Kyllä on tehty työlääksi työnhaku!!

Minä voisin vielä omia kokemuksiani kertoa. Olen kokenut työnhakija ja saanut usein töitä, vaikka hakijoita on paljon. Olen ollut paljon määräaikaissa ja nyt vakituisissa. Olen siis tuo, joka sai töitä nettihakemuksella ja vähän arvosteli tuota, joka menee kysymään. Itsekin olen tuolla tavalla kyllä saanut töitä - 80-luvulla. 

Ammattirekrytoijat neuvovat mielellään - mutta - heitäkin on moneksi. Jokaisella on oma tapansa. Esim. täällä neuvonut unohti, että CV:tkin tehdään usein määrämuotoiseksi. Yksi toinen rekrytoija sanoi, että hän käyttää minuutin / hakemus karsintavaiheessa ja CV on paras, koska siitä näkee myös persoonaa.

Mutta usein nämä rekrytoijien neuvot käyvät vain asiantuntija, toimisto- ja hallinnon tehtäviin, suuriin firmoihin. Pienissä kun ei ammattirekrytoijia ole. Jos haetaan maalaria, niin kyllä jokainen fiksu työnantaja tietää, että kaikki maalarit eivät osaa yhdyssanoja justiinsa, mutta silti voi olla hemmetin hyvä maalari ja paljon parempikin kuin se, jolla on hakemus kieliopillisesti täydellinen. 

Joku liputti pitkän hakemuksen puolesta. Ei - aina hakemus pitää sopia yhdelle sivulle. CV on sitten niin pitkä kuin on. Itselläni oli tapana niitäkin muokata, koska osa esim. käymistäni iltakursseista saattoi olla oleellinen johonkin toiseen työpaikkaan, mutta johonkin toiseen se saattoi olla merkityksetön. "Alemman tason" töihin otin kylmästi pois mm. ohjelmointikurssin, jonka kävin hoitovapaan aikana huvikseni. 

Yhtä yleispätevää neuvoa ei ole. Niin kauan kuin ammattirekrytoijat antavat niitä neuvoja kaikille, joita heille on ehkä koulutuksessa opetettu, on heidänkin ammattitaitonsa vielä vajaa. Todellinen ammattilainen tietää, ettei hän voi tietää riittävästi kaikkien alojen ja kaikenlaisten työnantajien valintakriteereistä. Esim. se kun 80-luvulla menin kysymään töitä ja sain paikan samantien, työnantaja kiinnitti huomiota vain siihen, että olin jo tehnyt kesätyönä samaa hommaa. Mikään muu häntä ei kiinnostanut. Kiire kun oli saada sairaslomalle tuuraaja. Mutta nykyään siinäkin paikassa rekrytointiprosessit on pitkiä ja heilläkin on nettilomake - firma ei itsessään olisi muuten kasvanut, mutta on yhdistynyt toisen kanssa. Silloin ei aikoinaan ollut nettiä. 

Voisin myös sanoa, että hyvin tehty hakulomake kertoo työnantajastakin positiivista. Sellaisia on ollut, joihin täytetään vain tärkeimmät yhteystiedot ja sekä ilmoitetaan mitä paikkaa hakee. Nuuten ladataan CV. Tällainen oli myös yksi niistä, millä olen töitä saanut. 

Ap kommentoi: No hyvä, etten minä ole ainut, joita tämä sähköisen työnhakulomakkeen täyttäminen ärsyttää. Mm. kommentti, että pitää työkokemuskin laittaa tarkkoine päivämäärineen, just joo. Jossain kysytään jopa koulutuksista tarkka aloitus- ja päättymispäivämäärä, ja jos niihin ei laita mitään, lomake herjaa puuttuvasta tiedosta. Lähde tässä nyt hakemaan 20 v vanhoja todistuksia kaapin pohjalta, CV:ssä mulla on kuukaudet ja vuosi.

Olen täyttänyt näitä lomakkeita yhteensä noin kolmekymmentä, enää en viitsi vaivautua. Yhtään vastausta en ole saanut.

Aikanaan, kun huomasin, minkätyyppisiä nämä lomakkeet on, kirjoitin itselleni ylös erilaisia vastausvaihtoehtoja. Kun kysytään esim. että mitä tiimityöskentely minulle tarkoittaa tai että kuinka mielestäni voisin edistää ko. työpaikan moniammatillisuutta jne... katselin tätä listaani ja yhdistelin sieltä sopivia vaihtoehtoja.

Täysin turhaa touhua. Em. tyyppisistä asioista kysytään haastattelussa. Tuntuu nyt siltä, että rekrytoijat ovat siirtäneet osan aiemmin haastatteluissa kysyttyjä asioita sähköiseen lomakkeeseen.

Toinen ongelma on myös se, ettei lomakkeessa kysytä yhtään mitään muuta, kuin mitä on luettavissa normaalista CV:stä.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 22:10"]

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 21:21"]

Minä olen aina saapastellut suoraan firmaan ja kysynyt työhönottajaa ja sitten jutellut hänen kanssaan kasvotusten siitä, saisko töitä, oli paikkoja ilmoittuna auki tai ei. Kolmesti olen tuolla tavalla saanut töitä, siis joka kerran, kun päätoimisesta työpaikastani on ollut lomautus. Ehkä joillekin työttömille vain ottaa liikaa voimille ihan itse mennä kysymään joltain ihmiseltä tai firmalta töitä?

