"Turhin" kuulemasi syy avioerolle?

Hyvä ystäväni erosi toisesta miehestään kuulemma, koska mies ei siivonnut tarpeeksi. Minusta tuo tuntui heppoiselta syyltä varsinkin, kun itsekin olen tarvinnut omassa avioliitossa sitä tahtoa rakastaa, kun vastoinkäymisiä on ollut. Ymmärrän toki, että taustalla voi olla muitakin syitä, mutta silti olisi hyvä muistaa aviolupaukset erityisesti lasten takia.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 17:08"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 08:45"]

Ei sellaista olekaan. Jos pariskunta ei halua syystä tai toisesta enää jatkaa pariskuntana, mikä tahansa syy on riittävä. Avioliitto ei ole vankila. Se on sopimus, jonka voi purkaa kun toinen tai molemmat osapuolet haluavat.

[/quote]

Mites ne lupaukset niissä ihanan suureellisissa häissä  -  ne myötä ja vastamäki-jutut ? Kuhan vaan kyselen.....

[/quote]

Mites jos sellaisia suureellisuuksia ei edes harrastanut? Tai vaikka olikin isot häät, on se ihan Suomen laissa, että mieli saa muuttua. Avioliitto on vain sopimus, taloudellinen sopimus etupäässä.

Turha syy ettei ollut mitään julki lausuttua oikeaa syytä. Tai olihan siinä miehen "hulluus ja mustasukkaisuus".

Nainen kasvoi vain "erilleen" eikä viihtynyt ollenkaan kotona. No oikeasti jakoi itseään 100 % täysillä todisteilla ainakin yhdelle (ellei sitten useammalle), mutta kyseinen leidi ei liene tunnustanut vieläkään. Sitten oli näppärää vedota että mies on sairas, kun tuollaisia epäilee eikä tuollaisen kanssa voi elää.

Miksi kukaan on ulkopuolisille velkaa mitään selityksiä tai syitä? Eihän se muille kuulu.

"Oltiin kuin parhaat kaverit" ???

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 17:45"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 17:08"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 08:45"]

Ei sellaista olekaan. Jos pariskunta ei halua syystä tai toisesta enää jatkaa pariskuntana, mikä tahansa syy on riittävä. Avioliitto ei ole vankila. Se on sopimus, jonka voi purkaa kun toinen tai molemmat osapuolet haluavat.

[/quote]

Mites ne lupaukset niissä ihanan suureellisissa häissä  -  ne myötä ja vastamäki-jutut ? Kuhan vaan kyselen.....

[/quote]

Mites jos sellaisia suureellisuuksia ei edes harrastanut? Tai vaikka olikin isot häät, on se ihan Suomen laissa, että mieli saa muuttua. Avioliitto on vain sopimus, taloudellinen sopimus etupäässä.

[/quote]

Niin niin - ensin luvataan ja sitten mieli saa muuttua. Kuulostaa ihan pikku tyttömäiseltä sopimukselta.

No menihän tämäkin jankkaajien takia ihan perseelleen.

Minustakaan turhia eroja ei ole. Jos tulee yllättäen jätetyksi, on kyse usein jättäjän ongelmista ja jos hän ei halua käsitellä omaa kasvuaan ja sen sijaan valitsee hypätä uuteen suhteeseen (niiden omien ongelmiensa kera) niin kuka sellaista olisi edes halunnut pitää? Kun tuollainen paljastuu, voi huokaista helpotuksesta, ettei elänyt tuon ihmisen kanssa vanhaksi asti ja hyvä, kun lähti kiertoon.

Kas, kertomasi yksityiskohdat täsmäävät oudon hyvin tietämääni tapaukseen:

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 09:48"]

 en voi olla arvostelematta (vaikkei kyllä ehkä kannattaisi) erästä avioreroa. Vaimo halusi eron ja hän muutti uuden puolisonsa perään toiseen kaupunkiin, eli erotti siis lapset isästään ja isovanhemmistaan. En nyt viitsi yksityiskohtia kertoa, mutta lapset ovat oikeastaan kaikki erityistukea tai vähintään erityishuomiota tarvitsevia, joten pidän päätöstä aika rajuna. Ainakin minusta tuntuu, että äiti asetti omat tarpeensa lastensa hyvinvoinnin edelle. Ja kyseessä on äiti, jolla pitäisi olla tavallista enemmän ymmärrystä asian suhteen.

[/quote]

Muutti tosin töiden takia. Työthän olivat loppumassa monilta, myöskään eronneelle pariskunnalle ei kummallekaan olisi ollut jatkossa töitä tiedossa.

Käsittääkseni lapset näkevät isäänsä normisysteemillä, isovanhemmista en tiedä. Tiedän ihastuksia olleen, mutta uusperhettä ei kummallakaan.

