 remmiä (kuonoon ja pantaan), mutta silti hirvittää kun poika yrittää repiä koiraa henkensä edestä pois ihmisten ja koirien tieltä. Se koira siis raivoaa aivan kaikelle; autoille, ihmisille, koirille, kissoille, oraville.

Mä väittäisin, että ei noita pikkukoiriakaan pikkulapsille. Kun vaikka sitä kuinka ajattelisi että kyllä meidän perttu-kerttuli on niiiiiin taitava koirien kanssa, niin lapsi on aina lapsi. Siis en todellakaan tarkoita sitä että jokaisessa lapsessa asuisi lemmikkejä kid utt ava psyk o paatti joka rää kkää koiraa heti kun aikuisen silmä välttää, mutta kun se lapsi nyt vaan on lapsi ja joskus voi hermo mennä tai järki ei leikkaa niinkuin pitäisi.

Asun itse suht rauhallisella ok-taloalueella ja täällä vähän joka toisessa talossa on noita puuterihuiskuja, joiden hoito/lenkittäminen on ilmeisesti täysin alakouluikäisten vastuulla. Yksikään lapsista ei osaa koiran kanssa aina mennä hyvin, vaan esim. pikkukoiraa raahataan jollain potkulaudalla lenkille aivan liian kovalla vauhdilla hihnassa kiskoen. Sitten kun koira yrittäisi pysähtyä nuuskimaan tai tarpeilleen, se vetäistään vauhdilla liikkeelle niin että pahimmillaan koiraparka kyntää kyljellään nurmikossa. Tai koiraa oikein riehutetaan, juostaan sen kanssa ja kiljutaan ja kun koira on saatu oikein kierroksille, yhtäkkiä rauhoitutaan ja vaaditaan sitä koiraltakin: repimällä remmiä ja kiljumalla samalla "ei vedä!! Ei saa vetää!! Kuulitko!!!" Ja taas pikkukoira lentää siellä hihnan päässä.

Välillä samat lapset taas kulkevat koiriensa kanssa ihan ok, joten varmasti on jotain perustietoa siitä, kuinka koiran kanssa tulisi kulkea. Mutta lapset on tosiaan lapsia (myös ne, joista vanhemmat luulee niiden olevan täydellisiä, aina oikein käyttäytyviä pikkuaikuisia), ja en luottaisi edes pientä koiraa pienen lapsen ulkoilutettavaksi kuin poikkeustapauksessa. En luottaisi lapseen, en koiraan, enkä muihin ulkona liikkuviin koirakkoihin ettei mitään satu.

Sen lemmikin pitäisi olla AINA aikuisen vastuulla ja jos aikuinen ei sitä vastuuta lemmikeistään ehdi/jaksa/kykene ottamaan, ei niitä lemmikkejä pidä ottaa. Toki yhdessä sitten vanhempi+lapsi+lemmikki voidaan puuhata ja kuin että lapsi on nimellisesti vastuussa vaikka nyt siitä koirasta ja sen ulkoiluttamisesta. Mutta kyllä sen vanhemmankin pitää se ahteri nostaa ylös sieltä sohvasta ja lähteä sinne lenkille mukaan.

Saatan vaan kuvitella, mutta viime aikoina on vähän ruvennut vaikuttamaan siltä, että yhä enemmän ja enemmän näkyy lapsia koirien kanssa tuolla lenkkipoluilla ja metsissä ja aikuisista ei tietoakaan. Ja mikä pahinta, lapsille laitetaan pentujakin vastuulle! Olen ehkä sitten kukkahattutäti ja ärsyttävä muiden asioihin puuttuja, mutta siinä on kyllä katastrofin ainekset kasassa kun lapsen/lapsien vastuulle laitetaan pennun ulkoilutus. Pitäisi aikuisen edes sen verran jaksaa panostaa että sen pentuajan koulutuksen hoitaa. (Ja kun tähän tulee varmaan joku saivartelemaan siitä että voihan elämäntilanteet muuttua, aikuinen ei syystä tai toisesta pysty ja plääplääplää niin juu'u, näin voi käydä. Mutta se on aikuisen tehtävä ratkaista ongelma, ei jättää sitä lasta ongelmiin sen koiranpennun kanssa!)

Vierailija kirjoitti:

Meilläpäin pieni ja hintelä teinipoika ulkoiluttaa valtavaa mastiffia. Olen monta kertaa katsonut sitä tukka pystyssä. Jos koira suuttuisi tai innostuisi jostain, ja lähtisi ryntäykseen, niin poika kyllä lentäisi kuin leppäkeihäs sen perässä.

Jos valtava mastiffi päättää lähteä niin se lähtee myös aikuiselta. Se teini-ikä ei ole oleellista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma koirani on noin 20kiloinen ja jos näkee esim oravan niin on yllättäen todella voimakas vetäjä ja joudun ihan kunnolla käyttämään voimaa ettei koira vedä minua mukanaan oravan luokse, enkä ole minkään ihan hintelä. Hirvittää kyllä nähdä jotain lapsia tuota isomman koiran kanssa koska tiedän että heillä ei todellakaan voimat riitä pitelemään koiraa jos siihen tilanteeseen joutuu.

