JOS menettäisit hiuksesi...

Pakko sanoa, ettei oma rohkeuteni riittäisi kulkemaan kaljuna. Valitettavasti kalju nainen on yhteiskunnassamme tietynlainen tabu. Voimia!

Mulla ei oo tällä hetkellä hiuksia (syöpähoidot). En ole hankkinut peruukkia, koska mulle kalju pää on pienempi paha kuin peruukki. Päänakhaakin kutittaa aika usein, niin pipo on tältäkin kannalta mukavampi.

Pipo on käytössä ulkona jo ihan lämpötilan takia, mutta olen hengaillut julkisilla paikoilla ihan kaljunakin. Sisällä/kotona pitää usein laitaa pipo tai huivi päähän kun tää hiusmalli on hieman liian vilpoisa näin talvella.

Mä oon ihan vapaaehtoisesti ollut kaljuna, joten voisin olla kaljuna, jos tukka lähtisi sairauden takia. Kuvausten perusteella voisi olla, että en voisi pitää peruukkia epämukavuuden takia. Toki käytännössä olisi varmaan pakko peittää se pää usein jollain kylmän tai suoran auringonpaisteen takia.

Siis täh? Kalju nainen "tabu"? Kuinka niin ja kenen mielestä? Omituinen kommentti.

Käyttäisin todennäköisesti peruukkia tai erilaisia huiveja. En usko, että voisin kulkea kaljuna.

Peruukeista vielä: ne on tosi kalliita. Helppoa sanoa, että ostaisin kaksi tai kolme erilaista. Jos on rahaa tuhlata, niin mikä ettei.

Syöpäsairaathan saa maksusitoumuksen yhteen peruukkiin, mutta summa on niin pieni, että siihen pitää lisätä rahaa omasta pussista. Paitsi, ettei tämäkään ole ollut ainakaan aiemmin joka paikassa mahdollista, vaan se peruukki ei ole saanut maksaa sitoumusta enempää.

Käyttäisin huivia ja pipoa. Peruukki ilmeisesti voi kutittaa, ja ainakin minulla on superherkkä päälaki. Kalju vaatii kasvoilta ja pään muodolta paljon. Joillekin naisille se sopii todella hyvin, mutta en usko että minulle. Lisäksi poskeni ovat herkästi punaiset ja yhdistelmä kalju ja punakka naama on aika kauhea.

Kaljuja naisiahan näkee nykyään paljonkin, Roosa nauha aiinakin yksi syy ja ja nämä ihanaiset tukikaljut myös. Kalju nainen näyttää vahvalta ja heikolta yhtä aikaa, kiehtova ja kaunis näky.

minä olen menettänyt hiukseni, sairastuin syöpään ja myrkkyhoitojen vuoksi hiukset lähtivät..

minulla on aina ollut pitkät hiukset, lapsesta lähtine

oli kova pala alkuun tuo ajatus hiuksista..

mut hoidot vei mehut mennessään, taistelu elämästä oli rankkaa, pieni lapsi mulla

et sit kun se alkoi tapahtumaan, niin ei mitään tunnettaa....

ei mitään välii mitlä näytti..

ei vaan jaksanut enää ...mitään...

yritti vaan olla päivä ja välillä vaan hetken kerrallaan

sain peuukin, joka ei oikeen istunut mitenkään..näytti peruukiltaa.

käytin sitä kerran

muutoin käytin huiveja

ulkona myös, oli kesä kun aloitin tai edes jaksoin lähteä mihinkään..joten huivit kävi hyvin

muutoin olitn kotona ja sairaalassa sisällää yli puoli vuotta,,

eli ei kauheaa, kun muutakaan ei voi

minä olen menettänyt hiukseni, sairastuin syöpään ja myrkkyhoitojen vuoksi hiukset lähtivät..

minulla on aina ollut pitkät hiukset, lapsesta lähtine

oli kova pala alkuun tuo ajatus hiuksista..

mut hoidot vei mehut mennessään, taistelu elämästä oli rankkaa, pieni lapsi mulla

et sit kun se alkoi tapahtumaan, niin ei mitään tunnettaa....

ei mitään välii mitlä näytti..

ei vaan jaksanut enää ...mitään...

yritti vaan olla päivä ja välillä vaan hetken kerrallaan

sain peuukin, joka ei oikeen istunut mitenkään..näytti peruukiltaa.

käytin sitä kerran

muutoin käytin huiveja

ulkona myös, oli kesä kun aloitin tai edes jaksoin lähteä mihinkään..joten huivit kävi hyvin

muutoin olitn kotona ja sairaalassa sisällää yli puoli vuotta,,

eli ei kauheaa, kun muutakaan ei voi

Periaatteessa voisin kyllä olla kaljuna julkisestikin ja uskon, että olisin kaunis ilman hiuksiakin. Toisaalta se sairaus ja/tai hoidot, jotka hiukset voivat viedä, usein tekevät olon muutenkin niin hirveäksi, ettei välttämättä silloin ole millään tavalla hehkeä olo. Eli jos olisin muuten ihan oma itseni, kaljuus ei varmaan haittaisi kovin paljoa.