[/quote]

Minua ihmetyttää kyllä vieläkin, että missä firmassa on työhönottajalla aikaa istua odottamassa hakijoita pöydän takana koko työpäivä? Ei tule mitään mieleen, paitsi tosiaan ehkä joku kioski tai kampaaja, missä yrittäjä on paikalla koko ajan, ellei ole palkattua väkeä. Nettihakemuksilla kuitenkin saa töitä, kun minäkin sain, joten miksi sinun tapasi on muka parempi? Kuulostaa jotenkin vanhanaikaiselta. Vaikka rekrytoija olisikin paikalla, miten voit olla varma, että hänellä on aikaa juuri sinulle juuri sillä hetkellä? Vaikka olisikin paikalla, voi hetken päästä olla alkamassa palaveri tai asiakaskäynti...jotenkin tuntuu, että työnhakukokemuksesi on jostain 70-80 -luvulta tai sitten se on tosi yksipuolista. Minun äidilläni oli tosin jo 80-luvulla kaupan alan yritys, jota hän pyöritti yksin,  eikä edes hänkään ollut aina paikalla, vaan joskus oli tilapäisiä tuuraajia. Toki osa tunsi hänet ja silloin tiesi, että voi mennä kysymään. Mutta eihän siellä voinut ketään palkata, kun yritys riitti itsensä elättämiseen. Itse asuin silloin jo muualla ja olin töissä kokonaan toisella alalla. 

[/quote]

No ihmetelkää toki ihan rauhassa. Tämä on suht iso kaupunki ja minulla on laaja kokemus erilaisista töistä ja kaksi eri tutkintoa, joten pätevyyttä riittää monenlaisiin paikkoihin. "Saapastelua" olen tehnyt 2000-2012, ja tänä aikana siis kolmasti on tärpännyt eli joka kerta, kun olen töitä tarvinnut. Yhdestä paikasta jopa soitettiin jälkikäteen peräänkin, että nyt olisi vakipaikka auki, tulisinko heille hommiin, mutta sillon oli päätoimestani jo lomautus ohi ja olin palannut siihen työhöni.

Hyvänä työntekijänä olen saanut suosituksia, ja muista työpaikoista ovat edelliset työnantajat kertoneet minusta hyvää. Yllättävän paljon juttuja liikkuu myös epävirallisesti. Vaikka on siis iso kaupunki tämä, niin aina tuntuu olevan joku "entisen työkaverin harrastuskamun langon naapuri", joka on osannut sanoa, että kuuleman mukaan olen fiksu ja työteliäs ja sosiaalinen. Pienet on piirit isossakin paikassa.

Eihän kaikissa paikoissa ole erikseen rekrytoijaa vaan työhönottaja on samalla jonkin sortin toimihenkilö tai työmestari tms. ja useimmiten paikalla. Jos epäilee, ettei ole, niin voihan sitä aina soittaa ja pyytää tapaamisaikaa. Samalla voi sanoa, että etsii työtä ja on ennen ollut siellä ja tuolla ja tämän nimisiltä pomoilta voi noista paikoista kysyä suosituksia.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 15:53"]

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 22:10"]

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 21:21"]

Minä olen aina saapastellut suoraan firmaan ja kysynyt työhönottajaa ja sitten jutellut hänen kanssaan kasvotusten siitä, saisko töitä, oli paikkoja ilmoittuna auki tai ei. Kolmesti olen tuolla tavalla saanut töitä, siis joka kerran, kun päätoimisesta työpaikastani on ollut lomautus. Ehkä joillekin työttömille vain ottaa liikaa voimille ihan itse mennä kysymään joltain ihmiseltä tai firmalta töitä?

[/quote]

Minua ihmetyttää kyllä vieläkin, että missä firmassa on työhönottajalla aikaa istua odottamassa hakijoita pöydän takana koko työpäivä? Ei tule mitään mieleen, paitsi tosiaan ehkä joku kioski tai kampaaja, missä yrittäjä on paikalla koko ajan, ellei ole palkattua väkeä. Nettihakemuksilla kuitenkin saa töitä, kun minäkin sain, joten miksi sinun tapasi on muka parempi? Kuulostaa jotenkin vanhanaikaiselta. Vaikka rekrytoija olisikin paikalla, miten voit olla varma, että hänellä on aikaa juuri sinulle juuri sillä hetkellä? Vaikka olisikin paikalla, voi hetken päästä olla alkamassa palaveri tai asiakaskäynti...jotenkin tuntuu, että työnhakukokemuksesi on jostain 70-80 -luvulta tai sitten se on tosi yksipuolista. Minun äidilläni oli tosin jo 80-luvulla kaupan alan yritys, jota hän pyöritti yksin,  eikä edes hänkään ollut aina paikalla, vaan joskus oli tilapäisiä tuuraajia. Toki osa tunsi hänet ja silloin tiesi, että voi mennä kysymään. Mutta eihän siellä voinut ketään palkata, kun yritys riitti itsensä elättämiseen. Itse asuin silloin jo muualla ja olin töissä kokonaan toisella alalla. 

[/quote]

No ihmetelkää toki ihan rauhassa. Tämä on suht iso kaupunki ja minulla on laaja kokemus erilaisista töistä ja kaksi eri tutkintoa, joten pätevyyttä riittää monenlaisiin paikkoihin. "Saapastelua" olen tehnyt 2000-2012, ja tänä aikana siis kolmasti on tärpännyt eli joka kerta, kun olen töitä tarvinnut. Yhdestä paikasta jopa soitettiin jälkikäteen peräänkin, että nyt olisi vakipaikka auki, tulisinko heille hommiin, mutta sillon oli päätoimestani jo lomautus ohi ja olin palannut siihen työhöni.

