Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Riitely siivouksesta uuvuttaa
19.09.2020 |
Olen n. 30-vuotias nainen ja ollut useamman vuoden avoliitossa samanikäisen miehen kanssa. Suhteemme on monin tavoin täydellinen ja rakastan miestäni enkä edes harkitse eroa jne.
Emme riitele mistään muusta kuin siivouksesta. Vaikka olen tasa-arvoa vakaasti kannattava nainen ja aina ollut sitä mieltä, että kotityöt jaetaan 50/50 (minäkin vaihdan renkaat autoon ja leikkaan nurmikon omalla vuorolla) on alkanut tuntumaan siltä, että olisi vain helpompi siivota yksin kuin riidellä aina siitä siivouksesta.
Mies siivoaa kyllä, meillä on vain eri tavat siivota. Hänen mielestään riittää että pyyhkii murut pöydältä ja käyttää silmän lumeeksi imuria asunnossa. Minun mielestäni pitää kahden viikon välein pyyhkiä pölyt, imuroida, luututa, pestä vessa ja jääkaappi. Lisäksi mielestäni siivoaminen on pakollinen kotityö, eikä mielipide asia, sillä asunnon arvo säilyy paremmin siivoamalla. Mies ei haluaisi ja aina valittaa tai päätyy siivoamaan niin huolimattomasti, että itse joudun kuitenkin siivoilemaan hänen jälkeensä. Tiedän ettei kannattaisi useastakaan syystä, mutta muuten jää sormenjälkiä oviin, villakoiria kaapin taakse ja kahvirinkuloita sohvapöytään.
En millään jaksaisi riidellä turhasta joka toinen viikonloppu. Miten teillä muilla on sovittu siivoamisesta?
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Huh, kuulostaa kyllä aika ehdottomalta päsmäröinniltä sinun puolelta tämä. Miestä saattaisi ehkä alkaa kiinnostaa enemmän, jos hän kokisi olevansa tasaveroinen osapuoli, jonka näkemykset huomioidaan saman arvoisina kuin sinun näkemykset, ja jolla on yhtä suuri päätäntävalta asiassa kuin sinulla. Nyt selvästikään näin ei ole, vaan hän on pelkkä käskytettävä omassa kodissaan. Aloitetaan vaikka siitä, että tuollainen täyssiivous kahden viikon välein (siis todellako kuuraat jääkaapin noin usein??) ei ole mikään universumin lainalaisuuksiin kirjoitettu sääntö, vaan sinun henkilökohtainen mieltymyksesi. Miehellä on omansa, ja se ei ole sen enempää oikein tai väärin kuin sinunkaan. Olettaen siis, että puhutaan sellaisista aikaväleistä, jotka eivät aiheuta asuntoon sen arvoa oikeasti laskevaa vahinkoa. Joko sinun on opeteltava joustamaan omista vaatimuksistasi, hoidettava siivoaminen itse tai hankitte siivoajan.
Tällainen voi toimia, jos kumpikin käyttäytyy kuin aikuiset. Mutta ap on raivopäinen ja purkaa sitä täällä, ei kykene lukemaan viestejä niinkuin ne on kirjoitettu vaan ottaa ne hyökkäyksinä. Mies taas on lapsentasoinen vastarannankiiski. Jos häneltä kysytään mikä hänen mielestään sopiva taso on, mahtaisiko sieltä tulla rehellinen vastaus? Maa on täynnä miehiä, joiden mielestä ei tarvitse siivota ikinä (paitsi että sama ukko voi urputtaa naiselle, miksi tämä ei siivoa niinkuin muut naiset).
Tosiasiassahan tämäkään pari ei olisi tyytyväinen vaikka huippurauhanneuvottelija ohjastaisi heidät optimaalisen reiluun sopimukseen. Riidan aihe kun on siivous, mutta oikeasti siinä taistellaan sydänveren viime pisaroista.
Ap, hyvässä suhteessa molemmilla on ihan lupakin taantua, kun sille tuntuu olevan tarvetta. Siinä on kuitenkin oltava vuorot. Jos molemmat taantuvat kilpaa, ennen pitkää teillä on paljon pahempia ongelmia kuin siivoaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen asunto, yhteinen elämä, yhdessä huolehditaan asumisviihtyvyydestä ja asunnon arvon säilymisestä. Minähän en katsele sikapossuja enkä vapaamatkustajia. Jos ei riitä ukolla mielenkiintoa huolehtia yhteisestä kodista niin voipi vapaasti kerätä kamansa ja lähteä etsimään parempaa vaihtoehtoa itselleen muualta.
