Miten annan pakit hienotunteisesti ja toista loukkaamatta?

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 15:38"]

No jos mietin, miten minut on jätetty, niin epärehellisyys loukkaa ja rehellisyys ei. Eli siinä vaiheessa, kun mies keksii jonkin muka-hyvän selityksen, niin sen kuuntelemisesta jää ikävä fiilis. Johtuu ihan siitä, että sanat ja teot & elekieli ei ole synkassa.

Ja sitten kun mies kertoo oikeasti miltä hänestä tuntuu, mitä hän elämältään toivoo, asia käydään kerralla läpi, mutta silti annetaan keskustelulle riittävästi aikaa, niin siitä ei jää paska fiilis. Johtuu siitä, että kaikki on rehellistä, toisesta näkee, että puhuu totta, elekieli kertoo, että on pahoillaan (eikä vain yritä luikerrella tilanteesta mahdollisimman vähällä vaivalla).

Ei se loukkaa eikä suututa, että tunteet eivät kohtaa. Se suututtaa, kun toinen ei kohtele tasavertaisena ihmisenä, vaan yrittää kikkailla keksityillä selityksillä.

Näin olen kokenut, kun minut on jätetty.

[/quote]

Mielestäni "jättäminen" liittyy tähän vasta siinä vaiheessa, jos on jo tapailtu ja ollaan jo ainakin melkein pari. AP on tavannut miehen baarissa, ja tämä lähettelee AP:lle viestejä. Ilmeisesti he eivät ole edes käyneet treffeillä. Eli mielestäni tällöin ei voi puhua "jättämisestä" ja tuo että pitää käydä tunteet läpi täysin tuntemattoman ihmisen kanssa, on kyllä liioiteltua.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 23:12"]

.

Parasta olisi, jos minun ei tarvitsisi sanoa mitään ääneen ja mies ymmärtäisi sanomattakin. Ja lisäksi voisimme pysyä ystävinä.

[/quote] Tämä on se huonon itsetunnon omaavan ihmisen vaihtoehto.

Kohtelias ihminen kertoo päätöksestään, vaikka olisi netin kautta tapaamansa kanssa treffeillä ensimmäistä kertaa. Miksi jättää toinen arpomaan haluaako se vielä tavata vai ei.

Jos mies viestittelee vain fb.ssa, niin ei ole mikään pakko vastata mitään. Mielestäni fb ei ole mikään virallinen yhteydenpitokanava. Jos mies saa numerosi ja soittaa niin tietenkin vastaat.  Jos hän kysyy ihan naamatusten, niin sano suoraan, ettei teillä ole tarpeeksi yhteistä, tai sano vaan ettet halua treffeille. Jos mies kysyy mikset, sano suoraan, ettet tunne vetoa häneen. Mielestäni on hyvä olla rehellinen, muttei liian rehellinen... Pieni valkoinen valhe on noissa asioissa paikoillaan, mutta lähinnä niin, että jättää mahdollisimman paljon kertomatta, kuin että valehtelisi ummet ja lammet. On aina hyvä olla ystävällinen, muttei se tarkoita että pitäisi lähteä treffeille miehen kanssa joka ei kiinnosta!

itse olin treffailuaikaan terveellä tavalla itsekäs(?) ja kuuntelin tuntemuksiani tarkkaan. Jos jokin ihan selittämätön tai pienikin asia häiritsi tapaamassani miehessä, niin lopetin jutun siihen. En ole itsekään täydellinen, mutta halusin ehdottomasti löytää miehen jonka kanssa kemiat, jutut, arvot ja ulkonäkökin osuisivat kohdalleen. En ollut niin epätoivoinen että olisin tuhlannut itseni JA sen toisen aikaa deittailuun, jolla ei olisi kuitenkaan tulevaisuutta. Onneksi sitä lähelle kolmekymppisenä jo tiesi mitä elämältä ja parisuhteelta tarvitsee ja mitä on itsellä annettavaa.... Ja löytyihän se oma kulta viimein, netin kautta löysimme toisemme.