Hyvänä työntekijänä olen saanut suosituksia, ja muista työpaikoista ovat edelliset työnantajat kertoneet minusta hyvää. Yllättävän paljon juttuja liikkuu myös epävirallisesti. Vaikka on siis iso kaupunki tämä, niin aina tuntuu olevan joku "entisen työkaverin harrastuskamun langon naapuri", joka on osannut sanoa, että kuuleman mukaan olen fiksu ja työteliäs ja sosiaalinen. Pienet on piirit isossakin paikassa.

Eihän kaikissa paikoissa ole erikseen rekrytoijaa vaan työhönottaja on samalla jonkin sortin toimihenkilö tai työmestari tms. ja useimmiten paikalla. Jos epäilee, ettei ole, niin voihan sitä aina soittaa ja pyytää tapaamisaikaa. Samalla voi sanoa, että etsii työtä ja on ennen ollut siellä ja tuolla ja tämän nimisiltä pomoilta voi noista paikoista kysyä suosituksia.

[/quote]

Tuossapa se onkin, eli olet saanut töitä suhteilla ja asut juuri sopivassa kaupungissa, et liian isossa, mutta et liian pienessä. Minun nykyisessä asuinkaupungissani on töitä varsinkin minun alallani, mutta harva uskaltaa ihan lyhyen sijaisuuden takia kovin kauaksi muuttaa - ellei ole sukua jonka luona majailla. Itse muutin lähes 400 km, mutta en olisi kyllä jonkun kahden viikon sijaisuuden takia lähtenyt, varsinkin kun niin lyhytaikaista asuntoa lienee lähes mahdoton saada ja hotelliin ei riitä palkka kuin huipputason johtajilla. Entisessä kaupungissani oli niin raju työttömyys, että liian fiksuja mollattiin työnantajalle, kun oltiin omista töistä mustasukkaisia. Erästä tapausta seurasin läheltä, kun äitiysloman sijainen oli todella ahkera ja sai paljon enemmän aikaan kun se, jonka sijainen hän oli. Mutta tuota sijaista silti osa sanoi, että hänelle työnteko oli harrastus. Vika oli oikeasti siinä, että hän oli paljon nopeampi kuin vakituinen tekemään samat hommat! Kun toinen tuli takaisin, alkoi taas päivittäinen tunnin valitusvirsi siitä, miten paljon on töitä ja miten ei mitään ehdi tekemään ja miten pitää toisen jälkiä korjata. Mutta sitä, mitä jälkiä pitää korjata, ei kyky riittänyt sanomaan. Sijainen sai muilta työntekijöiltä osin huonot arvostelut, koska oli liian hyvä. Ei - en ollut itse sijainen, olin ihan muissa hommissa, mutta läheisessä yhteistyössä heidän kanssaan kuitenkin. 

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 21:28"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 15:53"]

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 22:10"]

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 21:21"]

Minä olen aina saapastellut suoraan firmaan ja kysynyt työhönottajaa ja sitten jutellut hänen kanssaan kasvotusten siitä, saisko töitä, oli paikkoja ilmoittuna auki tai ei. Kolmesti olen tuolla tavalla saanut töitä, siis joka kerran, kun päätoimisesta työpaikastani on ollut lomautus. Ehkä joillekin työttömille vain ottaa liikaa voimille ihan itse mennä kysymään joltain ihmiseltä tai firmalta töitä?

[/quote]

Minua ihmetyttää kyllä vieläkin, että missä firmassa on työhönottajalla aikaa istua odottamassa hakijoita pöydän takana koko työpäivä? Ei tule mitään mieleen, paitsi tosiaan ehkä joku kioski tai kampaaja, missä yrittäjä on paikalla koko ajan, ellei ole palkattua väkeä. Nettihakemuksilla kuitenkin saa töitä, kun minäkin sain, joten miksi sinun tapasi on muka parempi? Kuulostaa jotenkin vanhanaikaiselta. Vaikka rekrytoija olisikin paikalla, miten voit olla varma, että hänellä on aikaa juuri sinulle juuri sillä hetkellä? Vaikka olisikin paikalla, voi hetken päästä olla alkamassa palaveri tai asiakaskäynti...jotenkin tuntuu, että työnhakukokemuksesi on jostain 70-80 -luvulta tai sitten se on tosi yksipuolista. Minun äidilläni oli tosin jo 80-luvulla kaupan alan yritys, jota hän pyöritti yksin,  eikä edes hänkään ollut aina paikalla, vaan joskus oli tilapäisiä tuuraajia. Toki osa tunsi hänet ja silloin tiesi, että voi mennä kysymään. Mutta eihän siellä voinut ketään palkata, kun yritys riitti itsensä elättämiseen. Itse asuin silloin jo muualla ja olin töissä kokonaan toisella alalla. 

[/quote]

No ihmetelkää toki ihan rauhassa. Tämä on suht iso kaupunki ja minulla on laaja kokemus erilaisista töistä ja kaksi eri tutkintoa, joten pätevyyttä riittää monenlaisiin paikkoihin. "Saapastelua" olen tehnyt 2000-2012, ja tänä aikana siis kolmasti on tärpännyt eli joka kerta, kun olen töitä tarvinnut. Yhdestä paikasta jopa soitettiin jälkikäteen peräänkin, että nyt olisi vakipaikka auki, tulisinko heille hommiin, mutta sillon oli päätoimestani jo lomautus ohi ja olin palannut siihen työhöni.