Minä en riitele, kerron tosiasiat kerralla ja sen jälkeen tulee monoa persuuksille. Kummasti on elämänlaatu parantunut kun laittaa moocherit pihalle.
Mutta entäs kun siihen sikapossuun on rakastunut ja se tietää kyllä, että en heitä pihalle? Silloin pitää vain riidellä siivoamisesta joka kerta.
Kyllä se helpottaa vuosien varrella, rakastuminen nimittäin. Se katoaa varsin pian kunnioituksen jälkeen, ja näiden kohdallahan se on nopeasti hoidettu, jotka kippaavat arjen vastuut kumppaninsa kontolle. Käytä toki aikasi riidellen, jos haluat, kannattaa kuitenkin jättää lapset tekemättä tuohon suhteeseen.
Kiitos oikein paljon. Nyt sitten olen kommenttisi
myötä syyllinen siihen meidän riitelyymmekin. Ja ilmeisesti kun olen ihminen joka riitelee mieluummin kuin on piikana, en osaa edes päättää lasten hankinnastani vaan ventovieras palstalainen alkaa neuvoa tässä äärimmäisen henkilökohtaisessa asiassa.
Voisiko tätä kommentointia viedä hiukan rakentavampaan suuntaan tai sitten vain olla osallistumatta? Sinusta nimittäin ei ollut mitään apua.
Älähän räyhää ihmiselle, joka yrittää auttaa. Ei ole välttämättä hänen syynsä, jos se ei onnistu. Ei tuossa minun mielestäni neuvottu vaan piirrettiin luonnos. Riiteleminen ei ole ilmeisesti auttanut tähän asti vaan on korkeintaan pahentanut tilannetta? Sinulle yritettiin kertoa, ettei se välttämättä vie mihinkään jos toisen tavoitteet eivät ole sitä mitä haluaisit niiden olevan.
Minusta sait tuossa pari erittäin hyvää kommenttia. Käyttäydyt niin epäkunnioittavasti auttajiasi kohtaan, että epäilemättä kunnioituksesi miestäkin kohtaan on jo menossa hyvää vauhtia pesuveden mukana. Pysähdy, mieti, hae apua tilanteeseen jos kerran haluat pitää suhteestasi kiinni. Se nimittäin ei voi olla kehuttavassa kunnossa.
Minäkin olen eronnut suhteesta, jossa ei löytynyt yhteistä köyttä siivoamisessa. Se ei ollut lähdön syy, mutta se oli oire syvemmistä ongelmista. Niihin on saatu selvennystä vasta nyt, vuosia eron jälkeen. Miehelläni oli ollut päässään hyvin kirkas kartta siitä, minkälainen minun olisi pitänyt olla, ja hän ei periaatteessakaan halunnut mitään neuvotteluratkaisuja, vaan minun olisi pitänyt taikaiskusta muuttua hänen ihanteensa mukaiseksi. Joten hän sabotoi kaikki yritykset yhteistyöksi. Meillä ei edes riidelty, mutta epäonnistuttiin huolellisesti joka tapauksessa. Nyt hän sanoi alkaneensa ymmärtää olleensa äärimmäisen epäreilu ja ettei suhde olisi oikeasti voinut mitenkään onnistua tuolla reseptillä.
Olin vuosia itsemurhan partaalla tajuamatta sitä itse ja ymmärtämättä, miksi. Oli vain ihan kamalan paha olla. Miehen mielestä olin masentunut ja avun tarpeessa. Jossain vaiheessa tajusin, etten ole lainkaan masentunut kunhan hän ei ole tulossa kotiin muutamaan päivään. Valitettavasti hän oli lähes aina kotona, joten minulla kesti 20 vuotta tajuta kävellä ulos. Nykyinen mies on vahvasti narsistinen tapaus, ja siitä huolimatta elämä hänen kanssaan on suorastaan helppoa kun aiempaan vertaa, kun vain ymmärtää mikä häntä ajaa. Ex oli läpäisemätöntä laatua, ei voinut tietää mitä hän ajatteli, koska hän ei sitä ikinä näyttänyt.
