Lue keskustelun säännöt.
Päiväkoti-ikäisten vanhemmat - saako teille tulla arkena kylään?
Minun on vaikea sopia näkemisiä kaverini ja hänen päiväkoti-ikäisen lapsensa kanssa. Itselläni on harvoin vapaita viikonloppuja, mutta kaverini ei koskaan halua sopia näkemisiä töiden jälkeen arki-illoille, vaan syyllistävään sävyyn vaatii tapaamisia vain viikonlopuille.
Asumme hyvin lähellä toisiamme, joten etäisyyden takia arki-iltojen vierailut eivät koidu ongelmaksi. Ja tosiaan, tarkoitus on nähdä yhdessä lapsen kanssa, ja useimmiten niin että minä tulisin kylään (tarjoilut mukana) tai ulkoilisimme kaikki yhdessä. Näettekö te päiväkoti-ikäisten vanhemmat kavereita tai kaveriperheitä iltaisin, vai onko tämä haaste kaikille?
Kommentit (447)
Täällä on kyllä ihmeen katkeria kommentteja. Oikein paistaa se, että ette ole arkeenne tyytyväisiä. Varmaan kannattaisi miettiä siihen muutosta.
Meillä ei onneksi ole täyteen ahdettua arkea. Vaan nautitaan omista harrastuksista, ja läheisistä ihmisistä. Niin kuin kirjoitin, joka päivä ei sitä jaksaisi. Mutta kun on arjessa peruspalikat kunnossa, energiaa riittää myös muuhun kuin töihin. Kannattaa kokeilla. Aika köyhäksi jää elämä, jos arki on yhtä työtä ja sohvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä teiden kommenteista saa sen käsityksen, että se lapsi menee rikki jos se ei yhtenä iltana pääse nukkumaan kl. 19.20. Tarkka aika. Mitä jos menee tunnin yli.
Mihin aikaan nämä lapset heräävät jotka joutuvat menemään nukkumaan heti jo ilta seiskan aikoihin?
Meillä n. 5:30. Mutta olen itsekin aamu ihminen ja nuo pari tuntia ennen töihin ja päiväkotiin lähtöä ovat parasta. Syödään ajan kanssa aamupalaa arkenakin ja puuhastellaan lapsen kanssa jotain. Mulle kävisi enemmänkin niin päin, että aamupalalle voisi tulla vierailulle, mutta harva tuohon aikaan jaksaa häteä kyläilemään.
Tämä on kyllä hyvä pointti! Itsekin aamuihmisenä tuskailen välillä ylipäätään tätä sosiaalisen elämän iltapainotteisuutta. Liukuvan työajan puitteissa tykkään tehdä töitä klo 7-15 ja monet ystästäni taas työskentelevät jopa klo 10-18. Heidän kanssaan näkeminen onnistuisi siis arkisin vasta n. klo 19 maissa, jolloin itse tykkään jo rauhoittua viettämään iltaa. Normaalisti olen syönyt jo iltapalankin tuohon mennessä, kun taas ystävät välillä ehdottavat vielä päivällistä/ tapaamista ruuan merkeissä tuohon aikaan. Ja olemme siis lapsettomia ihmisiä kaikki. Kommentoin tänne nyt lähinnä sillä, että ne arki-iltatapaamiset voivat olla hankalia sovittavia ihan ylipäätään ilman lapsiakin.
Palstahäirikkö riehuu jälleen. Aloitus on hänen ja 3/4 näistä kirjoituksista. Tunnistaa suoraan tuosta miten jankuttaa saman asian uudelleen, uudelleen, uudelleen hieman sanoja vaihtaen, siitä miten halveksii naisia ja siitä miten toistelee jatkuvasti miten kaikki lapsiperheessä sujuu häneltä nopsaan, vaivatta ja SIINÄ SIVUSSA.
Minuuttimies, edelleen odotamme niitä ruokaohjeita, joilla lapsiperheen ruuat tehdään pakkaseen vartissa.
Talo elää tavallaan, vieraat tulee ajallaan.