Minä ulkoilutan valjaissa 5,2 kg painavaa kissa ja hitto, sekin vetää rusakon tai linnun perään sellaisella voimalla, että aikuinen nainen saa tosissaan pistää hanttiin. Että miten tosiaan pärjää lapsi vähänkään isomman koiran kanssa, jos koira päättää mennä?

5,2kg ja on jo tosi vaikeaa? Oletko nyt ihan tosissasi? Et ole tainnut olla koskaan isompien eläinten kanssa tekemisissä.

Samaa mietin😂😂😂 ei hemmetti, kun tässä ihmiset hevostenkin kanssa pärjää, mutta 5,2 kg kissa ja saa tosissaan pistää hanttiin!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma koirani on noin 20kiloinen ja jos näkee esim oravan niin on yllättäen todella voimakas vetäjä ja joudun ihan kunnolla käyttämään voimaa ettei koira vedä minua mukanaan oravan luokse, enkä ole minkään ihan hintelä. Hirvittää kyllä nähdä jotain lapsia tuota isomman koiran kanssa koska tiedän että heillä ei todellakaan voimat riitä pitelemään koiraa jos siihen tilanteeseen joutuu.

Minä ulkoilutan valjaissa 5,2 kg painavaa kissa ja hitto, sekin vetää rusakon tai linnun perään sellaisella voimalla, että aikuinen nainen saa tosissaan pistää hanttiin. Että miten tosiaan pärjää lapsi vähänkään isomman koiran kanssa, jos koira päättää mennä?

5,2kg ja on jo tosi vaikeaa? Oletko nyt ihan tosissasi? Et ole tainnut olla koskaan isompien eläinten kanssa tekemisissä.

Samaa mietin😂😂😂 ei hemmetti, kun tässä ihmiset hevostenkin kanssa pärjää, mutta 5,2 kg kissa ja saa tosissaan pistää hanttiin!!!

En ole tuo alkup. kommentoija, mutta haluaisin ehdottomasti nähdä miten pysäytät hevosen käsivoimin kun se päättää lähteä. :D Ois varmaan Hauskat kotivideot-matskua. Sen sekunnin kun räpellyksesi kestäisi.

Voin vahvistaa tuon että 5.5 kg kissa vetää ällistyttävällä voimalla kun menee jonkun perään. Ei se ole hallitsemattomissa, mutta työtä saa tehdä silti (etenkin siksi että valjaat eivät lipsahta päältä). Omani rakastaa rusakoita ja kun sellainen on näköpiirissä niin vetää kuin bulldoggi konsanaan.

/3

Riippuu perheestä, koirasta, lapsesta. Meillä on aina ollut koiria, pentuja, aikuisia, vanhuksia. Eka lapsi jo 20v, nuorin 10v. Harrastetaan koirien kanssa ja lapset kasvaneet siihen koirien kanssa olemiseen ihan vauvasta alkaen. Isommat lapset kisanneet junior handlerissa 10 vuotiaista alkaen ja sitä ennen epävirallisesti lapsi ja koira kilpailuissa. Meidän perhe on ollut yhden koirakasvattajan apukotina, eli meillä on syntyneet ja kasvaneet muutamat pentueet vuosien aikana. Luotan siihen täysin, että meidän lapset hallitsevat meidän koirat ja voivat niitä lenkittää. Ottavat asiat vakavasti.

Mutta olen nähnyt myös toisen tavan toimia... voi luoja sentään. Täysin kouluttamaton koira, villi ihmislapsi kaverilaumansa kanssa, flexi jota käytetään "koiravirvelinä", selkäpiitä karmiva älämölö kun koira räksyttää ja kakarat kiljuu ja ryntäilee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla ainakaan ikuna ole ollu mitään ongelmia meidän koirien kans, joiden pääsääntöinen ulkoiluttaja 8 -vuotiaasta alkaen, ja järestään aina isompia, ku minä 😂

Kyllä vastuuntuntoinen koiranomistaja/koiranomistajat lemmikkinsä tuntee, ja jos ovat luottaneet ison koiran lapsen käsiin omin nokkineen, niin ..

Huolehdi omista asioistasi.

Sehän se on se ongelma kun kaikki koiranomistajat ei todellakaan ole vastuuntuntoisia. Kunpa tähän voisikin luottaa. On hienoa, että itse olet pärjännyt 8-vuotiaana isojen koirien kanssa, mutta kaikki aikuisetkaan ei pärjää isojen koirien kanssa. Tai edes pienten. Saati lapset. Juuri eilen jouduin neuvomaan n. 10v lasta, kun ei hallinnut pikkukoiraansa flexissä. Koira olisi tullut syödyksi omien koirieni toimesta, jos en olisi vaatinut pitämään kauempana omistani. Myös lasten tulee ymmärtää, että kaikkia koiria ei voi moikata, vaikka oma puppe olisi kuinka kiltti.

