Ystävä ei muistanut ystävänpäivänä
Mitenkään. Ei edes tekstiviestiä lähettänyt. Odotin myöhään yöhön mutta ei kuulunut mitään.
Onko ystävyys nyt ohi?
Kommentit (17)
Eli sinäkään et muistanut ystävääsi? Oletpa hyvä ystävä.
Minä en tee numeroa ystävänpäivistä. Täysin tarpeeton päivä. Ystävänpäivä korostaa yksinäisyyttä niiden kohdalla joilla ystäviä ei ole. Minulla on vain muutama ystävä. He ovat minulle äärettömän tärkeitä ja rakkaita. Ja he tietävät sen joka ikinen päivä vaikka en keinotekoisia teennäisiä hymiöllä varustettuja ystävänviestejä lähetä.
Tuntuu siltä että minä olen se, joka on aina yhteydessä, päivittäin siis. Siksi odottelin ystävänpäivänä yhteydenottoa kerrankin hänen puoleltaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu siltä että minä olen se, joka on aina yhteydessä, päivittäin siis. Siksi odottelin ystävänpäivänä yhteydenottoa kerrankin hänen puoleltaan.
Miksi? Jos hän ei tähän mennessä ole pitänyt yhteyttä niin miksi hän juuri tuona päivänä olisi pitänyt?
Nyt valitettavasti kävi niin, että en todellakaan jaksanut tänä vuonna ajatella koko ystävänpäivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu siltä että minä olen se, joka on aina yhteydessä, päivittäin siis. Siksi odottelin ystävänpäivänä yhteydenottoa kerrankin hänen puoleltaan.
Miksi? Jos hän ei tähän mennessä ole pitänyt yhteyttä niin miksi hän juuri tuona päivänä olisi pitänyt?
Koska on ystävänpäivä! Kyllä hän on viesteihin vastannutkin. Mietin onko hänelle sattunut jotain.
Eikö ystävänpäivää voi viettää milloin vain? Nähdään kun sopii ja viestit, puhelut. Tiedätkö mitä hänelle kuuluu oikeasti tällä hetkellä?
Ja sinä et lähettänyt viestiä hänelle?
Eikö ystävyys ole kahdensuuntaista?
Minulle ystävyys näkyy ihan joka päivässä, siihen ei tarvita mitään tiettyä päivää. Kaupallista teennäistä sellaista.
Meillä ystävyys on aitoa, ja on ollut kestävää ja lujaa 16-vuotiaasta asti, yli 30 vuotta.
Ystävä pysyy rinnalla aina, joka päivä, ilman erityisiä päiviä sen muistamiseen.
Pussasin omaa miestä ja toivotin hänelle hyvää ystävänpäivää. Ei kai sitä muita tarvi muistaa. Ala-asteella annettiin kavereille kortteja.
Minua muisti kaksi henkilöä, joita en tiennyt ystävikseni lainkaan, eivät siis ole yhteydessä minuun kuin erittäin harvoin. Kivalta silti tuntui. Itse en muistanut heitä kuin vasta jälkeenpäin.
Olin lakossa, ei mitään henkilökohtaista AP.
Soitin ystävälleni. Puhelimeen vastasi hänen poikansa. Ystävä on saanut jonkin sydänperäisen kohtauksen ja on sairaalassa! Olen ihan palasina ja hävettää kun en ole soittanut aiemmin!
Vierailija kirjoitti:
Soitin ystävälleni. Puhelimeen vastasi hänen poikansa. Ystävä on saanut jonkin sydänperäisen kohtauksen ja on sairaalassa! Olen ihan palasina ja hävettää kun en ole soittanut aiemmin!
Siis alkuperäinen ap tässä!
Minullakin oli sellainen ystävänpäivä, että itse laitoin ystäville ja sukulaisille tekstari- ja facebook-tervehdykset ja vasta sitten sain vastatervehdykset. Mutta hyvä, että edes sitten.
Niin ja?