Eli tervetuloa, milloin vain. Voi olla että ei olla kotona, voi olla että ollaan. Voi olla että saat ruokaa, voi olla että et. Voi olla että on siivottu, voi olla että ei. Turha näistä on stressata ja liikaa suunnitella. Ei sitä ennen vanhaankaan turhan tarkkaan sovittu. Tultiin vaan ja passasi jos passas tai sitten ei. Ei loukkaannuttu puolin eikä toisin.
Ja jos jollekin ei passaa ikinä, niin eikö se ole selvä merkki, ettei halua nähdä ensinkään? Kunnioitetaan sitten sitä. Toki sen voi suoraankin sanoa.
Ei tehdä tästä(kään) ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kyllä ihmeen katkeria kommentteja. Oikein paistaa se, että ette ole arkeenne tyytyväisiä. Varmaan kannattaisi miettiä siihen muutosta.
Meillä ei onneksi ole täyteen ahdettua arkea. Vaan nautitaan omista harrastuksista, ja läheisistä ihmisistä. Niin kuin kirjoitin, joka päivä ei sitä jaksaisi. Mutta kun on arjessa peruspalikat kunnossa, energiaa riittää myös muuhun kuin töihin. Kannattaa kokeilla. Aika köyhäksi jää elämä, jos arki on yhtä työtä ja sohvaa.
Mitähän kommentteja tällä tarkemmin tarkoitat? Meillä arki on "täyteen ahdettua" = satunnainen ystävän visiitti tai kahvittelu ei työpäivän jälkeen sovi. Mutta arkemme on juuri sellaista jollaiseksi olemme sen halunneet ja järjestäneet. Työpäivän jälkeen ohjelmaan kuuluu omat, mieluisat harrastukset sekä yhteinen aika perheen kanssa. Minulle tuo "sohva" = aika perheen kanssa, esim. lautapelien, leffan tai käsitöiden merkeissä, on parasta aikaa arjessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Talo elää tavallaan, vieraat tulee ajallaan.
Eli tervetuloa, milloin vain. Voi olla että ei olla kotona, voi olla että ollaan. Voi olla että saat ruokaa, voi olla että et. Voi olla että on siivottu, voi olla että ei. Turha näistä on stressata ja liikaa suunnitella. Ei sitä ennen vanhaankaan turhan tarkkaan sovittu. Tultiin vaan ja passasi jos passas tai sitten ei. Ei loukkaannuttu puolin eikä toisin.
Ja jos jollekin ei passaa ikinä, niin eikö se ole selvä merkki, ettei halua nähdä ensinkään? Kunnioitetaan sitten sitä. Toki sen voi suoraankin sanoa.
Ei tehdä tästä(kään) ongelmaa.
Ja taaaaaaaas tämä sama puheenvuoro, nyt sitten sananlaskulla höystettynä.
Meille saa tulla ihan milloin vain. Lapset laitetaan nukkumaan vaikka olisi vieraitakin kylässä, näin on aina ollut kaikilla lapsilla. Vieraat odottavat sen aikaa että lapsien iltatoimet on tehty tai sitten lähtevät ennen sitä, osa tulee vasta lapsien nukkumaanmenon jälkeen jos eivät heidän seurastaan niin välitä.
Tietysti ei joka ilta ole kiva ottaa vieraita vastaan, silloin tällöin pitää hoitaa omia asioita, harrastaa tai siivota. Kyllä yleensä silti jompikumpi aikuinen on kotona ja kylään saa tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruuhkamamma kirjoitti:
Meille saa tulla ihan milloin vain. Lapset laitetaan nukkumaan vaikka olisi vieraitakin kylässä, näin on aina ollut kaikilla lapsilla. Vieraat odottavat sen aikaa että lapsien iltatoimet on tehty tai sitten lähtevät ennen sitä, osa tulee vasta lapsien nukkumaanmenon jälkeen jos eivät heidän seurastaan niin välitä.
Tietysti ei joka ilta ole kiva ottaa vieraita vastaan, silloin tällöin pitää hoitaa omia asioita, harrastaa tai siivota. Kyllä yleensä silti jompikumpi aikuinen on kotona ja kylään saa tulla.