Ja tämäkin yksityiskohta täsmää: äiti ymmärtää keskivertoa enemmän erityistarpeista. Matkusti etukäteen uuteen kaupunkiin selvittämään tukitoimien mahdollisuutta (joihin silloisella paikkakunnalla oli huonohkot resurssit).

Itsekin pidän yleensä matalaa profiilia asioistani. Mm. uusien töiden saamista saatan pantata viimeiseen asti. Hekin kai yrittivät... Nimittäin samassa työpaikassa oleva tyyppi yritti junailla asioita ja puukotti selkään kollegoitaan, kun oli itse aiemmin saanut varoituksen ja siirron toiselle paikalle. Paljon kateutta uusista töistä oli ilmassa. Mutta kyllähän perheellisten muuttoaikeet tulevat helpommin ilmi, ja varsinkin jos itse välttelee kommentoimasta, juorut alkavat joskus elää omaa elämäänsä.

En tiedä puhutko samasta vai eri tapauksesta, mutta yllättävän samanlaisena juorun muualta itsekin kuulin.

Minun eräs miespuolinen tuttava tapasi naisen, meni naimisiin kahden viikon seurustelun jälkeen. He ottivat heti asuntolainan ja paperit saatuaan mies totesi että liikaa maksamista ja häipyi.Liittoa oli kestänyt tasan kuukauden. Jotenkin laina jäi vain naisen maksettavaksi.

Se on IHAN SAMA jos kaksi aikuista tekee typeriä valintoja toisensa perään, mutta jos kuvassa on lapsia niin tilanne muuttuu. Miten tämä nyt on niin vaikea ymmärtää??

Loukatkaa toisianne vaikka maailman tappiin asti, mutta jos teillä on lapsia niin teillä on ihan eri vastuu kuin lapsettomilla. Silloin ei yksinkertaisesti pidä erota ennenkuin jokainen keino on käytetty tilanteen parantamiseksi. Ja jos kuitenkin joudutte eroamaan niin tehkää KAIKKENNE niiden lasten eteen etteivät ne joudu kärsimään enempää kuin minimin, sillä kyllä ne kärsivät, uskokaa pois. Kaikki ne puheet siitä miten "lapsillakin on nyt NIIN paljon parempi olla kun kaksi kotia" ja hetiperään uusi iskä ja äiskä ja sisko ja veli ja ja ja. 

Ei mulla muuta.

Ja sama jo avioliiton aikana. Lasten takia olisi syytä siistiä elämäntyyliä. Jos molempien vanhemmat huomauttelevat ja tuttavat illanistujaisissa nostelevat kulmiaan alkoholinkäytön takia, pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni.

Toisaalta, jos on alkon liikakäyttöä, väkivaltaisuutta, taloudellista vastuuttomuutta jne, niin lasten takia on parempi erota, jos näihin ei saada ratkaisua.

Onnekkaimpia tarinoita ovat ne, joissa ihminen on pystynyt muuttumaan, ja ero on pystytty välttämään. Joskus voi olla niin että sisimmässään hyvä ihminen alkaa toteuttaa lasten tultua lapsuudenkotinsa tapoja, ennenkuin tajuaa tilanteen pakon edessä (esim. kun puoliso on jättämässä) ja muuttuu.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 08:55"]

[/quote]

Veikkaan että avioeron "helppoudesta" huolimatta suurin osa eronneista ei kadu eroa. Ei siihen kukaan ihan huvikseen lähde, varsinkaan jos on lapsia. Minusta suhde on kuollut, jos siinä tarvitsee edes miettiä eroamista. Lasten kärsimystä liioitellaan suuresti; paljon parempi on jos erotaan ajoissa ja välit pysyvät hyvinä. Onko se lapsille parempi että tapellaan ja itketään ja marttyyrina kärsitään vuosikaudet "lasten takia", ja sitten erotaan niin katkerasti ettei voida olla edes puheväleissä? Ja sitten isoille lapsille voi esittää sitä marttyyriä että äiti teidän takianne uhrasi koko elämänsä ja nyyh nyyh.

[/quote]

Kyllä meillä on mietitty eroa ...ja jäätiin yhteen. Yhdessä päätettiin, että mehän pystytään tähän! Suhde ei todellakaan ole kuollut jos miettii eroamista. Mitä sulla on? Kolme viikkoa vanha suhde? Totta helkutissa suhteissa mietitään eroa - enemmän ja vähemmän tosissaan.

Kysy ihan keneltä tahansa yli 10 yhdessä olleelta parilta että onko ikinä tullut ero mieleen. Jos väittää että ei niin valehtelee - tai sit suhde ei vaan oo kovin syvällinen.

