Onko muita jotka eivät ikinä kokeillut "ilopillereitä"?

Ilopilleri on iloinen ihminen. Mitään onnellisuutta tuovaa lääkettä ei ole.

Masennus on sairaus,, siihen on hoitonsa ja lääkkeensä jonka tarpeen lääkäri määrittelee. Masennus-sairauteen elämänsä aikana sairastuu 5-6% suomalaisista.

En minä mitään "ilopillereitä" ole koskaan käyttänyt. Mielialalääkitys vakavaan masennukseen on kylläkin ollut.

Mä luulin, että puhuisit jostain huumeesta tms. Olen kokeillut masennukseen kyllä joskus lääkettä, mutta ei siitä kyllä yhtään iloiseksi tullut - päinvastoin alussa ainakin, kun kaikenmaailman outoja tuntemuksia.

Mulle on annettu yksi sellainen onnellisuuspilleri, kun hermoilin leikkausta. Tuli tosi epätodellinen olo. Toisaalta tajusin, että leikkaus tässä yhä edessä. Toisaalta oli sellainen kevyt hälläväliä-olo. Kaikki huvitti. Sitä tiedosti, että vaikutus johtuu pilleristä. Oli outoa, ihan kuin olisi tarkastellut tuntemuksiaan jotenkin "ulkopuolelta". Ihan kuin mussa olisi ollut kaksi kerrosta: ulkokerros, jolle tehtäisiin leikkaus mutta joka ei enää pitänyt sitä minään ja sisäkerros, jokin yliminä, joka tajusi koko jutun, mutta ei oikeastaan välittänyt.

En alkaisi syömään säännöllisesti.

Asian vierestä - 5: et ole saanut onnellisuuspilleriä eli mielialalääkettä, vaan rauhoittavaa. Yhden mielialalääkkeen ottamisesta tulee pikemminkin huono olo. Lääkkeen vaikutus alkaa vasta muutaman viikon käytön jälkeen.

Mä en ole syönyt mielialalääkkeitä paitsi kerran kuurin kipuun. Kyseessä siis lääke, joka on ollut alunperin mielialalääke, mutta toimi siinä tarkoituksessa huonosti. Toimii kuitenkin kipukynnyksen nostamisessa eli auttaa kipuun.

Mahdat ap olla hyvin tyytyväinen itseesi. Onnea vaan. 

Ei niitä 'ilopillereitä' kuule tosta vaan kokeilla. Jos ihmisellä on keskivaikea tai vaikea masennus, saatetaan päätyä mielialalääkitykseen. Eikä se ole mikään piriste tai muu onnellisuusnappi. 

Omalta osaltani alkoi tuntua siltä, kuin joku verho olisi vedetty aivojen edestä tai sumu hälvennyt ja aloin pikkuhiljaa taas tuntea elämäni normaaliksi. 

t. 15 vuotta ilopillereiden lopettamisesta

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 17:58"]

Asian vierestä - 5: et ole saanut onnellisuuspilleriä eli mielialalääkettä, vaan rauhoittavaa. Yhden mielialalääkkeen ottamisesta tulee pikemminkin huono olo. Lääkkeen vaikutus alkaa vasta muutaman viikon käytön jälkeen.

[/quote]

Ahaa. No, niin sitten. Sellainen puolihilpeä olo siitä rauhoittavasta tuli kuitenkin. Hymyilytti koko ajan. En tykännyt olotilasta.

En alkaisi sekoittamaan elimistöäni millään ylimääräisillä lääkkeillä kovin mielelläni. Toivottavasti ei tule tarvetta. Kun olen alamaissa, yritän tehdä kivoja asioita, lukea hyviä kirjoja, tavata kavereita, käydä pitkillä kävelyillä, jne. Välillä on kyllä ollut jaksoja, että ystäväni (psykiatriaan erikoistunut lääkäri) on vihjannut, että nappejakin saa reseptillä. En ole halunnut.