Mitä yritän sanoa: rauhoitu. Älä hyökkää. Se ei auta mitään. Olet turvassa, et välttämättä suhteessasi mutta viime kädessä ihmisenä. Sitten alat selvittämään, minkätasoisia ongelmia teillä oikeasti mahtaa olla. Tuo on vain pintakuohua.
Meillä on omat asunnot toistaiseksi. On aika selvää että minä olen se jonka hommiksi siivoukset yms. tulee jäämään jos joskus muutamme yhteen koska miehen siivoustyyli ei ole mielestäni riittävä. Astman kanssa ei ole ihan sama imuroiko sängyn alta kun sängyssä vietetään 8 tuntia vuorokaudessa ja hengitetään makuuhuoneen ilmaa.
Jos joskus muutetaan yhteen niin en aio vaatia mitään 50 50 jakoa vaan teen itse.
wäääääääääääääääwääääääääääääääääää. ihan imuroin tähtityynyjä ja sisustustikkaita, wääääääääääääääääääääääääääääää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivotaan kerran viikossa. Mies imuroi, mä pesen vessan (peili, lavuaari, pönttö, suihkuseinä, lattia). Joka viikko ei pyyhitä parkettia. Kumpikin järjestellään tavaroita. Tahrat pyyhitään kumpikin silloin kun niitä syntyy.
Tuota tavaroiden järjestelmistä en ole koskaan ymmärtänyt. Onko teillä tosiaan tavarat riipin raapin siinä teidän arjessa?
En minäkään ymmärtänyt ennen kuin muutin naisen kanssa yhteen. Minulla on sellainen tapa että korjaan jälkeni ja laitan tavarat paikoilleen kun olen valmis, hänellä taas sellainen että kaikki jää levälleen, kunnes jonkin epämääräisen ajan jälkeen "järjestellään" koska kaikki mahdollinen laskutila on täynnä näitä keskeneräisiä projekteja. Lisäksi tavaroiden paikoilleen vieminen tarkoittaa sitä että ne survotaan sikinsokin lähimpään kaappiin (tai kaapin päälle tai viereen sopivalle tasolle), jotta säännöllisesti päästään järjestelemään kaappeja joista ei enää pysty löytämään mitään.
Tätä piirrettä en omassa vaimossani ole koskaan käsittänyt. Joka hommasta tuntuu jäävän viimeinen askel tekemättä: korjaa kyllä astiat pöydästä, mutta ei juuri koskaan suoraan koneeseen, vaan altaaseen tai tiskipöydälle. Jos tyhjentää koneen niin lautaset löytyvät lautaskaapin alta keittiön tasolta. Jos pesee pyykkiä niin ottaa ne kyllä ulos kuivausrummusta mutta liinavaatteet ja pyyhkeet jäävät kodinhoitohuoneen tasolle (niitä säilytetään kaapissa tuon tason yläpuolella) ja vaatteet taas esim vaatekaapin viereen tuolille tai sängylle kasaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siivoamisessa on monia tapoja, renkaat voi vaihtaa vain yhdellä tavalla oikein. Mulla oli jonkin aikaa mies, jonka lapset oli allergisia karvoille ja pölylle. Kun lapset oli tulossa meille viikonlopuksi, oli miehen siivousvuoro. Kaikki näytti ok, kun tulin kotiin, mutta esim lasten sänkyjen alustat oli imuroimatta ja pölyiset. Ja minulle yritettiin takoa päähän että siistiä pitää olla. Enpä viittinyt montaa vuotta kuunnella.
Meillä riidellään paljon myös siivoamisesta ja paljon muusta koska mies on kontrollifriikki eikä tiimipelaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitteko tehdä jotkut vuorot?
Alue: Aihe vapaa
Joo, kyllä minäkin ihmettelen, miksi moni nainen tekee riitaa pikkuasioista. Jotkut asiat vaan eivät ole ihan pikkuasioita eikä toki niistäkään riitely ole välttämättä viisasta.
Kun itselleni valkeni, että kihlattu kaavailikin minusta henkilöä, joka vastaa sekä siivouksesta että ruokahuollosta 100 % ja että sitä minun työnjälkeäni voi sitten jopa sieltä sohvanpohjalta arvostella, en viitsinyt riidellä pienistä vaan asunto lähti myyntiin.