Hyvänä työntekijänä olen saanut suosituksia, ja muista työpaikoista ovat edelliset työnantajat kertoneet minusta hyvää. Yllättävän paljon juttuja liikkuu myös epävirallisesti. Vaikka on siis iso kaupunki tämä, niin aina tuntuu olevan joku "entisen työkaverin harrastuskamun langon naapuri", joka on osannut sanoa, että kuuleman mukaan olen fiksu ja työteliäs ja sosiaalinen. Pienet on piirit isossakin paikassa.

Eihän kaikissa paikoissa ole erikseen rekrytoijaa vaan työhönottaja on samalla jonkin sortin toimihenkilö tai työmestari tms. ja useimmiten paikalla. Jos epäilee, ettei ole, niin voihan sitä aina soittaa ja pyytää tapaamisaikaa. Samalla voi sanoa, että etsii työtä ja on ennen ollut siellä ja tuolla ja tämän nimisiltä pomoilta voi noista paikoista kysyä suosituksia.

[/quote]

Tuossapa se onkin, eli olet saanut töitä suhteilla ja asut juuri sopivassa kaupungissa, et liian isossa, mutta et liian pienessä. Minun nykyisessä asuinkaupungissani on töitä varsinkin minun alallani, mutta harva uskaltaa ihan lyhyen sijaisuuden takia kovin kauaksi muuttaa - ellei ole sukua jonka luona majailla. Itse muutin lähes 400 km, mutta en olisi kyllä jonkun kahden viikon sijaisuuden takia lähtenyt, varsinkin kun niin lyhytaikaista asuntoa lienee lähes mahdoton saada ja hotelliin ei riitä palkka kuin huipputason johtajilla. Entisessä kaupungissani oli niin raju työttömyys, että liian fiksuja mollattiin työnantajalle, kun oltiin omista töistä mustasukkaisia. Erästä tapausta seurasin läheltä, kun äitiysloman sijainen oli todella ahkera ja sai paljon enemmän aikaan kun se, jonka sijainen hän oli. Mutta tuota sijaista silti osa sanoi, että hänelle työnteko oli harrastus. Vika oli oikeasti siinä, että hän oli paljon nopeampi kuin vakituinen tekemään samat hommat! Kun toinen tuli takaisin, alkoi taas päivittäinen tunnin valitusvirsi siitä, miten paljon on töitä ja miten ei mitään ehdi tekemään ja miten pitää toisen jälkiä korjata. Mutta sitä, mitä jälkiä pitää korjata, ei kyky riittänyt sanomaan. Sijainen sai muilta työntekijöiltä osin huonot arvostelut, koska oli liian hyvä. Ei - en ollut itse sijainen, olin ihan muissa hommissa, mutta läheisessä yhteistyössä heidän kanssaan kuitenkin. 

[/quote]

Jos sinä olet törmännyt kusipäihin, miksi oletat, että heitä on kaikkialla? En ole saanut töitä suhteilla, siis sukulaisten tai kavereiden tai tuttujen työpaikoilta vaan ihan ventovieraista työpaikoista ennalta tuntemattomilta pomoilta. Kyllä täällä paikkoja riittää, onhan tämä yli 100 000 asukkaan kaupunki, joskin myös on paljon työttömiä. Ehkä juuri sen takia kannattaa mennä ihan itse paikan päälle, koska ei niissä työpaikoissa jakseta kahlata 500 tasaväkistä hakemusta läpi ja päättää, mikä on se peruste, joilla valitaan 10 haastatteluun.

Minä muuten sanoin, että olen saanut suosituksia entisiltä työpaikoilta. Etkö sinä ole koskaan saanut suosituksia mistään? Etkö ole älynnyt pyytää niitä tai kysyä lähtiessäsi, voiko pomo suositella sinua hakiessasi toista paikkaa, vai oletko ollut vain niin huono työntekijä, että olet polttanut kaikki sillat takanasi aina lähtiessäsi? Etkö koskaan kavereita tavatessasi mainitse, että teidän puljuunne on tullut sen ja sen niminen tyyppi töihin, tunteeko sitä kukaan ja osaako kertoa, millainen tyyppi on kyseessä noin niin kuin epävirallisesti?

Oma näkemykseni noista netilomakkeista on, että ne ovat aivan liian mekaanisia – kun haen itselleni sopivaa paikkaa avoimella hakemuksella, voin siinä tuoda esiin ne asiat, jotka koulutuksessani tai työkokemuksessani saattaisivat työnantajaa kiinnostaa. Hakulomakkeen avulla taas joku rekrytointifirma kylmästi karsii pois ne, joilta esim. puuttuu joku työnantajan antamista parametreistä (vaaditaan vaikkapa opistotason koulutusta; naps, pudotetaan korkeammin koulutetut...), eikä näe yhtään laajemmin, miksi tällä hakijalla saattaisi sittenkin olla jotain enemmän kuin se, mitä työnantaja oli osannut ajatella pyytävänsä.

