Kokenut SH kertoo: saikkuhaukkojen suosikkivaivat

Ei liity otsikkoon, mutta tuohon sairaanhoitajien empatiakykyyn... Itse vihasin synnärillä oloa, koska hoitajista huokui se kyllästyminen ja synnyttäjien vähättely sekä huono kohtelu. Nyt olen työssäni vieraillut saman osaston kansliassa, ja todellakin todistanut vierestä sitä haukkumista ja vähättelyä, suoranaista ivaamista. Missä empatia, ihmisyys, lämpö? Anteeksi nyt vaan, mutta kätilöiden ammattikunnan hyväksi, koittakaa kohdella synnyttäjiä ihmisinä, niin ehkä joku tulee vielä toisen ja kolmannenkin kerran. Säilyy teilläkin työpaikat.

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa sun kanssas AP.

Nuo nyt vaan sattuvat olemaan yleisiä vaivoja, ja moni krooninen sairaus lisää tuollaista oireilua. 🙄

Terveydenhuollon henkilöstö tuntuu toisinaan aika yksinkertaiselta. Mitään sellaista ei voi olla olemassa mitä he eivät näe. Tai vaikka näkyisivät niin ei sitä ole jos sairaus on harvinainen.

Arvaatkos AP kuinka monta vuotta meillä meni lapsen marfan-diagnoosin saamiseen?

Useita vuosia saatiin kuulla että oireilu on vain psykosomaattista tai äidistä johtuvaa. Lapsen käskettiin reipastua, lähteä lenkille ja syödä enemmän kun on niin laihakin. Äidille suositeltiin psykiatrista hoitoa 😒

Tämä ihan vaan siksi kun lääkärit ja hoitajat "näkevät milloin oireilu on todellista".

Ei varmaan olisi vieläkään diagnoosia jos ei itse oltaisi etsitty yksityiseltä lääkäriä joka tunnistaa ko. sairauden. Itse oltiin google-lääkärin avulla saatu selville että joku sidekudosairaus lapsella on. - "Ei voi olla sellaista, ne on tosi harvinaisia" sanoi sairaalan lääkäri. Mutta niin vaan oli. Osattiin onneksi oman googlediagnoosin perusteella etsiä oikea lääkäri.

Marfanin oireyhtymä onkin tosi kätevä saikuttamiseen.

Ei tarvitse kuin sanoa, että oho, meni sormi/varvas/polvi/olkapää pois sijoiltaan, niin heti kaikki panikoituu ja suurinpiirtein soittaa ambulanssin paikalle.

Ajatelkaa, hyvällä tuurilla ei tarvitse edes itse kävellä lääkärin luokse, kun paareilla kuskataan perille asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti elämä siunaa teitä ivallisia ihan oikeilla kroonisilla vaivoilla, niin ei tarvitse enää kadehtia toisten sairastamisia. Nykypäivänä ei sairauseläkkeelle päästetä, ja irtisanoutuminen johtaisi suuriin hankaluuksiin. Työolot on entistä kuormittavampia. Siinä sitten sinnitellään.

Vain täysin empatiakyvytön henkilö sanoo noin! Häpeätkös?

AP

Taidat oikeasti olla välimallin esimies ja sinua vivuttaa sijaisten hankkiminen olemattomilla määrärahoilla.

Masennus tai tulehtunut työilmapiiri aiheuttaa todellisia ja kuviteltuja jumeja ja kipuja ja sairauksia.

On erittäin harvinaista että kukaan silkkaa laiskuuttaan olisi "saikkuhaukka".

Vierailija kirjoitti:

Itse kroonisena selkävaivaisena teen kaikkeni, että toimintakykyni säilyy. Joskus selkä vaan pettää, ja silloin olen todellakin toimintakyvytön. Kävelen vinossa enkä taivu mihinkään, kun lihakset menee niin juntturaan. Siitä selviää lihasrelaksanteilla, kiropraktikkokäynnillä ja muutaman päivän levolla. Eipä ole ikinä vaivaani kyseenalaistettu.

Sanmat sanat! Kyllä se niin vaan on,ettei sitä selkäkipua pysty teeskentelemään silloin kun oikein sattuu. Kokenut lääkäri osaa kysellä ja teetättää oikeat liikkeet ja näkee milloin tekee kipeää.

Enkä nyt yhen työn takia viitsi teeskennellä sairasta,sieltä pääsee pois,vaihtamalla työpaikkaa!