"AP, minä aloittaisin sillä, että ensin kertoisin hänen olevan mukava, hieno mies ja sitten toteaisit, että hän ei ole kuitenkaan sellainen, johon sinä ihastuisit ja jonka kanssa voisit alkaa tapailemaan. Jotain tähän suuntaan. Ja lopulta voit todeta, että olet varma, että se hänelle oikea nainen löytyy varmasti. "

Miehenä voin todeta, että edellä oleva ehdotus on suoraan ns. mänttien käsikirjasta. Tämän viesin mies voi ymmärtää vain yhdellä tavalla eli siten että mies ei kiinnosta sinua miehenä ja haetkin jotakin parempaa.

Mielestäni paljon parempi tapa on todeta suoraan, että et halua jatkaa suhdetta. Ystävyyden tai muitten naisten tarjoaminen ikään kuin korvikkeeksi vain pahentaa asiaa.

AP täällä taas.

Kiitos kaikille neuvoista.

Selvennän siis hieman. Tuo mies on siis hyvän ystäväni kaveri/tuttu ja satuimme törmäämään häneen samaan aikaan baarissa. Mies jäi siis seuraamme loppuillaksi.

Hän on siis mukava ja ihan normaali mies, ei mikään hullu vainoaja tai muuten ällöttävä tapaus. Löysi minut fb:stä ilmeisesti ystäväni kavereista ja pyysi kaveriksi, minkä tietysti hyväksyin. Mies siis tietää, että olen sinkku.

Mitään erityistä syytä sille ei ole, miksi en ole kiinnostunut. En vain ole, ei kai sille mitään voi.

Muutaman päivän jälkeen aloitti juttelun fb:ssä ja pyysi treffeille. Olen nyt kolme kertaa jollain verukkeella päässyt luistamaan tapaamisesta, mutta lopulta annoin periksi. Ei kai tätä kannata pitkittää.

Ahdistaa vaan ihan todella paljon. Jos hän luulee menevänsä oikeille treffeille, ja mä annankin rukkaset. Aika karua? Sanoin kyllä hänelle, että kahville voin lähteä. En vain tiedä, ymmärsikö hän, että ne siis eivät olisi treffit...

Olisi helpompaa keksiä juuri joku selitys torjumiselle, että "en halua seurustella juuri nyt", "olen kiinnostunut toisesta" tjsp. Tottahan nuo molemmat ovat osaltaan, mutta jotenkin nuo tuntuvat vain selittelyltä.

Mutta en vain PYSTY sanomaan suoraan! Mussa on varmaan tässä se suurempi vika, ei miehessä. En tajua miten jotkut kestävät jatkuvaa pakkien antamista. Mulle näin ei käy todellakaan usein. En ole tottunut "loukkaamaan" ihmisiä.

Mutta joo, aika näyttää. Pitää varmaan vaan laittaa sormet ristiin ja toivoa, että mies suhtautuu hyvin. Ja ensiksi saada itseni rohkaistua rehellisyyteen ja suoraselkäisyyteen.

Näin!

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 17:28"]

AP täällä taas.

Kiitos kaikille neuvoista.

Selvennän siis hieman. Tuo mies on siis hyvän ystäväni kaveri/tuttu ja satuimme törmäämään häneen samaan aikaan baarissa. Mies jäi siis seuraamme loppuillaksi.

Hän on siis mukava ja ihan normaali mies, ei mikään hullu vainoaja tai muuten ällöttävä tapaus. Löysi minut fb:stä ilmeisesti ystäväni kavereista ja pyysi kaveriksi, minkä tietysti hyväksyin. Mies siis tietää, että olen sinkku.

Mitään erityistä syytä sille ei ole, miksi en ole kiinnostunut. En vain ole, ei kai sille mitään voi.