Tähän tosiaan vielä jatkoksi, että en passaa tai hyysää vieraita, muutakuin erikoistilanteessa: vieraat ulkomailta tai juhlat jne. On jotenkin vanhanaikaista ajatella, että pitäisi olla pöytä koreana ja pullat leivottuna. Meidän taloudessa pullat tulee pakastimesta, jos tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Talo elää tavallaan, vieraat tulee ajallaan.
Eli tervetuloa, milloin vain. Voi olla että ei olla kotona, voi olla että ollaan. Voi olla että saat ruokaa, voi olla että et. Voi olla että on siivottu, voi olla että ei. Turha näistä on stressata ja liikaa suunnitella. Ei sitä ennen vanhaankaan turhan tarkkaan sovittu. Tultiin vaan ja passasi jos passas tai sitten ei. Ei loukkaannuttu puolin eikä toisin.
Ja jos jollekin ei passaa ikinä, niin eikö se ole selvä merkki, ettei halua nähdä ensinkään? Kunnioitetaan sitten sitä. Toki sen voi suoraankin sanoa.
Ei tehdä tästä(kään) ongelmaa.
Ja taaaaaaaas tämä sama puheenvuoro, nyt sitten sananlaskulla höystettynä.
Onko sulla joku ongelma? Siis sen kanssa että joku ei pidä tätä ongelmana? Onko tämä iltavierailu siis joku suurikin yhteiskunnallinen ongelma vai mistä intohimo aiheeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Talo elää tavallaan, vieraat tulee ajallaan.
Eli tervetuloa, milloin vain. Voi olla että ei olla kotona, voi olla että ollaan. Voi olla että saat ruokaa, voi olla että et. Voi olla että on siivottu, voi olla että ei. Turha näistä on stressata ja liikaa suunnitella. Ei sitä ennen vanhaankaan turhan tarkkaan sovittu. Tultiin vaan ja passasi jos passas tai sitten ei. Ei loukkaannuttu puolin eikä toisin.
Ja jos jollekin ei passaa ikinä, niin eikö se ole selvä merkki, ettei halua nähdä ensinkään? Kunnioitetaan sitten sitä. Toki sen voi suoraankin sanoa.
Ei tehdä tästä(kään) ongelmaa.
Ja taaaaaaaas tämä sama puheenvuoro, nyt sitten sananlaskulla höystettynä.
Onko sulla joku ongelma? Siis sen kanssa että joku ei pidä tätä ongelmana? Onko tämä iltavierailu siis joku suurikin yhteiskunnallinen ongelma vai mistä intohimo aiheeseen?
Ihmettelen vain palstahäirikön sairasta mieltä.
Mutta hei, jankuta nyt vielä jotenkin toisin se sama asia.
Joo mielellään! Yritän itse saada aina kaikki menot arki-illoille että viikonloppuna ei tarvitse sitten juosta :).
Tietty ne arki-illat on aika lyhyitä, mutta hyvin on toiminut. Näen säännöllisesti sekä perheellisiä että perheettömiä kavereita viikolla. Perheellisten kavereiden kanssa mennään kylään suoraan päiväkodista/töistä, syödään yhdessä iltaruoka ja jutellaan tovi, ennen seiskaa sitten kotiin. Lapsettomat kaverit kutsun usein meille jolloin voidaan vielä hengata sen jälkeen kun lapset on menneet nukkumaan. Joskus arkena on myös kiva lähteä lenkille kaverin kanssa illalla ja jättää iltarumba miehen hoidettavaksi :).
Tiedän kyllä muutamia perheitä, joilla on arki-illat niin täynnä harrastuksia, että arkitreffit eivät onnistu millään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Talo elää tavallaan, vieraat tulee ajallaan.
Eli tervetuloa, milloin vain. Voi olla että ei olla kotona, voi olla että ollaan. Voi olla että saat ruokaa, voi olla että et. Voi olla että on siivottu, voi olla että ei. Turha näistä on stressata ja liikaa suunnitella. Ei sitä ennen vanhaankaan turhan tarkkaan sovittu. Tultiin vaan ja passasi jos passas tai sitten ei. Ei loukkaannuttu puolin eikä toisin.
