Miehen omituinen suhtautuminen pettämiseen
Mua ihmetyttää mieheni erikoinen suhtautuminen pettämiseen. Hän nimittäin inhoaa sitä todella syvästi. Jos katsomme vaikka leffaa, jossa petetään, mies lopettaa leffan katsomisen ja lähtee tuohtuneena pois sohvalta. Jos tuttavapiirissä on ollut pettämistapaus, manaa melkein alimpaan helvettiin tuon pettäjän.
Olen yrittänyt kyökkipsykologisessa hengessä miettiä, mistä tuo jyrkkä suhtautuminen johtuu. Kumpikaan meistä ei ole tietääkseni pettänyt, eikä miehen lapsuudessa tai ylipäätään elämässä ole ollut mitään pettämistä.
Pelkääkö mies pettävänsä? Pettääkö hän? Pelkääkö hän mun pettävän? Vai vihaako hän vain pettämistä... Kokemuksia muilla?
Kommentit (50)
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 10:54"]
Ehkä ap:n mieskin ajattelee juuri näin, mutta olisi kyllä mielenkiintoista tietää mitä kautta joku päätyy pitämään pettämistä lähes yhtä pahana kuin tappaminen tai raiskaaminen. Minusta nuo teot on aivan eri tasoisia. Pettäminen aiheuttaisi itselleni todennäköisesti jonkin sortin vitutusta, josta kuittailisin miehelle jonku aikaa. En minä siitä mitenkään murenisi ja särkyisi vuosikausiksi. Jotenkin outoa itselleni että joku ottaa sen noin.
[/quote]
Olen varmaan itsekin ajatellut joskus noin ettei se pettäminen nyt niin kamalaa ole mutta myöhemmällä iällä tietoisuus on kasvanut. Jos pettäjä tartuttaa puolisoonsa vaikka sukupuolitaudin, niin se on käytännössä pahoinpitely. Joidenkin tautien kuten herpeksen kohdalla se saattaa merkitä pahoinpitelyä joka kuukausi menkkojen aikaan. Joten minä en näe paljoa eroa vaimonhakkaajien ja pettäjien välillä.
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 11:15"]
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 10:54"]
Ehkä ap:n mieskin ajattelee juuri näin, mutta olisi kyllä mielenkiintoista tietää mitä kautta joku päätyy pitämään pettämistä lähes yhtä pahana kuin tappaminen tai raiskaaminen. Minusta nuo teot on aivan eri tasoisia. Pettäminen aiheuttaisi itselleni todennäköisesti jonkin sortin vitutusta, josta kuittailisin miehelle jonku aikaa. En minä siitä mitenkään murenisi ja särkyisi vuosikausiksi. Jotenkin outoa itselleni että joku ottaa sen noin.
[/quote]
Olen varmaan itsekin ajatellut joskus noin ettei se pettäminen nyt niin kamalaa ole mutta myöhemmällä iällä tietoisuus on kasvanut. Jos pettäjä tartuttaa puolisoonsa vaikka sukupuolitaudin, niin se on käytännössä pahoinpitely. Joidenkin tautien kuten herpeksen kohdalla se saattaa merkitä pahoinpitelyä joka kuukausi menkkojen aikaan. Joten minä en näe paljoa eroa vaimonhakkaajien ja pettäjien välillä.
[/quote]
Tässä ei nyt kuitenkaan taittu puhua fyysisistä sairauksista vaan mielen kupruista.
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 10:54"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 23:57"]
Kyllä pettämiseen voi suhtautua todella jyrkästi ihan vain siksi että pitää sitä niin kamalana. Ei sen takana tarvitse olla mitään syitä.
Minä olen myös itse sellainen ja pidän pettämistä hirveimpänä asiana heti tappamisen ja raiskaamisen jälkeen. Ihan suututtaa ja harmittaa että niin moni ihminen on niin itsekäs että pystyy tuottamaan toiselle monien kuukausien, joskus jopa vuosien hirveää tuskaa ja huonoa oloa siksi että itse saisi hetken pitää kivaa. Aivan järkyttävää. Miten voi pitää omaa hetkellistä iloaan niin tärkeänä että voi sen varjolla musertaa toisen henkisesti? Sairasta.