Muutaman päivän jälkeen aloitti juttelun fb:ssä ja pyysi treffeille. Olen nyt kolme kertaa jollain verukkeella päässyt luistamaan tapaamisesta, mutta lopulta annoin periksi. Ei kai tätä kannata pitkittää.

Ahdistaa vaan ihan todella paljon. Jos hän luulee menevänsä oikeille treffeille, ja mä annankin rukkaset. Aika karua? Sanoin kyllä hänelle, että kahville voin lähteä. En vain tiedä, ymmärsikö hän, että ne siis eivät olisi treffit...

Olisi helpompaa keksiä juuri joku selitys torjumiselle, että "en halua seurustella juuri nyt", "olen kiinnostunut toisesta" tjsp. Tottahan nuo molemmat ovat osaltaan, mutta jotenkin nuo tuntuvat vain selittelyltä.

Mutta en vain PYSTY sanomaan suoraan! Mussa on varmaan tässä se suurempi vika, ei miehessä. En tajua miten jotkut kestävät jatkuvaa pakkien antamista. Mulle näin ei käy todellakaan usein. En ole tottunut "loukkaamaan" ihmisiä.

Mutta joo, aika näyttää. Pitää varmaan vaan laittaa sormet ristiin ja toivoa, että mies suhtautuu hyvin. Ja ensiksi saada itseni rohkaistua rehellisyyteen ja suoraselkäisyyteen.

[/quote]

Hei mulla ois idis! Mene treffeille kännissä/kamalissa vaatteissa/ilman meikkiä tms. ja käyttäydy _todella_ omituisesti. Esimerkiksi ryyppää lisää.

Toinen vaihtoehto on, että alat puhumaan miehelle yhteisestä tulevaisuudesta, asunnon ostosta ja omien vanhempiesi tapaamisesta.

Harmi kun mies on tutun tuttu, johonkin ventovieraaseen saattaisi toimiakin :)

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 16:24"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 15:38"]

No jos mietin, miten minut on jätetty, niin epärehellisyys loukkaa ja rehellisyys ei. Eli siinä vaiheessa, kun mies keksii jonkin muka-hyvän selityksen, niin sen kuuntelemisesta jää ikävä fiilis. Johtuu ihan siitä, että sanat ja teot & elekieli ei ole synkassa.

Ja sitten kun mies kertoo oikeasti miltä hänestä tuntuu, mitä hän elämältään toivoo, asia käydään kerralla läpi, mutta silti annetaan keskustelulle riittävästi aikaa, niin siitä ei jää paska fiilis. Johtuu siitä, että kaikki on rehellistä, toisesta näkee, että puhuu totta, elekieli kertoo, että on pahoillaan (eikä vain yritä luikerrella tilanteesta mahdollisimman vähällä vaivalla).

Ei se loukkaa eikä suututa, että tunteet eivät kohtaa. Se suututtaa, kun toinen ei kohtele tasavertaisena ihmisenä, vaan yrittää kikkailla keksityillä selityksillä.

Näin olen kokenut, kun minut on jätetty.

[/quote]

Mielestäni "jättäminen" liittyy tähän vasta siinä vaiheessa, jos on jo tapailtu ja ollaan jo ainakin melkein pari. AP on tavannut miehen baarissa, ja tämä lähettelee AP:lle viestejä. Ilmeisesti he eivät ole edes käyneet treffeillä. Eli mielestäni tällöin ei voi puhua "jättämisestä" ja tuo että pitää käydä tunteet läpi täysin tuntemattoman ihmisen kanssa, on kyllä liioiteltua.

[/quote]

Joo en siis tarkoittanutkaan, että tästä pitäisi kopioida, kun ap:n tilanne ei ole sama. Vaan lähinnä tarkoitin tuoda tietoon ajatuksia, jotka heräsi noista viesteistä, missä keksittiin tekosyitä, joilla pääsee luikertelemaan tilanteesta "tyylikkäästi".