Niin tai näin, avoimilla hakemuksilla olen aina päässyt haastatteluun, valmislomakkeilla en vielä kertaakaan.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 22:37"]

Oma näkemykseni noista netilomakkeista on, että ne ovat aivan liian mekaanisia – kun haen itselleni sopivaa paikkaa avoimella hakemuksella, voin siinä tuoda esiin ne asiat, jotka koulutuksessani tai työkokemuksessani saattaisivat työnantajaa kiinnostaa. Hakulomakkeen avulla taas joku rekrytointifirma kylmästi karsii pois ne, joilta esim. puuttuu joku työnantajan antamista parametreistä (vaaditaan vaikkapa opistotason koulutusta; naps, pudotetaan korkeammin koulutetut...), eikä näe yhtään laajemmin, miksi tällä hakijalla saattaisi sittenkin olla jotain enemmän kuin se, mitä työnantaja oli osannut ajatella pyytävänsä.

Niin tai näin, avoimilla hakemuksilla olen aina päässyt haastatteluun, valmislomakkeilla en vielä kertaakaan.

[/quote]

joo, on tapauksia joissa joku ammarekrytoijaksi itseään kuvitteleva sihteerikkö lukee hakemuksen ensimmäisenä ja pudottaa pois vuosia tietotekniikan alalla töitä tehneen ja alan koulutuksen käyneen ihmisen, koska ei ole atk-ajokorttia....tää on ihan tosi tapaus. Sihteerikkö oli saanut moitteet tästä myöhemmin. Joku varmaan tähän kohta vastaa että eihän sitä voi wordin ja excelin yms. taitoa tietää, jos ei ole atk-ajokorttia, höpö höpö. Tosin se taitaa olla jo pois muodista, kun on havaittu että kortin omaavien taidot ovat alle monen sellaisen, jolla sitä ei ole. 

"Ensimmäisenähän voisi karsia pois ne kahden lauseen hakemukset joista huomaa ettei paikka oikeasti kiinnosta? Jos taas hakemus on pitkä ja huolella tehty, huomaa että hakija on oikeasti käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa hakemuksen tekoon; ja todennäköisesti siis myös kiinnostunut työstä."

Pitkä hakemus ei ole automaattisesti hyvä. Tärkeintä on tuoda esille ne haettavan työtehtävän kannalta olennaiset asiat. Tiivistäminenkin on taito.

38: Olen töissä ja olen vaihtanut kaupunkia pariin otteeseen. Suosituksiin ei ole aina luottamista, itselläni on ollut esim. pomo, jonka suositukset näen pitkänä miinuksena. Tosin en siitä kaupungista enää töitä tai työntekijöitä hae. En ala eritellä miksi hän on soveltumaton suosittelijaksi, mutta sanotaan vaikka eikä tuo Ailius vähän muistuttaa häntä joiltain osin. 

Suhteita on välillisetkin suhteet. En minäkään ole yhtäkään työnantajaani tuntenut etukäteen, lukuunottamatta jotain kouluiän kesätöitä, mutta jollain tapaa on välissä ollut joku, joka on minut tuntenut, jos töitä olen saanut muulla tavoin kuin avoimella hakemuksella. Minä kyllä näen suhteeksi sen, kun puolisoani hänen entinen työkaverinsa pyysi nykyiseen firmaan, vaikka työhön ottajat olivat muita henkilöitä, tai sen, että minulle on soitettu kotiin, kun joku tutun kummin kaima on kuullut minusta kavereiltaan. Ei - en hirveästi puhele työasioista ihmisten kanssa. Monesti olen vähemmän pidetyn tyypin nähnyt hyvänä työntekijänä. Tai sattumaa, että eräs kesätyökaverini tuli muissa yhteyksissä vastaan vuosia myöhemmin. En ollut tiennyt mitään siitä, että hänellä oli ollut jo silloin alkoholiongelma, koska töissä se ei näkynyt! 

Mutta - sinulle on vaikea ymmärtää että tilanteita on erilaisia. En tiedä, et tainnut oikein sitäkään sisäistää, että minä olen tosiaan ihan toistaiseksi voimassa olevassa työpaikassa, ollut kolmisen vuotta, vaikka sen tuossa kyllä kirjoitin. Monesti onkin näin, että kun minulla on empatiakykyä nuoria tai pitkään työttömänä olleita työnhakijoita kohtaan, niin minut mielletään työttömäksi, koska ylimielisyyden yli ei kyetä muuta näkemään. Jotenkin se ensimmäinen työpaikka pitää saada. Tai sitten vaikkapa minua on vaikea löytää suosittelijaksi, kun puhelinnumeroni on salainen ja asun toisessa kaupungissa. Minulla on ollut esim lastenhoitajia aikoinaan yksityishenkilönä ja olen ollut mukana työllistävässä yhdistyksessä. En minä muista enää edes kuin etunimet useimpien kohdalta. 

Suosituksia kysyin ennen ahkerammin, muutaman surkean pomon tavattuani en ole niistä erityisemmin piitannut. Viimeksi en tarvinnut, kun oli tilanne, että voisin jatkaa määräaikaisessa vielä muutaman kuukauden tai vaihtaa vakituiseen, valitsin jälkimmäisen. Paikka oli jo. En kauheasti työnhaustani huudellut silloin, koska sopimut oli katkolla ja näin ei uutta tehty liian nopeasti. Työnantaja olisi saattanut painostaa tekemään sen nopeammin, jos olisi tiennyt etten olekaan käytettävissä, määräaikaisessa kun on rajoitteita. 

Mutta esim.sinä vaahtoat ja julistat olevasi hyvä työntekijä, mutta aivan hyvin voisi käydä niin, että minun vaatimustasolleni et yltäisi. Usein nämä vaahtoajat ovat olleet parempia huutamaan ja vaahtoamaan kuin tekemään tulosta järkevässä ajassa. Yhtä hyvin voisin sinulta kysyä, että kun olet niin loistava työntekijä, miksi sinun pitää kierrellä paikasta toiseen? Minun piti juuri siksi, koska en ole niin loistava työntekijä. Olen kuitenkin riittävän hyvä nykyiseen hommaani ja siksi sain sen paikan. 