Ja jos jollekin ei passaa ikinä, niin eikö se ole selvä merkki, ettei halua nähdä ensinkään? Kunnioitetaan sitten sitä. Toki sen voi suoraankin sanoa.
Ei tehdä tästä(kään) ongelmaa.
Ja taaaaaaaas tämä sama puheenvuoro, nyt sitten sananlaskulla höystettynä.
Onko sulla joku ongelma? Siis sen kanssa että joku ei pidä tätä ongelmana? Onko tämä iltavierailu siis joku suurikin yhteiskunnallinen ongelma vai mistä intohimo aiheeseen?
Ihmettelen vain palstahäirikön sairasta mieltä.
Mutta hei, jankuta nyt vielä jotenkin toisin se sama asia.
Sinä olet itse häirikkö. Minä vastasin omasta elämästä. En jankuta sun enkä muidenkaan kanssa. Täällä vastaa monet samaa asiaa, ei samat henkilöt.
Vierailija kirjoitti:
Nyt menee tosi ohi aiheen mutta pakko kertoa. Olin nuorempana salilla töissä ja välillä oli noita lapavuoroja. Sinne tuli iltapäivällä lapsia joilla se koko reilu tunti siellä meni sylissäni. Välillä kolmekin lasta kiipeää samaan aikaan syliin ihan vain halittavaksi.
Surullista se oli. Ei minun, tuntemattoman, pitäisi olla se joka lapsia halaa heidän sitä tarvitessa.
En sano että kaikki mutta osa vanhemmista ei tajua oman lapsensa tarpeita.
Jeps. Siskoni oli nuorempana kanssa töissä lapsiparkissa ja kertoi ihan samaa. :(
Aikamoinen superhypersosiaalinen pakkaus saa lapsi olla, että kaipaa päiväkotipäivän jälkeen lapsiparkissa randomlasten kanssa leikkimistä enemmän kuin oman vanhemman huomiota ja syliä! (En sano, ettei sellaisiakin lapsia maailmassa olisi, koska meitä on NIIN moneksi. Mutta prosenttiosuus lienee hyvin pieni.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa yllättävä tämä keskustelu. Meillä ihan tietoisesti tehdään arkenakin asioita, käydään iltaisin puistossa ja nähdään siellä kavereita. Voidaan kyläilläkin. Esim kaverit tulee syömään, kun itsekin pitää syödä niin siinä samalla tavataan ystäviä ja seurustellaan.
En suostu sellaiseen elämään, että aamulla päiväkodin kautta töihin, työn jälkeen päiväkodin kautta ehkä kauppaan, mutta muutoin kotona kotihommat ja iltatouhut ja taas aamulla sama.
Haluan nauttia myös arjesta ja hei se on ihan mahdollista.
Kokeilkaa joskus. Kutsukaa joku lapsiperhe syömään vaikka makaronilaatikkoa, ei siitä tarvitse ottaa stressiä ja voi huomata, että olipa mukava ilta.Tuttavaperhe harrastaa tuollaista elämää ja heillä lapset on kuin duracellpupuja eli jatkuva ADHDmainen käytös menossa. Minä haluan kaikessa rauhassa kuunnella, millainen päiväkoti- ja koulupäivä lapsilla oli, tarkistaa läksyt (jos lapsi haluaa), tehdä kotitöitä siinä sivussa, viedä esikoista harrastuksiin, käydä samalla pienemmän kanssa puistossa jne. En halua aikatauluttaa elämääni yhtää enempää kuin on pakko, joten ajatus tuttavaperheestä meillä syömässä keskellä viikkoa tuntuu todella tuskaiselta. Jonkun meistä pitäsi luopua harrastuksesta tai ns. omasta ajasta siksi, että pitää tietoisesti elää arkea.