En tosiaan ymmärrä, että miksei voi sanoa, että kiitos paljon tarjouksesta/treffipyynnöstä, mutta en ole kiinnostunut sinusta sillä lailla, vaikka vaikutatkin todella mukavalta.

Itse ainakin arvostan eniten suoraa puhetta vs. "En ole valmis seurustelemaan", "Elämäntilanteeni on nyt tällainen..." jne.

Jos et ole kertonut olevasi sinkku, niin sano seurustelevasi. Tai sitten kerro tykkääväsi tytöistä.

Ei oo onneksi kukaan soitellut mulle.Olen kuuro.Mulla ei ole puhelinta aktiivikäytössä ja en käy ravintoloissa.

Ei tollasta voi sanoa toista loukkaamatta. Paras on ehkä se, että olet ihastunut toiseen.

Riippuu siitä, miten valmis olet panemaan itsesi likoon.

Minun oli kerran päästävä todellakin äkkiä eroon eräästä "ihailijasta", jonka väkivaltaisesta menneisyydestä sain kuulla harmittavan myöhään, joten oli ammuttava kovilla.

Siksi tunnustinkin hänelle erään keskustelumme aikana, että minulla on painolastinani kauhean iso velka ja että minulla valitettavasti on sukupuolitauti, jota ei ole saatu kuriin lääkityksellä. Kerroin, että en voi ajatellakaan tartuttavani häneen sairauksiani ja että hän joutuisi seurustelemaan velkaantuneen naisen kanssa, jolla ei ole muuta kuin rahahuolia.

Tepsi. Hän oli kiitollinen rehellisyydestäni. Ekä hänestä kuullut sen jälkeen muuta kuin pari kohteliaisuussoittoa.

Tiedän... tuo sukupuolijuttu saattaa sitten kulkea mukanasi seuraaviin suhteisiisi, mutta luulen, että oikean hetken tullen voit paljastaa tulevalla p-ystävällesi, että koko sp-kertomus oli vain hätävarjelun liioittelua.

Suosittelen samaa (tauti)kertomusta aina, jos mies ei ymmärrä, että ystävällisyys ei ole kutsu panoon.

Sano se klassinen: olet tosi kiva, mutta.. ja sitten hymyile vaivaantuneesti. Tässä kohtaa mies tajuaa, missä mennään ja voit poistua paikalta.

Toisen mielen pahoittamista ei voi täysin välttää. Suoruus on loppujen lopuksi kuitenkin kohteliain tie, kun toinen ei joudu turhaan roikkumaan epävarmuudessa ja turhissa toiveissaan. Laita seuraavaan treffipyyntöön kohtelias mutta selvä vastaus, että et ole kiinnostunut hänestä poikaystävänä etkä halua tällaisissa merkeissä yhteydenpitoa jatkaa. 

Toteat seuraavaa: Häivy mutta älä suutu, hymyillään ja näeskellään;)

Jos et todella halua sanoa asiaa suoraan (olen itse 7:n kanssa täysin samoilla linjoilla), niin yksi tapa on alkaa puhua muista miehistä ihailevaan sävyyn ja korostaa sopivissa kohdissa, että "Sä sitten olet niin ihana kaveri". Mutta tietenkin, jos mies on selkeästi jo treffeillekin pyytänyt, niin siinä tapauksessa tämä keino tuskin toimii.

Telepatia ei toimi, kuten edellisellä kerralla ilmeisesti huomasit.

Kerro tilanne suoraan ja omalta kannaltasi, siis minä-muodossa. Miltä sinusta tuntuu ja mitä ajattelet/tunnet. Valitse paikka ja tilanne niin ettei ole todistajia. Julkiset pakit ovat ylimääräinen nöyryytys.

Tuo ohje tietenkin olettaen, että mies on jotakuinkin normaali. Stalkkerit, ripustautujat, omistushaluiset, väkivaltaiset tai muuten tasapainottomat pitää feidata epäsuoremmin.

Miksi et voisi antaa sille säälistä?