Elämää pelkän sairauksien keskellä, olen varmaan sekoamassa
Yksi sukulainen on sairastunut ja siis kuolemansairas. Tuntuu etten jaksa enää tätä pyörivää rulettia, hän pääsee kotiin on siellä hetken, tulee uusi ongelma, soitetaan taas ambulanssi. Ja sama jatkuu.
Meidän on ajoitettava menomme sen mukaan että päästään sairaalaan häntä katsomaan.
Olen alkanut näkemään hirveitä painajaisia, näin unta omista hautajaisista yksi yö. Sitten heräsin hiki märkänä ja sydän hakkasi kovaa. Pelkään että mieleni ei enään kestä tätä jatkuvaa kuolemanpelkos, eikä odottelua milloin hän menehtyy sairauteensa. Nyt on niin inhottavan masentava jakso elämässä että pyyhkisin tämän mieluusti pois.
Kommentit (9)
Ja olen myös kuullut ääniä kun olin menossa ulos, kuulin kuinka miesääni sanoi peräänny. Enkä nähnyt ulkona yhtään ketään. Psykoosi tästä vielä puuttuisikin.
Tiedän tuon tunteen, elin sitä vuosia. Helpotti kun läheinen kuoli. Sitä ennen pelkäsin jokaista puhelinsoittoa. Toisaalta kaipaan läheistä ja maksaisin vaikka mitä, jotta saisin vielä kerran soittaa vaikka ambulanssin. Sekavaa.
Ahdistaa niin paljon että oksettaa kun yrittää syödä jotain ja se miten tästä sairaasta ihmisestä puhutan on kauhean epätodellista. Ihan kuin en olisi enää omassa elämässäni, vaan sairaan elämässä. Ei mitään iloista asiaa, ei yhtään mitään.
Stana en kestä enää haluan pois täältä johonkin ulkomaille bilettämään
Taidan tästä ostaa vain menolipun Miamiin
Se kestää aikansa, sitten se on ohi. Muistot jää, ja tuska vähenee.
Pääsiskö hän saattohoitopaikkaan?
Kumpa saisin ahdistukseen jotain nopeaa helpotusta lääkärit leimaa hulluksi mutta mitäpä siitä sellainenhan mä olen. Elämää vaan kuolinvuoteella eikä vttu edes aurinko paista
Sairaalaan ei tarvitse rynnätä heti tapaamaan, menet oman voinnin mukaan, henkilökunta pitää huolen, eikä sairas ihminen edes kaipaa seuraa vaan lepoa. Kuolema on vain osa elämää, tulee odotit tai et, älä takerru ajatukseen että jokainen päivä voi olla viimeinen ja siinä pitäisi olla läsnä, ei läsnäolosi kuolemaa estä, eikä kuollut jää kuolemaansa muistelemaan, kovissa kivuissa ja kipulääkkeissä on muutenkin niin irtaantunut todellisuudesta että ei edes tunnista vieraitaan.
Voimia.