Kuvitelkaa esim. jonkun yksityisen yrityksen asiantuntijoita, johtajia tai osastopäälliköitä täydentämässä sähköistä työpaikkahakemusta.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 22:18"]

Kuvitelkaa esim. jonkun yksityisen yrityksen asiantuntijoita, johtajia tai osastopäälliköitä täydentämässä sähköistä työpaikkahakemusta.

[/quote]

Voin kuvitella ainakin asiantuntijat. Asiantuntijoita kun on laidasta laidaan ja asiantuntija-nimikkeellä tehdään nykyään jopa  hommia, joita ennen tekivät sihteerit tai mikrotukihenkilöt. Miksei osastopäällikkökin voisi täyttää sähköisen hakemuksen. Johtajat haetaan yleensä, ainakin isoimmissa paikoissa, muita reittejä. Pienissä firmoissa noita lomakkeita ei yleensä käytetäkään. 

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 22:02"]

Mutta - sinulle on vaikea ymmärtää että tilanteita on erilaisia.

Yhtä hyvin voisin sinulta kysyä, että kun olet niin loistava työntekijä, miksi sinun pitää kierrellä paikasta toiseen?

[/quote]

Olen vastannut ketjuun sen takia, että näin minä olen saanut töitä - menemällä ihan itse niitä kysymään. Kerroin kokemukseni, koska tässä ketjussa on aiheena se, että ei enää jaksa kirjoitella turhanpäiväisiä nettihakemuksia. Halusin sanoa, että on toinenkin tapa, joka voi olla hyvin tehokas. Siis sinullekin tiedoksi: tilanteita on erilaisia, kyllä vain, ja myös ratkaisutapoja on erilaisia.

Kerroin jo aiemmin, että varsinaisella työpaikallani, jossa erittäin hyvin viihdyn ja jossa on hyvä palkka, on välillä koko väen lomautuksia. Näiden lomautusten ajaksi olen hakenut muita töitä, ja aina olen saanut, vaikka en ole entuudestaan firmoissa ketään tuntenut. Olen minäkin täytellyt aikani nettihakemuksia, mutta niihin ei ole koskaan vastattu. Töitä olen saanut menemällä itse niitä kysymään. Minusta lomautus ei ole niin järkyttävä asia kuin monesta muusta, sillä menen mielelläni erilaisiin työpaikkoihin tekemään erilaisia töitä kuin vakipaikassani. Kaikki työkokemus ja uuden oppiminen on hyväksi minulle ihmisenä ja työntekijänä. Ja kun teen hyvin töitä, saan myös hyviä suosituksia, ja se taas poikii uusia työmahdollisuuksia ...mutta sinähän jo sanoitkin, että työnantajat ovat typeriä ja suositusten saajat ovat lipeviä, ja sen takia sinä et saa mistään suosituksia. No, siinäkin meillä on ihan eri katsantokanta ja kokemus. Aika hassua, vai mitä?

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 06:55"]

Joku liputti pitkän hakemuksen puolesta. Ei - aina hakemus pitää sopia yhdelle sivulle. CV on sitten niin pitkä kuin on. Itselläni oli tapana niitäkin muokata, koska osa esim. käymistäni iltakursseista saattoi olla oleellinen johonkin toiseen työpaikkaan, mutta johonkin toiseen se saattoi olla merkityksetön. "Alemman tason" töihin otin kylmästi pois mm. ohjelmointikurssin, jonka kävin hoitovapaan aikana huvikseni.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 22:55"]

Pitkä hakemus ei ole automaattisesti hyvä. Tärkeintä on tuoda esille ne haettavan työtehtävän kannalta olennaiset asiat. Tiivistäminenkin on taito.

[/quote]

En tarkoittanutkaan pitkällä hakemuksella mitään kymmenen sivun romaania ja elämänkertaa, vaan siis muutaman kappaleen pituista hakemusta joka mahtuu kaikkine yhteystietoineen ja allekirjoituksineen yhdelle sivulle.

Omassa hakemuksessani on ensimmäisenä yhteystietoni tietenkin, päivämäärät, otsikot jne, sitten olen neljän kappaleen verran itse hakemusta rustannut; ensimmäisessä kappaleessa kerron yleisesti kuka olen, minkä ikäinen, koulutukseni, mitä työtä haen ja miksi juuri minä olisin sopiva työntekijä. Toisessa kappaleessa kerron työkokemuksestani. Kolmannessa kappaleessa kerron niistä harrastuksista, joista koen olevan etua haettavaa työtä kohtaan, lisäksi esim atk-taidoistani, onko minulla ensiapukorttia, hygieniapassia tai tulityökorttia jne. Neljännessä kappaleessa vielä kerron koska voisin aloittaa työt, hieman elämäntilanteestani (siis että työsuhde päättyy päivänä x tai olen täysin työttömänä tms, ei siis mitään 'äitini nukkui pois kuukausi sitten ja elämäni on kurjaa. tyttärelläni on koliikki ja on  vaikeaa' :D) ja että tulen mielelläni haastatteluun jne. Lopuksi sitten enään allekirjoitus.

Minun mittakaavassani tämä on suht pitkä hakemus.