Jos pitäisi hankkia peruukki, hankkisin varmaan jonkun tosi räväyttävän kuten pinkin polkkatukan. En yhtään tykkää niistä perinteisistä, jotka yrittävät näyttää aidolta mutta ovat ihan selvästi peruukkeja. Monesti mallit ovat tanttamaisia ja tylsiä.

Nro 20:lle: kirjoitin tuohon jo aiemmin, että niitä peruukkeja voi leikata ihan samaan tapaan kuin omia hiuksiakin!! Eli ei ole kyse siitä, että millaisia malleja on tarjolla. Leikkauttamalla saa just sellaisen, kun haluaa.

Kommentti vielä tuohon, ettei syöpähoitojen aikana ole asiaa uimahalleihin: infektioriski on korkeimmillaan varsinaisten solusalpaajahoitojen aikana eikä silloinkaan koko ajan, vaan silloin, kun valkosolujen määrä on alhainen. Näiden hoitojen loputtua ollaan kaljuja vielä monta kuukautta, joten kyllä sitä voi elää ihan normaalia elämää kaljunakin.

Jotkut syöpähoidoissa käyvät lukittautuvat vuodeksi neljän seinän sisään, toiset elävät vointinsa mukaan mahdollisimman normaalia elämää.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 13:28"]

Peruukeista vielä: ne on tosi kalliita. Helppoa sanoa, että ostaisin kaksi tai kolme erilaista. Jos on rahaa tuhlata, niin mikä ettei.

Syöpäsairaathan saa maksusitoumuksen yhteen peruukkiin, mutta summa on niin pieni, että siihen pitää lisätä rahaa omasta pussista. Paitsi, ettei tämäkään ole ollut ainakaan aiemmin joka paikassa mahdollista, vaan se peruukki ei ole saanut maksaa sitoumusta enempää.

[/quote]

Ne maksaa muutaman satasen, jos ei mitään aitohiusperuukkia tarvitse. Eikä sitä tarvise, jos ei teeskentele, että ne on omat. Ei se nyt hirveän ylivoimaista ole.

Ne peruukit on tosi epämukavia, etenkin ne parin sadan peruukit. Moni kokee pipot ja huivit mukavammaksi. Esim. Piecesillä on kaikenlaisia trikoopipoja, jotka lämmittävät sopivasti sisälläkin ja niitä voi pitää talvipipon alla välipipona. Myös niistä peruukkiliikkeistä saa erilaisia trikoomyssyjä ja -turbaaneja. Uimahallissahan tosiaan pitää olla ilman hattuja ja peruukkia, mutta kun sytostaatit loppuvat ja voi taas uida, omat hiukset ovat jo siilinä mitä suuremmalla todennäköisyydellä.

Käyttäisin peruukkia, tosin olen kuullut, että ne kutittavat kovasti.

Anteeksi vain, mutta itse en ole nähnyt montakaan kaljua naista. En myöskään tarkoittanut "tabua" pahalla, mutta kyllä se niin vain on, että usein naiset verhoutuvat peruukkinsa alle kaljuuntuessaan.

Harva nainen myöskään ajelee itsensä vapaaehtoisesti kaljuksi, koska se on vastoin yleistä kauneusihannetta. En kuitenkaan tarkoita etteikö kalju nainen voisi olla kaunis.

Mikäli JOS leikkiin lähdetään, niin ottaisitko mielummin diabeteksen vai olisitko loppuelämäsi ajan kalju?

Itse olen sen verran turhamainen, että valitsisin ensimmäisen. Hävettää.

Moikka ap! Täälläkin yksi syöpähoidoista kaljuuntunut. Tai no, ajoin tukan sentin mittaiseksi kun päälaki alkoi paistaa, ja jonkun verran on vielä hentoa hiusta jäljellä. Käytin perukkia viikon, jonka jälkeen totesin, että ei ole mun juttu ja pistin kaapin perukoille. Koulussa käytän pipoa ja kotona olen ihan au naturel.

Mulle itse asiassa sopii kalju/siili yllättävän hyvin, olin vannoutuneena pitkätukkana tosi yllättynyt. Muuten en sitten ihan Natalie Portman olekaan, että kyllä tämä (+ tietty kaikki muu scheisse minkä tässä on joutunut kestämään) vähän alkaa naiseutta nakertaa pidemmän päälle. Mutta tukka sentään kasvaa takaisin. :) Tsemppiä sulle kovasti!

Minulta lähti hiukset viisi vuotta sitten, koskaan eivät kasvaneet takaisin. Saattaa olla, että näytän tältä hautaan asti. Halusin tai en. Eniten minua rassaa, kun ihmiset luulee minun sairastavan syöpää. Uteliaat tulevat kysymään, että mitäs syöpää sinä sairastat. Tai uimahallissa päivitellään ja surkutellaan "kun on noin pienet lapsetkin vielä".

Ei auta kuin sopeutua.

diabetes