Miksi miehille on niin tärkeää, että nainen harrastaa jotain?

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nainen enkä ottaisi miestä, joka ei harrasta mitään. Mitä se tekisi vapaa-ajalla? Istuisi tietokoneella tai katsoisi telkkaria? Yäk. Ei kiitos!

Ihan sama käykö salilla, treenaako jousiammuntaa vai suorittaako saaristolaivurikurssia. Kunhan on omia kiinnostuksen kohteita ja kyky tehdä vapaa-ajalla muutakin kuin nyhjätä kotona. Ja tietysti pitää ymmärtää myös minun tarvettani ottaa aikaa omille harrastuksilleni.

Siis, pitääkö miehen omata harrastus kodin ulkopuolella? Esim. lukeminen tai pelaaminen ei kelpaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nainen enkä ottaisi miestä, joka ei harrasta mitään. Mitä se tekisi vapaa-ajalla? Istuisi tietokoneella tai katsoisi telkkaria? Yäk. Ei kiitos!

Ihan sama käykö salilla, treenaako jousiammuntaa vai suorittaako saaristolaivurikurssia. Kunhan on omia kiinnostuksen kohteita ja kyky tehdä vapaa-ajalla muutakin kuin nyhjätä kotona. Ja tietysti pitää ymmärtää myös minun tarvettani ottaa aikaa omille harrastuksilleni.

En laskisi perus liikkumista harrastukseksi. Lenkkeily, uinti, jumppa, sali tms. on verrattavissa syömiseen ja nukkumiseen. Sanooko joku harrastavansa niitä?

Kyllä sanoo. Tässä ketjussa joku jopa sanoo harrastavansa ajattelua. Kyllä salilla treenaaminen on minusta ihan harrastukseksi laskettava tapa. Lenkkeily nyt vähän siinä ja siinä. Jousiammuntaa tai nyrkkeilyä tuskin verrattaisiin syömiseen eikä niissä nyt niin merkittävää eroa salilla käyntiin ole loppujen lopuksi.

No, jos erikseen lähtee lenkille, näkisin, että se on harrastus.

Jos suorittaa liikkumisen työmatkojen yhteydessä, ei ehkä niinkään.

Mä en naisena ottais enää miestä, joka ei harrasta jotain aktiivisesti. Että riso kattoo kun toinen vaan velttoilee eikä tee mitään. Minun olisi pitänyt olla aina seurana tälle sankarille. Ei enää ikinä.

Työelämässä ainakin tuntuu, että ne ihmiset, jotka eivät harrasta mitään, ovat aina kehittämässä ison ongelman pienistäkin vastoinkäymisistä. Jankkaavat viikkotolkulla jostain mitä pomo tai työkaveri sanoi.

En tiedä kumpi on muna ja kumpi kana, onko niin että tämän tyyppiset ihmiset eivät vaan jaksa harrastaa. Vai onko elämäpiiri niin ahdas, että pienetkin muutokset ja häiriöt vievät kohtuuttomasti huomiota? 

Vierailija kirjoitti:

Onko harrastus nykyään synonyymi kiinnostuksenkohteelle? Pitääkö aina tehä jotain tavoitteellisesti vai riittääkö vaan höntsäily ja nautiskelu?

Harrastus on mun mielestä jotain, mistä on kiinnostunut, muttei tee sitä varsinaisesti työkseen. Tekee sitä kuitenkin jokseenkin säännöllisesti, muttei välttämättä hirveän tavoitteellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun perusteella harrastus-ihmiset on mieleikuvituksettomia. Ajattelevat ettei voi olla mielenkiinnon kohteita ja on pakko elää muiden kautta jos ei itse ravaa jossain harrastuksissa.

No ei kai sitä tarvitse ravata missään harrastuksissa. Onhan esim. lukeminen harrastus.

Olen samaa mieltä. Ei harrastamista tarvitse virallistaa liittymällä yhdistykseen, urheiluseuraan tai menemällä kansalaisopiston kurssille. Kotonakin voi harrastaa monia asioita enkä todellakaan tarkoita niillä ns. kotitöitä, jotka hoituvat useimmilta ihmisiltä vanhasta tottumuksesta. Lukeminen on halpa harrastus etenkin jos suosii kirjastosta lainaamista eikä keräile kirjoja omaan kirjahyllyyn.

Riippuu varmaan myös millä alalla nainen ja mies ovat. Luulisi, että arjessa on pääasia, ettei toinen roiku jatkuvasti toisessa ja vaadi tunnekeskustelua yms, jos toiselta osapuolelta ei sellainen suju.

Akateemisilla jutun aiheita voi löytyä omista erikoistumiskohteistakin. Kuulemani mukaan etenkin ammatillisemmilla kiinnostuskahnaukset ovat melko yleisiä, jos puoliso on valittu fyysisillä ominaisuuksilla. Esim. pariskunta ei omista kirjahyllyä, ja sitten nainen kauhistelee, miten mies puhuu lähinnä lounasruoista ja urheilusta. Tai mies kiinnostuu uudelleen kun naisella on oma juttu, josta kertoo suhteen tauon jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Koska yleensä nainen joka ei harrasta, on kotihullu.

Se tarkoittaa jatkuvaa panostusta kotipesään, milloin remontoinnin ja tai non-stop siivoamisen muodossa. Ennen pitkää nainen tajuaa että hänhän kuluttaa paljon enemmän aikaa kotitöihin kuin mies (daa?) ja kotihan on hänen suunnittelemansa (really), eli nyt olisi miehenkin aika osallistua fifty-fifty.

Mies on kuitenkin alusta saakka ollut sillä kannalla ettei kodin tarvitse olla koko ajan tip top ja että kodin ulkopuoliseen elämään panostetaan vähän enemmän. Siis mitä hemmettiä, nainen raataa kotona kun mies juoksee harrastamassa? Toki unohtaen ettei kukaan käskenyt naista siivoamaan kahdesti viikossa ja jäämään kotiin siksi aikaa kun mies on salilla/kalassa/soittamassa/missä onkaan.

Naiset jotka eivät harrasta mitään ovat usein myös tylsää juttuseuraa, taipuvaisia herkutteluun eli lihomiseen, eikä heistä ole seuraksi mihinkään koska käsitykset sukupuolirooleista ovat liian konservatiiviset (mies remontoi, nainen luuttuaa).

Kaikesta saa nähtävästi ongelman, kun oikein miettii. Sitten jos saat perheen niin arvosi toivottavasti muuttuvat, etkä jätä perhettä harrastustesi takia. Vaikutat todella mustavalkoiselta ajatuksinesi.