Jos harrastukset, puistoilut ym. kuuluu sun arkeen, niin kuulostaa vähän hassuta, ettei ystävää vaikka halauaisi joskus kutsua sinne puistoon mukaan. Jos ystävät tuntuu vaivalta, niin herää kysymys, onko sulla kovin hyviä ystäviä ollenkaan ja voitko olla rennosti niiden kanssa vai pitääkö pingottaa ja esittää tms.? Kaikki harrastukset siis ainakin sulla menee sanojesimukaan ystävän edelle. Ystävien näkeminen voi olla monelle myös sitä "omaa aikaa" kotitöistä ja muista jokapäiväisistä puuhista. Sinä mene harrastukseen, joku muu näkee saman ajan ystävää. (Toki moni, kuten minäkin, kaipaa välillä aikaa ihan yksinkin.)
No ehkä on sitten niinkin, ettei ystävät ole monille niin tärkeitä ja jäävät siten tärkeysjärjestyksessä aika hännille.
Erikoista on mielestäni kuitenkin mollata niitä, jotka ystäviään arjessa näkee, ihan kuin se ei voisi olla osa normaalia tasapainoista elämää ("...lapset on kuin duracellpupuja eli jatkuva ADHDmainen käytös menossa") Ei omien ystävien tapaaminen aiheuata vallisesti mitään kauheaa härdelliä ja adhd-käytöksessä tosiaan voi olla kyse kyllä jostain ihan muusta. No entä onko teillä lastenkin kaverien näkemien arjessa kielletty, koska se on liikaa sulle? Sehän nyt joskus sitä härdelliä saattaa aiheuttaakin.
Mä en usko, että aloitus oli jankkaajan kynästä (vaan AP vastasi ihan asiallisesti heti ketjun alkupuolella ja kiitti selityksistä), mutta kyllähän jankkaaja sitten on tämän ketjun vallannut. :/
Älkää vastatko sille, älkää lainailko sen viestejä! Ne tunnistaa tyylistä. (Ja kohta se vastaa tähän viestiin jotain agressiivista, jossa sanoo minua trolliksi.)
Mä kans ajatelisin, että tässä on myös paljon kysymys siitä millaisia ystäviä omaa. Ja tietysti myös millainen persoona itse on.
Muutama ystäväni on omien lapsieni kummeja, heitä tapaan monesti lasten kanssa. Myös arkena. Kahvitellaan, vaihdetaan kuulumisia ja puuhaillaan lasten kanssa. Mies saa tässä usein sitä omaa aikaa esim harrastusten parissa. Sitten on niitä ystäviä joita tapaan yksin ilman lapsia, esim ravintolassa tai kahvilassa. Viikolla tai joskus viikonloppuisin.
Nämä ystävät ovat minulle henkireikä. Ei me viikottain tavata kaikken kanssa, mutta aina kun mahdollisuus ja tuntuu että on sen tarpeessa. Ja yleensä tapaan heitä viikolla, koska viikonloppuisin sitten halua elää ilman aikatauluja, ja pääosin perheen kanssa, tai ottaa parisuhdeaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa taas seuraava aloitus tehdä kestoaiheesta "Miksi ystävät katosivat kun sain lapsen". Siinä sitten syytetään niitä ystäviä kun eivät enää suostu tapaamaan, mokomatkin kateelliset lapsettomat, on se niin rankkaa kun hyviksi ystäviksi kuvitellut ihmiset käyttäytyvät noin huonosti, ei voi luottaa mihinkään...
Ja se ns ystävä ei kykene tapaamaan koko viikonloppuna, vain arki-iltaisin? Miksi?
Viikonloppuna palaudutaan viikosta oman perheen kesken kiireettömästi. Monet jopa mökeillään.
Ja se on sitten Saatanasta, kun joku tekee toisinpäin. Rauhoittaa arki-illat ja on sosiaalinen viikonloppuisin. Ja hankkii mökinkin niin, että voi olal sielläkin sosiaalinen.
Onhan se nyt täysin eri prosessi lähteä viikonloppuna erikseen jonkun mökille kyläilemään kuin käydä kaupunkikodissa arki-iltana työmatkan varrella kahvilla. Vierailijalla menee aikaa pahimmillaan moninkertaisesti näihin viikonloppuvierailuihin eikä kyse ole enää tavallisesta arkisesta ja mutkattomasta kohtaamisesta, vaan jostain vaativammasta vierailusta, johon siivotaan ja laitetaan tarjottavat ja pukeudutaan hyvin. On aika noloa sille vierailijalle jos homma vedetään tuollaiseksi, kun tarkoitus oli käydä vaan nopeasti piipahtamassa arkena vaihtamassa kuulumisia aiheuttamatta toisille mitään stressiä ja jättämällä omalle perheelle oma viikonloppu. Siinä on kahden perheen viikonlopusta yksi päivä sössitty, vain koska menit kysymään että voisitko piipahtaa kahvilla vaikka torstaina johonkin aikaan illalla.