Lyhyillä hakemuksilla tarkoitin siis sitä, että laitetaan vain sähköpostiviesti ''olen pentti 42v. etsitte autoasentajaa, minulla on koulutus vuodelta 85. ottakaa yhteyttä 0700123123''

Minä olen kertonut hakemuksissani vain, mitä osaan ja miksi olisin hyvä kyseiseen paikkaan. koulutuksia ja henkilötietoja en luettele, koska ne ovat CV:Ssä. Samoin siellä on kurssit, kortit yms. Turha niitä on kahteen kertaan luetella. Kumpikaan mainitsemistasi malleista ei ole hyvä, toisessa on toistettu turhaan tietoa, mikä pitäisi löytyä CV:stä. Ikää ei tarvitse hakemuksessa kertoa, eihän se ole mitenkään oleellinen seikka työn kannalta. Nimi näkyy määrämuotoon tehdyssä  hakemuksessa jo yläotsikossa. 

Kun yleensä hakemuksia tulee satoja ja suurin osa niistä alkaa "olen 27-vuotias tradenomi", niin voin kertoa että ei todellakaan erotu. 

Oma hakemukseni alkoi edelliseen työpaikkaan tietyllä tavalla, tulee kohta.  tietty määrämuoto eli otsikossa mikä paikka ja mistä löysin ilmoituksen. Tuo mistä löysi ilmoituksen on työnantajalle oleellinen tieto, koska näin he näkevät mikä kanava tuo eniten hakijoita, jos paljon hakijoita halutaan. 

Ensimmäinen kappale: Olen kiinnostunut tästä paikasta koska....siihen sitten ihan faktaa perään. 

Seuraava kappale: Tehtävän kannalta oleellista osaamista vähän tarinamuotoisena, ei liian satumaista mutta ei ihan pelkkää listaakaan. 

Viimeinen kappale; Mitä odotan työltä ja tulevaisuudelta. Ei - ei kannata laittaa että haaveilen johtajan paikasta kuitenkaan. 

Tuon tyyppinen hakemus on tuonut minulle töitä, myös muutaman haastattelun, joissa olen kuitenkin jäänyt toiseksi tai kolmanneksi. Hakemukseni eivät sitten ole niin täynnä kirjoitusvirheitä kuin tämä viesti, en nyt vaan jaksa keskittyä enempää. 

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 22:25"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 22:02"]

Mutta - sinulle on vaikea ymmärtää että tilanteita on erilaisia.

Yhtä hyvin voisin sinulta kysyä, että kun olet niin loistava työntekijä, miksi sinun pitää kierrellä paikasta toiseen?

[/quote]

Olen vastannut ketjuun sen takia, että näin minä olen saanut töitä - menemällä ihan itse niitä kysymään. Kerroin kokemukseni, koska tässä ketjussa on aiheena se, että ei enää jaksa kirjoitella turhanpäiväisiä nettihakemuksia. Halusin sanoa, että on toinenkin tapa, joka voi olla hyvin tehokas. Siis sinullekin tiedoksi: tilanteita on erilaisia, kyllä vain, ja myös ratkaisutapoja on erilaisia.

Kerroin jo aiemmin, että varsinaisella työpaikallani, jossa erittäin hyvin viihdyn ja jossa on hyvä palkka, on välillä koko väen lomautuksia. Näiden lomautusten ajaksi olen hakenut muita töitä, ja aina olen saanut, vaikka en ole entuudestaan firmoissa ketään tuntenut. Olen minäkin täytellyt aikani nettihakemuksia, mutta niihin ei ole koskaan vastattu. Töitä olen saanut menemällä itse niitä kysymään. Minusta lomautus ei ole niin järkyttävä asia kuin monesta muusta, sillä menen mielelläni erilaisiin työpaikkoihin tekemään erilaisia töitä kuin vakipaikassani. Kaikki työkokemus ja uuden oppiminen on hyväksi minulle ihmisenä ja työntekijänä. Ja kun teen hyvin töitä, saan myös hyviä suosituksia, ja se taas poikii uusia työmahdollisuuksia ...mutta sinähän jo sanoitkin, että työnantajat ovat typeriä ja suositusten saajat ovat lipeviä, ja sen takia sinä et saa mistään suosituksia. No, siinäkin meillä on ihan eri katsantokanta ja kokemus. Aika hassua, vai mitä?

[/quote]

Jotkut työnantajat ovat sokeita, en ole sanonut että kaikki työnantajat ovat typeriä. En tee tällä hetkellä suosituksilla mitään. Minulla on myös yrittäjätausta, mutta halusin vain välillä jotain muuta. Jos jäisin työttömäksi, varmaan palaisin vanhaan. Mutta alkuperäinen kysymys oli että nettihakemukset ovat hankalia täyttää ja osa on. Kuten aiemmin sanottu, moni työnantaja ottaa vastaan pelkästään sähköisiä hakemuksia, varsinkin isoimmat. Osa niistä lomakkeista on huonosti tehtyjä. OSa hakee ensimmäistä työpaikkaansa, ei heillä voi paljon suosituksia olla. On myös kokemusta siitä, että alan vaihtaja tulee hyvien ja luotettavien suositusten kanssa ensimmäiseen uuden alan työpaikkaansa. Vaan osaaminen ei sitten riitäkään, vaikka tyyppi on muuten hyvä ja ahkera tyyppi. Hän löysi sitten oman hommansa samalta alalta vähän vähemmän osaamista vaativista hommista ja hyvä niin. Mutta suositteliljatkaan eivät aina tiedä kaikkea. Kun se ei riitä vielä, että on hyvä tyyppi. Pitää olla myös ammattitaitoa ja kellään ei ole kaikkien alojen ammattitaitoa. Kyseisessä esimerkissä oli aika vaativat erikoistehtävät, mutta voisin vähän helpomman alan ottaa esimerkiksi: Hyvä tarjoilija ei välttämättä ole hyvä kokki,vaikka olisikin kokkikoulu taustalla. Hyvällä tyypillä kun ei tee mitään, jos osaamista tai ainakin nopeaa potentiaalista oppimiskykyä ei ole. 