Mutta ymmärrän, että joillakin aivokemia ei ihan toimi kuin pitäisi tai vajoaa niin syvälle surkeuteen, ettei jotkut kotikonstit enää auta.

5

Jos nyt ap tarkoitat mielialalääkkeitä, niin en ole minäkään sellaisia joutunut syömään. Veikkaan, että valtaosa suomalaisista ei myöskään ole, koska ei se masennus kuitenkaan kaikkia koettele. Hetkittäinen alakulo taas on sellaista, jota ei kaiketi onneksi lääkitä.

Vai ilopilleri. Mistähän sellaisia saa? Paniikkihäiriöön minulla on ollut lääkitys monet vuodet, mutta eivät ne kyllä mitään ilopillereitä ole. On minulla lääke myös korkeaan verenpaineeseen ja astmaan. Saisikohan niitäkään käyttää, vai tuleeko niistäkin jonkun mielestä iloiseksi?

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 17:55"]

Mulle on annettu yksi sellainen onnellisuuspilleri, kun hermoilin leikkausta. Tuli tosi epätodellinen olo. Toisaalta tajusin, että leikkaus tässä yhä edessä. Toisaalta oli sellainen kevyt hälläväliä-olo. Kaikki huvitti. Sitä tiedosti, että vaikutus johtuu pilleristä. Oli outoa, ihan kuin olisi tarkastellut tuntemuksiaan jotenkin "ulkopuolelta". Ihan kuin mussa olisi ollut kaksi kerrosta: ulkokerros, jolle tehtäisiin leikkaus mutta joka ei enää pitänyt sitä minään ja sisäkerros, jokin yliminä, joka tajusi koko jutun, mutta ei oikeastaan välittänyt.

En alkaisi syömään säännöllisesti.

[/quote]

Sinä olet saanut rauhoittavan lääkkeen. Et mielialalääkettä.

OT:

Miksi rauhoittavat ei toimi kaikilla? Onko olemassa miten monia eri rauhoittavia? Mulla on ihan karmea toimenpidekammo, ja sain "rentouttavaa" suoneen jättimäisen määrän erään toimenpiteen aikana. Ei vaikuttanut mitenkään. Hoitajat kauhistelivat vielä pitkään leikkauksen jälkeen, että älä nyt vaan nouse istumaan kun et pysy istuma-asennossa sen lääkemäärän jälkeen. Pysyin kyllä, seisoma-asennossakin enkä huomannut missään vaiheessa mitään vaikutusta.

Eipä voi enää siihenkään luottaa, että nuo lääkkeet mulla toimisivat. Nukutus toimii hyvin...

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 17:46"]

Kun tuntuu että on niin tavallista tänä päivänä, heti masennukseen joku piristyspilleri.  Onko meitä enää olemassa jotka ei ikinä ole edes kokeillut? minä olen yli 40vee enkä ole ikinä ottanut sellaista tablettia.

[/quote]

Minä 50v ja eipä ole tullut pillereitä napsittua. Matalapaineet ja läheisten kuolemat on selvitty läpi ilman masisnappeja. Mutta en tuomitse. Eihän meillä ole kuin yksi elämä. Jos joku haluaa sen elää pöminöissään, niin menee se niinkin

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 17:59"]

Mä en ole syönyt mielialalääkkeitä paitsi kerran kuurin kipuun. Kyseessä siis lääke, joka on ollut alunperin mielialalääke, mutta toimi siinä tarkoituksessa huonosti. Toimii kuitenkin kipukynnyksen nostamisessa eli auttaa kipuun.

[/quote]

Triptyl on kyllä hyvä masennuslääke. Kuuluu vanhan kansan hyviin lääkkeisiin. Pieninä annoksina toimii kipukynnyksen kohottajana.

