Kirjataan asioita joilla Suomalainen nykyelokuva pilataan
Aloitan, jos esitetään jotain lukua tai hahmoa AINÄ vedetään sen emännän asu ylitse sen kauppiaan olemus ylitse sen hempukan olemus ylitse. Eikö voi perkele sentään laittaa pikkasen vaan vihjettä siinä pukeutumisessa esim jos ollaan 70 luvulla ei kaikkea mitä 70 l on päällä ollut tarvitse laittaa hahmolle päälle . Ei se niin mennyt kuitenkaan.
Opetelkaa hienovaraisuutta myös eleissä, ei sen koko naaman tarvi räjähtää katsojalle joka käänteessä.
Kommentit (64)
Väkisin mukaan ängetty alastomuus, esimerkki uuden Tuntemattoman sotilaan saunakohtaus.
Jatkuva kiroilu ja rähjääminen.
Samat näyttelijät joka ikisessä elokuvassa.
Elokuvan musiikki soi täysillä ja näyttelijät supattelevat ja puhuvat epäselvästi.
Kehno dialogi. Huumori on joko yli vedettyä koheltamista tai puuttuu kokonaan. Ei draaman tarvitse olla koko ajan joka kohtauksessa raastavaa, samoin kun komediassa ei tarvitse jatkuvasti irvistellä ja hokea pissakakkaa.
Jokaisessa leffassa on aina vihainen nainen. Yleensä myös nainen lyö miestä avokämmenellä naamaan.
Sarjoissa keskeisessä osassa oleva naispoliisi on aina miesmäinen ja juro.
Käsikirjoitus. Tuottajat eivät anna kirjoittajille aikaa hioa kunnollista jälkeä, vaan puolitekele pökäle filmataan heti nopealla aikataululla.
Ei nyt varsinaisesti pilaa, mutta kyllästyttää jo ilmakuvat, jossa auto ajaa tietä, minkä molemmin puolin on järvi.
Taustamusiikki liian kovalla. Lätinä suutelukohtauksissa. Harmaat, masentavat hahmot/miljöö/juoni. Aina samat näyttelijät.
Ap:n kuvailema överiys toimii teatterissa, jossa takapenkillekin pitää näkyä että kuka on kyseessä ja millä fiiliksellä. Pitäisi muistaa että teatteriperinne ei toimi telkkarissa
Miehet ovat aina pahoja ja ilkeitä eikä miehillä ole tunteita. Miehet kohtelevat tuntteetta ja kylmän viileästi naisia miten haluaa mitä vastaan elokuvien sankaritar alkaa kapinoimaan ja näyttää kaikille miehille kaapin paikan ja närhen munat.
Se miten ne vuorosanat esitetään, kuulostaa just siltä eli vuorosanojen esittämiseltä. Ei oikeassa elämässä ihmiset juttele niin kuin suomielokuvissa.
Miksi rakkaustarina pitää tunkea joka helvetan stooriin? Tämä ongelma vaivaa toki koko elokuvateollisuutta. Tuntuu ettei päähenkilöille keksitä mitään muuta motiivia toimia ja elää, varsinkaan naisille! Naishahmojen toiminta pyörii aina lasten tai miehen navan ympärillä.
Viinan juonti joka elokuvassa, örvellys, liika alastomuus.
Vierailija kirjoitti:
Se miten ne vuorosanat esitetään, kuulostaa just siltä eli vuorosanojen esittämiseltä. Ei oikeassa elämässä ihmiset juttele niin kuin suomielokuvissa.
Kyllä, ja sitten ne dialogit on vielä sisällöltään ihan surkeita. Päiväkodin pihalta kuuluva lasten jutustelukin on henkevämpää kuin leffadialogit.
Keskellä lausetta ja muutenkin "suomalainen" ja muut kansallisuudet kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella.
Ihmisistä varsinkin aikuisista puuttuu tunteiden moniulotteisuus, kaikki ovat aina joko vihaisia tai vakavia. Elämä on koko ajan valtavan kurjaa ja kovaa.
Vierailija kirjoitti:
Viinan juonti joka elokuvassa, örvellys, liika alastomuus.
Hurjiksi on Risto Räppääjät menneet.
Tuntemattomassa olisi saanut olla tekstitys, kuten monessa muussakin.
Vähemmän ois enemmän