Minulle nuo hakulomakkeet ovat helpotus, koska en kerta kaikkiaan osaa tehdä hakemusta. Tosin noissakin on aina niitä avoimia "kerro itsestäsi" -kohtia, joihin en keksi mitään. Siksipä en olekaan aikoihin hakenut mitään työtä.

Tuttavapiirissä ollaan haukuttu oikein urakalla noita sähköisiä hakemuksia, ollaan siis vastavalmistuvia opiskelijoita joille työnhaku on akuuttia hommaa. Ja kun niitä hakemuksia pitää epätoivoissaan laittaa kymmenittäin, on ihan uskomattoman rankkaa alkaa joka hemmetin sivulle täyttämään omaan sisäiseen rekryjärjestelmään (joka ei välttämättä toimi kuin yhdellä selaimella) samoja tietoja uudelleen, etenkin kun kyselyt ovat niin yksityiskohtaisia. Jos hakee esim. juuri mainitulle S-ryhmälle töihin kesätöihin kassalle, täytyy täyttää kaikki samat kohdat kuin hallintoon hakevan. Henkilötiedot, työkokemus (usein kysytään vielä päivän tarkkuudella, anna mun kaikki kestää), koulutus, osaaminen, kielitaidot, it-taidot, ajokortti, suoritetut kurssit, itsensä esittely, harrastukset, itse hakemuskirje, työvuorotoiveet, palkkatoive, vahvuuksiensa esittely ja vielä CV liitteeksi. Siis minkä helvetin takia? Jaksoin niitä nuorena opiskelijana vielä täyttää, mutta nykyisin en vaivaudu jos täytyy käydä tunnin mittainen rumba pelkän työnhaun takia. Mielummin laitan suoraan jonnekkin sähköpostilla hakemuksen ja CVn portfolioineen.

Ja aina kun ei tuokaan toimi, vaan yhteyttä ottaessa käsketään vain tylysti hakemaan sähköisen rekrytoinnin kautta. Näihin paikkoihin luultavasti pääsee vain jos on sukua rekrytoijalle, koska itselleni ei koskaan ole tullut edes yhteydenottoa niistä paikoista joihin olen hakenut sähköisellä rekryllä. 

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 22:48"]

Minä olen kertonut hakemuksissani vain, mitä osaan ja miksi olisin hyvä kyseiseen paikkaan. koulutuksia ja henkilötietoja en luettele, koska ne ovat CV:Ssä. Samoin siellä on kurssit, kortit yms. Turha niitä on kahteen kertaan luetella. Kumpikaan mainitsemistasi malleista ei ole hyvä, toisessa on toistettu turhaan tietoa, mikä pitäisi löytyä CV:stä. Ikää ei tarvitse hakemuksessa kertoa, eihän se ole mitenkään oleellinen seikka työn kannalta. Nimi näkyy määrämuotoon tehdyssä  hakemuksessa jo yläotsikossa. 

 [/quote]

Koen kyllä oman mallini olevan ihan hyvä, sitä on työnantajat kehuneet, sillä olen saanut tähän mennessä neljä eri työpaikkaa (plus sitten muutamat joita en ole ottanut vastaan), viimeksi eilen sain hakemuksestani kehuja :) Toki varmasti riippuu vähän siitäkin että minkä tyyppiseen työpaikkaan hakemusta laittaa. Oman alani työt ovat sellaisia, joissa tarvitaan 'tietynlaista' luonnetta, persoonaa ja asennetta, joka hakemuksestani myös välittyy. Jos vain kertoisin sinun tavallasi mitä työtä haen jne, en todennäköisesti olisi saanut töitä. :)

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 22:40"]

joo, on tapauksia joissa joku ammarekrytoijaksi itseään kuvitteleva sihteerikkö lukee hakemuksen ensimmäisenä ja pudottaa pois vuosia tietotekniikan alalla töitä tehneen ja alan koulutuksen käyneen ihmisen, koska ei ole atk-ajokorttia....tää on ihan tosi tapaus. Sihteerikkö oli saanut moitteet tästä myöhemmin. Joku varmaan tähän kohta vastaa että eihän sitä voi wordin ja excelin yms. taitoa tietää, jos ei ole atk-ajokorttia, höpö höpö. Tosin se taitaa olla jo pois muodista, kun on havaittu että kortin omaavien taidot ovat alle monen sellaisen, jolla sitä ei ole. 

[/quote]

Mulla ainakaan mitään atk-ajokorttia ole, mutta olen opettanut vastaavia asioita amk:ssa ja lukiossa. Suurta osaa niistä en kyllä osannut, ennen kuin piti opettaa niitä muille, enkä ole muuhun tarvinut kuin opettaakseni muille ;)

Rekrytoijana näen asian toisen puolen: kun kaikkien hakijoiden hakemuksissa on kerrottu samat tiedot samassa järjestyksessä, helpottaa se selvästi hakijoiden vertailua (erityisesti karsinnan alkuvaiheessa).