[/quote]
Ehkä ap:n mieskin ajattelee juuri näin, mutta olisi kyllä mielenkiintoista tietää mitä kautta joku päätyy pitämään pettämistä lähes yhtä pahana kuin tappaminen tai raiskaaminen. Minusta nuo teot on aivan eri tasoisia. Pettäminen aiheuttaisi itselleni todennäköisesti jonkin sortin vitutusta, josta kuittailisin miehelle jonku aikaa. En minä siitä mitenkään murenisi ja särkyisi vuosikausiksi. Jotenkin outoa itselleni että joku ottaa sen noin.
[/quote]
Silloin et ole koskaan rakastanutkaan toista etkä häneen luottanut
Miehellä on erilainen suhde taiteeseen tai viihteeseen kuin muilla eli hän ottaa sen todella vakavasti. Jotkut ihmiset vain ovat sellaisia. Jotkut voivat katsoa mitä vaan iljettävyyksiä elokuvissa eivätkä ole moksiskaan.
Ei tämän selittämiseen tarvita mitään niin syvällisiä salaliittoteorioita tms. Kysymys lienee siitä, että joitakin ihmisiä vain ärsyttää suunnattomasti tietyt toisteiset asiat, joita jauhetaan joka tuutissa (seksi, asennot, oraalijutut, pettämiset jne.). Ajatelkaapa tätäkin palstaa, minkähän aihepiirin käsittelyfrekvenssi on korkein: ettei olisi pettäminen muodossa tai toisessa!
Tämä puolestaan voi saada aikaan joissakin ihmisissä jonkunlaisen kollektiivisen harhan, että jos puoliso tai kumppani ei vielä ole pettänyt, niin tuon mallin, analogian mukaan hänkin sortuu kataluuden kujille. Mutta että joku huonon omantunnon takia ei jaksaisi enään jotain pettämiskohtausta katsoa, taitaa olla stereotypiaa mitä suurimmassa määrin.
Mutta tuossa on kyllä ideaa! Voihan tuo jatkuva rummutus vaikuttaa alitajuntaan ja madaltaa tiettyjen asioiden tapahtumistodennäköisyyttä!
[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 23:38"]
Tämä ei nyt liity pettämiseen mutta minä en jaksa enää katsoa mitään a-studioita tai muitakaan ohjelmia joissa käsitellään yhteiskunnallisia epäkohtia koska jotenkin tuntuu ettei muodostu sellaista yhteisöllisyyden henkeä jolla näihin epäkohtiin tartuttaisiin. Sama juttu kaveripiirissä. Politiikkaa ei voi puhua koska tunnen jääväni vähemmistöön vasemmistolaisen ajatusmaailmani kanssa. Alkaa vain vituttaa kun huomaa, että kaverit ovat sieluttomia kurkunleikkaajaoikeistolaisia.
[/quote]
Jos asenteesi poliittisesti toisin ajattelevia kohtaan on todella noin jyrkkä kuin sanavalintasi antavat ymmärtää, ei ole mikään ihme jos yhteiskunnallinen keskustelu ahdistaa sinua.
Tasan kolme vaihtoehtoa:
Pettää itse tahtomattamaan (esim seksiriippuvuus) ja kokee tästä itseinhoa.
On tullut itse petetyksi, ei käsitellyt asiaa.
Jompikumpi vanhemmista pettänyt toista. (usein se, että äiti pettää isää aiheuttaa pojassa vahvempia traumoja / reaktioita)
Ehkä hänen suhtautuminen pettämiseen on samanlaista kuin minun kauhuelokuviin ja tosielämän tragedioihin. Vatvon niitä vuosikausia enkä pääse yli, joten en halua sellaista tv:stä katsoa. Ihmissuhdedraamoihin suhtaudun kuitenkin kevyemmin eikä niiden vatvominen aihuta unettomuutta, mutta miehelläsi voi aiheuttaa eikä siksi kykene niitä katsomaan.
Miksi tehdä asiasta monimutkaisempaa kuin se on: ei hyväksy ja tuskin tekee itse niin.