Sinulle se arki-illan vierailu ei ehkä aiheuta stressiä (miksi aiheuttaisikaan, kun vain pölähdät toisen kotiin), mutta ystävällesi se ehkä aiheuttaa. Hän tulee kiireellä töistä laittamaan ruokaa kaikille ja samalla yrittää katsoa lasten perään. Tuohon sekaan sitten vielä ystävä, joka haluaisi vaihdella kuulumisia samalla kun syötetään lasta, siivotaan jälkiä, nostellaan miljoonatta kertaa tippuvaa haarukkaa ja pyyhitään kaatunutta maitoa pöydiltä. Vaikka sinua ei haittaisi ystäväsi kodin sotku ja melske tms. niin hän ei ehkä nauti vierailustasi niin paljon, jos on sata muutakin hommaa joihin pitää keskittyä.
Missä sen mies on sillä hetkellä, kun tämä kuvitteellinen ystäväni pyörittää sirkusta yksinään? Harrastamassako? Entä jos minä olenkin itse mies ja nimenomaan sen miehen ystävä, miten minua häiritsisi että keittiössä on jonkinlainen ruokasota menossa jos sen hoitaminen on pelkästään vaimon tehtävä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on niin lyhyt, että senkin vuoksi siitä arjesta kannattaisi yrittää tehdä mukavaa. Ettei vain odoteta viikonloppua tai lomaa. Jos vaikka kerran viikossa unohtaisi kotityöt ja kokkaamisen. Laittaisi sen verran isomman satsin toisena päivänä, että yhtenä päivänä siihen ruoan tekemiseen ei menisi aikaa ja ehtisi vaikka ulos kävelylle ystävien kanssa tai puistoon leikkimään. Ottaisi eväät mukaan niin iltapalan voisi syödä puistossa. Ehkä se arki tuntuisi vähemmän raskaalta ihan koko perheelle, kun tehtäisiin yhdessä asioita ja vietettäisiin kiireetöntä aikaa eikä vain kiirehditä paikasta toiseen ja koko ajan suoriteta.
Itsekin olen tuollaista ruuhka-arkea elänyt, siihen kyllästynyt ja omaa asennetta ja sitä myöten perheen arkea paremmaksi muuttanut. Toki tässä auttaa osallistuva mies joka haluaa viettää aikaa perheen kanssa.
Se ettei ole kiinnostunut käyttämään vähiä tuntejaan muiden näkemiseen ei tarkoita että arki olisi kurjaa.