Ei ihme, että porukat nappailee mömmöjä, jos edes tällaista perusasiaa ei tiedä triptylin syöjä

Syön masennuslääkkeitä, mutta eivät ne minua iloiseksi tee. Olisin iloinen, jos sellaisia lääkkeitä olisi olemassa.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 18:03"]

Ei niitä 'ilopillereitä' kuule tosta vaan kokeilla. Jos ihmisellä on keskivaikea tai vaikea masennus, saatetaan päätyä mielialalääkitykseen. Eikä se ole mikään piriste tai muu onnellisuusnappi. 

Omalta osaltani alkoi tuntua siltä, kuin joku verho olisi vedetty aivojen edestä tai sumu hälvennyt ja aloin pikkuhiljaa taas tuntea elämäni normaaliksi. 

t. 15 vuotta ilopillereiden lopettamisesta

[/quote]

Aika helposti niitä saa, jos haluaa-

Minulle on tarjottu serotoiinin takaisinoton estäjiä

-kun erosimme avomiehen kanssa

-kun äitini kuoli

-kun kärsin vaihdevuosista

Näihin kaikkiin tilanteisiin olisi näpsäkkäästi kirjoitettu serotoiiniresepti. En tarvinnut. Kahteen ensimäiseen hain sairauslomaa (jotka siis hain palkattomana saikkuna, koska helpompi kuin virkavapaa)

Kolmanteen pyysin estrgeeniä

Mutta jokaisessa kolmessa tapauksessa oltiin heti työntämässä masennuslääkereseptiä käteen

Ovatko nämä "ilopillerit" samoja, joita ruotsalaiset nimittävät "lyckopiller"? Siis mielialalääkkeitä, jotka ovat hyvin tehokkaista. Sanovat ne, jotka niitä ovat käyttäneet tai käyttävät. Omakohtaista kokemusta ei onneksi ole.

Kolme kertaa olen ollut leikkauksessa ja saanut aina rauhoittavan lääkkeen ennen toimenpidettä. Yksi nappi oli vahvempi, olin suoraan sanottuna ihan tillintallin, kun vietiin leikkaussaliin ja nukutettiin. Makasin siinä pritsillä täysin välinpitämättömänä. Sitä tunnetta en halua kokea uudelleen, jos se vain on mahdollista.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 19:18"]

Minä 50v ja eipä ole tullut pillereitä napsittua. Matalapaineet ja läheisten kuolemat on selvitty läpi ilman masisnappeja. Mutta en tuomitse. Eihän meillä ole kuin yksi elämä. Jos joku haluaa sen elää pöminöissään, niin menee se niinkin

[/quote]

Kiva ettet sentään tuomitse. Minä nimittäin en ainakaan olisi enää nauttimassa ainoasta elämästäni ilman "masisnappeja". Siihen nähden muutama vuosi lääkityksellä ei tunnu ylivoimaiselta uhraukselta.

3

Ihan ihkaoikeaan masennukseen ei kyllä ole mikään häpeä ottaa lääkitystä avuksi. Jos ei pääse sängystä ylös, ei ole ruokahalua, ei pysty elämään normaalia elämää, koko ajan on epätoivoisen surkea olo ja ahdistusta ja mahdollisesti itsetuhoisia ajatuksia, niin siinä ei vaan pysty ottamaan itseään niskasta kiinni ja nauttimaan elämän pikkujutuista. Lääkitys voi tosiaan silloin olla ainoa juttu, joka toimii.

Itselläni on kaksisuuntainen mielialahäiriö, johon syön paljon vahvempiakin nappeja, kuin ssri- tai muut masennuslääkkeet (vaikka niitäkin joskus käytän pahimpien masennusjaksojen aikaan) ja enpä ilman lääkitystä varmasti olisi hengissä tai ainakaan toimintakykyinen. Ja noita lääkkeitä joudun syömään loppuelämäni, mutta parempi kai sekin, jos siten voin elää edes suunnilleen normaalia elämää.