Lue keskustelun säännöt.
Millaista on sitten elämä lapsilla, joilla on pieni ikäero?
20.07.2006 |
Oikeesti kiinnostaa, että ovatko he oikeesti sitten onnellisempi ym. kuin lapset, joilla on isot ikäerot tai ovat ainuita lapsia?
Itselläni on 5 vuotta nuorempi pikkusisko, pienenä tykkäsin hoitaa häntä kovasti ja olen tykännyt olla isosisko. Nyt kun pikkusiskoni on 18v, minusta on hauskaa käydä hänen kanssaa baarissa ja elää itekin vähän " 18v. elämää;)" . Mutta muistan kylläkin, että kesälomilla ym. olisi niin kaivannut kaveria, kun asuimme maalla, eikä sitten kauheasti leikitty pikkusiskon kanssa.
Itselläni 2v. tyttö ja itellä vauvakuume, mutta mies ei halua toista lasta, ainakaan vielä. Meillä on ollut hyvin rankka vauva-aika.
Niin ja miehelläni on kaksi sisarusta pienellä ikäerolla ja lapsuus iän mentyä, he eivät ole juuri missään tekemisissä toistensa kanssa.
Jos he ovat yhdessä, olen huomannut että mieheni (joka on vanhin) on aina vanhemien ja sisarusten mielestä se " fiksu ja filmaattinen" , jota kaikki kuuntelevat ym.
Itse olen ollut töissä päiväkodeissa ja oon huomannut, että just nämä suurin piirtein samanikäiset sisarukset usein menevät toisiinsa kyhnäten ja vanhempi lapsista määrää tahdin.
Meidän juuri 2v. täyttänyt lapsi on ainakin hirmu sosiaalinen ja saa kavereita heti, missä onkin.
Kommentit (23)
Ovat aina olleet toistensa parhaat ystävät! Minulla taas on yli 6 v vanhempi veli ja olemme vasta viime vuosina " ystävystyneet" . Meillä ikäero aiheutti etäiset välit. Toisaalta miehelläni on erittäin läheinen suhde hänen 10v nuoremman velipuolensa kanssa. Taitaa aika paljon riippua lasten persoonista, miten tulevat toimeen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatella, että pystyvät siihen vaikka ovat syntyneet vuoden ikäerolla ja heidän äitinsä on mielenterveysongelmainen sosiaalipummi ?!
5
Vierailija:
Sinä se vasta asennevammainen olet! Miedän ainokaisesta tuli tarhasta viestiä että on koko ryhmän kiltein ja sosiaalisin, ei kiusaa muita, osaa jakaa lelut ym, hoivaa mm pienempiä tyttöjä! On siis poika. sanoivat että " kyllä huomaa että kotona saa rakkautta ja huomiota, niin tasapainoinen lapsi." Itse olen myös ainokainen ja ollut yhtä kiltti lapsi, enkä mikään lellitty. Siitäs sait.
Lisään vielä että enemmän olen tavannut ärsyttävän kiukuttelevia ja tappelevia, pienellä ikäerolla olevia lapsia, jotka on toistensa tukassa kiinni, vonkuvat ja riehuvat " äiti toi otti multa lelun" ! Kaikesta saa siis lapsi tapella ja kinuta huomiota. Meidän ainokainen se osaa jakaa lelut kun ei kotona tartte niistä kilpailla. Siitäs sait taaskin.