Pari juttua: kyllä täällä ketjussa on useampi sitä mieltä, että arjen ei tarvitse olla ankeaa eikä myöskään aina ns ydinperheeseen rajattua. Itse olen kirjoittanut tänne kaksi viestiä ja tämä on kolmas. Kyllä meitä on, jotka emme usko, että parasta valmistelua ja kasvamista hyvään (aikuis)elämään on jotkut 1,5h-iltapuuhasulkeiset jotka nielaisee jokaisesta illasta ison palan, vaan se, että lapsille opettaa lähipiirin merkityksen ja yhteisöllisyyttä. Meille turvaverkkoa ja sosiaalinen henkireikä on nimenomaan ne kaveriperheet, joiden arkirytmiin pääsemme osalliseksi ja joiden luona nähdään vähän erilaisiakin tapoja. Lapset rakastavat olla lauman jatkona, ja siinä myös ainoat lapset kokevat sisarussuhteen veroista yhdessä kasvamista. Ilot ovat isompia yhdessä koettuina, ja raskaat päivät rikkonaisine öineen jaksetaan yhdessä, kun muut tietävät miltä ne tuntuvat. Joku tuo ruuan mukanaan, yksi vie koiran ulos, joku varaa saunavuoron, toinen nostaa pyykkitelineen syrjään sen sijaan että käyttäisi illan viikkaamiseen ja puunaamiseen. Lapset saavat hyväksytyksi tulemisen kokemuksen myös siitä, että pääsevät kaveriaikuisen satuhetkeä kuuntelemaan tai kummisedän kanssa puistoon. Näkevät, että omat vanhemmat nauttivat elämästään eivätkä ole uhrautuneet heidän takiaan. Jos aikuisuus on ahdistavaa ja joka päivä tarpomista, miksi kukaan haluaisi olla aikuinen ja kasvaa isoksi, ottaa vastuuta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on niin lyhyt, että senkin vuoksi siitä arjesta kannattaisi yrittää tehdä mukavaa. Ettei vain odoteta viikonloppua tai lomaa. Jos vaikka kerran viikossa unohtaisi kotityöt ja kokkaamisen. Laittaisi sen verran isomman satsin toisena päivänä, että yhtenä päivänä siihen ruoan tekemiseen ei menisi aikaa ja ehtisi vaikka ulos kävelylle ystävien kanssa tai puistoon leikkimään. Ottaisi eväät mukaan niin iltapalan voisi syödä puistossa. Ehkä se arki tuntuisi vähemmän raskaalta ihan koko perheelle, kun tehtäisiin yhdessä asioita ja vietettäisiin kiireetöntä aikaa eikä vain kiirehditä paikasta toiseen ja koko ajan suoriteta.
Itsekin olen tuollaista ruuhka-arkea elänyt, siihen kyllästynyt ja omaa asennetta ja sitä myöten perheen arkea paremmaksi muuttanut. Toki tässä auttaa osallistuva mies joka haluaa viettää aikaa perheen kanssa.
Se ettei ole kiinnostunut käyttämään vähiä tuntejaan muiden näkemiseen ei tarkoita että arki olisi kurjaa.
Pari juttua: kyllä täällä ketjussa on useampi sitä mieltä, että arjen ei tarvitse olla ankeaa eikä myöskään aina ns ydinperheeseen rajattua. Itse olen kirjoittanut tänne kaksi viestiä ja tämä on kolmas. Kyllä meitä on, jotka emme usko, että parasta valmistelua ja kasvamista hyvään (aikuis)elämään on jotkut 1,5h-iltapuuhasulkeiset jotka nielaisee jokaisesta illasta ison palan, vaan se, että lapsille opettaa lähipiirin merkityksen ja yhteisöllisyyttä. Meille turvaverkkoa ja sosiaalinen henkireikä on nimenomaan ne kaveriperheet, joiden arkirytmiin pääsemme osalliseksi ja joiden luona nähdään vähän erilaisiakin tapoja. Lapset rakastavat olla lauman jatkona, ja siinä myös ainoat lapset kokevat sisarussuhteen veroista yhdessä kasvamista. Ilot ovat isompia yhdessä koettuina, ja raskaat päivät rikkonaisine öineen jaksetaan yhdessä, kun muut tietävät miltä ne tuntuvat. Joku tuo ruuan mukanaan, yksi vie koiran ulos, joku varaa saunavuoron, toinen nostaa pyykkitelineen syrjään sen sijaan että käyttäisi illan viikkaamiseen ja puunaamiseen. Lapset saavat hyväksytyksi tulemisen kokemuksen myös siitä, että pääsevät kaveriaikuisen satuhetkeä kuuntelemaan tai kummisedän kanssa puistoon. Näkevät, että omat vanhemmat nauttivat elämästään eivätkä ole uhrautuneet heidän takiaan. Jos aikuisuus on ahdistavaa ja joka päivä tarpomista, miksi kukaan haluaisi olla aikuinen ja kasvaa isoksi, ottaa vastuuta?
Ja mitään tästähän ei voi tehdä kuin just arki-iltoina?
Juu, ei tämä kanssa kannata enempää jankata. Trolli huutelee muita trolleiksi. Syyttää muita ylemmyydentunnosta. Mutta on itse pahempi kuin kukaan muu samassa asiassa. 😆