Jokainen koiranomistaja, joka vastuullinen, on varmasti ohjeistanut myös muut perheenjäsenet, kuinka koiran kanssa tulee toimia milloin missäkin tilanteessa, ja se, että olet juuri eilen joutunut neuvomaan lasta tämän koiran kanssa, ei tarkoita suinkaan sitä, että voisit kaikkien näkemiesi lasten koiriensa kanssa työntää naamaasi, ja ryhtyä neuvonantajaksi, kaikki kun eivät ole avuttomia, eikä neuvottomia kiperissäkään tilanteissa.

Ikinä ei tähänKÄÄN ikään mennessä ole tullut vastaan tilannetta, jossa lapsi ei olisi omansa kanssa pärjännyt.

Samaa aikuiset voisivat opastaa jälkikasvuaan, ettei ventovierasta koiraa, eikä välttämättä tuttuakaan, lähestytä, ja tulla lääppimään ilman lupaa, ja osa aikuisista vois sisäistää sen asian myös itse.

Se on muuten jännä, miten tämä minäminäminä-ihmistyyppi ärsyttää aina. Koiraihmisissä tälläinen on vielä ärsyttävyyden lisäksi vaarallistakin.

Kyllä MINÄ olen aina pärjännyt

Kyllä MINÄ tiedän

Kyllä MINÄ/MINUN vanhempani osaavat neuvoa lapsiaan ja kasvattaa koiriaan

Kyllä MINULLA ei ole koskaan ollut mitään ongelmia

Kyllä en MINÄ eikä MINUN lapseni ole neuvottomia tai avuttomia kiperissäkään tilanteissa

Kyllä MINÄ osaan koirani kouluttaa niin että siitä tulee täysin vieteistään vapaa tahdoton robotti 24/7/365

Ja sama setti jatkuu ja jatkuu. Mutta kas kummaa kun jossain vaiheessa se kuitenkin napsahtaa omaan nilkkaan, kun ei se 10-v hintelä lapsi saakaan tehtyä mitään kun se lasta 20kiloa painavampi naapurin aggreksi "koulutettu" koira käy lapsen ja tämän koiran päälle. Ei, vaikka olisi vanhempansa mielestä kuinka fiksu ja kykenevä vaan. Tai paljastuukin, että se täydellinen lapsi ei kestä niitä vanhemman vaatimuksia siitä täydellisestä koiranpidosta, vaan on jo kuukausia sitonut koiran vaan puuhun kiinni ja mennyt viettämään aikaa kaverilleen kun olisi pitänyt olla sillä puolentoista tunnin lenkillä.

Ja hups, yleensä ne on just näitä minäminäminä- tyyppejä joilla oikeasti on ne pahimmat ongelmat ja haasteet niiden koiriensa kanssa. Jännästi niille sattuu ne "luonnevikaiset", "haasteelliset" yms. koirat, joita sitten pitää joillain jääkausilla ja kuonopannoilla pistää ruotuun.

Mielestäni lapsen ei koskaan pitäisi olla päävastuussa koiran ulkoiluttamisesta. Joo, nopea pissatus koulun jälkeen on ihan ok, mutta pidemmät lenkit kasvattavat huomattavasti erilaisten vaaratilanteiden riskiä, oli koira minkä kokoinen tahansa. Koira saattaa karata, lähteä jonkun elukan/toisen koiran perään, hyökätä toisen koiran kimppuun tai joku toinen koira saattaa hyökätä sen kimppuun. Ei ala-asteikäinen lapsi pysty saamaan tällaisia tilanteita hallintaan ilman aikuisen apua.

Ikävänä esimerkkinä näen äitini naapurin lapsen, joka on siis jotain 8-9 v ja joka on päävastuussa perheen kääpiösnautserin ulkoilutuksesta. Koira on n. 6 m pitkässä fleksihihnassa, jota poika usein pitää täydellä pituudella koska koira vetää ja paljon. Koira on myös aika ärhäkkä eikä voi sietää muita poikakoiria. Koira lähteekin aina juoksemaan esim. äitini koiran perään saadakseen rähinöidä. Monet kerrat on hihna tippunut pojan kädestä, kun koira on yhtäkkiä riuhtaissut lähteäkseen toisen koiran perään. Vanhemmat eivät valitettavasti millään ymmärrä tilannetta, joten koko muu naapurusto joutuu jatkuvasti jeesaamaan ja joustamaan, jotta sen suuremmilta vaaratilanteilta vältyttäisiin.

Viime aikoina on täällä päin alkanut näkyä yhä enemmän lapsia ihan pienten pentujen kanssa ulkona, mikä on ainakin mun silmiini aika hurjan näköistä hommaa. Utelias pentu poukkoilee muiden koirien perässä ja herättää muiden koirien mielenkiinnon, mutta lapsi ei hallitse tilannetta joten pentu vetää miten tahtoo ja joutuu pahimmassa tapauksessa vaaratilanteisiin. Eikä ne pennut koskaan opi käyttäytymään hihnassa, kun ei nämä ala-asteikäiset ulkoiluttajat osaa niitä kouluttaa.