Pitkä (avio)liitto vaatii työtä, turhaumia, kompromisseja ja pitkää pinnaa. Ja ne hyvät puolet todellakin maksaa sen vaivan

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 08:55"]

[/quote]

Veikkaan että avioeron "helppoudesta" huolimatta suurin osa eronneista ei kadu eroa. Ei siihen kukaan ihan huvikseen lähde, varsinkaan jos on lapsia. Minusta suhde on kuollut, jos siinä tarvitsee edes miettiä eroamista. Lasten kärsimystä liioitellaan suuresti; paljon parempi on jos erotaan ajoissa ja välit pysyvät hyvinä. Onko se lapsille parempi että tapellaan ja itketään ja marttyyrina kärsitään vuosikaudet "lasten takia", ja sitten erotaan niin katkerasti ettei voida olla edes puheväleissä? Ja sitten isoille lapsille voi esittää sitä marttyyriä että äiti teidän takianne uhrasi koko elämänsä ja nyyh nyyh.

[/quote]

Kyllä meillä on mietitty eroa ...ja jäätiin yhteen. Yhdessä päätettiin, että mehän pystytään tähän! Suhde ei todellakaan ole kuollut jos miettii eroamista. Mitä sulla on? Kolme viikkoa vanha suhde? Totta helkutissa suhteissa mietitään eroa - enemmän ja vähemmän tosissaan.

Kysy ihan keneltä tahansa yli 10 yhdessä olleelta parilta että onko ikinä tullut ero mieleen. Jos väittää että ei niin valehtelee - tai sit suhde ei vaan oo kovin syvällinen.

Pitkä (avio)liitto vaatii työtä, turhaumia, kompromisseja ja pitkää pinnaa. Ja ne hyvät puolet todellakin maksaa sen vaivan

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 09:48"]

Sen sijaan en voi olla arvostelematta (vaikkei kyllä ehkä kannattaisi) erästä avioreroa. Vaimo halusi eron ja hän muutti uuden puolisonsa perään toiseen kaupunkiin, eli erotti siis lapset isästään ja isovanhemmistaan. En nyt viitsi yksityiskohtia kertoa, mutta lapset ovat oikeastaan kaikki erityistukea tai vähintään erityishuomiota tarvitsevia, joten pidän päätöstä aika rajuna. Ainakin minusta tuntuu, että äiti asetti omat tarpeensa lastensa hyvinvoinnin edelle. Ja kyseessä on äiti, jolla pitäisi olla tavallista enemmän ymmärrystä asian suhteen.

[/quote]

Millä tämä äiti elätti itsensä? Vai ottiko tämä uusi mies elättääkseen äidin ja erityistukea tarvitsevat lapset?

Pistikö lasten isä kampoihin vai suostuiko järjestelyyn? 

Onkohan tämäkään tarina olla totta tällaisenaan...

Miksi mennä naimsiiin, jos ajatyuksena on olla vain kevytsuhteessa? Sitoutumisen sijaan vaan hengata alkuhuuman ajan?

Miksei noissa asioissa voi olla rehellinen? Kertoa toiselle, että on sellainen tyyppi, jonka lupauksiin ja tahtoon ei kannata luottaa ja ettei oikeasti ole kiinnostunut toisesta ihmisenä vaan ainoastaan omien tarpeidensa hetkellisenä tyydyttäjänä. No, silloin ei tietysti pääsisi hyväksikäyttämään toisia ihmisiä..Itse olen sitoutuja ja haksahdin ei-sitoutujaan. Jumankauta se oli kamalaa kun toinen vain totesi että lähtee, tuosta noin vaan. Ei ole missään mitään vikaa eikä ole mitään tarvetta keskustella eikä sussa oo mitään vikaa mut nyt vaan tuntuu et en haluukaan olla naimisissa. Jessus. Kyllä mussa meni jotakin silloin pysyvästi rikki enkä ole uusiin suhteisiin uskaltanut tuon jälkeen lähteä. Miksi minäkään sitoutuisin keneenkään kun se toinen voi kusettaa koko ajan ja kaiken ja saattaa lähteä hetkenä minä hyvänsä täysin varoittamatta? En halua rikkoa itseäni enää toista kertaa tällaisen ihmisen takia.

Kannattaa oppia hyväksymään se totuus, että avioliitto on taloudellinen sopimus kahden henkilön välillä. Ei muuta. Teet sen sopimuksen jos haluat sitoutua tiettyihin sääntöihin senhetkisen kumppanisi kanssa. Myös siihen sääntöön, että kumpi tahansa sopimuksen osapuoli saa halutessaan purkaa sopimuksen. Mitään ikuisuustakuuta ei parisuhteelle ole, oli nimet sopimuksessa tai ei.

Aviomiehen suusta: antaa sulle ja sulle, muttei mulle. Ei paljoa tarvitse, kun jo vapautetaan vaimon tehtävistä.

Siis tuossa ei erota, vaan vapautetaan vaimon tehtävistä. Kätsää, sanoisin.

erot harvemmin on turhia ennemminkin naimisiinmenot

monella julkkiksella ainakin