Tämä ei ole mitään elämää.

Istua nyt kaikki päivät kotona tai tässä koneella. Mä en jaksa enää! Huomenna on LA ja mä olen tehnyt kuolemista tylsyyteen jo koko äitiysloman ajan. Isommatkin lapset lähti anopin luo kun anoppi käski mun synnyttää ja sanoi ottavansa lapset hoitoon.



Miten se onkin aina niin, että viimehetkillä alkaa psyyke hajota ja kyllästyy totaalisesti raskaana olemiseen, lyllertämiseen, liitoskipuihin, turvotukseen, tohon palloon jonka päälle voi laittaa vaikka ruokalautasen syödessä... Ihan epätoivoinen olo.



Mä haluun nähdä jo mun vauvan!!